16.11.2004 Jarmo Moilanen
Tervehdys

Viime Ursa Minorin Sivuaurinko-palsta jäi tekemättä. En nyt selittele syitä, mutta kerta se ensimmäinenkin. Jos jollain on hinkua jaostonvetäjäksi, ottakoot yhteyttä. Myös apuvetäjän vaihdosta voimme aina neuvotella. Sanottakoon tässä välissä, että viimeistään ensi kesän Cygnuksella jaoston vetäjä tulee vaihtumaan. Minä aion pitää ainakin taukoa siitä hommasta, joten tehtävästä kiinnostuneet voivat alkaa miettiä asiaa.

Havaintoja

Koska noita havaintoja näyttää kertyneen rästiin, aloitan jutun suoraan niistä. Joten tässä viime aikojen, lähinnä kesä - lokakuun, parhaat palat Suomen taivailta. Havainnot ovat aikajärjestyksessä.

Edellisessä Sivuaurinkopalstassa (UMi 4/2004) en käsitellyt juurikaan muita havaintoja kuin 19.6. 2004 Lounais-Suomessa näkynyttä alakoveraan Parryn kaarta. Kyseinen näytelmä näköjään varasti huomattavan osan tästäkin Ursa Minorista, siltä muutenkin komea näytelmä sai monet kuvaamaan itsensä. Näin alakoveria Parryn kaaria tarttui useammallakin henkilöllä filmille.

Kaikki sähköpostissa tulleet havainnot eivät välttämättä ole mukana. Joitain olen tällä kertaa kuitenkin huomioinut. Lisäksi huhtikuun ja sitä edelliset havainnot on jo tullut käsiteltyä (UMi 3/2004), aloitan toukokuun havainnoista.

Toukokuu 2004

2.5. 2004
Eero Savolainen havaitsee 120° sivuauringot Kuusankoskella.

13.5. 2004
Marko Mikkilällä Sievissä tavallista parempaa tavaraa taivaalla (Fig. 1). Töihin ei Marko ollut hoksannut ottaa kameraa, mutta hän sai otettua työkaverin kamerakännykällä joitain kuvia. Täytyy sanoa, että kuvien laatu ei ollut kovinkaan kehuttava. Kuvista irtosi sentään 46° allasivuava kaari ja ilmeisesti 120° sivuaurinko. Myös nätti zeniitinympäristön kaari värikkään 46° ylläsivuavan kera on kuvista nähtävissä. Raportissaan Marko listaa mainitut muodot sekä Parryn kaari (jota en ainakaan kännykkäkameran kuvasta saa irti), Wegenerit ja X-muodossa vasta-aurinkopisteessä näkyneet Greenlerit.

Marko kertoo: "08.05 oli ilmestynyt 46ysk ja zyk, kivan värikkäinä Zyk sivusi 46ysk:ta. Sivuauringoissa lyhyet hännät. n. 10min myöhemmin kävin katsomassa josko auringon vastapuolella näkyisi mitään, täysi horisontti rengas oli ilmaantunut 10min sisällä, 120sa:t erottuivat peilin avulla helposti, sitten hoksasin selvän X-muodon vasta-aurinko pisteessä risti näkyi paljain silmin, peilin avulla risti erottui paljon paremmin." Marko kertoo myös heikosta kaaresta 120° sivuauringon etupuolella epäillen ala-aurinkokaareksi. Sijainnin puolesta voisi kenties sopiakin sellaiseksi, mutta ilman kuvaa kaari jäänee epävarmaksi.

Näytelmä on näkynyt myös Rovaniemellä, jossa Olli Sälevä kuvasi näytelmää (Fig. 2). Ollin kuvissa on aika komea näytelmä. Parryn kaari, 46° allasivuava kaari, komea 46° ylläsivuava kaari, Lowitzin kaaretkin kuvissa näyttäisi olevan sekä 120° sivuaurinko. Kolmas Lowitzin kaari näyttää nousevan korkealle sivuauringosta. "Häikäisevän kirkas aamu. Noin klo 7.35 lähdin polkupyörällä töihin. Kirkkaudesta johtuen en tullut vilkaisseeksi taivaalle. Eräässä risteyksessä aurinko jäi sopivasti puiden taakse ja samalla silmäkulmassa vilahti kirkas sivuaurinko. Lopetin polkemisen ja rupesin tähyilemään taivaalle. Näky oli aika mykistävä, vaikka näköala oli rajoitettu." Kuvissa onkin todella komea näytelmä. Onnittelut Ollille!

23.5.2004
Ismo Luukkonen käy napsimassa 46° allasivuavan kaaren Ruotsin Skånessa.

Kesäkuu 2004

1.6.2004
Pekka Parviainen kuvaamassa näytelmässä on komeat 22° sivuavat täytenä lenkkinä pitkän horisonttirenkaan pätkän kera. Mielenkiintoiseksi kuvat tekee se, että paremmin kehittyneessä vasemman puoleisen 22° sivuavien "posken" kohdalla halo on voimakkaimmillaan. Lisäksi kaareen tuntuu liittyvän jonkinlaista kulmikkuutta. Lisäksi kun ainakin yhdessä kuvassa näyttäisi sivuavista erkaantuvan kaari ylös sivulle. Merkit sopisivat alakoveraan Parryn kaareen. Jos näin on, Pekka olisi kuvannut alakoveran Parryn kaaren jo 1.6. 2004 - ensimmäisenä Suomessa. Mutta ollaan varovaisia. Kaaren pätkäksi tulkittava kohta näkyy oikeastaan selvästi kahdessa peräkkäisessä kuvassa. Molemmissa siitä puuttuu väritys, ne ovat valkeita. Toisessa kuvassa se muistuttaa enempi pilvikuidun palasta. Tosin, halo voi joskus näkyä yhdessä pilvikuidussa ja siksi noudattaa pilvikuidun muotoa. Valkeus voi selittyä kaaren lyhyydellä, jolloin kaaren värikäs sisäreuna jäisi kirkkaamman 22° sivuavan kaaren peittoon.

Vaikka kuvissa tuntuu olevan jonkinlaisia merkkejä alakoverasta Parrysta, mutta en voi hyvällä tahollanikaan sanoa niitä vakuuttaviksi. Tapaus jäänee auki. Oikein tarkka kuvien tarkastelu voisi lopulta ratkaista asian, mutta nyt se ei ratkennut. Tulkintaa vastaan puhuu myös yläkoveran Parryn puuttuminen kuvista. Yksi Pekan päivän kuvista on julkaistu Tähdet ja avaruus -lehden numerossa 5/2004. Kyseinen kuva ei näytä kuitenkaan olevan niitä kuvia, joissa alakovera Parry ehdokas olisi.

Myös Ismo Luukkonen havaitsee Turussa tätä aika hyvää halonäytelmää (Fig. 3). Näytelmässä on heikko 46° allasivuava kaari, Wegenerin vasta-aurinkokaaret ja 120° sivuauringot. "14.00 pamahti kunnolla. Sivuavat olivat kirkkaat ja venyneet täysiksi. Horisonttirengasta pitkä pätkä. Siihen kirkastui oikea sivuaurinko sekä kauempana voimakas kirkastuma, 120° sivuaurinko. Tämä pysyi paikallaan pilvien liikkeestä huolimatta, mutta hiipui pian yhdessä sivuauringon kanssa. Kun vielä peilin avulla tavoitin heikon Wegenerin pätkän 120° yläpuolelta, ryntäsin sisätiloihin etsimään kameraa."

14.6. 2004
Bad Honnefin kokousvieraat Jarmo Moilanen mukaan lukien katseli halonäytelmää, jossa yhdessä vaiheessa vieraili lopulta hiukan epävarmaksi jäänyt horisontinympäristön kaari. Hetkeä aikaisemmin taivaalla oli myös lyhyt pätkä horisonttirengasta.

18.6. 2004
Jarmo Moilasen palatessa Saksasta, näkyi lentokoneesta Itämeren yllä kohtuullinen näytelmä, jossa oli 22° allasivuava selvänä V-kuviona maata vasten, ala-aurinko ja alasivuauringot. Yhdessä vaiheessa näytelmässä näkyi myös jokin 46° suunnan halo, joka todennäköisesti oli 46° allasivuava kaari, mutta mitään varmuutta asiaan en niiden muutamien sekuntien aikana saanut. Kuvan otin, mutta kaari oli jo ehtinyt hävitä. Alasivuaurinkojen muotojen muutoksia oli mielenkiintoista seurata.

19.6. 2004
Turun seudulla superharvinaisuus: alakovera Parryn kaari. Tästä oli jo juttua UMi 4/2004 -numerossa. Myös Parviaisen Pekka kuvasi tätä näytelmää. Kuvissa on komeiden sivuavien kaarten lisäksi horisonttirengasta. Pekan kuvissa on sekä korkean auringon yläkovera Parry, joka erkanee 22° "ylläsivuavasta" sivulle, että mahdollisesti kyseisen päivän kuuma halomuoto eli alakovera Parryn kaari. Skannattuja kuvia sai vähän kaivaa, mutta kyllä ainakin yhdessä kuvassa näkyy värikästä kaarta nousevan kohti sivuaurinkoja 22° sivuavan "poskelta". Tulkinta ei ole tälläkään kertaa täysin varma, sillä kaaren väritys on aika heikko. Mutta 1.6.2004 kuviin verrattuna tätä ei ole niin mahdoton hyväksyä alakoveraksi Parryn kaareksi.

Esa Eroselta tuli myös kuvia päivän näytelmästä (Fig. 4). Kuvissa on selvä alakovera Parryn kaari. Esa kuvasi näytelmää Naantalissa. Itse asiassa Esan kuva taitaa olla paras kuva alakoverasta Parryn kaaresta mitä tiedän. Hänen kuvassa kaari jatkuu värikkäänä pitkälle sivulle ylös.

Myös Paavo Loukoselta tuli kuvia 19.6. haloista. Kuvissa näkyy rajoittuneesti yläosa näytelmää ja horisonttirengasta. Kuvissa on kuitenkin todella selvästi näkyvissä yläkovera Parryn kaari, joka erkaantuu ylläsivuavasta kaaresta sivulle molemmin puolin. Kuvissa on myös heikko Wegeneri.

Eräs Turussa tuona päivänä sattumalta ollut konkarihavaitsija oli Mika Sillanpää. Mikan kuvissa onkin selvä alakovera Parryn kaari, joka pärjää melkein Erosen Esan kuvissa näkyvälle kaarelle. "Seurasin Turussa tuota 19.6. näytelmää. UMi:n kolahdettua postiluukusta oli pakko katsastaa näytelmästä ottamani kuvat. Kuvassa 1sivuavista törröttää heikohko vaalea juova ylöspäin ja kuvassa kaksi samaisen näytelmän vasenta puolta jossa ko. kaaren pätkä on mielestäni selkeämpi. Näytelmä oli kirkkaudessaan sitä luokkaa että kiinnitti tällaisen joskus vuosikymmen sitten haloja havainneenkin huomion. Näytelmä alkoi noin 14:15 nätillä ZYK:llä ja 22 renkaalla ja sitä sivuavilla. Tätä seurasi pieni hiipuminen ja noin 15:10 lävähti uudelleen. Erityisesti taivasta kiertävä täysi HR oli nättiä katsottavaa. Ilman UMia olisi nämäkin kuvat (jos niissä nyt on sitä mitä luulen) jääneet arkistoon, hyödyllinen julkaisu! =)"

Järvenpään Cygnuksella Terhi Virjonen näytti ottamiaan kuvia ja niissä oli muistaakseni näkyvissä myös alakovera Parry. Komea näytelmä oli saanut muutamat muutkin kuvaamaan sitä, mutta aivan kaikki eivät onnistuneet nappaamaan alakoveraa Parrya. Lohduttavaa näin sellaisen havaitsijan kannalta, joka ei ollut siellä päin Suomea tuona päivänä.

Ismo Luukkonen lähetti varsinaiset havaintonsa ja kuvia päivän näytelmästä (Fig. 5 ja 6). Kyllähän siellä kuvassa näyttäisi olevan se alakovera Parryn kaari. Ismon päivän saalista oli myös yläkovera Parryn kaari, 46° allasivuava kaari, 120° sivuauringot, Wegener, vasta-aurinko ja kysymysmerkillä varustettu alempi Lowitzin kaari. Kuvassa on kyllä alemmaksi Lowitziksi aika oikealla kohti pieni kaaren pätkä, mutta minä kyllä tuomitsisin sen pilvikuiduksi.

Vasta-aurinko Ismolla on klo 15.05 kuvissa. "Kuitujen mukana liikkuvien kirkastumien joukosta erottui kolme pysyvämpää - 120° sivuauringot sekä kirkkaimpana kaikista vasta-aurinkopisteen kirkastuma." Tämä on mielenkiintoista sikäli, että auringon korkeus on 49,5°. Kun on sanottu, että vasta-aurinko ei olisi oma itsenäinen halomuotonsa, vaan sen takana olisi vasta-aurinkokaaret, Ismon havainto merkitsisi lähinnä sitä, että syyllinen tässä tapauksessa olisi joko pelkästään Wegenerit (plus siihen sekoittuneena Hastingsin valoreitti) tai sitten muiden vasta-aurinkokaarien aiheuttamana se vaatisi aika reilusti sanottuna aika huonoa kiteen asennoitumista. Jälkimmäinen siksi, että Greenlerit ja Trickerit putoavat horisonttirenkaan alapuolelle kun aurinko nousee yli 30° korkeuden. Mielenkiintoista. Yritin pikaisesti simuloida vasta-aurinkoa Ismon havainnon korkeudelle siinä kuitenkaan paremmin onnistumatta ilman vaihtoehtoista Parry asentoa.

Kuvassa kirkastuma on aika selvä. Kuvassa ei ole selviä Wegenereitä. Siinä on vähän vaakaristin oloa vasta-aurinkopisteen luona, mutta se voi olla pilvihussakaan. "Oma ongelmansa on myös kirkastuma vasta-aurinkopisteessä, joka valokuvissa esiintyy jopa lähes pistemäisen terävänä." kirjoittaa siitä Ismokin. Ismo mietti Hastingsien mukana olo tässä näytelmässä. Parry näytelmään liittyvänä Wegenerin seassa on varmaan ollut Hastingsin valoreittejä, mutta tunnistuksessa on tyytyminen Wegeneriin, sillä Hasting naamioituu sen sekaan. Havainnon auringon korkeudella Hastingsien ja Wegenerien reitti eroaa toisistaan lähellä vasta-aurinkopistettä. Sekä sen ylä- että alapuolella.

23.6. 2004
Komea halonäytelmä Toni Väisäsellä Inarissa (Fig. 7). Piirroksesta voi tunnistaa mm. Parryn kaaren, pitkät Wegenerin vasta-aurinkokaaret, 120° sivuauringot ja kirkastumat lähellä vasta-aurinkopistettä: "horisonttirenkaalla oli myös 120 asteen sivuauringot. havaitsin myös jotain tuhnua taka-aurinko pisteen molemmin puolin horisonttirenkaalla. vasta-aurinkokaaret loppuivat hiukan ennen taka-aurinkopistettä." Onko kyseessä Liljequistin sivuauringot vai sinijuovat jää vähän epävarmaksi. Auringon korkeus on ollut joka tapauksessa alle 32° kun zeniitinympäristön kaari on kerta näkynyt. Sen perusteella erikoiset "tuhnut" voisivat liittyä sinijuoviin. Toni antoi epävarmaksi päiväykseksi 22.6., mutta uskoisin kyseessä olevan sama päivä kuin Aarre kellomäen havainnossa (seuraava).

Aarre Kellomäki havaitsi ja kuvasi myös Inarin komeaa halonäytelmää. "Keskiviikkona 23.6.2004 aamupäivällä näkyi Inarissa elämäni hienoin halonäytelmä. Se oli erittäin kirkas ja sisälsi kaikki kaaret, jotka ulkomuistista ilman kirjaa muistin. Erityisesti kannattaa mainita ympäri taivaan kiertänyt suuri kaari." Aarren lähettämässä paperikuvassa näkyy 22° rengas, komea ylläsivuava kaari, selvä horisonttirengas ja sivuauringot varsin tasaisessa pilviverhossa. Kyseisessä kuvassa ei näy mitään harvinaisuuksia hiukan epäkiitollisen rajauksen vuoksi. Hänen vävynsä Timo oli kuvannut näytelmää digikameralla, mutta en hoksannut kysellä niitä kuvia tätä tehdessäni. Pitää seuraavaan Ursa Minoriin mennessä muistaa kysyä.

27.6. 2004
Pekka Parviainen kuvaa Turussa jo kesäkuun kolmatta kunnon halonäytelmää. Kuvista löytyy mm. Parry, 46° allasivuavat kaaret, komea 46° ylläsivuava kaari, mahdollinen ylempi Tapen kaari (eli 46° Parryn kaari), Wegener, 120° sivuauringot, sinijuova horisonttirenkaalla ja ala-aurinkokaari! Todella raskasta sarjaa harvinaisuuksia. Mainituista haloista vain ylemmät Tapen kaaret jäävät epävarmoiksi, muiden suhteen ei ole mitään epäselvyyttä. Lisäksi eräissä päivän kuvissa Pekalla näyttäisi olevan heikkosti Lowitzin kaarten kehitystä sivuaurinkojen luona. Näytelmä on muutenkin erittäin komea, kuten kaikki kolme Turussa kesäkuussa (1.6., 19.6. ja tämä 27.6.) havaitut näytelmät.

28.6. 2004
Ojanperän Juha havaitsi kokonaisen horisonttirenkaan koristamaa näytelmää Ulvilassa (Fig. 8). Näytelmässä oli aika hyvät 22° sivuavat. Kuvista löytyi jälkikäteen Wegenerin vasta-aurinkokaari.

Heinäkuu 2004

20.7. 2004
Luukkosen Ismolla Turussa epävarmaksi jäänyt mahdollinen 120° sivuaurinko horisonttirenkaan pätkällä.

21.7. 2004
Eero Savolainen raportoi Valkealassa näkyneen näytelmän, jossa 9° rengas, 18° rengas ja 23° ylempi parhelia: "Pidin myös 24° saureja todennäköisinä, tosin niissä ei väriä, kaikki renkaat siis valkoisia; näkyivät peilillä, joka onnekkaasti mukana." Kupera peili näytti siis taas voimansa. Sitä käyttämällä löytää juuri tällaisia himmeitä haloja, jotka eivät aivan suoraan katsomalla tahdo erottua.

27.7. 2004
Helsingissä 23° ylempi parhelia Marko Riikosella.

Elokuu 2004

2.8. 2004
Vähän joka puolella Etelä-Suomea on näkynyt pyramidikiteistä syntyneitä haloja.

Mäkelän Veikolla epävarmaksi jäänyt 9° rengas, 18° parhelia, 23° rengas ja 23° ylempi parhelia Helsingissä. "Heti aamusta taivaalla näkyi epämääräinen kaari Auringon yllä."

Veikon hätyyttelemänä myös Riikosen Marko havaitsi näytelmää. Hän nappasi Helsingissä 9° renkaan, 18° renkaan, 18° parheliat, 23° renkaan ja 23° parhelian. Lisäksi mies sähköpostissa totesi: "Keskipäivällä tiukka maksimi massiivisella 23 parheelialla ja aika hyvällä 9 renkaalla, jossa selvästi oli pylväsasentoa mukana, mutta sivuavan raportointia täytyy vielä miettiä." Tähän kommenttiin olisi vähän lisättävää. Itse asiassa, on mahdollista, että aidot renkaat ovat kenties paljon harvinaisempia kuin on uskottu. Tämä liittyy aiheeseen satunnainen asento.

Olen kai jonkin kerran maininnut, että kenties hyvien näytelmien renkaat ovatkin itse asiassa useimmiten peräisin huonosti asennoituneista laatta- tai pylväskiteistä. Vain puhtaat rengasnäytelmät saattavat olla peräisin aidosti satunnaisista kiteistä, jotka olisivat useimmiten klustereita ja bulletteja, ei niitä simulaatioissa käytettyjä ideaalikiteitä. Halokirjaa tehtäessä myös Tape on todennu joistain hyvinkin renkaan näköisistä haloista, ettei ne olekaan kenties renkaita. Näin ollen Markon viittaus pylväsasentoon liittyvistä merkeistä antaisi jo aika hyvän syyn sanoa, että näytelmässä kenties oli huonosti sivuava-asentoon asennoituneet pyramidikiteet.

Marko laittoi muutaman kuvan myös nettiin: (http://www.ursa.fi/~riikonen/kuvia/2%20august%20pyramid.jpg). Tuo 23° ylempi parhelia on aika raju. "Massiivinen" kuten Marko asia ilmaisi.

Luukkosen Ismolla pyramideja Turussa. Havaituksi tulivat ainakin 9° rengas, 18° parhelia, 23° rengas ja 23° ylempi parhelia. Kuvissakin ne näyttäisivät olevan himmeinä. 9° renkaassa kirkkain kohta on sivulla, mutta näinkin rajoittuneessa näytelmässä siitä ei juuri kannata alkaa repimään mitään spekulaatioita.

Timo Viinanen kuvasi Hämeenlinnassa 23° ylempänä parheliana pitämäänsä haloa. Netissä olevien kuvien yhteydessä (http://www.myrskybongari.com/galleria/album.php?album_id=halot) hän toteaa: "Itse tulkitsin tämän 23 asteen parheliaksi. Koko päivänä en Hämeenlinnassa muita haloja paljain silmin havainnut." Mikäli se on kyseinen muoto, niin se on varsin raju sellainen. Auringon korkeus keskimmäisen Timon kuvan yhteydessä on ollut 40,7°. Kahdessa kuvassa kolmesta näkyy myös 23° rengasta, 18° rengasta ja 18° parhelia. Viimeisessä kuvassa saattaisi olla heikosti merkkiä 9° ja 20° renkaista.

"Naapurjaoston" Eresmaan Reima havaitsi näytelmää myös Helsingissä (Fig. 9). Reima raportoi 18° renkaan, 23° renkaan, 23° parhelian ja kruununa kaikelle, peräti 35° renkaan! "Syötiin Forumin Kukontorilla jäätelöä morsiameni kanssa. Ekana hoksasin kirkkaan 23° parhelian ja samassa 23° renkaan myös. 18° parheeliaa ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, mutta sen sijaan 18° rengas irtosi vaivatta. Pian tuli mieleen tarkistaa josko 35° rengas näkyisi, ja näkyihän se. Eikä ollut edes vaikeasti nähtävissä." 35° rengas on aina merkkitapaus! Onnittelut Reimalle siitä!

Reima kertoi myös Riikosen kanssa käydyn sähköpostikirjeenvaihdon tuloksesta: "On mahdollista, että raportoimani 18° rengas on itse asiassa ollut 20° rengas, ja 18° kamaa ei ollut taivaalla lainkaan." Hyvin mahdollista, tosin 20° rengas ilman 18° kamaa on äärimmäisen harvinaista (katso halokuvien mittaus-jutun loppu edempänä). Varsinkin Viinasen Timon kuvissa tältä päivältä näkyy selvästi 18° rengasta ja parhelia. Hänen kuvissa on myöskin mahdollisesti 20° rengas heti 18° renkaan takana. Joten minä kallistuisin silti 18° renkaan puoleen, 20° rengas on ehkä ollut mukana, mutta se on toisinaan vaikea erottaa 18° renkaan takaa erilliseksi renkaaksi.

Juha Ojanperä raportoi Ulvilan taivaalla myös käyneen 23° ylemmän parhelian.

4.8. 2004
Ismo Luukkosella Turusta raportti 23° ylemmästä parheliasta valokuvan kera. "Kahdentoista aikaan sinisellä taivaalla heikko kaari, jota arvelin ensin 22 renkaaksi, mutta pikkuhiljaa sen olemus alkoi vaikuttaa enemmänkin 23 parhelialta. Heikko kaari pysyi taivaalla reilut kolme tuntia muuttuen vain hieman kirkkauden suhteen. Seurasin kaarta työn lomassa ja kuvasin uuden jaakonsauva-viritykseni kanssa."

Savolaisen Eerolta tuli kuva tuolta päivältä Kuusankoskella näkyneestä kaaresta. Eero puhuu kuvassa olevan kaksi kaarta, mutta en näe siinä kyllä kuin yhden kaaren: "Taivaalla näkyi 23 ylempi parr.(valkoinen) ja todennäköisemmin 22 ylläs (punainen 23par alla)." Tämä Eeron selonteko kuvasta on hiukan outo. 23 ylempi parhelia on aivan yhtä värikäs halo siinä kuin esim. 22° ylläsivuava. Kuvassa pitäisi näkyä kaksi selvästi erillistä halokaarta tai sitten yksi selvästi leventynyt halokaari. 23° ylempi parhelia on aina hiukan kauempana auringosta kuin 22° rengas ja sitä ylläsivuava kaari. Onko Eeron kaari sitten 22° ylläsivuava vai 23° ylempi parhelia? Se ei oikeastaan selviä kuvasta lainkaan. Kaari voi olla kumpi tahansa, mutta päivän muilla paikkakunnilla raportoidun 23° ylempi parhelia ei ole huono selitys.

Reima Eresmaalla 18° parhelia, 23° rengas ja 23° ylempi parhelia Kuopiossa.

Marko Riikosen sähköpostiviestin mukaan 23° ylempi parhelia Helsingissä.

5.8. 2004
Marko Riikosen sähköpostiviestin mukaan Helsingissä taas 23° ylempi parhelia.

Ismo Luukkosella Turussa myös 23° ylempi parhelia. Ismo lähetti kuvan, jossa tämä vaatimaton kaaren pätkä on kuvattu Ismon jaakonsauvavirityksen kanssa. Vekotin on varmasti veikeä näky kuvattaessa. Äkkiseltään ajateltuna idean pitäisi kyllä toimia, mutta olen aika epäileväinen siitä, kuinka tarkka laite on. Asiasta hiukan lisää palstan loppupuolella.

Martti Penttinen raportoi 23° ylemmän parhelian Virroilla.

7.8. 2004
Ismo Luukkosella jälleen 23° ylempi parhelia Turussa.

9.8. 2004
Martti Penttinen raportoi Virroilla mahdollisen yläkoveran Parryn kaaren. En tiedä mikä kyseinen Martin piirroksessa näkyvä toinen V-kaari 22° ylläsivuavan päällä on, sillä aurinko on ollut havaintohetkellä 16° korkeudella. Yläkovera Parry ei ole enää silloin mahdollinen. Ja jos olisikin, se huitelisi jo lähellä 46° rengasta noin karkeasti ottaen.

Syyskuu 2004

6.9. 2004
Helsingissä Marko Riikosella Lowitzin kaari. Ylempi Lowitzin kaari irrallaan sivuauringosta renkaan pätkän lailla. Mukana kenties myös kolmas Lowitzin kaari ylöspäin sivuauringosta. Kuulema rupuinen näytelmä, jonka tulkintaan Marko jätti 10% epävarmuuden.

24..9. 2004
Ismo Luukkonen havaitsee Turussa työpaikan ikkunasta tasokkaan sivuauringon. "Heti ulos ja katse taivaalle. Kaunis, värikäs Parry kiinnitti heti huomion. Lisänä 22 ylläsivuava, 22 rengas ja sivuaurinko." Harmittavasti Ismolla ei ollut kameraa mukanaan.

Lokakuu 2004

28-29.10. 2004
Etelä-Suomessa näkynyt kuun halonäytelmä, josta ihmiset ottaneet kuvia Riikosen mukaan. Näytelmässä kuulema 9° rengas. Itse en ole yhtään kuvaa tuosta nähnyt. En tiedä ketkä näytelmää on kuvanneet.

Lisätään vielä tähän loppuun maininta, että Ruoskasen Jukka kuvasi Tolousessa Ranskassa komeaa halonäytelmää lokakuussa. Päiväyksen hän jätti kertomatta tosin. Kuvissa näkyy Parryn kaari, kirkas 120° sivuaurinko ja pätkä Wegeneriä.

Otetaan tähän loppuun Penttisen Martilla erikoinen havainto 7.4. 2004 Virroilta. Auringon päällä Martin omien mittausten mukaan 23°01' päässä vaakasuora viiva, joka siirtyi sivulle pilvilautan siirtyessä. Mittauksen Martti teki 18 mm linssillä otetusta kuvasta ja laski sen perusteella kaaren etäisyyden. Kyseinen menetelmä teoriassa toimii, käytännössä ei. 18 mm linssin kuvassa virhettä tulee väkisinkin jopa asteen luokkaa. Enemmän mittauksesta hiukan myöhemmin. Halon liikkuminen pilvilautan mukana on ihan mahdollista, sillä pilvilautassa on kenties ollut kiteitä vain tietyssä kohdin ja pilven siirtyessä halokin on sitä mukaan siirtynyt.

Erikoisesti liikkuvia haloja on silloin tällöin raportoitu, mutta ne ovat yleensä selitettävissä tulkintavirheeksi. Itse halo ei ole liikkunut, vaan kidepilvi jossa halo näkyy. Auringon korkeus Martin havainnossa on ollut 31,6°. Joten mikä halo olisi tällä auringon korkeudella vaakasuorana viivana? Vastaus on 22° ylläsivuava kaari. Se ei aivan viivasuora, mutta hyvin suora joka tapauksessa. 23° ylempi parhelia ja Parryn kaari ovat kyseisellä auringon korkeudella itse asiassa pari kolme astetta 22° renkaan yläpuolella.

Halovuosi 2003

Tarkoitukseni oli laittaa tähän juttuun mukaan myös edellisen vuoden 2003 havainnoista jonkinlainen yhteenveto, mutta kesäkaudella näkyi niin paljon laadukkaita näytelmiä, että tämä juttu venyi aika tolkuttomasti. Joten en halua pitkittää tätä Sivuaurinkopalstaa tämän enempää kun kiirekin pukkaa tämän kanssa jo päälle. Joten ajattelin tehdä vuodesta 2003 yhteenvedon jaoston kotisivulle havaintoja-osion alle. Se ilmestynee sinne marraskuun loppuun mennessä eli tämän lehden ilmestymisen aikoihin.
Halojen mittaamisesta

Tuossa havaintojen yhteydessä oli puhetta Ismon kameraansa väsäämästä jaakonsauvasta. Teoriassa sen voisi uskoa toimivan. Käytäntö minua vähän epäilyttää. Halokuvien tarkka mittaaminen on todella hankalaa. Tulevassa halokirjassa puututaan tähän ongelmaan aika runsaasti, koska se on erittäin tärkeä varsinkin pyramidihalojen mittauksen suhteen. Kirjan pääaihehan on juuri pyramidihalot ja niiden takana olevat jääkiteet.

Lähinnä Tapen käyttämien kriteerien, joihin yhdyn täysin, perusteella mittaustarkkuuden tulisi olla alle 0,5°, jotta voimme olla varmoja tuloksen riittävän johtopäätösten tekoon. Tarkkuuden pitää olla tätä parempi senkin takia, että halon sisäreunan määrittäminen on usein erittäin vaikeaa. Pelkästään tällaiseen mittatarkkuuteen pääseminen ei ole helppoa ja siihen päälle vielä epävarmuus missä kohti halo alkaa. Vaikeaa. Ei voi kuin todeta, että joka ikinen halomittaus mitä jaostossa on suoritettu menneinä vuosina on ollut loppujen lopuksi aivan liian epätarkka.

Mittausmenetelmistä tarkin on tuttu tähtikuvamenetelmä nykyaikaistettuna. Tosin sekään ei riitä, että skannataan tähtikuva ja halokuva, läiskästään ne kuvankäsittelyssä päällekkäin ja mittaillaan siitä. Nämä kuvat pitää skannata ilman kehyksiä, jotta valottuneen ruudun nurkat näkyvät. Tämän jälkeen tähtikuva ja halokuva pitää sijoittaa täsmälleen, mielellään pikselin tarkkuudella päällekkäin. Sitten voidaan alkaa mittailemaan.

Tape demonstroi asiaa Saksan kokouksessa pitämässään esitelmässä. Jos halokuvaa liikutetaan tähtikuvan suhteen vaikka vain milli sivulle ja kaksi ylös, jolloin nurkat eivät ole kohdallaan. Tämä vastaa periaatteessa virhettä, mikä voi tulla kun kuvat skannataan kehystettyinä. Tapen esimerkissä mittauksiin tulee jopa lähes kahden asteen virhe (kyseessä 20 mm linssillä otettu kuva, kalansilmälinssillä virhe olisi paljon suurempi). Kun kuvat ovat kohdallaan, mittaustarkkuus on luokkaa 0,2°, joka riittää 22°, 23° ja 24° halojen tunnistukseen.
Tässä valossa minun on hiukan vaikea uskoa, että jaakonsauva kameraan kiinnitettynä olisi riittävän tarkka systeemi halon määrittämiseen, kun kehystetyn dian mittaaminen tähtikuvamenetelmälläkään ei ole riittävän tarkka. Tape tarkisti myös erään usein mittauksiin käytetyn laskentakaavan tarkkuuden. Se toimii aika hyvin, mutta virhe on helposti puolen asteen luokkaa eikä se ole siksi riittävän tarkka halomittauksiin.

Miksi tämä mittaushomma on sitten muka niin tärkeää? Syy on se, että varsinkin pyramidihalojen yhteydessä on hyvä tietää tarkalleen, mitä haloja taivaalla on. Itse esimerkiksi suhtaudun hyvin kriittisesti näihin 23° ylemmän parhelian tapauksiin. Ne pitäisi kaikki varmentaa mittaamalla. Aina halot eivät ole sitä miltä näyttää.

Tästä hyvä esimerkki on se outo Etelänavan näytelmä 10-11.12.1998, josta löytyi ne oudot ~6° ja ~12° renkaat. Näytelmässä on 9° rengas ja sitten ennen leveää 22-24° seutua näytelmän kirkkain muoto, jota pidimme pitkään 18° renkaana. Alustavat mittaukset pisti asiaa epäilemään ja Tape totesi lopulta sen mitattuaan, että se onkin 20° rengas! Näytelmässä ei ole hajuakaan 18° haloista kyseisessä vaiheessa. Ilmeisesti näytelmässä ei ole myöskään 22° rengasta. Ei ihme ettemme ymmärrä kyseistä näytelmää vieläkään. Kyseinen näytelmä lienee ainoa varmistunut tapaus, jossa 20° rengas esiintyy ilman 18° kamaa.

Halohavaintoja nettitietokantaan?

Järvenpään Cygnuksella oli puhetta siitä, että halojaosto perustaisi www-pohjaisen havaintotietokannan nettiin. Vähän samaan tyyliin Deep Sky -jaoston systeemi. Idea tullaan toteuttamaan joskus. Mäkelän Veikko kertoi jo pääseen systeemin hahmottamisessa aika pitkälle, kunhan aikaa projektin käynnistämiseen jostain löytyisi.

Tarkoitus olisi kehittää systeemi, johon rekisteröitymällä voisi syöttää halohavaintoja selaimella. Havainnosta voisi liittää mukaan ainakin piiroksen, kenties myös valokuvan. Tarkoitus olisi, että havaitsijat voisivat kirjata havaintojaan suoraan nettitietokantaan. Tästä tietokannasta pystyisi sitten kuka tahansa tekemään hakuja ja yhteenvetoja. Lisäksi tietokanta voitaisiin kääntää englannin kielelle, joten myös ulkomaan elävät voisivat käyttää sitä.

Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen kuin voisi luulla, mutta eiköhän ongelmat ole ratkaistavissa. Asiaan palaan varmaan sitten, kun asiasta on jotain lisää kerrottavaa.

Halohavaitsemista Tsekin tasavallassa

Tässä syksyn mittaan olen vaihdellut viestejä Patrik Trnèák -nimisen kaverin kanssa. Hän aloitti halohavaitsemisen vuonna 2003 ja heinäkuussa 2004 hän polkaisi käyntiin havaintoprojektin. Hän kutsuu sitä HOP:ksi (Halo Observe Project). Hän on jo saanut yhdeksän havaitsijaa mukaan puuhaan, joten varsin hyvin näin lyhyessä ajassa. Tarkoitus on jatkaa havaitsemista pitempään tilastollisen tiedon keräämiseksi.

On mielenkiintoista nähdä, millaisia haloja Tsekin tasavallan taivaalla näkyy. Toki, saksan verkon havaitsijoita on varsin lähellä, joten tulokset varmaankin ovat aika samansuuntaisia. Riippuu tosin siitä, kuinka hyvin havaitsijat ovat perillä haloista. Patrik ainakin on ollut hyvin kiinnostunut kaikesta haloihin liittyvästä ja on ilmeisesti tekemässä halo-opasta heidän käyttöönsä. Olen jonkin verran auttanut häntä siinä. Patrik suunnittelee Suomen matkaan ensi vuonna aikomuksena katsella haloja!? Ehkä me voisimme järjestää jonkinlaisen tapaamisen pääkaupunkiseudulle, jolloin saisimme vähän kansainvälistä väriä tilaisuuteen.

Muutamia kuvia olen Tsekin maalta saanut ja niissä on ollut jonkin verran pyramidihaloja ja Parryn kaaria. Alku näyttää hyvältä. Kyseessä on kuitenkin oikeast aan vasta neljäs havaintoverkko maailmassa, josta olen tietoinen. Toivotaan paljon onnea Patrikille ja muille Tsekin tasavallan havaitsijoille!
Tsekin kieltä osaaville (englantia ei ole tarjolla!) jotain voi löytyä sivustolta www.astronomie.cz, joka näyttää olevan enemmänkin keskustelupalstan kaltainen sivusto. Ilmakehän optiikasta siellä on opaskin www.astronomie.cz/data/Atm_opt_jevy.pdf, jonka halo-osuutta en lähde arvostelemaan tässä.

Halonäytelmä pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan

Kirjakaupassa törmäsin tämän vuoden Guinnessin ennätystenkirjaan. Sitä selatessani huomasin yllättäen haloennätyksen. Kirjan mukaan paras auringonhalo on nähty 11.1.1999 Etelänapa-asemalla tutkijoiden toimesta. Asian tekee mielenkiintoisesti toki se, että tuolloin ainoat halotukijat Etelänavalla olivat minä ja Markot Pekkola ja Riikonen. Voimme siis kehua päässeemme Guinnessin ennätyskirjaan...

Kiinnosti tietää, onko tuo ennätys pelkästään suomenkielisessä ennätyskirjassa vain peräti englanninkielisessä alkuperäisessä kirjassa. Oksasen Arton mukaan se löytyisi myös englanninkielisestä versiosta, koska suomenkielinen versio on käännetty siitä. Netistä ei kuitenkaan löytynyt kuin edellisvuoden versio, jossa kyseistä ennätystä ei ainakaan ole.

Halokuvien palauttamista

Vakaa aikomukseni on palautella nurkissani pyöriviä halokuvia kuvaajille vielä tämän vuoden puolella. Skannailen jaoston arkistoon joitain parhaimpia otoksia. Tämä ei tosin koske Tapen ja minun halokirjaan tarjolla olevia kuvia, sillä vaikka kirjan käsikirjoitus on lähtenyt kustantajalle review-käsittelyyn, emme ole vielä täysin lyöneet lukkoon kuvavalintoja. Näillä näkymin muutaman oman kuvani lisäksi viisi suomalaista on saamassa halokuvan kirjaan. Näille onnekkaille olemme heikkona hetkenä luvanneet vapaakappaleen kirjasta. Toivottavasti nämä viisi saavat pitää kuvansa kirjassa, sillä kustannussyistä voimme joutua karsimaan kuvia kirjasta. Lisäksi on hiukan painetta karsia myös sivumäärää, sillä sopimuksen mukaan 200 sivua on maksimi ja nyt sivuja on yli 230. Näillä näkymin kirjan voi odottaa ilmestyvän joskus myöhemmin ensi vuonna.

Talvi tulee

Talvella on taas mahdollisuuksia metsästää jääsumu- ja keinovalohaloja. Kidekuvaustakin voivat innokkaimmat kokeilla. Kiteet ovat kauniita.

Jarmo Moilanen

English summary

Hello all friends!

If you noticed, last Ursa Minor did not have Sivuaurinko-column at all. But now I am back in bussiness so to speak.

We had lots of good display during this Summer. One of the best was the 19 June 2004 display, which I already mentioned in earlier Ursa Minor. We have got lots of photos of that displays and many observer has manage to photograph rare lower suncave Parry arc.

It is possible, that in some photos taken by Pekka Parviainen in 1 June 2004 already had this lower suncave Parry, but those photos I have seen are not convincing enough.

Pekka got however other rarity in 27 June 2004 when there was subhelic arc in his photos. Reima Eresmaa saw 35° halo in 2 Aug 2004. In that day many observer in southern Finland saw odd radius halos.

There is a new halo network in Czech republic. Patrik Trnèák start to observe halos in 2003 and in 2004 he decided to start collect observations from other observers too.

I noticed that 11 Jan 1999 South Pole halo display is in the Guinness book of records! That's fun!