Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Ilmakehän optiset ilmiöt
![](/fileadmin/_processed_/4/c/csm_ik-banneri_uusi_769b0d2d3e.jpg)
Pyhäinhohteen tutkimushistoriaa
Teksti: Jari Piikki
Pyhäinhohteen toi kirjallisuuteen ensimmäisenä italialainen taiteilija Benvenuto Cellini vuonna 1562. Hän arveli hohdetta Jumalan antamaksi merkiksi omasta pyhyydestään, koska se näkyi vain hänen itsensä varjon ympärillä. Cellinin ansiosta ilmiö lienee saanut nimensä.
Ensimmäisen tieteellisen selityksen esitti Winterfeld v. 1795. Hän huomasi, että kaikki epätasaiset pinnat olivat kirkkaimmillaan Auringon vastapuolella, koska varjot eivät näy siellä. Tämä oli aivan oikea havainto kuivasta pyhäinhohteesta. Parhaimmillaan hohde oli kuitenkin kasteessa.
Kasteteorian esitti Lommel 1874. Hän ajatteli, että pisarat toimivat linsseinä, jotka taittoivat valon kasvien lehdille yhteen polttopisteeseen, josta valo heijastui pisaran kautta takaisin. Lommel oletti, että pisaroiden piti olla polttovälinsä päässä lehdistä eikä aivan kiinni niissä. Irrottajana ajateltiin toimivan lehdissä olevien pienien karvojen.
1800-luvulla syntyi toinenkin teoria. Brandes oli sitä mieltä, että ilmiön synnyttivät pisaroissa tapahtuvat sisäiset ja ulkoiset heijastukset. Jotkut tutkijat kannattivat sitä, vaikka toisen teorian kannattajat tyrmäsivätkin sen. Lommelin teoriaa kannattivat mm. Minnaert (1954), Tricker (1970) ja Greenler (1980) kirjoissaan. Minnaertin mukaan hohteeseen vaikuttaa myös kokonaisheijastuminen, joka korostuu etenkin epäsäännöllisissä pisaroissa. Trickeriin tukeutuvat myös Lynch ja Livingstone kirjassaan.
Tuntuu käsittämättömältä, että tällaisia teorioita on kehitelty, vaikka olisi ollut erittäin yksinkertaista tutkia kastepisaroita, jotka näkyvät jopa paljain silmin. Näin lienee tehnytkin ruotsalainen Mattsson, joka 1970-luvulla huomasi, että ilmiö näkyy muillakin kuin karvaisilla kasveilla. Mattsson esitti syyksi lehtien kaltevuutta, jolloin polttopiste lankeaa lehdelle, vaikka pisara on aivan kiinni siinä.
- Revontulia keskikesällä? Miksipä ei 23.4.2024
- Halohuhtikuu 2024 8.4.2024
- Haloja, koptereita ja simuja 14.11.2023
- Yöpilvikesä 2023 22.9.2023
- Halohuhtikuu 2023 26.6.2023
- Vuoden 2023 havaintovinkit 27.3.2023
- Halohuhtikuu 2023 13.3.2023
-
Yksi halomuoto I 17.7.2024 klo 9.21-9.33, Kannonkoski, Maritta Kinnunen
-
Negatiivinen yöpilvihavainto 17.7.2024 klo 0.06-0.40, Kurikka, Marko Myllyniemi
-
Useita halomuotoja II 16.7.2024 klo 19.25-19.31, Turku, Mikko Peussa
-
Useita halomuotoja II 16.7.2024 klo 19.15-19.30, Turku, Paula Mattila
-
Pääsateenkaari II 16.7.2024 klo 18.30-18.45, Nurmes, Eero Karvinen
-
Väripilviä III 16.7.2024 klo 14.12, Saarijärvi, Maritta Kinnunen
-
Yksi halomuoto I 16.7.2024 klo 11.45, Kontiolahti, Marko Riikonen
- Glooria eksoplaneetalla? 12.4.2024
- Sivuauringot 6.12.2023
- Aurinkopilari 5.12.2023
- Revontuli 2023 19.9.2023
- Väripilvet 11.8.2023
- Halohuhtikuu 2023 13.3.2023
- Vs: Halohuhtikuu 2022 7.6.2022