Valaisevat yöpilvet ovat varsin mielenkiintoinen ylemmän ilmakehän ilmiö. Niiden luonteesta ei olla tutkijapiireissäkään vielä täysin selvillä. Yöpilvet esiintyvät noin 75-90 km:n korkeudessa valtaosan esiintyessä melko tarkalleen 82 km:n korkeudella. Ne ovat hienorakenteisen pölyn ympärille härmistyneestä jäästä muodostuneita pilviä. Tämä pöly on mitä todennäköisimmin peräisin meteoreista ja mahdollisesti voimakkaissa tulivuoren purkauksissa ilmakehään joutuneesta aineesta.

Yöpilvien esiintyminen on voimakkaasti riippuvaista ylemmän ilmakehän lämpötilasta. Näin ollen yöpilviä esiintyykin ainoastaan kesäkuukausina ja vain 45-70. leveysasteiden välisellä alueella.

Valaisevat yöpilvet eivät itse loista, vaan ne heijastavat ja sirottavat Auringon valoa, joka vielä valaisee korkealla olevia pilviä. Yöpilvet ovat niin hentoja, etteivät ne näy ennen kuin taivas on tarpeeksi tumma. Tällöin Aurinko on ehtinyt jo 4-6 astetta horisontin alapuolelle. Ajassa tämä tarkoittaa vähintään tuntia auringonlaskun jälkeen. Toisaalta, kun Aurinko on laskenut yli 16 astetta horisontin alapuolelle, se ei enää paista edes yöpilvien korkeudelle.

Valaisevat yöpilvet ovat eräs ilmakehäjaoston tärkeimmistä havainto-ohjelmista. Se edustaa eräänlaistä valoilmiöhavaitsemisen "hard-corea". Yöpilvien havaitseminen osuu havaitsijan kalenterissa sopivasti kesäkuukausiin sekä mahdollisesti loppukeväälle. Yöpilvien havaitseminen on eräs niistä harvoista harrastusaloista, joilla harrastajien on edelleen mahdollista tehdä arvokasta työtä kohteen tutkimukselle.

Yöpilvihavaitseminen on varsin miellyttävää ja antoisaakin puuhaa. Toisaalta lantin kääntöpuoli on, että havaitseminen vaatii jonkun verran kokemusta ja järjestelmällisyyttä. Lisäksi se tarkoittaa käytännössä myös valvottuja öitä.

Jaoston havainto-ohjelman tavoitteina on

1. tilastoida, milloin yöpilviä näkyy ja milloin ei,
2. tutkia näkyvistä yöpilvinäytelmistä summittainen rakenne, liike ja muutokset.

Kun nämä tavoitteet saadaan toteutetuksi, tuloksena on havaintokelpoisten öiden tilasto, jossa on merkittynä yöpilviyöt ja negatiiviset (ei yöpilviä) yöt. Lisäksi kustakin yöpilvinäytelmästä saadaan tasaisin aikavälein kartta yöpilvistä Suomen alueella ja lähistöllä. Pilvien liikkeistä ja rakenteesta saadaan myös tietoa.

Yhdeltä havaintopaikalta pystytään teoriassa havaitsemaan kaikki yöpilvet yli 1000 km:n säteellä. Todellisuudessa kuitenkin horisontin esteet ja havaintojen epätarkkuus aivan horisontissa rajoittavat tätä aluetta. Joka tapauksessa yksi havaitsija pystyy kattamaan satojatuhansia neliökilometrejä taivasta. Kun yksittäisiä havaitsijoita ripotellaan ympäri Suomenniemeä, niin ryhmänä pystytään kattamaan valtava alue Pohjois-Euroopassa. Toisaalta ryhmätyön voima on myös siinä, huonon sää haitat saadaan eliminoiduksi. Sää vaihtelee Suomen alueella niin runsaasti, että kun toisaalla on taivas pilvessä, niin toisaalla pystytään havaitsemaan kunnolla.

Havaitsija pystyy varsin siedettävällä vaivalla ilman kummempia apuvälineitä 5 asteen tarkkuuteen suuntahavainnoissa ja korkeussuunnassa ehkä parempaankin. Jo yksittäisenkin havaitsijan tuloksista pystytään luomaan kohtuullinen karttakuva yöpilvistä, sillä voidaan karkeasti olettaa, että valtaosa niistä esiintyy kilometrin tarkkuudella 82 km:n korkeudessa. Yhdistelemällä eri havaitsijoiden tuloksia voidaan tarkkuutta parantaa ja virheitä eliminoida.

Tässä oppaassa esitetty havainto-ohjelma on varsin systemaattinen ja tarkkaan määritelty. Toki jonkunlaisia valinnan mahdollisuuksia on valita omiin kykyihinsä ja mieltymyksiinsä parhaiten sopiva tapa. Järjestelmllisyyttä ei kannata säikähtää, vaan on hyvä miettiä, miksi näin tehdään. Jotta eri havaitsijoiden havainnot olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia, on niiden syytä olla mahdollisimman pitkälle samalla tavalla tehtyjä. Havainto-ohjelmalla pyritään saamaan myös mahdollisimman paljon yhtäaikaisia havaintoja, jotta tuloksia voitaisiin yhdistellä paremmin.

Valoimiöjaosto kerää havainnot ja esikäsittelee ne. Tulokset julkaistaan raporteissa, joita toimitaan havaitsijoiden lisäksi tutkijoille ja ulkomaisille havaintoryhmille.

Vaikka havaitseminen voi tuntua vaikealta ja liian vaativalta, ei sitä kannata pelästyä. Vain havaitsemalla oppii, joten rohkeasti kesäyöhön! Samalla voit tuntea olevasi mukana tukemassa tämän kiinnostavan luonnonilmiön tutkimista. Ja kaiken järjestelmällisyyden ja tarkkuuden keskellä huomaat, että sinulle jää aikaa myös ihailla yöpilvien kauneutta ja nauttia valoisien kesäöiden leppeydestä.

<link harrastus jaostot ilmakehan-optiset-ilmiot havaitseminen havainto-ohjeita-ja-oppaita yopilviopas havaintokausi.html>Seuraava luku | <link harrastus jaostot ilmakehan-optiset-ilmiot havaitseminen havainto-ohjeita-ja-oppaita yopilviopas.html>Etusivu | <link harrastus jaostot ilmakehan-optiset-ilmiot havaitseminen havainto-ohjeita-ja-oppaita yopilviopas sisallysluettelo.html>Sisällysluettelo