Eräitä yleisiä halomuotoja

• 22° rengas
• Sivuaurinko
• 22° sivuavat kaaret
• Auringonpilari
• Zeniitinympäristön kaari
• 46° rengas
• 46° sivuavat kaaret
• Horisonttirengas

Eräitä harvinaisia halomuotoja

• 120° sivuaurinko
• Parryn kaaret
• Lowitzin kaaret
• Pyramidihalot

22° rengas on halomuodoista kaikkein yleisin. Sen voi nähdä jopa 150 päivänä vuodessa! 22° rengas syntyy valon taittuessa satunnaisissa asennoissa leijuvissa kuusikulmaisissa jääkitessä. 22° rengas on olemukseltaan auringon ympärillä näkyvä värillinen rengas. Yleensä 22° renkaasta on näkyvissä vain osa, mutta aina silloin tällöin voi nähdä myös täyden renkaan!

Sivuauringot ovat auringon molemmilla puolilla näkyviä värikkäitä valoläiskiä. Sivuauringot ovat niin ikään hyvin yleinen haloilmiö, niitä voi nähdä taivaalla kaikkiaan noin 100 päivänä vuodessa. Sivuauringot syntyvät valon taittuessa kuusikulmaisissa laattamaisissa jääkiteissä.

Sivuauringot loistavat usein spektrin väreissä ja ne ovat parhaimmillaan hyvin kirkkaat! Joskus vain toinen sivuauringoista on näkyvissä, mutta usein molemmat niistä loistavat auringon molemmilla puolilla yhtä aikaa! Tällöin tämä ilmiö voi näyttää jopa siltä, että taivaalla loistaisi yhtäaikaa kolme aurinkoa! Erilaisia mainintoja näistä kolmesta auringosta löytyy paljon erilaisista matkakertomuksista ja muista historiallisista lähteistä.

Sivuaurinkojen etäisyys auringosta vaihtelee auringon korkeuden mukaan. Lähimmillään aurinkoa ne ovat kun aurinko on hyvin matalalla, tällöin niiden etäisyys auringosta on 22°. Auringon noustessa myös sivuaurinkojen etäisyys auringosta kasvaa. Suurimmillaan sivuaurinkojen etäisyys on kun auringon korkeus on noin 60°, jolloin niiden etäisyys auringosta on yli 20°. Kun auringon korkeus on yli 60°, sivuaurinkoja ei enää esiinny.

Joskus hyvin kehittyneillä, kirkkailla sivuauringoilla on mahdollista havaita useiden asteiden pituiset hännät. Jos näiden häntien pituus on yli 20°, kyseessä on jo toinen halomuoto, horisonttirengas.

22° sivuavat kaaret jakautuvat kahteen osamuotoon: 22° yllä- ja allasivuavaan kaareen. Sivuavat kaaret muodostuvat pylväsmäisen jääkiteen niin sanotusta sivuava -asennosta, jossa kiteen pitkä akseli on vaakasuunnassa. Tätä liikerajoitusta lukuunottamatta kaikki muut liiketilat ovat mahdollisia.

Nämä kaaret näkyvät 22° renkaan ylimmän- ja alimman kohdan tuntumassa. Sivuavat kaaret muuttavat huomattavasti muotoaan auringon korkeuden mukaan. Auringon ollessa matalalla, sivuavat kaaret muodostavat V -kirjaimen muotoiset väkäset 22° renkaan ylimpään ja alimpaan kohtaan. Tätä korkeammalla kaaret muodostavat loivat, 22° rengasta loivasti myötäilevät kaaret. Kun auringon korkeus on yli 30°, kaaret sulautuvat yhteen. Yli 75° auringonkorkeuksilla sivuavat kaaret sulautuvat yhteen 22° renkaan kanssa, eikä niitä voi enää erottaa toisistaan.

Auringonpilari on yksi yleisimmistä halomuodoista. Auringonpilari on nimensä mukaisesti auringon ylä- ja alapuolella näkyvä pilarimainen halomuoto. Auringonpilari muodostuu valon heijastuessa kuusikulmaisten, laattamaisten jääkiteiden ylä- ja alapinnoilta. Pilari on yleensä väriltään valkea, mutta mutta matalilla auringonkorkeuksilla se värjäytyy punaisen ja oranssin sävyihin. Auringonpilari voi näkyä, vaikka aurinko olisi jo laskenut. Pilari on tiettävästi nähty vielä kun aurinko on ollut kolme astetta horisontin alapuolella.

Zeniitinympäristön kaari jakautuu kahteen osamuotoon, zeniitin- ja horisontinympäristön kaareen. Näistä jälkimmäinen näkyy ainoastaan kun auringon (tai kuun) korkeus on vähintään 58° astetta, mikä ei Suomessa valitettavasti koskaan toteudu. Tosin kuu kyllä nousee kerran 19 vuodessa eteläisimmässä Suomessa 58°-59° korkeuden, mikä tarjoaa pienen teoreettisen havaintoikkunan tälle ilmiölle Suomessa. Horisontin ympäristön kaari on värikäs, 46° renkaan alinta kohtaa tangentoiva horisontinmyötäinen kaari. Horisontinympäristön kaari, kuten zeniitinympäristön kaarikin on laattamaisten kuusikulmaisten jääkiteiden aiheuttama. Ainoastaan valon kulku on erilainen näillä halomuodoilla.

Zeniitinympäristön kaari sen sijaan on sangen yleinen vieras Suomen taivaalla, sen voi havaita noin 35-40 päivänä vuodessa. Zeniitinympäristön kaari on nimensä mukaisesti zeniittiä, eli taivaan lakipistettä ympäröivä, spektrin väreissä loistava kaari. Zeniitinympäristön kaari syntyy samanlaisista kuusikulmaisista laattajääkiteistä kuin vaikkapa sivuauringot. Hienojen sivuaurinkojen näkyminen voi enteillä upean zeniitinympäristön kaaren ilmestymistä taivaalle, jos jääkidepilvet vain sattuvat liikkumaan oikeaan suuntaan! Kun auringon korkeus on suurempi kuin 32°, ei zeniitinympäristön kaarta enää esiinny.

46° rengas on samanlainen aurinkokeskinen halomuoto kuin 22° rengas, mutta se on sitä paljon suurempi, himmeämpi ja harvinaisempi. 46° renkaan voi havaita noin 20 päivänä vuodessa. 46° rengas näkyy yleensä vain osittain, Suomesta sitä ei tiettävästi koskaan ole havaittu kokonaisena. 46° rengas voi joskus olla vaikea erottaa toisesta 46° etäisyydellä auringosta esiintyvästä halosta, 46° ylläsivuavasta kaaresta.

Lue myös: 46° renkaan ja 46° sivuavan kaaren erottaminen toisistaan

46° sivuavat kaaret jakautuu kahteen osamuotoon: 46° yllä- ja allasivuaviin kaariin. 46° ylläsivuava kaari on 46° etäisyydellä auringosta esiintyvä värikäs kaari, joka myötäilee 46° rengasta lähes koko pituudeltaan, ja on tämän vuoksi usein vaikea erottaa siitä.

Monesti 46° ylläsivuava kaari esiintyy yhdessä 46° renkaan ja zeniitinympäristön kaaren kanssa. Tunnistamisen kannalta vaikein tilanne on sellainen, jossa 46° etäisyydellä auringosta, korkealla zeniitinympäristön kaaren paikan kohdalla on havaittavissa vain epämääräinen spektrin väreissä loistava kaarenpätkä. Tämä kaari voi olla jokin edellämainituista tai sitten jokin yhdistelmä niistä.

Kuitenkin eräitä yleisiä tunnistuskeinoja on mahdollista esittää. Jos aurinko on yli 32° korkeudella, voidaan varmuudella sanoa, että kyseessä on 46° rengas, koska zeniitinympäristön kaari ja 46° ylläsivuava kaari eivät enää esiinny tätä suuremmilla auringonkorkeuksilla. Samaten jos zeniitinympäristön kaaren ja 46° halon välissä on muutaman asteen rako, voidaan olla varmoja 46° renkaasta. Tosin niin tähän, kuin lähes kaikkiin muihinkin sääntöihin, on olemassa poikkeus. Kun auringon korkeus on 22°, esiintyvät 46° ylläsivuava kaari ja 46° rengas yhdessä zeniitinympäristön kanssa siten, että ne kaikki koskettavat toisiaan. Tällöin 46° ylläsivuavan kaaren ja 46° renkaan erottaminen toisistaan on erittäin hankalaa. Zeniitinympäristön kaari ja 46° ylläsivuava kaari esiintyvät aina yhdessä siten, että 46° ylläsivuavan kaaren ylin kohta koskettaa zeniitinympäristön kaarta kaikilla auringonkorkeuksilla.

Myös seuraavia epäsuoria menetelmiä voidaan käyttää apuna tunnistamisessa, jos edellämainittuja varmoja keinoja ei voida käyttää. Jos 46° halossa on havaittavissa vihreää ja sinistä, on aihetta epäillä 46° ylläsivuavaa kaarta, koska edellämainittuja värejä ei esiinny 46° renkaassa. 46° etäisyydellä auringosta esiintyvä halo on todennäköisesti 46° ylläsivuava kaari jos  22° sivuavat kaaret ovat hyvin voimakkaat ja 22° rengas puuttuu tai on vain heikko. Ja päinvastoin, jos 22° rengas on hyvin voimakas ja 22° sivuavat kaaret puuttuvat tai ovat hyvin heikot, on 46° halo todennäköisesti 46° rengas.

46° sivuavien kaarien toinen osamuoto, 46° allasivuava kaari on sellainen, että sen ulkoasu vaihtelee voimakkaasti auringon korkeuden mukaan. Kun auringon korkeus on alle 60°, jakautuu allasivuava kaari kahteen erilliseen kaarenpätkään, joiden sijainti 46° renkaan suhteen vaihtelee auringon korkeuden mukaan. Kun aurinko on horisontissa, sijaitsevat nämä kaaret 46° renkaan molemmilla puolilla. Tästä ne vetäytyvät alemmas kohti 46° renkaan tyveä suuremmilla auringonkorkeuksilla.

Tavallisimmin 46° allasivuavat kaaret havaitaan horisontista viistosti ylöspäin nousevina, värikkäinä kaarenpätkinä. Nämä kaaret ovat aina matalalla horisontin tuntumassa, ja sen vuoksi ne monesti jäävät maastonesteiden taakse näkymättömiin. Kun auringon korkeus on yli 60°, nämä erilliset kaaret yhdistyvät yhdeksi 46° allasivuavaksi kaareksi, joka kulkee horisontinmyötäisesti 46° renkaan alapuolella. Näillä suurilla auringonkorkeuksilla 46° allasivuava kaari on mahdollista sekoittaa horisontinympäristön kaareen, joka niin ikään on suurilla auringonkorkeuksilla esiintyvä horisontinmyötäinen värikäs kaari.

Lue myös: 46° renkaan ja 46° sivuavan kaaren erottaminen toisistaan

Horisonttirengas on auringon kautta kulkeva, sivuauringoista ulospäin lähtevä horisontinmyötäinen valkea rengas. Horisonttirengas on väriltään valkea, koska se, niinkuin esimerkiksi auringonpilarikin, muodostuu valon heijastuessa kuusikulmaisista jääkiteistä. Nämä kiteet voivat olla joko pylväs- tai laattakiteitä. Usein tästä renkaasta on näkyvissä vain osa, mutta parhaimmillaan se näkyy täytenä, koko taivaan kiertävänä renkaana!

Horisonttirengas on mukana lähes kaikissa kovemman luokan halonäytelmissä. Täyden ja kirkkaan horisonttirenkaan ilmestyminen taivaalle on vahva indikaatio näyttävän, koko taivaan halonäytelmän mahdollisuudesta!

Jos horisonttirengas lähtee sivuauringoista ulospäin molempiin suuntiin, on se mahdollista sekoittaa hyvin kehittyineiden sivuaurinkojen häntiin. Nämä hännät kuuluvat sivuaurinkoihin, jos niiden pituus on alle 20°. Sen sijaan jos näiden häntien pituus on yli 20° ja/tai jatkuvat myös sivuauringoista kohti aurinkoa, kyseessä on horisonttirengas.

120° sivuauringot ovat horisonttirenkaalla, kaukana auringosta näkyviä, valkeita valoläiskiä. 120° sivuaurinkojen nimi viittaa niiden etäisyyteen auringosta horisonttia pitkin mitattuna, ne siis esiintyvät noin 120° asteen päässä auringosta. 120° sivuauringot syntyvät vaaka-asennossa leijailevista laattajääkiteistä, joissa tapahtuu kaksi täydellistä heijastusta kiteen sisällä.

120° sivuauringot ovat melko harvinaisia, niitä voi nähdä noin 1-3 kertaa vuodessa. 120° sivuauringot esiintyvät yleensä horisonttirenkaan kanssa, mutta ne voivat joskus esiintyä myös yksinään, ilman horisonttirengasta. Yksinäiset, ilman horisonttirengasta esiintyvät 120° sivuauringot jäävät helposti havaitsematta kokemattomalta havaitsijalta. Eli auringon vastapuolen suuntaa kannattaa myös tarkkailla, erityisesti jos horisonttirengas on näkyvissä, koska tällöin 120° sivuauringot, tai muut harvinaisemmat auringon vastapuolen halot voivat ilmestyä näkyviin!

Parryn kaaret ovat 22° sivuavien kaarien tuntumassa näkyviä harvinaisia, värikkäitä kaaria. Parryn kaaret jakautuvat neljään osamuotoon, joita ovat: yläkovera-, yläkupera-, alakovera ja alakupera Parryn kaari. Kunkin osamuodon nimitys viittaa sen sijaintiin ja muotoon auringon suhteen. Näistä osamuodoista yleisin on yläkovera Parryn kaari. Sen voi nähdä noin 1-3 kertaa vuodessa.Yläkovera Parryn kaari on olemukseltaan 22° ylläsivuavan kaaren päällä lepäävä loiva, värikäs kaari.

Yläkupera Parryn kaari on selvästi yläkoveraa harvinaisempi. Nämä Parryn kaaren kaaren auringon yläpuoliset osamuodot esiintyvät käytännössä aina hyvin kehittyneen ja kirkkaan 22° ylläsivuavan kaaren kanssa. Yläkupera Parryn kaari esiintyy vain matalilla auringonkorkeuksilla, jolloin 22° ylläsivuava muodostaa V -kirjaimen muotoisen väkäsen 22° renkaan lakipisteeseen. Parryn kaari havaitaan tällöin niin ikään V -kirjaimen muotoisena väkäsenä 22° ylläsivuavan kaaren kuopassa. Auringon alapuoliset Parryn kaaren osamuodot ovat niin harvinaisia, että niistä tunnetaan vain muutama havainto koko maailmassa.

Parryn kaaret syntyvät niin sanotussa Parry -asennossa leijailevista, kuusikulmaisista pylväskiteistä. Parry asennossa kide on suuntautunut siten, että sen pitkä akseli on vaakasuunnassa ja myös kaksi sen sivupintaa on täsmälleen horisontaalisessa asennossa. Eri Parryn kaaren osamuodot syntyvät hieman erilaisilla valonkuluilla tässä asennossa leijailevissa kiteissä.

Lowitzin kaaret ovat joukko hyvin harvinaisia 22° renkaan ja sivuaurinkojen yhteydessä esiintyviä kaaria. Kaarista teki ensimmäisen havainnon Tobias Lowitz Pietarissa 18.6.1790. Selviä Lowitzin kaaria nähdään harvemmin kuin kerran vuodessa. Vallitsevan teorian mukaan Lowitzin kaaret syntyvät laattajääkiteistä, jotka pyörivät vaaka-akselinsa ympäri. Lowitzin kaaret jakautuvat kolmeen osamuotoon, joita ovat: ylempi-, alempi- ja rengasmainen Lowitzin kaari. Lowitzin kaaret liittyvät poikkeuksellisen voimakkaisiin laattakidenäytelmiin, eli jos taivaalla on näkyvissä erittäin kirkkaat sivuauringot, voi Lowitzin kaarten ilmestyminen taivaalle olla mahdollista.

Lue myös: Lowitzin kaarista

Pyramidihalot ovat kirjava joukko aurinkokeskisiä renkaita ja erilaisia kaaria. Pyramidihalot aiheutuvat sellaisista kuusikulmaisista jääkiteistä, joiden päädyissä on kuusikulmaiset, pyramidinmuotoiset päätteet. Näistä pyramidikiteistä aiheutuvia halorenkaita ovat: 9°-, 18°-, 20°-, 23°-, 24°- ja 35° rengas. Pyramidirenkaiden yhteydessä voi havaita joskus myös erilaisia kaaria tai valoläiskiä, joita kutsutaan parhelioiksi. Näistä yleisin on 23° ylempi parhelia, joka näyttää hieman diffuusilta ja leveältä 22° ylläsivuavalta kaarelta. Se voi esiintyä myös yksinään, ja tällöin se on äkkiseltään mahdollista sekoittaa edellämainittuun yleisempään halokaareen. Parheelioiden lisäksi pyramidirenkaiden yhteydessä esiintyy joskus harvinaisia pyramidiylläsivuavia. Näitä halokaaria voi muodostua, kun pyramidipäätteinen pylväskide on sivuava-asennossa.