Tammi – helmikuun havainnot

10 havaitsijaa toimitti alkuvuoden halotarjonnasta kaikkiaan 160 havaintoa. Kävin läpi myös halo-l -sähköpostilistan arkiston ja keräsin sieltä lisäksi 52 sellaista havaintoa, jota ei jaostolle muilla tavoin ole raportoitu. Tämä oli hieman työlästä ja lisäksi listalta kerätyt havainnot ovat usein epätäydellisiä niin havaittujen muotojen, havaintopaikkojen kuin päivämäärien suhteen. En lupaa, että teen tätä enää jatkossa.

Tammi-helmikuun havaintokatsaus muodostui hybridiksi: ensin havaitsijoittain raporttinsa toimittaneet ja sitten päiväyksittäin parhaat palat niin, että listalta kerätyt otetaan mukaan leikkiin.

Pertti Havian sähköpostilomake pitää sisällään 22° renkaita ja sivuaurinkoja. Poikkeuksena 23.2. näkynyt yksinäinen ala-aurinko.

Petteri Kankarolla tahti oli hyvä. Muotopuolella Petterin saldo on kolmen kauppaa: 22° rengas, sivuauringot ja pilari ovat mukana kuvioissa. Havainnot on poimittu havainto.net -sivustolta.

Timo Kuhmosella samat kolme muotoa näyttelevät pääosaa. Helmikuun lopussa mukaan tulee kuitenkin uusia muotoja. 20.2. pilarin ja sivuauringon seurana on ala-aurinko, ja 24.2. taivasta koristaa yksinäinen zeniitinympäristön kaari. Timon havainnot on poimittu havainto.net -sivustolta.

Ismo Luukkoselle taivas tarjoilee antejaan tammikuussa mukavaan tahtiin. Neljän yleisimmän muodon valikoima saa lisäyksen 30/31.1., kun kuu yllättää 9° renkaalla. Helmikuussa hyvä tahti jatkuu. Zeniitinympäristön kaari tulee mukaan kuvioihin kolmella esiintymisellään. 19. päivästä alkaen seitsemän päivän haloputki, osin Turussa osin Kempeleessä havaittuna.

Marko Mikkilä havaitsee Nivalassa myös reippaalla tahdilla. Jakson parhaasta näytelmästä 31.1. lisää alempana. Helmikuun 18. alkaen Marko havaitsee haloja kahdeksana päivää peräkkäin. Putkeen mahtuu perusmuotojen ohella kolmena päivänä zeniitinympäristön kaari ja jääsumun tarjoama horisonttirengaskin kahdesti.

Jarmo Moilasella havaintoja syntyy myös hyvällä sykkeellä. Tammikuu on neljän perusmuodon varassa, ainoana poikkeuksena 23. päivän ala-aurinko. Helmikuussa vauhti jatkui. Vaalan jääsumut tuottivat myös kolme isomman luokan näytelmää, joista tarkemmin alla. Zeniitinympäristön kaaria Jarmo napsi helmikuussa neljänä päivänä.

Veikko Mäkelältä saapuu sähköpostitse kolme havaintoa: kolme kertaa 22° rengas kerran seuranaan ylläsivuava ja kerran sivuaurinko.

Martti Penttisen tahti on hurja: vuodenaikaan nähden komeat 38 havaintoa. Tammikuu alkaa hiljaisesti, mutta 21. ja 22. päivä näyttää jo lupaavalta (ks. alempana). 24.–31. päivä Martti näkee haloja seitsemänä päivänä ja viitenä yönä! Helmikuussa tahti on tiiviimpi, ja silloinkin vauhti paranee loppua kohden: 23. päivä alkaen haloja näkyy viitenä peräkkäisenä päivänä ja neljänä yönä. Zeniitinympäristön kaaria Martti kerää helmikuussa kolme. 24.2. mukana on myös 46° rengas ja sivuavat kaaret. Martin havainnot on poimittu havainto.net -sivustolta.

Jukka Ruoskanen toimittaa sähköpostitse kolmen näytelmää käsittävän raportin. Kaikista kolmesta lisätietoa alempana.

Teemu Öhmanin tammikuu on niukahko. Helmikuussa tahti paranee, mutta tarjonta pysyy neljässä yleisimmässä muodossa.

Tammikuu

Tammikuu lähti käyntiin kuun halojen kera. Uudenvuodenyön rakettien välkkeessä ihmeteltiin haloa, jossa 22° renkaan ja sivuavien seurana näkyi parhaimmillaan myös 9° pikkurengas. Tämä kuuluu kuitenkin vielä edellisen vuoden saaliiseen. Nämä – yleensä vasta kuvista löytyvät pikkupyramidit tuntuvat kuluneen talvikauden aikana vakiintuneen taivaalle täysikuun seuralaisiksi. Digitaalikameroilla ja kuvankäsittelymenetelmillä on varmasti tähän vaikutusta, samoin havaitsijoiden lisääntyneellä tarkkaavaisuudella täydenkuun aikaan.

3/4.1. Kilpisjärvelle päätynyt Marko Riikonen kuvaa 9° renkaan 22° renkaan seurana.

5/6.1. aiheuttaa vuoden ensimmäisen havaintotulvan postilistalle. Laajalti etelä-Suomessa havaittu kuun halo sisältää perusmuodossaan 22° renkaan ja sitä sivuavat kaaret. Espoossa Panu Lehtinen, Tampereella Jari Luomanen ja Emma Herranen sekä Virroilla Martti Penttinen nappaavat lisäksi myös 9° renkaan. Parhaan saaliin kerää kuitenkin Riihimäellä Jukka Ruoskanen, jonka kuvista paljastuu edellä mainittujen lisäksi komean pitkä 46° rengas, horisonttirengas ja 46° allasivuavat kaaret.

21. ja 22.1. havaitaan hieman perustasoa parempia haloja laajalti etelä-Suomessa. Parhaat kerää Martti Penttinen Virroilla. Havainto.netiin jätetyn raportin mukaan Martilla on neljän yleisimmän muodon seurana yläkovera Parryn kaari molempina päivinä sekä 22. päivä myös 46° rengas ja ylempi Tapen kaari.

30.1. jääsumu pöllyää tasokkaasti Nivalassa, missä Marko Mikkilä havaitsee ja kuvaa halonäytelmää, jossa ovat mukana kaikki tavalliset muodot. Sivuauringot ovat kuvissa varsin näyttävät, horisonttirengas venyy vastapuolta lukuun ottamatta lähes täyteen mittaansa. 46° tuntumasta löytyy sekä 46° rengas että sitä sivuavat kaaret. Matalalla auringolla 46° sivuavat myötäilevät rengasta sivuilla, mutta eroavat renkaasta tämän kääntyessä lakipistettään kohti. Tällä auringon korkeudella 46° renkaan ja zeniitinympäristön kaaren väliin jää selvä rako. Harvinaisuuksiakin löytyy. Jo silmin nähtynä horisonttirengasta koristavat pilarimaiset 120° sivuauringot ja valokuvista paljastuvat huikean pitkät heijastuneet Lowitzin kaaret, jotka nousevat sivuauringoista ylöspäin kahtena hieman eri suuntaan kaartuvana kaarena. Käsitellyissä kuvissa kaarilla on mittaa noin 30 astetta.

Etelässäkään ei jäädä täysin osattomiksi. Lauri Kangas kertoo sähköpostilistalla Espoossa havaitsemastaan sivuaurinkojen ja pilarin hallitsemasta näytelmästä, jossa niinikään nousee sivuauringoista pilarimaista hehkua – ilmeisesti merkki joko Lowitzin kaarista tai heijastuneista Lowitzeista.

30/31.1. Marko Riikonen Helsingissä ja Ismo Luukkonen Turussa kaivavat kuvistaan esille kalpean 22° renkaan seurana majailevan 9° renkaan. Pääpotti menee kuitenkin Jukka Ruoskaselle, joka Hyvinkään seudulla nappaa kuviinsa vakuuttavan rengasarsemaalin: 22°, 46°, 9°, 20°, 35° Lisäksi mukana on 22° sivuavat kaaret, sekä täysi horisonttirengas, joka Jukan tuntuman mukaan syntyi jääsumussa, kun taas rengassatsin alkuperä oli yläpilvessä.

Kokonaan oma lukunsa Jukan havainnossa on samanaikaisesti keinovalojen jääsumussa aiheuttamat halot. Tässä en niihin puutu enempää, Jukan asiantunteva selostus löytyy netistä: www.kolumbus.fi/jukka.ruoskanen/Halot/300107/index.html.

Helmikuu

Helmikuun havaintosaalista hallitsee jääsumu. Etenkin 6.–10. päivän välisellä jaksolla tasokkaita jääsumunäytelmiä esiintyy runsaasti eri puolilla maata. Toinen haloputki koetaan loppukuusta, silloin jääsumun lisäksi asialla ovat myös yläpilvet.

6.2. keski-Suomesta tulee postilistalle raportteja näyttävästä jääsumuhalosta. Jyväskylässä Arto Oksanen ja Simo Alkioniemi sekä Korpilahdella Mika Aho seuraavat näytelmää, jossa etenkin sivuauringot esittävät parastaan. Perusmuotojen ohella Oksanen raportoi epävarmat Moilasen kaaren ja ”sivuauringon sivuauringon”. Jälkimmäiselle tulee vahvistus myös Aikioniemeltä. ”Sivuauringon sivuaurinko” tarkoittaa parhaassa tapauksessa 44° sivuaurinkoa, mutta samalla seudulla on myös tavallista 46° tavaraa sotkemassa tulkintoja. Tällä kertaa kameraa ei ollut parhaalla hetkellä saatavilla. Myöhemmin otetuissa valokuvissa ei näy merkkiä 44° halosta, sensijaan heikko 46° rengas kuvista löytyy.

Pohjoisempana nautitaan myös jääsumuhaloista. Jarmo Moilanen näyttää, että vainu on tallella. Lainataan hieman havaitsijaa itseään: ”Aluksi huomasin jääkiekkokaukalon luona pyramidimaista haloa 22 renkaan sisällä. Suuntasin joelle jonne menessä ihailin kuinka sivuauringot näkyi viereisen metsän edessä. Aika villin näköistä. Joella ei ollut pyramideja. Paitsi sitten kuvista huomasin, että pintahalona 22 renkaan ulkopuolella näytti olevan toinen halo, joka on edelleen hiukan epäselvä, mikä se on. Joella näkyi kuitenkin alasivuauringot jäätä vasten. Paremman kidepilven löysin sitten Järvikyläntien varrelta. Nyt 18° halot olivat selvästi mukana ja samoin 23° ylempi parhelia haamuili zykin alapuolella. Kuvista paljastui yllättäen pyramidiaurinkokaari. Mikä ei sinällään ole ihmeellinen muoto, sitä voi verrata auringonpilariin. Tämä vertaus helpottaa ymmärtämään miksi se on yllättävän yleinen jääsumuissa, jos osaa katsoa tai kuvata oikein.” Vaalan kertymä oli siis: 22° rengas, sivuauringot, 22° ylläsivuava, auringonpilari, zyk, 46° rengas, ala-aurinko, alasivuauringot, 18° rengas tai parheelia, 23° ylemmän parheelia ja pyramidiaurinkokaari sekä vielä pintahaloina 22° rengas ja ilmeisesti 24° rengas.

8.2. näkyy keskitasoa perempaa jääsumutavaraa mm. pääkaupunkiseudulla, mutta potin kerää jälleen Vaala ja Jarmo Moilanen. Tavallisten kiteiden ohella pyramidit leikkivät taas taivaalla: ”Ruokatunnille menessä kävin vilkaisemassa josko lämpölaitoksen savut tuottaisi haloja. Aamun -33°C pakkasella ei näkynyt mitään. Nyt minua tervehti välittömästi hieno jääsumunäytelmä pyramidihaloilla. Tällä kertaa mukana oli myös 35° rengas joka näkyi peilillä ihan hyvin. Nyt näin visuaalisesti myös pyramidiaurinkokaarenkin. Peilillä sekin erottui selvästi. Kuvasin näytelmää aikani valtatie 22:lla. Kidepilven leveys oli noin puolisen kilometriä ja se kulki viistosti tien yli kohti pohjoista. Kovin korkea pilvi ei ollut. Korkeintaan noin 30 metriä jos sitäkään. Se osuus tietä millä pilvi oli näytti sumuiselta.”

8/9. ja 9/10.2. Venuksen halo on aina tapaus! Helmikuun jääsumut saivat aikaan kaksi tapausta, kun 8/9.2. Peter von Bagh Porvoossa ja seuraavana iltana Jari Luomanen Tampereella löysivät Venukselta pilarit.

10.2. hiihtokeskusten halohuippu tuntuu ajoittuvan alkutalveen, mutta Jukka Ruoskanen näyttää, että kevättalvellakin onnistuu. Sappeen laskettelukeskuksessa Pälkäneellä näkyivät tavallisista muodoista 22° rengas ja ylläsivuava kaari, sivuauringot sekä zeniitinympäristön kaari. Toimintaa oli myös 46° seudulla (sivuava tai Tapen kaari). Moilasen kaari näkyi silminkin ja aurinkokaari valokuvissa 22° renkaan sisäpuolisilta osiltaan. Näytelmä kesti vain parikymmentä minuuttia, mutta Jukka ehti paitsi kuvaamaan, myös keräämään kidenäytteitä!

11.2. Kalevi Härkönen kuvaa Kajaanissa näyttävää perushalojen settiä. Taivaalla komeilevat 22° ja 46° renkaat sivuavine kaarineen, sivuauringot, auringonpilari ja komea zeniitinympäristön kaari. Edellispäivistä poiketen halo sai alkunsa yläpilvistä.

23.2. näyttäytyy loppukuun haloputken paras näytelmä. Asialla on vaalalainen jääsumu ja kukapa muukaan kuin Jarmo Moilanen. Tavallisista haloista mukana olivat 22° rengas, sivuauringot, pilari, 46° rengas, zeniitinympäristön kaari ja horisonttirengas. Eikä tälläkään kertaa jääty ilman pyramideja: ”24° ylemmät parheliat näkyvät myös. Niiden tulkinta oli hiukan hukassa Lowitzien tai heijastuneiden Lowitzien kanssa, mutta eräät kuvat näyttävät ne selvästi erillisinä irtonaisina kaarina. Vasemmalla puolen 24° alempi parhelia näkyy useissa kuvissa tienreunan metsää vasten. Lisätukea tuo 9° ylempi parhelia joka ilmeisesti on useissakin kuvissa epämääräisenä läikkänä auringonpilarilla. 18° rengas tuntuu olevan kahdentunut useissakin kuvissa. 35° rengas saattaa olla joissain kuvissa. Kidepilvi oli aika tiheä, sillä ala-aurinko ja alasivuauringot näkyivät tietä vasten.”

25/26.2. Marko Mikkilä kuvaa Nivalassa kuun 22° rengasta, ja kuvista löytyy myös 9° rengas.

Jaostouutisia

17 vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi rullasin paperia kirjoituskoneeseen Ursa Minoriin kirjoittaakseni. Palsta oli silloin eri ja tekniikka toinen. Kirjoituskone on vaihtunut tietokoneeseen, kirjekuori sähköpostiin ja puolisäännölliset muuttujat yläpilvisen taivaan ilmeisiin.

Tässä välissä tiedoksi niille, jotka eivät ole vielä tietoa saaneet: Jarmo Moilasen jättäessä ansiokkaan jaksonsa halojaoston vetäjänä, päädyin – harkinnan jälkeen – ottamaan homman vastuilleni tulevan vuoden ajaksi. Havaintoja ja muuta jaostopostia voi toimittaa sähköpostitse osoitteeseen: halot@ursa.fi.

Pestini on siis määräaikainen, ja kattaa sen ajan, että vuoden 2007 havainnot on käsitelty, käytännössä UMi 1/08 ilmestymiseen saakka. Jarmon isoja saappaita en varmasti pysty täyttämään. Keskityn jaostonvetäjänä havaintojen käsittelyyn ja vastaanottoon sekä niiden esittelyyn Ursa Minorissa ja jaoston nettisivuilla. Mikäli jollakulla on innostusta tulla villasukaksi hoitamaan joitain halojaoston tehtäviä, apuvetäjän paikka on tarjolla. Esimerkiksi haloaiheisten juttujen kirjoittaminen käy kyseeseen.

Ja ennen enempiä sepustuksia palstan tärkein anti: valtaisa kiitos Jarmolle jaoston ja haloharrastuksen hyväksi tehdystä työstä! Olkoon taivaasi keveiden cirrostratuspilvien peitossa myös jatkossa.

Vaihtoehtoja raportointiin

Jaostoon paperilomakkeilla toimitettujen havaintojen määrä on viime vuosina hiljalleen laskenut. Jotta suunta saataisiin kääntymään, otan havaintoja vastaan tämän vuoden osalta myös sähköpostitse. A-lomakkeen tiedot sisältävän listauksen voi toimittaa aina havaintokauden päättyessä osoitteeseen: halot@ursa.fi. Harvinaisempien muotojen ollessa kyseessä on syytä toimittaa myös laajempi havaintoraportti, josta käy ilmi B-lomakkeelle kysytyt asiat. Jos vastaavat tiedot on helposti luettavissa esim. havaitsijan omilta nettisivuilta, tämäkin kelpaa raportiksi, kunhan havaitsija ilmoittaa jaostolle nettiosoitteen ja antaa luvan tietojen käyttämiseen. Havainto.net -sivuston osalta on sovittu, että voin käyttää sinne toimitettuja havaintoja, mutta niidenkin osalta haluan myös havaitsijoiden suostumuksen havaintojen käyttöön.

Edellä kirjoitettu ei ole kehoitus siirtyä sähköpostiraportointiin, vaan tarjous vaihtoehtoiseksi raportointitavaksi. Otan edelleen mielelläni vastaan postitettuja havaintolomakkeita, etenkin, jos niiden yhteydessä on piirrokset nähdyistä näytelmistä.

Juuri kuvien puute on sähköpostiraportoinnin ongelma. Toisaalta digikameran kuvien välittäminen sähköpostitse on helppoa, mutta kynnys toimittaa koko kuukauden kattavia koosteita perinteisten piirrosten tapaan on varsin suuri. Kuitenkin juuri kuvista – olkoon sitten piirroksia tai valokuvia – tulee selvimmin ilmi se, mitä taivaalla on nähty.

Halokirjalle tunnustusta

Jarmo Moilasen ja Walter Tapen halokirja: "Atmospheric Halos and the Search for Angle X" on saanut jo kaksi kunniamainintaa! Tammikuussa ASLI (=Atmospheric Science Librarians International) jakoi ASLI Choise Award 2006 palkinnot San Antoniossa, Teksasissa. Kirja sai kunniamaininnan mm. kuvituksensa ansiosta. The Professional and Scholarly Publishing Division (PSP) of the Association of American Publishers (AAP) jakoi puolestaan helmikuussa Washingtonissa vuotuiset PSP palkinnot 30 eri kategoriassa. Halokirja sai kunniamaininnan kategoriassa Geologia ja geografia.

Sivuaurinko 20 vuotta sitten

Ajattelin tässä vuoden aikana kurkistaa myös hieman menneeseen, eli vanhoihin havaintoihin sen perusteella, mitä niistä on aikoinaan Ursa Minorissa kirjoitettu.

Ursa Minor 2/87 piti sisällään viisi sivua asiaa haloista. Halopalstan toimittajana ja haloalajaoston (halot olivat tuolloin vielä osa ilmakehäjaoston toimintaa) vetäjänä toimi noina pioneerivuosina Marko Pekkola. Kannattaakin huomioida, että halopalstan toimittaminen toimii oivana portaana suurempiin tehtäviin. 1980-luku oli haloharrastuksen juurtumisen ja kasvun aikaa. Tämä näkyy myös Ursa Minorin sivuilla. Kokonaisen sivun verran hahmotellaan tulevia kuvioita ja pohditaan mm. sitä, josko muistakin maista löytyisi taivaankaarien ystäviä.

Enemmälti halopalsta sisälsi kuitenkin tuhtia havaintoasiaa. Edellisen vuoden yhteenveto oli ehtinyt tähän lehteen. Vuonna 1986 34 havaitsijaa teki yhteensä 1653 halohavaintoa. (Vertailun vuoksi: vuonna 2006 9 havaitsijaa raportoi 820 havaintoa). Havaitsijalistaa dominoi kaksi aktiivista keskittymää: Kuopion havaintoverkon 7 havaitsijaa naputtivat lähes kaikki reilusti yli sadan havainnon. Pääkaupunkiseudulla havaitsijoita oli mukavat 17, mutta havaintomäärät jäivät kuopiolaisia pienemmiksi. Jaoston ahkerin tuli kuitenkin keskittymien ulkopuolelta. Joensuun Marko Riikosen vuosisaalis oli 190 havaintoa.

Edellisvuoden tapauksiksi nostettiin jaoston ensimmäiset havainnot pyramidirenkaista Helsingissä 27.5. ja Kuopiossa 1.7. Jälkikäteen aikaisempia on kaivettu valokuvista ja arkistoista, mutta voidaan sanoa, että vuonna 1986 pyramidihalot ensi kerran rävähtivät suomalaisten haloharrastajien tietoisuuteen. Vuoden komeimmaksi näytelmäksi Pekkola nimesi kuitenkin Tuomas Lamminpään Maarianhaminassa 11.7. valokuvaaman halon, josta löytyi mm. ala-aurinkokaari ja Wegenerin vasta-aurinkokaaret.

Alkaneen vuoden havaintojakin ehdittiin jutussa käsitellä. Tammi – helmikuun vaihteessa ”Joensuuta riivannut hirmuisten jääsumumultihalojen putki” siirrettiin suosiolla täyttämään seuraavan Ursa Minorin sivuja. Sensijaan esittelyssä oli ”paras Kuun halo 11 vuoteen”. Muun muassa täydet 22 asteen sivuavat kaaret, täysi horisonttirengas ja 120 asteen sivukuut koristivat Helsingin taivasta 14/15.2. 1987. Vertailuaineistona esiteltiin piirroksin pari näyttävää Kuun haloa ulkomailta ja Suomesta.