Edellinen luku | Seuraava luku | <link harrastus jaostot ilmakehan-optiset-ilmiot havaitseminen havainto-ohjeita-ja-oppaita yopilviopas.html>Etusivu | Sisällysluettelo

Kun puhutaan yöpilvien valokuvaamisesta, voidaan sillä tarkoittaa sekä havaintovalokuvausta, että muuten vain kuvaamista. Keskitymme tässä nimenomaan siihen, miten yöpilviä havaitaan valokuvaamalla.

Valokuvaus täydentää yöpilvihavaintoja merkittävästi. Valokuvaamalla voidaan saada tarkkaa tietoa yöpilvien rakenteesta ja sijainnista taivaalla. Se ei tee kuitenkaan visuaalisia havaintoja tarpeettomiksi, sillä niillä voidaan tallentaa tietoa rakenteesta, muutoksista ja omista vaikutelmista yöpilvinäytelmän aikana. Valokuvaus antaa sen sijaan paljon luotettavampaa tietoja yöpilven sijainnista, mikäli kuvaus järjestetään oikealla tavalla. Epätarkkoja piirroksia voidaan täydentää tarkoilla valokuvilla. Kuvaamalla voidaan tallentaa myös monimutkaisia ja erikoisia yöpilvirakenteita, joiden havaitseminen visuaalisesti on työlästä.

• Välineistä ja tekniikasta
• Kuvauskohteet
• Kuvauksen ajoitus
• Valokuvan kiintopisteet

Yöpilvien kuvaamiseen soveltuvat kamerat, joissa on aikavalotusmahdollisuus. Objektiivien ei tarvitse olla kovin valovoimaisia, sillä valoa riittää normaaliin yöpilvien näkymisaikaan. Jalusta on välttämätön, sillä valotusajat ovat tavallisesti 1/2 sekuntia pidempiä.

Yöpilvien kuvaamiseen tulisi valita normaaliobjektiivi (45-55 mm) tai hiukan pitempi polttoväli. Laajakulmaisia objektiivejä ei kannata käyttää siksi, että kuva-ala vääristyy reunoilta ja kuvien tulkinta vaikeutuu. Jos käytettävissä on 180 asteen kalansilmäobjektiivi tai all-sky-kamera, soveltuu sellainen kuvaamiseen. Tällöin on kuitenkin selvitettävä objektiivin tai peilin taivaasta filmille tuottama projektio.

Filmiksi voidaan valita melkein mitä tahansa mustavalkoisesta diaan ja hitaasta herkkään. Kuvien mittauksen kannalta sillä ei ole suurta väliä. Jyrkät filmit ovat kuitenkin suositeltavia, koska niillä saadaan aikaan parempi kontrasti.

Monet automaattikamerat pystyvät toimimaan automatiikalla useiden sekuntien valotusajoilla. Automaatilla saavutetaan melko hyvä tulos, mutta seuraava keino on todettu hyväksi: Kun kamera kohdistetaan siten, että kolmasosa ruudusta on tummaa horisonttia ja pienennetään aukkoa mittarin suositelemasta arvosta 1/2 pykälää, on onnistuminen hyvin todennäköistä. Kameroilla, joissa on valotusajan esivalinta, tämä on helppoa, mutta aukon esivalintaa käyttävissä kameroissa pitää ensin hakea kiinteä valotusaika ja pienentää sitten aukkoa. Joissakin kameroissa on mahdollisuus korjata automatiikan valitsemia arvoja suuntaan tai toiseen. Jos valotus- ja aukkoarvoja ei ole mahdollista mitata, kannattaa valotusaikoja haravoida 1/2-10 sekunnin välillä (kun filminä on ISO 100-200 ja aukkona f/2-f/4). Mikäli filmi on hidas tai objektiivi heikkovalovoimainen, pidemmätkin ajat on suositeltavia. Valotusaika riippuu tietysti myös taivaan valoisuudesta. Yleensä kuvat pyrkivät helposti ylivalottumaan.

Kuvauskohteiden valinta on tärkeää. Pieneen ruutuun ei mahdu kovin suurta osa taivaasta ja laaja-alaisempia objektiivejä ei kannata käyttää kuvan vääristymien vuoksi. Tärkeitä kohteita ovat hallitsevat päämuodot, esim. kirkkaat vyöt, verkkoalueet ja pyörteet. Kannattaa ajatella asia näin: Valitaan kuvattavaksi sellaisia kohtia, jotka ovat mahdollisesti tunnistettavissa myös toisten havaitsijoiden kuvista. Kannattaa myös kuvata ilmansuuntia, joiden suunnalla on muita kuvaajia. Tässä jaosto avustaa kiinnostuneita ja koordinoi yhteistyötä halukkaiden kanssa. Tietysti kaikki mielenkiintoiset ja monimutkaiset rakenteet kannattaa ikuistaa.

Valokuvien ajoitus on tärkeää, sillä nimenomaan samanaikaiset kuvat eri havaitsijoilta ovat hyödyllisiä. Siksi kuvaus pitäisi ajoittaa tasavarteille, kuten muutkin havainnot. Kuvat kannattaisi ottaa parin kolmen minuutin tarkkuudella kelloaikaan nähden, siis täysin sekunttitarkka ei hetken tarvitse olla. Tarkka aika (esim. 1.14) kannattaa kuitenkin kirjata havainnon yhteyteen. Jos havaitsija kuvaa havaintonsa aikana joka vartti useita kuvia, filmiä tuhlaantuu runsaasti. Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia hankkia runsaasti filmiä, sen vuoksi kuvausaikojen tärkeysjärjestykseen voidaa käyttää samaa suositusta kuin piirrosaikoihinkin.

On tärkeää, että otettu valokuva voidaan kiinnittää taivaan koordinaatteihin, atsimuuttiin ja korkeuteen. Sen vuoksi tulee ruutu kohdistaa siten, että näkyvissä on kiintopisteitä. Tällaisia pisteitä ovat mm. tähdet, planeetat ja Kuu, sekä mitatut horisontin kiintopisteet. Kolme ensin mainittua edellyttävät tarkkaa kellonaikaa ja horisontin kiintopisteet edellyttävät taas kiinteää kuvauspaikkaa, josta horisontin kiintopisteet on mitattu. Horisontin kiintopisteissä on se hyvä puoli, että niitä näkyy, vaikka taivas olisikin melko vaalea, ja mikäli kuvauspaikka on hyvin merkattu, voidaan horisontin kiintopisteet käydä mittaamassa kuvan valmistuttua. Yhteen ruutuun pitäisi saada mahtumaan useampia kiintopisteitä. Mitä enemmän, sitä tarkempi saadaan kuvan koordinaatistosta. Havaintopaikalla voidaan pimeämpään vuodenaikaan myös käydä ottamassa vertailukuvia, joissa mainitut horisontin yksityiskohdat ja tähdet ovat näkyvissä yhtaikaisesti.

Edellinen luku | Seuraava luku | <link harrastus jaostot ilmakehan-optiset-ilmiot havaitseminen havainto-ohjeita-ja-oppaita yopilviopas.html>Etusivu | Sisällysluettelo