Pohjautuu European Halo Project 1997 -yhteenvedossa ilmestyneeseen englanninkieliseen juttuun.
Teksti: Jarmo Moilanen

Kenties useimmin havaitsijaa vastaan tuleva ongelma halojen tunnistamisessa on 46° ylläsivuavan kaaren ja 46° renkaan erottaminen toisistaan. On muistettava että ne voivat esiintyä yhtä hyvin yksin kuin yhtä aikaakin. Ongelma ei ole yksistään siinä että ne erottaa toisistaan vaan myös siinä, että kumpi on kyseessä jos taivaalla on vain toinen.

46° ylläsivuava kaari on yllättävän yleinen halomuoto (eräissä tilastoissa 46° ylläsivuavat ovat yhtä yleisiä kuin 46° rengaskin, mutta niissäkin tilastoissa voi olla mukana myös virhetunnistuksia), mutta se usein tulkittaan väärin 46° renkaaksi... tai jos molemmat ovat taivaalla, se on usein jäänyt huomioimatta koska se ei useinkaan hyppää esille tarpeeksi selvästi, jolloin kokematon havaitsija ei kenties osaa odottaa sitä tai ei tiedä miten sen voi tunnistaa. Varma tunnistaminen on helppoa vain kun molemmat ovat kirkkaita ja näkyvät yhtä aikaan selvästi. Näin ei valitettavasti ole kuin parhaissa halonäytelmissä.

Halo 46° päässä valonlähteestä (Aurinko tai Kuu) on 46° rengas kun:

1. Valonlähde on korkeammalla kuin 32° (Johtuu siitä että 46° ylläsivuava kaari ei ole mahdollinen kun valonlähde on yli 32° korkeudella).
2. Selvä rako zeniitinympäristön kaaren ja halon välissä. Tämä rako on selvä kun valonlähteen korkeus on välillä 0°-15° tai 27-32° (zeniitinympäristön kaarikin katoaa kun valonlähde nousee yli 32° korkeuden).
3. 22° rengas näytelmässä on selvästi kirkkaampi kuin 22° ylläsivuava tai näytelmässä ei ole lainkaan 22° ylläsivuavaa (Huom! Kirkaskin 22° rengas voi olla ilman 46° rengasta! 22° allasivuava on hiukan huono vertailukohta, koska se on usein yllättävän heikko ja voi sijaita jo aivan toisella pilvialueella kuin tarkasteltava kohta).
4. Valonlähde on alle 15° JA kirkkain osa 46° seudun halo on voimakkaimmillaan korkeimmassa kohdassa eikä esim. sivuilla.
5. 46° seudun rengasmaisen halon kirkkaus on kohtalaisen tasaisesti jakautuneena kun se on yli 160° pituinen ja sen muoto on selvästi rengasmainen tai se jatkuu selvästi horisonttirenkaan alapuolelle ilman taitetta.

Jos pitkähköt kirkastumat näkyvät sivustoilla valonlähteen ollessa alle 15° korkeudella tai jos saman kaltainen pitkähkö kirkastuma on halon yläosassa kun valonlähde on 15°-27° korkeudella, silloin myös 46° ylläsivuava kaari on mukana näytelmässä (selvästi värikkäämpi osa oikeassa kohtaan 46° rengasta on yhtä hyvä 46° ylläsivuavan tuntomerkki kuin pitkät kirkastumatkin).

Halo 46° päässä valonlähteestä on 46° ylläsivuava kaari jos:

1. 22° ylläsivuava kaari on selvä ja 22° rengas puuttuu tai halot ovat suurinpiirtein yhtä kirkkaita.
2. Halo 46° päässä valonlähteestä on hyvin värikäs. Selvä vihreä ja sininen ovat hyviä tuntomerkkejä sillä 46° renkaassa ne näkyvät tuskin koskaan (eräitä havaintoja on värikkäistä 46° renkaistakin, mutta ne ovat toistaiseksi kyseenalaisia).
3. Halon koskettaa zeniitinympäristön kaarta JA valonlähteen korkeus on 0-15° tai 27°-32°.
4. Halo näkyy selvästi sivustoilla JA valonlähteen korkeus on alle 15°.
5. Koko valonlähteen kiertävässä rengasmaisessa halossa (valonlähde 10 - 27°) on selvä taite horisonttirenkaan kohdalla (tällöin "46° renkaan" muodostaa 46° ylläsivuava ja allasivuavat).

Kun Aurinko on alle 15°, silloin 46° ylläsivuava kaari koskettaa 46° rengasta sen sivustoilla. Tämä tapahtuu siten, että valonlähteen ollessa horisontissa (0°) on kosketuskohta horisonttirenkaalla eli horisontissa. Valonlähteen noustessa korkeammalle kosketuskohta siirtyy ylemmäksi pitkin 46° renkaan kaarta.

Tunnistaminen on vähemmän helppoa kun kaksi ikävää tekijää yhdistyy: valonlähteen korkeus on 15° - 27° ja himmeähkö alapäin kaartuva halo näkyy 46° renkaan lakipisteen kohdalla. Mainitulla valonlähteen korkeudella nämä kaksi haloa peittävät yhdessä esiintyessään toisensa. Toisin sanoen tällöin on usein vaikea nähdä onko kyseessä kaksi haloa vain vain toinen. Ja luonnollisestikaan zeniitinympäristön kaarikaan ei auta tässä, sillä mainituilla valonlähteen korkeuksilla molemmat halot sivuavat sitä täsmälleen samalla tavalla. Silloin tunnistuksen joutuu usein tekemään katsomalla 22° renkaan ja 22° ylläsivuavan kaaren keksinäisiä kirkkauseroja (kuten mainittu kohdissa 3 ja 6 ylhäällä). Jos sekään ei tunnu tuovan varmuutta, voi yrittää katsoa 46° alueen halon väritystä (kuten kohdassa 7 on mainittu). Joskus varma tunnistus ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Yllä kuvattu ei esitä ongelman koko kuvaa. Myöskään 46° allasivuava kaari ei ole kovinkaan helppo tunnistaa. Erityisesti korkealla valonlähteellä (yli 60°) horisontinympäristön kaaresta tulee ongelma kun yritetään erottaa se yhteensulautuneista 46° allasivuavista kaarista.

Tunnistuskaavio 46° renkaalle ja 46° ylläsivuavalle kaarelle

*) Joissain näytelmissä on havaittu ja valokuvattukin selvä kirkastuma 46° renkaan lakipisteessä vaikka valolähde on ollut selvästi yli 32° korkeudella. Eräissä tapauksissa itse 46° rengasta ei ole näkynyt, sen lakipisteen paikkeilla on vain näkynyt lyhyt kaari. Kyseessä on ilmeisesti hiukan horisonttaalisesti painottuneen satunnaisen liiketilan synnyttämä 46° rengas. Sama ilmiö voi näkyä myös matalammalla valonlähteellä (27-32°), jolloin zykin ja 46° renkaan välillä tuntuu olevan yhteys vaikka ne ovat muuten selvästi irti toisistaan.