Jaosto tuuliajolle?

Nyt olisi viime hetki halukkaiden ilmoittautua halojaoston vetäjäksi tai jaosto jää ilman vetäjää. Asiasta kiinnostuneet voivat kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen halot@ursa.fi eli jaoston vetäjien osoitteeseen. Olen varmaan jo kolme vuotta kysellyt uuden vetäjän perään, mutta halukkaita ei ole ilmaantunut. Jaosto kaipaisi uutta verta vetovuoroon. Omat evääni on aika vähissä yli viiden vuoden jälkeen ja siirryn sen vuoksi syrjään.

Toisaalta voidaan kysyä, tarvitaanko halojaostolle ylipäätänsä vetäjää? Itse en ole varma onko nimetyn vetäjän rooli loppujen lopuksi niin kovin tärkeä. Vetäjän rooli kun on lähinnä sitä, että on esittää ihmisille osoite, johon havainnot voi lähettää. Sen lisäksi pitää kyhätä muutama hallinnollinen paperi, joiden hyödyllisyys on jäänyt minulta täysin pimentoon. Vetäjän roolin ainoat plussat on se, että esim. Cygnukselle mennessä saa matkakorvauksia, kuitteja vasten saa rahaa jaoston menoista ja syksyisin postilaatikkoon kolahtaa ilmainen Tähdet-vuosikirja. Joten rahan takia hommaan ei ole kenelläkään syytä lähteä.

Mutta onko vetäjävetoisella jaostolla itse asian, halohavaitsemisen, kannalta suurtakaan merkitystä? Tällä hetkellä halojaoston sähköpostilista on se, jolla asiat elää. Jaosto itse on enemmän tai vähemmän tekohengityksessä oleva raato. Postitse tulevat halohavainnot ovat viime vuosina vähentyneet huolestuttavasti. Muutamia sitkeitä sissejä on, kaikki kiitos heille ja heidän vuokseen toivoisin, että jaostolle löytyy vetäjä.

Mitä sitten voisi olla tilalla? Halo-l -sähköpostilista hoitaa jo nyt suurimman osan jaoston informointitarpeesta. Sen valtti on nopeus ja mahdollisuus saada useamman mielipiteen kysymyksiin. Myös jaoston kotisivu voi toimia informaation levittäjänä.

Jo pitkään on puhuttu nettiin rakennettavasta havaintotietokannasta, johon rekisteröityneet käyttäjät voisivat havaintojaan kirjata piirrosten tai valokuvien kera tai ilman. Tämä projekti on edelleen alkutekijöissään, sillä kenelläkään ei ole oikein aikaa toteuttaa sitä. Se kuitenkin toisi havainnot aivan uudella tavalla esille ja mikä tärkeintä, suoraan sähköiseen muotoon. Tietokanta on syytä tehdä monikieliseksi, jotta myös ulkomaalaiset halohavaitsijat saavat havainnoille esittelypaikan.

Toinen uudistus mitä jaosto tarvitsee, on kotisivujen muuttaminen selaimella päivitettävään muotoon. Tällöin voisimme jakaa kotisivujen ylläpidon laajemmalle porukalle ja selaimella päivittämisen etu on siinä, että kun huomaa virheitä tai puutteita sivuilla, sen voi saman tien käydä korjaamassa. Tämä mahdollistaisi myös joustavan juttujen lisäämisen kotisivuille helposti ja yksinkertaisesti.

Nämä molemmat hankkeet junnaavat valitettavasti paikallaan. Ja ne varmasti ovat sitä seuraavat kymmenen vuotta. Asiantila ei ole kuitenkaan kenenkään syy, vaan syy on resurssien vähyys. Mäkelän Veikko, joka lähinnä on työstänyt näitä ajatuksia eteenpäin, on todennut että muillakin jaostoilla olisi vastaaviin uudistuksiin tarvetta. Ursan ehkä pitäisi myöntää Ursan jaostojen ja Ursan omienkin kotisivujen uudistukseen varoja. Sillä on aika selvää, että talkootyönä nämä asiat eivät mene eteenpäin, joten niistä täytyy olla valmis maksamaan. Ursa on kai nykyisin enemmän kirjakustantamo kuin yhdistys.

Meinasin otsikoida tämän alun testamentiksi, mutta en kuitenkaan, sillä en aio lopullisesti jättää haloja enkä jaostoakaan. Ursa Minoriin voin myös joskus kirjoittaa jotain. Mistä tulikin mieleeni sellainen juttu, että mistähän johtuu se, että minä useamman kerran pyysin ja kysyin jos jollain olisi jotain halojuttua Ursa Minoriin. Koskaan kukaan ei tarjonnut mitään. Herää kysymys, että lukeeko tätä edes kukaan? Onneksi tiedän, että ainakin muutama lukija Sivuaurinkopalstalla on ja innokkaimmat löytyvät ulkomailta.

Onko aika jättämässä myös Ursa Minorin? Ursa ei ainakaan ole juurikaan edesauttanut Ursa Minoria kehittymään. Vai muistaako joku milloin viimeksi Tähdet ja avaruus -lehdessä saattoi tilata kaikkien muiden tarpeellisten ja tarpeettomien kirjojen lisäksi Ursa Minorin? Ursa Minorin voi tosiaan tilata, jos ette sitä tienneet. Hintakin on halpa. Ursa Minoria ei edes mainita missään. Ursan nettisivuilta sen sentään löytää.

Ursa Minorilla on omat hyvät puolensa. Itse soisin sen ilmestyvän jatkossakin, mutta mediana se on kieltämättä aika kömpelö. Sille pitäisi saada uutta houkuttelevuutta ja se pitäisi saada nettiin kokonaisena. Nyt on hölmöä, että jaostonvetäjät joutuvat erikseen vielä sitten siirtämään aineiston nettiin. Kaikki eivät edes tee sitä. Olisi paljon yksinkertaisempaa, jos koko Ursa Minor aina siirrettäisiin nettiin kun se on koottu päätoimittajan taholta paketiksi. Ja PageMaker-ohjelmasta lehti siirtyy PDF:ksi aika kivuttomasti. Sen voisi jakaa samalla eri palstoihin, joten jaostojen puolelta omiin juttuihin linkittäminen olisi helpompaa.

[Tästä on poistettu yön pimeinä tunteina kirjoitusrupeaman lopuksi kirjoitettu kappale, jota ei olisi pitänyt julkaista alun alkaenkaan. Tekstillä ei ollut tarkoitus kritisoida ketään henkilöä, mutta erittäin epäonnistunut sanojen valinta sai sen siltä näyttämään. Anteeksi pyytäen: Jarmo Moilanen, 30.9.2005]

2004 halohavaintoja

Öhmanin Teemu lähetti ison pinon havaintoja, joista osa oli jo vuodelta 2004. Nostetaan sieltä esille jotain. Esimerkiksi 29.3. 2004 Teemu havaitsi Oulussa nättiä näytelmää, jossa mukana Parryn kaari ja Lowitzit. Lowitzeista mukana oli ainakin ylempi ja alempi (Fig. 1).

Toinen Teemun havainto oli 13.5. 2004 niin ikään Oulussa näkynyt näytelmä, jossa pitkä horisonttirengas ja harvinaisuutena Parryn kaari (Fig. 2).

Itse asiassa huomasin tuossa, että vuoden 2004 yhteenveto on edelleen kesken. No, täytyy työstää se valmiiksi ja julkaisen sen jaoston kotisivuilla jossain välissä.

Uudempia havaintoja

Tässä on tämän vuoden puolella jäänyt tulleiden havaintojen käsittely aika vähiin. Joten korjataan nyt tilannetta hiukan.

28.2. 2005
Martti Penttisen lomakkeella on rasti B-lomakkeen kohdalla, mutta B-lomaketta ei näy. Piirros ei kerro senkään enempää, mutta olettaisin kyseessä olevan ellipsihalo (Fig. 3). Muuten Martin saalis keväältä on aika normaalia.

29.3. 2005
Marko Mikkilä havaitsee Nivalassa halonäytelmää, jossa perusmultihalon yhteydessä Parryn kaari. Parryn kaari tosin löytyi vasta näytelmän kuvia tietokoneella käsiteltynä (Fig. 4). Tietokoneella halojen kaivelusta juttua havaintojen jälkeen.

Myös Teemu Öhman havaitsi samana päivän Parryn kaaren Oulussa. "Parry rajasi hehkun selvästi, vaikka olikin todella himmeä." Teemun piirros näytelmästä antaa aiheen miettiä hetken 23° ylempää parheliaa (Fig. 5). Mutta uskotaan Teemun tulkintaa lähinnä Markon selkeämmän tapauksen ansiosta.

22.4. 2005
Luukkosen Ismolla Turussa pitkän horisonttirenkaan koristuksena 120° sivuaurinko (Fig. 6).

2.6. 2005
Ismolla Turussa komea Parryn kaari (Fig. 7).

11.7. 2005
Pitkästä aikaa jotain erikoisempaa Suomen taivaalla. Ismolla Turussa näytelmä, jossa Parryn tilalla on kaari, joka sukeltaa sivuilta 22° ylläsivuavan läpi kohti 22° renkaan sivustoja (Fig. 8). Kyseessä on Lowitzin kaari, jota toisinaan kutsutaan ylä-Lowitzin kaareksi. Kyseessä on ylemmän Lowitzin kaaren osa. Kaari on sikäli erikoinen, että se vaatii syntyäkseen jääkiteitä, jotka ovat Parry asennossa, mutta tilttaavat voimakkaasti Lowitz-akselin suhteen. Näin Parryn kaari taipuu kärjistä alaspäin.

30.7. 2005
Turussa Ismolla haloharvinaisuuksia. Päivä oli pyramidivoittoinen (Fig. 9). Ismo raportoi 9° rengas, 18° parheliat, 23° rengas ja 23° ylempi parhelia. 23° renkaan suhteen voi olla hiukan epäilevä, sillä 9° rengas viittaisi mahdollisuuteen että 22° rengasta tai 24° rengasta olisi mukana. Usein pyramidinäytelmissä 22° renkaan seudulla oleva rengas on melkoinen päänsärky. Ainoa luotettava tunnistustapa kun on kuvien tarkka mittaaminen ja se ei ole helppoa.

31.7. 2005
Pääkaupunkiseudulla, mm. Hyvinkäällä, näkyi pyramidihaloja. Marko Riikonen kaivoi pinoamalla halokuvia näytelmästä 18° parhelia, 18° ja 20° renkaan, 23° renkaan ja 23° ylemmän parhelian.

20.8. 2005
Turusta Piikkiöön matkalla Ismo havaitsee yksittäistä 22° ylläsivuavan näköistä kaarta, jonka hän myöhemmin tulkitsee 23° ylemmäksi parheliaksi (Fig, 10). Tulkintaan osasyynä on Riikosen pyramidihaloista Joensuussa tekemä havainto samalta päivältä.

Olli Sälevältä tuli myös havaintoja Rovaniemen taivaalta, mutta saalis oli hyvin 22° renkaan näköistä pääsääntöisesti kautta linjan. Ohessa malliksi Ollin 21.6. 2005 tekemä havainto 22° renkaasta ja 22° ylläsivuavasta (Fig. 11).

Lisäksi havaintoja on liikkunut ilahduttavasti sähköpostilistalla. Tuttuun tapaani en ole kerännyt vain sähköpostitse tulleita havaintoja mukaan. Esimerkiksi Riikosen Markolta on monia mielenkiintoisia havaintoja. Riikosen halokuvien osoite taisi olla edellisessä Ursa Minorissa ja siellä on nyt lisää kuvia.

Jaoston vetäjän kesä on ollut harvinaisen vähähaloinen, mutta muutamia ihan tavanomaisia haloja on näkynyt. Ehkä suurin syy halojen vähäiseen havaitsemiseen viime aikoina on ollut työt. Harvinaisuudet jäivät kuitenkin siihen kesäkuun 2. päivän ellipsihaloon.

Haloja ulkomailla

Les Cowley lähetti minulle kahdesta kuvasta koostetun valokuvakollaasin Sveitsissä näkyneestä halonäytelmästä. Onhan aika dynamiittinen jääsumuhalo taas Alpeilla. En tiedä milloin näytelmä on näkynyt, mutta siinä on todella terävä Parryn kaari, voimakas 46° ylläsivuava ja aurinkokaari.

Tsekin haloprojektin vetäjä Patrik Trncák lähetti minulle myös yhden löytämänsä valokuvan jossa on kenties kaikkein komein Moilasen kaari mitä minä olen nähnyt. Se erittäin hyvin kehittynyt ja kirkkaana tummempaa taustaa vasten erottuu poikkeuksellisen hyvin. Hän lähetti myös muutaman kuvan, joissa yhdessä on aika selvät 9° sivuavat kaaret ja ilmeisesti myös 20° sivuavat heikompina.

Näistä edellä mainituista en valitettavasti tiedä kuvaajia tai milloin ne on otettu.

Patrik tosin itsekin onnistui näkemään varsin hyvin pyramidihalonäytelmän 19.8. 2005. Näytelmässä oli ainakin 9° rengas, 18° parhelia, kenties 20° rengas ja 23° ylempi parhelia.

Tietokonekäsittely ja havainto

Viime aikoina sähköpostilistalla on ollut paljonkin puhetta siitä miten suhtautua kuvankäsittelyn avulla kuvista esiin kaivettuihin haloihin. Keskustelu taisi lähteä liikkeelle uuden havaitsijan Jenni Elina Holopaisen viestistä, jossa hän oli kaivanut unsharp maskilla sinisen kaaren halottomalta taivaalta. Kyseessä ei ollut halo, vaan unsharp maskin aikaansaama keinotekoinen värikaari.

Onko kuvankäsittelyllä löydetyt halot laskettavissa havainnoiksi vai ei? Edellä olleista havainnoista esimerkiksi Mikkilän Markon 29.3. 2005 Parry tulee vasta unsharp maskilla kunnolla näkyviin kuvista. Voiko Marko laskea tuon havainnoksi? Siinäpä pulma. Suurempi pulma on Riikosen Markon pinoamistekniikalla esiin loihtimat halot. Pinoamistekniikkaa käytetään yleisesti tähtivalokuvauksessa, mutta miten on suhtauduttava sen käyttöön halokuvissa?

Asiasta ei ole tehty mitään ylevää "virallista" kannanottoa. Eikä ole syytä sellaista tehdäkään. Ihan tutkimusmielessä tietotekniikan käyttö on jopa suotavaa. Esimerkiksi unsharp mask usein auttaa varmistamaan jonkin halon esiintymisen jota on epäilty näytelmässä. Se myös tuo usein esiin himmeitä muotoja joita ei kuvatessa ehkä osattu edes epäillä. Tällaisista himmeistä muodoista saatu tieto lisää mahdollisuuksia ymmärtää jotain halonäytelmää paremmin.

Sitä ei ole tullut tutkittua vielä, miten unsharp mask pärjää vanhan ajan diantarkastelumenelmään verrattaessa. Aikaisemminhan diakuvia syynättiin pimennetyssä huoneessa diaa käsissä pidellen valoa vasten ja kaiveltiin himmeitä muotoja niistä. Ja kyllähän sellaisia haloja usein löytyikin joita ei havaitsija visuaalisesti huomannut.

Olisi hyvä tutkia, onko unsharp maskin käyttö tehokkaampi. Se on ehkä luotettavampi, sillä diaa katselemalla paljon oli kiinni myös siitä kuka diaa katsoi. Onhan tunnettua, että jotkut varsin kovan luokan halotutkijatkaan eivät näe dioissa juuri mitään ja jotkut näkevät kenties jo liikaakin. Mutta "näkeekö" unsharp maskilla enemmän kuin vanhalla kunnon dian tuijottamisella? Unsharp maskin kanssa ongelmia voivat olla kuvaan syntyvät keinotekoiset ilmestykset. Näin käy jos kuva on huonolaatuinen skannaus diasta, kuva otettu heikkotasoisella digikameralla tai kuvassa on voimakas pakkausalgoritmi.

Entä se kysymys onko tietokoneella kaivettu halo havainto? Mielestäni on syytä erottaa kaksi seikkaa: tutkimus ja havaitseminen. Tutkimuksen kannalta on erittäin tärkeää, että halonäytelmät voidaan tutkia tarkoin. Siinä minusta kaikki keinot näytelmän halomuotojen selvittämiseksi ovat sallittuja. Ja jos kuvankäsittely mahdollistaa näytelmän tarkan analyysin, auttaa se tutkimusta huomattavasti.

Havaitseminen on minusta sitten se, jossa katsotaan lähinnä sitä, mitä taivaalla nähdään. Toisin sanoen mitä tavallinen haloista jotain tietävä havaitsija voi taivaalla odottaa näkevänsä. Kun puhutaan tai kirjoitetaan haloista tavallisille ihmisille, joiden halotietämys on hyvin heikkoa, on silloin syytä unohtaa tietokoneilla kaivetut halot ja kertoa siitä, mitä hän voi omin silmin taivaalla nähdä.

Tilastojen vääristymisistä oli puhetta myös. Tosiasiassa meillä on muutenkin jossain määrin vääristyneet tilastot. Aukottoman halotilaston teko vaatisi sitä, että haloja havaittaisiin ja tilastoitaisiin automaattilaitteistolla, jolloin havaitsijan töissä olo tai nukkuminen ei aiheuta halojen tarkkailun painottumista vapaa-aikoihin. Toisaalta tuskin koskaan päädytään siihen, että kaikki halonäytelmät käsitellään ja ruoditaan tietokoneella. Kuitenkin minusta kaikkein järkevin tilasto toistaiseksi on visuaalihavainnoista kerätty tilasto. Jos halo löytyy kuvista ilman pinoamista, kyllä ne minusta voi tilastointiin laskea.

Kuvien pinoamisen kautta löytyneet halot on sitten asia erikseen. Siitä seuraavaksi hiukan lisää, mutta periaatteessa suurin ero on siinä, että pinoaminen tuo aidosti esiin halomuotoja joita ei visuaalihavaitsija voi nähdä. Pinoaminen on jossain määrin verrattavissa pitkillä valotuksilla kuun haloista otettuihin kuviin, mutta pinoamisessa kuvan muodostuminen tapahtuu kuitenkin hiukan eri tavoin. Aikavalotetussa kuvassa pilvet voivat sotkea kuvaa liikkuessaan, mutta pinoamisella saadaan liikkuvat pilvet lähes häviämään.

Pinoaminen

Taisin jo viime Ursa Minoriin kirjoittaa pätkän Riikosen Markon pinoamistekniikalla tehdyistä kuvakokeiluista. Riikonen on pinonnut jopa kymmeniä halokuvia yhdeksi kuvaksi. Pinoamisen etu on siinä, että se hävittää epätasaisten kidepilvien aiheuttamat epätasaisuudet haloista. Mainitsin jo vertauksen pitkiin valotuksiin kuun haloista. Samoin pinoamista voi verrata jossain määrin jääsumunäytelmään, jossa kidepilvi on havaitsijan ympärillä melko tasalaatuinen koska on niin lähellä. Siksi jääsumunäytelmässä halot ovat usein poikkeuksellisen hyvin kehittyneitä, mutta aivan aukoton tämä vertaus ei ole.

Riikosen pinoamalla tekemät kuvat ovatkin paljastaneet paljon. Joensuun hienossa pyramidinäytelmästä 20.8. 2005 Riikosen pinoamalla tehdyissä kuvissa näkyy enemmän kuin paljaalla silmällä tai edes yksittäisessä kuvassa. Kuvissa on mm. 20° ja 35° rengas ja erään vaiheen kuvissa jopa pyramidiaurinkokaari. Esimerkiksi 35° rengas on kuvissa hyvin pitkä, vaikka Marko ei nähnyt sitä visuaalisesti lainkaan.

Riikonen kuvaa halot digijärkkärillä siten, että hän ottaa kymmeniä kuvia tasaisin väliajoin. Kamera on tukevasti jalustalla. Pinoamisen onnistumiseksi auringon tulee erottua terävästi auringonpeittäjän läpi kuvassa, sillä pinoamiseen käytettävä ohjelma (esim. RegiStax) käyttää auringon kiekkoa kiintopisteenä kuvien pinoamisessa. Pinoamisessa täytyy muistaa, ettei pinoa ahneuksissaan liian pitkältä ajalta olevia kuvia. Liian pitkän ajan kuvien pinoaminen voi sotkea tulosta halojen muodon muuttuessa auringon korkeuden vaihtuessa tai halot saattaa kiertyä jos kuvattaessa ei ole käytetty seurantaa. Ne jotka omistaa sopivan digitaalikameran, voivat kokeilla tekniikkaa. Sopivia ohjelmia pinoamiseen löytyy ilmaiseksi netistä.

Vaikka kyseistä näytelmää voisi repostella pitempääkin, en aio sitä tehdä tässä vaan hyppään ihan toiseen asiaan tapaukseen liittyen. Eräissä Riikosen Joensuun pyramidinäytelmän pinotuissa kuvissa näkyy 18° ja 20° renkaissa kirkastumia paikoissa, jotka kielivät jostain muusta kuin satunnaisesta asennosta. Kirkastumat sopivat pyramidisivuaviin kaariin. Aivan, Joensuun kuvissa näyttäisi olevan kirkastumat edelleen huippuharvinaisten 18° ja 20° sivuavien kohdilla.

Allekirjoittanut on jo pitkään puhunut siitä, että aito satunnainen liiketila on hyvien haloja aiheuttavien jääkiteiden yhteydessä harvinainen. Tämä ajatus perustuu siihen, että hyvät jääkiteet asennoituvat aina vähän enemmän joko laattakiteelle tai pylväskiteelle tyypilliseen asentoon. Rengas ilmestyy näihin näytelmiin vain populaation sisällä olevasta tiltin suuresta vaihtelusta.

Aidosti satunnaisesti asennoituvat kiteet olisivat siten "roskaa", ei ideaalisia jääkiteitä. Tällaisia ovat klusterit ja bulletit. Nämä epämuodostuneet kiteet eivät voi asennoitua hyvin. Esimerkiksi näytelmät, joissa on selvä 22° rengas ja kenties 46° rengasta, mutta ei esim. sivuaurinkoja tai 22° sivuavia kaaria, olisi siten roskakiteiden aiheuttamia.

Hyväkuntoiset kiteet asennoituisivat aina vähä voimakkaammin joko laatta-asentoon tai pylväsasentoon. Seurauksena joko 22° renkaan, sivuaurinkojen ja zeniitinympäristön kaaren näytelmä tai 22° renkaan, 22° sivuavien ja 46° sivuavien näytelmä. Toisinaan molemmat. Simulaatiokokeilut tällaisilla "liukuvilla" populaatioilla tuottaa mm. näytelmiä, joissa on perusmuotojen lisäksi vain esim. 120° sivuauringot tai Wegenerin vasta-aurinkokaaret eli tyypillisimpiä näytelmätyyppejä joissa on harvinaisuuksia. Minulla on tarkoitus tehdä pientä tilastollista tutkimusta idean tueksi, mutta saa nähdä löydänkö siihen aikaa kovin pian.

Polarisaatiokokeiluja

Tein itse myös kuvauskokeiluja kesällä. Pinoamista en ole vielä ehtinyt halokuvilla harrastamaan, mutta pitää sitäkin kokeilla jatkossa. Kuvasin sivuaurinkoja ja 22° rengasta digitaalikameralla polarisaatiosuotimen läpi. Kamera oli tukevasti jalustalta. Otin kaksi kuvaa, joiden välillä käänsin polarisaatiosuodinta 90°. Vaikka kokeilukohteena olleet halot eivät olleet oikein kirkkaita ja valkotasapainoa en saanut ihan kohdalleen, kuvista tehdyt animaatiopätkät näyttävät polarisaation aiheuttaman siirtymisen haloissa. Polarisaatiosiirtymän avulla on mahdollista tunnistaa eräitä haloja suuremmalla varmuudella. Jahka saan parempaa materiaalia, saatan laittaa sitä nettiin näkyville.

Halotutkimusta Chilessä

Vielä ei ole Siperian ja Etelänavan tutkimusmatkailujen henki kuollut. Herrat Marko Riikonen ja Jukka Ruoskanen hakivat apurahaa Chilessä tehtävää halotutkimusta varten. Pääaiheena kuutiojäähalot. Ja miehet myös saivat apurahaa tutkimukseen! Hienoa! He ovat lähdössä matkaan marraskuun puolivälissä.

Toivotan jaoston puolesta onnea ja toivottavasti Lascarin näytelmä uusiutuu ja entistä komeampana. Puhumattakaan siitä, mitä pinoamistekniikalla käsitellyt kuvat voisivat meille näytelmästä kertoa. On toki selvää ettei todennäköisyys Lascarin näytelmän uusiutumiseen ole järin suuri. Vaikka Chilen Altiplano on tuottanut muutamia merkittäviä maailmanluokan halonäytelmiä, ei se kuitenkaan ole yhtä varma halopaikka kuin esimerkiksi Etelämantereen sisäosat, mutta huomattavasti helpommin saavutettavissa.

Halokirja

Viimeisin tilannetieto professori Walter Tapen ja minun kirjasta "Atmospheric Halos and the Search for Angle X" on se, että se tulisi kirjapainosta marraskuun lopulla. Kirjan aineisto on melko pitkälle jo valmis ja lopputaittaminen menossa. Paljon kuitenkin vielä tapahtuu ennen kuin kirja on valmis.

Suurin huoli halokuvien lopputuloksesta hiukan helpotti viimeisimpien koevedosten jälkeen, mutta simulaatiot huolestuttavat edelleen. Tuleeko niistä niin hyviä kuin halutaan vai puuroutuuko simulaatiopisteet pahoin? Periaatteessa pitäisi kaikki simulaatiot koevedostaa varmuuden vuoksi, mutta se maksaa.

Ne onnekkaat, joiden halokuvat tulee kirjaan, tulevat saamaan oman kappaleen kirjasta. Ajattelin tässä jo nimetä ne jotka kuviaan ovat kirjaan saaneet. Tosin sillä pienellä varauksella, että jotain voi vielä taiton viime metreilläkin muuttua. Esimerkiksi aivan viime vaiheissa kirjaan on yritetty ujuttaa mukaan myös Riikosen kehittämä kuvien pinoamistekniikka. Joka tapauksessa halokuvia kirjaan on saamassa Marko Riikonen, Arto Oksanen, Martti Penttinen, Pekka Parviainen, Heikki Mahlamäki, Timo Viinanen ja Rainer Vilkkilä.

Loppujen lopuksi olin hiukan pettynyt kirjaa varten tarjottujen kuvien vähyyteen. Tiedän että monella muullakin olisi ollut hyviä kuvia. No, ketään ei voi pakottaa. Kirjan julkaisun jälkeen jaosto voinee järjestää joukkotilauksen kirjasta, jos se kiinnostaa.

Tsekkivierailu

Tsekin haloprojektin vetäjä Patrik Trncák on tulossa marraskuun alkupuolella vierailulle Suomeen toisen tsekkiläisen harrastajan kanssa. Aivan varmaa aikataulujen ja muiden suhteen ei vielä olla, mutta viimeisin tieto olisi, että he olisivat Suomessa 10. - 17.11. välisen ajan. Tämän vierailun yhteydessä esitin ajatuksen pienimuotoisesta halotapaamisesta pääkaupunkiseudulla tuolloin. Tapaamisen järjestelyt ovat vielä auki, joten seuratkaa halo-l sähköpostilistaa lisätietojen varalta. Käsittääkseni vierailun aikaan sattuvana viikonloppuna on jo myrskybongareitten tapaaminen, joten menee ikävästi päällekäin.

Talvi tulee

Talvi ja toivottavasti jääsumut ovat taas tulossa. Yleensä sydäntalvi ja alkutalvi loka- ja marraskuulta ovat surkeita halojaksoja. Matalalla roikkuvat pilvet estävät usein ylempänä olevien halopilvien näkymisen tai sitten on liian leutoa jääsumuhaloille. Kuitenkin, jos meille sattuu hyvä vuosi, voi marraskuukin olla huippuaktiivinen. Jopa yli 20 halovuorokauden marraskuita silloin tällöin esiintyy ja varsinkin jääsumuhalot voivat yllättää, kuten kävi viime vuonna.
Ai niin, allekirjoittanut ei tee seuraavan Ursa Minorin Sivuaurinkopalstaa. Ilmestyykö sitä lainkaan, jää nähtäväksi. Havaintoja voi lähettää minulle kuitenkin, niin pitkään kun jaostolle ei ole saatu uutta vetäjää tai kunnes saamme sovittua muunlaisesta järjestelystä.

Seuraavan Ursa Minorin toimituksellinen deadline on 15. marraskuuta. Joten marraskuun alkuun asiat olisi hyvä saada järjestykseen.

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana matkalla halojen maailmassa...

Jarmo Moilanen

English summary

Dear halo lovers!

This was probably my last Sivuaurinko column for a while. I am leaving my position as a leader of Finnish Halo Observers Network.

Problem is that we do not have anybody who is ready to continued as a leader of FHON. We will see how it goes. I have been leader of FHON over five years now. That is too long time for a one man. We need fresh blood and new ideas what we shall do in future.

In this issue I discussed about future of FHON and about new ways to do halo photos. Marko Riikonen (who is also going to go back to Chilean Andies with Jukka Ruoskanen) has used a photo technique called stacking. Stacking is commonly used in astrophotos, but it also seems to reveal lots of thing in halo photos as well. Problem is that do we count those halos in statistics if they are found in photos by using computer aided techniques?