Luomuhaloja ja vähän tehtyjäkin

Perinteiseen tapaan perinteiset halot viettävät alkutalven pitkää siestaa. Vähemmän perinteisesti laskettelukeskusten lumitykit pitävät hereillä lähitienoiden halohavaitsijoita. Kuluvana talvena halohavaitseminen on saanut taas uusia, mullistavia muotoja. Mutta ei unohdeta luomuhalojakaan.

Tee itse halo!

Jo parina viime talvena laskettelukeskusten lumitykkien luomat halot ovat iskeytyneet halokansan tajuntaan huikaisevien näkymien kautta. Tänä talvena ylisanat loppuvat kesken eivätkä riitä kuvaamaan sitä hämmennyksen määrää, mitä halohavaintoevoluution viimeisin aste tuottaa. Kukin tahoillaan havaitsijat Marko Riikonen, Jukka Ruoskanen, Jari Luomala ja Marko Mikkilä ovat ottaneet käyttöön kirkkaat halogeenivalaisimet ja tuottavat itse valon, joka halot aiheuttaa. Kaikkein pisimmälle on mennyt Marko Mikkilä, joka ei tyydy odottamaan laskettelukeskusten tykkien käynnistymistä, vaan tuottaa itse myös jääkiteet omarakenteisella ”jääkidetykillä”.

Öisten retkien tuloksia on kuvien ja tekstien muodossa esitelty haloreports -blogissa (joka muutama hetki sitten siirtyi uuteen osoitteeseen Ursan palvelimelle). Kannettava valonlähde mahdollistaa ihanneolosuhteiden hakemisen aivan uudella tavalla. Tuloksena on kuvia, joissa halot kaartuvat monimuotoisina tummalla taivaalla kuin simulaatioissa ikään... paitsi että simulaatioista puuttuu se hämmentävän kaunis diffuusin valon tunne. Paitsi elämysapparaattina, menetelmä onkin loistava mahdollisuus käytännössä testata olemassaolevien teorioiden ja simulaatiomallien toimivuutta. Samoin mahdollisten uusien halomuotojen löytyminen lienee laboratorio-olosuhteissa todennäköisempää kuin luomuhaloilla.

Näenkin uudet menetelmät hyvänä kehityksenä myös perinteisen luonnonhalojen havaitsemisen kannalta. Uusilla menetelmillä meillä on mahdollista saada lisää tietoa siitä, mitä kaikkea halojen maailmasta vielä onkaan löydettävissä, ja sitten pyrkiä löytämään ja tunnistamaan nämä ilmiöt myös ”puhtaina” luonnonilmiöinä.

Loppuvuoden halot

Palataanpa perusasioihin eli taivaan tarjontaan loppuvuoden aikana. Tässä keskityn taivaalla näkyneisiin auringon ja kuun valossa syntyneisiin haloihin. Marras- joulukuun keinovalohaloista ja pintahaloista on runsaasti juttua verkossa haloblogin puolella. Erikoistapaukset ovat asia erikseen. Karu totuus on, että kovin harvoiksi kävivät halohavainnot loppuvuonna. Mutta tässähän sinänsä ei ole mitään uutta. Havaintoja kertyi keskimäärin 3 – 4 kuussa havaitsijaa kohden. Ahkerin oli Martti Penttinen saldollaan 10 + 9. Ilmakehä-l -sähköpostilistan selaus ei määrällisesti asiaa juuri auttanut. Raportoitujen havaintojen lisäksi listalta löytyi vain viisi mainintaa havaituista haloista.

Havaintomäärien surkuttelu ei kuitenkaan kerro koko kuvaa marras – joulukuun halotarjonnasta. Vaikka lämpötilat olivat enemmän kuran kuin hangen puolella, lumitykit pitivät huolen, että vähäisessä määrässä on muutama laatutapaus pureskeltavaksi. Siirrytään päivämääriin:

Marraskuun alussa jääsumu saapui Rovaniemelle, missä Marko Riikonen oli toimessa 10 miljoonan kandelan JohnLitensä kanssa. Haloja syntyi kuitenkin myös auringon valosta. Olli Sälevä kertoo 4.11. sähköpostilistalla seuraavaa: ”Tänään aamupäivällä klo 10.30 - 11.00 seurasin hienoa ja kirkasta halonäytelmää. Kokonaisuuteen sisältyivät 22° rengas ja sivuauringot, joista varsinkin vasen oli todella kirkas, sekä ylläsivuava kaari. Auringonpilari ja sen keskivaiheilla selvä Moilasen kaari. Zeniitinympäristön kaari näkyi myös selvästi, kuten pitkät pätkät horisonttirengasta.” Myös Marko kuittaa vastaavan havainnon, tosin ilman horisonttirengasta ja yläkuperan Parryn kera.

Poimitaan toinenkin marraskuinen lainaus sähköpostilistalta. Marko Riikonen todistaa Moilasen esiintymistä Rovaniemellä 16.11: ”Elilen oli halopaivä Rovaniemellä, parhaimpana muotona irtosi Moilasen kaari. Olin liikkeellä auringon noususta laskuun, mutta ajauduin ehkä sivuun parhaimmista rähinöistä kaupungin laitamille. Olen kuullut monelta ihmiseltä eilisen hienoista haloista kaupungissa, tänään tuli aamulla mummo vastaan joka kysyi "kuvaatko sinä niitä haloja?" ja kertoi nähneensä tien päässä keskustassa näyttävän halon, sivuauringon selvästikin. Puhui myös kuinka oli nahnyt pilkillä Kemijarvellä joskus helmi-maaliskuun vaihteessa 7 aurinkoa taivaalla. Pitää alkaa kuljettaa kynää ja vihkoa mukana jotta voivat tehdä piirroksen. Muutenkin mummeli sanoi että "niitä on tänä talvena näkynyt" – piristävän valveutunut tapaus.”

Seuraavana päivänä 17.11. oli vuorossa Marko Mikkilä ja Sotkamo. Markon (tässä lyhennetty) havaintokertomus antaa hyvän kuvan siitä, millaista halohavainnointi voi joskus olla: ”Tulevalle lauantaille ei ollut mitään menoja, joten olisi hyvä tilaisuus päästä jahtaamaan haloja vähän kauempaakin. Perjantaina kun katsoin ilmatieteen laitoksen sivuja, sääennuste lupasi kylmää keliä lauantaille. Joten aamulla suunnistaisin kohti Sotkamoa. Aamulla tarkistin vielä netistä Vuokatin nettikameroista onko lumitykit päällä ja paljonko on pakkasta. Tykit olivat päällä ja pakkasta mukavasti -15°C, mutta sää Nivalassa oli täysin pilvessä, siinä hetken tuumittuani päätin siltikin lähteä.”

”Taivas selkeni hieman ennen Kajaania. Vuokatin rinteiltä lähti valtava sumupilvi kohti Sotkamoa, joten keli oli juuri oikea. Seuraavan tunnin ajelin ympäriinsä Vuokatin rinteiden ja Sotkamon keskustan väliä, että saisin selville, mihin sumu ja jääkiteet ovat matkalla… Muutaman kilometrin Sapsojärven tietä ajettuani kidepilvi löytyi. Auringolle ilmestyi muun muassa Moilasen kaari. Pysäytin auton, otin muutaman valokuvan ja kuvien oton jälkeen jääkidenäytteitä, joita sitten kuvasin mikroskoopin avulla. Matka jatkui. Seuraavaksi pysähdyin Sapsojärven ja Kiantajärven väliselle sillalle, tästä oli mukavat näkymät Kiantajärvelle päin. Alasivuauringot näkyi kivasti jäätä vasten.”

”Kidepilvi tuntui voimistuvan koko ajan mitä pidemmälle ajoi, kidepilven alueen pystyi helposti päättelemään, kun katsoi kumpi sivuaurinko on voimakkaampi. Kun pääsin Pienen Sapsojärven länsirannalle, sivuauringot voimistuivat valtaviksi tulipalloiksi, taivaalla paistoi 3 aurinkoa. Auto seis ja kuvaamaan. Taivaalla oli sillä hetkellä 22° rengas, pilari, sivuauringot, Moilasen kaari, ala-aurinko, 46° rengas, zyk, horisonttirengas, 120° sivuauringot ja 44° sivuauringot. 120° sivuauringot oli omituisen pilarimaiset.”

Markon päivään kuului myös uuden muistikortin osto tinkimisineen kesken havaintojen sekä niukasti vältetty hirvikolari paluumatkalla. Valokuvat paljastivat yllämainittujen lisäksi mm. heijastuneet Lowitzin kaaret. Kuvia tutkitaan edelleen, joten jotain lisääkin on luvassa… Komea päivä, josta erityisesti kannattaa huomata 44° sivuaurinkojen esiintyminen kauniisti 46° renkaan sisäpuolella.

Joulukuun ainoa harvinaisuus löytyi 22. ja 23. päivien välisenä yönä, kun Arto Oksanen Muuramessa ja Marko Mikkilä Sievissä havaitsevat molemmat kuun valossa Wegenerin vasta-aurinkokaaren. Lumitykkikiteistä oli tälläkin kertaa kyse molemmissa tapauksissa. Lainataan Markon viestiä sähköpostilistalta: ”Sievissä näkyi myös haloja mm. 22° rengas, täydet sivuavat, horisonttirengas, 46° allasivuavat. 22° sivuavat olivat sangen kirkkaat, Wegenerin läsnäoloa ei paikanpäällä huomannut, mutta kuvissa se näyttäisi olevan. Samoin erittäin tehokkaalla lampulla näkyi vaikka mitä.” Näistä vaikka mistä on tarkempaa juttua haloblogissa.

Vuoden 2007 havainnot

Viime vuoden osalta jaostolle toimitti säännöllisiä havaintoja 13 havaitsijaa... tavalla tai toisella. Näiden kolmentoista havainnot olen myös taulukoinut jaoston nettisivuille. Iso merkitys havaintojen kertymään on havainto.net -sivustolla, josta sain poimia viiden havaitsijan havainnot. Sähköpostiraportoinnin salliminen sensijaan ei tuonut uusia havaitsijoita, vaan vanhat tutut siirtyivät toimittamaan havaintonsa sähköpostilla. Kunniamaininta menee Teemu Öhmanille, joka toimitti jaostolle koko vuoden havainnoista paperilomakkeet piirroksineen. Piirrokset ovatkin se, mitä sähköiseen raportointiin siirryttäessä jää eniten kaipaamaan. Ne antavat kuitenkin paremman kuvan nähdystä kuin lyhyt sanallinen kuvaus tai muutaman lyhenteen listaaminen.

Lisäksi jaostolle toimitti havainnon tai kaksi epälukuinen määrä henkilöitä. Samoin monet havaitsijat raportoivat vain sähköpostilistalle tai blogeihin. Näitä havaintoja olen käyttänyt vuoden varrella UMissa julkaistuissa katsauksissa, mutta tähän yhteenvetoon en niitä ota mukaan. Kiitos kuitenkin kaikille havaitsijoille!

Rajanveto nykyaikana on vaikeaa, kun pilvi- ja jääsumuhalojen lisäksi täytyy miettiä keinotekoista jääsumua, keinovalohaloja, pintahaloja sun muita. Selvennykseksi kerrottakoon, että seuraavassa otan esille vain auringon, kuun tai muun luonnollisen valonlähteen aiheuttamat halot, jotka ovat syntyneet yläpilvissä tai jääsumussa. Keinovalohalot ja pintahalot rajaan ulkopuolelle. Jääsumun kohdalla ongelmana on, että ei ole luotettavaa keinoa varmuudella erottaa luonnollista ja ihmisen toiminnasta syntynyttä jääsumua, niinpä mukana on myös selkeästi keinotekoisen jääsumun aiheuttamia haloja.

Vuoden 1071 havaintoa pitää suunnilleen yllä viime vuosien tasoa. Pieni nousu selittyy havainto.netin havaintojen mukanaololla. Haloista 108 (noin 10 %) nähtiin kuulla, yksi tulipallolla ja loput auringolla. Ahkerin havaitsija Martti Penttinen keräsi komeat 228 havaintoa. Edellistä kahdensadan ylitystä saadaankin hakea monen vuoden takaa. Hieno saavutus! Toisena Ismo Luukkonen keräsi 189 havaintoa ja myös Marko Mikkilä ylitti kahdeksalla sadan havainnon rajan. Jarmo Moilasen 89 havainnossa on mukana myös muutama tulipallokameran tallentama kuuhalo sekä tietenkin se tulipallolla näkynyt. Hyvää työtä tekivät myös muut säännöllisiä havaintoja lähettäneet.

Havaintoja kertyi eniten keväällä. Osasyynä on,että osalta havaitsijoista en ole saanut loppuvuoden havaintoja, mutta eiköhän syytä ole myös tarjonnassa. Touko- ja huhtikuu olivat kuukausista ylitse muiden. Suurimmat havaitsijakohtaiset havaintomäärät löytyvät kuitenkin elokuusta. Kun toukokuussa yllettiin pyöreään 160 havaintoon, loka-, marras- ja joulukuussa jäätiin noin neljäsosaan tästä.

Halomuotojen osalta listan alku on tuttu. 22° rengas on yleisin halo (73 % havaintopäivistä tai -öistä pitää sisällään 22° renkaan / 35 % havaituista muodoista oli 22° renkaita) sivuaurinkojen seuratessa toisena (46 / 22 %). 22° sivuavien ja auringonpilarin järjestys vaihteli havaitsijoittain, mutta yhteenlasketuissa tuloksissa sivuavat (30 / 14 %) olivat pilaria (23 / 11 %) selvästi yleisempiä. Zeniitinympäristön kaari oli suveneeristi viides (9 / 4,3 %). Osuudet ovat melko vakiintuneita, eivätkä merkittävästi poikkea aiemmista vuosista.

46 asteen kisassa rengas (4,8 / 2,3 %) oli yllättävänkin selvästi sivuavia kaaria (3,4 / 1,6 %) yleisempi. Horisonttirenkaita (4,5 / 2,1 %) nähtiin miltei samaan tahtiin kuin 46° renkaita. Mainittakoon vielä, että havainnoista noin 5 % piti sisällään pyramidihaloja (erittelemättä eri muotoja).

Harvinaiset halomuodot muodostavat 7,1 % osuuden kaikista 2253:stä havaitusta halomuodosta. Määrällisesti eniten harvinaisuuksia napsi Jukka Ruoskanen, jonka suurnäytelmiin keskittyneet havainnot poimin Jukan nettisivuilta. 50 harvinaisen muodon poimimisessa apuna on ollut valokuvien pinoaminen ja käsittely. Myös Martti Penttisen 46 harvinaisuutta on komea luku.

Voisi olla järkevää jatkossa erotella tilastot erikseen visuaalisesti nähdyille ja käsitellyistä kuvista poimituille haloille. Tässä on kuitenkin käytännön ongelmia. Havaintoraporteista ei aina helposti selviä kummasta tapauksesta on kyse ja toisaalta monet visuaalisesti epävarmat muodot varmistuvat ja saavat selkeän muodon vasta käsitellyissä valokuvissa. Samoin havaitsijoissa on eroja – kokemus tuo tiettyä etua etenkin harvinaisten halojen näkemiseen ja kokeneetkin havaitsijat myös tulkitsevat näkemäänsä eri tavoin.

Koskahan joku halohavaitsija virittää pihalleen tulipallokameran kaltaisen halokameran, joka automaattisesti napsisi kuvia vaikkapa viiden minuutin välein. Kertyvästä aineistosta saisi varsin haastavan vertailukohdan visuaalihavainnoille. Kuinka paljon itse kultakin vielä jääkään näkemättä.

Se on loppu nyt

Nimittäin aikani jaostonvetäjänä. Kiitos kaikille mukana olleille ja intoa toimia edelleen halojen parissa. Uutta vetäjää ei ole tiedossa, joten jonkinlainen tauko taitaa olla edessä.

Toiminta kuitenkin jatkuu. Jarmo Moilanen ja Marko Riikonen vastaanottavat jaoston osoitteeseen tulevan sähköpostin, eikä sähköpostilistan tai blogin toiminta kaadu vetäjän puutteeseen. Eniten kärsii säännöllisten havaintojen keruu ja niiden käsittely UMissa tai muissa viestimissä. Itse jatkan rivihavaitsijana ja näyn satunnaisesti sähköpostilistalla sekä pysyvämmin omilla nettisivuillani.

Poistuen takavasemmalle ja peittyen jääkiteiden utuiseen hehkuun...