Ohuita yöpilviä, joilla ei voida havaita selvää rakennetta. Joskus harsossa esiintyy heikkoa kuitumaista rakennetta. Harsoa on usein näkyvissä yöpilvinäytelmissä muiden muotojen ohella. Se on yöpilven yksinkertaisin muoto ja se on monasti esivaiheena komeammille näytelmille.

• Ks. kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 5 ja kuva 6.

Pitkiä juovamaisia yöpilviä. Vyöt esiintyvät usein ryhmissä ja toistensa kanssa yhdensuuntaisina. Myös yksittäisiä vöitä havaitaan ajoittain. Vyöt voivat olla suoria tai niissä voi esiintyä mutkia ja haaroja. Vöiden välit ovat muutamasta kymmenestä yli sataan kilometriin. Kulmaetäisyytenä taivaalla tämä on muutamasta asteesta aina kymmeniin asteisiin. Yöpilvinäytelmää hallitsee yleensä muutama kirkas vyö, jotka saattavat näkyä koko yön. Vyöt ovat näytelmissä suhteellisen pysyviä rakennemuotoja.

Vyöt jaetaan kahteen alaluokkaan:

• IIa Vyöt, joiden reunat ovat epäteräviä
• IIb Vyöt, joiden reunat ovat teräviä

Epäterävät vyöt ovat yleensä hiukan leveämpiä ja epämääräisempiä raitoja. Teräväreunaiset juovat ovat kapempia juovia. Ne ovat usein myös IIa-tyypin vöitä kirkkaampia.

• Ks. kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4, kuva 5 ja kuva 6.

Ryhmä lyhyitä, toisiaan lähellä olevia vöitä. Laineiden väli 10 km luokkaa ja ne voivat, toisin kuin vyöt, muuttaa muotoaan, hävitä ja ilmestyä uudelleen kymmenien minuuttien kuluessa. Taivaalla laineiden välinen etäisyys on tyypillisimmillään alle asteen luokkaa. Usein laineet esiintyvät kohtisuorassa pitkiin vöihin nähden ja niiden ryhmittyminen sekä suunta poikkeavat merkittävästi eri osissa taivasta. Vöiden ja laineiden yhdistelmä muistuttaa jossain määrin kalanruotoa. Silloin tällöin laineet esiintyvät yksin harsotaustaa vasten. Laineet jaetaan myös kahteen alaluokkaan:

• IIIa Laineet, jotka ovat suoria
• IIIb Laineet, joilla on aaltomainen rakenne

Laineet ovat useinmiten teräväreunaisia. IIIb-tyypin aaltomaisuus on aika pientä, mutta kuitenkin selvästi erotettavissa.

• Ks.  kuva 3, kuva 4 ja kuva 6.

Ne muodot, jotka eivät sovi yllämainittuihin luokkiin, voidaan ryhmitellä luokkaan 0. Nämä voi olla hyvin epätavallisia rakennemuotoja tai muuten erikoisia yöpilviä. Yleisimpiä luokan 0 edustajia lienevät paksut kokkareiset yöpilvet, jotka esiintyvät jonkinlaisia lauttoina. Niihin liittyy usein myös erikoinen värisävy.

• Ks. kuva 4.

Yöpilvinäytelmissä esiintyy yleensä edellä mainittujen luokkien muodostamia rakenteita, joita ei ole luokituksessa. Ne ovat em. luokkien erikoispiirteitä, mutta sen verran yleisiä esiintyviä, että ne kannattaa huomioida.

Solmut ovat vöissä esiintyviä kirkastumia, jotka aiheutuvat kahden eri suuntaisen vyön risteyskohdasta. Itseasissa pilvet eivät kohtaa, vaan ovat eri korkeuksilla ja näkyvät päällekkäin. Risteävät vyöt voivat olla niin heikkoja, etteivät ne näy kunnolla, vaan tällöin on havaittavissa vain solmuja toisessa vyössä.

• Ks. kuva 2 ja kuva 5.

Poikkijuovia esiintyy yöpilvinäytelmissä usein. Pitkien kirkkaiden vöiden kanssa kohtisuorassa esiintyy vöitä, jotka ovat yleensä heikompia kuin päävyöt, mutta saattavat joskus olla myös yhtä kirkkaita. Poikkijuovat voivat olla myös laineita, mutta tarkemmin katsottaessa ne osoittautuvat usein vöiksi, joiden kirkkaus vaihtelee pituussuuntaan mentäessä. Poikkijuovat voivat joko kulkea pitkän vyön poikki tai suuntautua vyöstä vain toiseen suuntaan. Näin muodostuu kalanruotomainen tai kampamainen yöpilvimuoto. Vyön ja poikkijuovien risteyksissä voi esiintyä solmuja.

Verkko on alue, jossa kaksi erisuuntaista vyöryhmää risteävät. Risteyskohdissa esiintyy usein solmuja ja verkkoalue yleensä on varsin pieni. Joskus yöpilvinätelmää hallitsee kaksi vöiden eri pääsuuntaa. Silloin lähes koko yöpilvialue muodostaa laajan verkkorakenteen.

Erikoisrakenteita ei ole kansainvälisessä luokituksessa, mutta Suomessa niistä käytetään usein kirjaintunnuksia S (solmut), P (poikkijuovat) ja V (verkko).

Edellinen luku | Seuraava luku | <link harrastus jaostot ilmakehan-optiset-ilmiot havaitseminen havainto-ohjeita-ja-oppaita yopilviopas.html>Etusivu | Sisällysluettelo