Teksti: Jari Piikki

Säätä sanotaan sumuiseksi kun näkyvyys on kosteasta sameudesta johtuen alle 1 km. Tiheässä sumussa näkyvyys on alle 200 m ja hyvin tiheässä alle 50 m. Näkyvyys tarkoittaa suurinta etäisyyttä, jolta vaalean kohteen voi tunnistaa tummalta taustalta tai päin vastoin. Sumun valoilmiöt näkynevät parhaiten tiheässä sumussa. Sumua voi muodostua eri tavoilla. Näistä tärkeimmät ovat advektiosumu ja säteilysumu. Muodostumisen edellytyksenä on riittävän kostea ilma, jonka lämpötila laskee (tai kosteus lisääntyy) niin että saavutetaan kastepiste. Kastepiste on se lämpötila, jossa ilman vesihöyry alkaa tiivistyä pisaroiksi. Lämpimään ilmaanhan mahtuu enemmän vesihöyryä kuin kylmään eli ilman suhteellinen kosteus on suurempi kylmässä kuin lämpimässä ilmassa, vaikka vesihöyryn määrä on sama. Kun suhteellinen kosteus on 100% alkaa vesihöyryn tiivistyminen.

Advektiosumua syntyy kun lämmin kostea ilma virtaa kylmälle alustalle. Tällaiset sumut ovat yleisiä merellä ja rannikkoalueilla. Niitä syntyy esim. silloin kun lämmin eteläinen ilmavirtaus saapuu pohjoisen kylmille merialueille. Keväällä sumua aiheuttaa yleisesti mantereella lämminneen ilman virtaus merelle. Syksyllä taas mereltä virtaava lämmin ilma aiheuttaa rannikolla sumua. Sumua voi myös muodostua kun kylmää ilmaa virtaa lämpimälle merelle tai mereltä saapuu lämmintä ilmaa jäiselle maalle. Siirtyminen voi tapahtua myös ylemmistä ilmakerroksista lähelle maan pintaa.

Säteilysumua voi muodostua vain maalla. Selkeinä ja heikkotuulisina öinä maan pinta ja sitä lähellä oleva ilma jäähtyvät lämmön poistuessa infrapunasäteilynä avaruuteen. Talvella voi säteilysumua esiintyä myös päivällä kun tuuli on heikkoa, ilma kosteaa ja taivas selkenee. Tällainen tilanne on erinomainen sumuilmiöiden havaitsemiseen kun aurinko on näkyvissä ja sumu juuri muodostumassa. Ennen sumua muodostuu yleensä kastetta. Siihen se voi jäädäkin jos ilma pysyy riittävän kuivana turbulenssin vaikutuksesta. Tuulen lakkaaminen saa kasteen muodostumisen pysähtymään ja sumua alkaa ilmaantua. Nopeiten se tapahtuu kun tuuli on alle 0,5 m/s. Sumun kehittyessä pisarat jäähtyvät ja suojaavat näin maata jäähtymiseltä. Maan lämpö kuitenkin nousee ja lopulta lämpö nousee sumun yläreunan kanssa ylemmäksi. Tällöin sumuun syntyy kaksi aluetta: alempi stabiili osa jossa ei ole lämpösäteilyä ja huippu, josta säteily nyt tapahtuu johtaen sumun tihentymiseen. Sumun kehittyessään myös pisaroiden koko kasvaa ja näin myös siinä näkyvät valoilmiöt muuttavat muotoaan.

Maan pinnan laatu vaikutta sumun esiintymiseen. Sumu syntyy sitä herkemmin, mitä matalampi pinnan lämpö ja sen lämmönjohtokyky on. Tällaisia paikkoja ovat esim. pellot, joilla usein on sumua ensimmäisenä. Myös suurempien elementtien kuten metsien ja rakennusten sijainnilla on merkitystä. Myös paikalliset saasteet voivat lisätä sumun alueellisuutta luodessaan pisaroille tiivistymisytimiä. Sumu kestää harvoin useita päiviä, sillä tuuli ja pilvisyys hajottavat sen.

Sumun esiintymistä voi ennakoida itsekin sen lisäksi mitä kuulee säätiedotuksista. Kastepisteen saa selville teksti-TV:n lentosääennusteista sivuilta 428 ja 429. Lentopaikkojen säätila ja ennustettu sää löytyy näiltä sivuilta. Kunkin paikan sääselvityksen loppupuolella on lämpötila ja kastepiste esim. seuraavasti: 18/13. Illalla voi myös kokeilla onko maassa kastetta ja tunnustella tuulta. Tuuli estää kasteen ja samalla sumun muodostumisen. Myös eri paikoissa muodostuminen alkaa eri aikoina. Liikkuessa illalla voi seurata mihin sumua tulee ensin ja mihin vähän myöhemmin. Yleensä ensimmäisiä paikkoja ovat tasaiset alavat pellot ja suojaiset metsän reunat. Kannattaa muistaa, että sumu tulee yleensä aina samoille paikoille ensimmäisenä, joten tarvitsee löytää vain yksi hyvä havaintopaikka. Yöllisen sumun valoilmöitä voi kehittää autonvaloissa, mutta ei pidä unohtaa myöskään yöllistä valonlähdettä, Kuuta. Gloriahavaitsijoiden kannattaa seurata milloin Kuu on lähellä horisonttia. Myöskin kastekaaria voi yrittää saada verkkokalvolle tai filmille.