Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Ilmakehän optiset ilmiöt
23.7.2002 Jarmo Moilanen
Voihan Schultz
Ihan aluksi mainostetaan että Cygnus 2002 on tänä vuonna Tampereen lähellä Ylöjärvellä. Tervetuloa! Lisätietoja Cygnuksen tarjonnasta on tämän UMin Cygnus-liitteessä. Schultzista lisää palstan lopuksi.
Halojaostolle apuvetäjä
Kesäkuun puolivälissä jaostolle nimettiin virallinen apuvetäjä. Uutta tehtävää hoitaa tästä lähtien vanha halokonkari Marko Riikonen, joka on toimii lähinnä Helsingin suunnalla. Tehtävänjakoa ei vielä ole pahemmin ehditty miettiä, mutta eiköhän se selkiinny ajan kanssa. Tässä Markon yhteystiedot:
Marko Riikonen
Kirjatyöntekijänkatu 14 C 53
00170 HELSINKI
Puhelin: 050-5972266
sähköposti: marko.riikonen@ursa.fi
Havainnot postitetaan jatkossakin minulle, sillä allekirjoittanut vastaan edelleen Sivuaurinko-palstasta. Myös Markolta tullaan myös näkemään juttuja Sivuaurinko-palstalla.
Ellipseistä
Marko Mikkilän vuoden vaihteen ellipsit löytyvät Tähdet ja avaruus -lehden numerossa 4/2002 sivulla 60. Lehteen pääsi molemmat Markon ellipsinäytelmät, jotka esiteltiin Sivuaurinko-palstalla jo aiemmin. Alemmassa kuvassa on ne 26-27.1.2002 näkyneet kaksi ellipsiä (UMi 2/2002), mutta sisempi ei tahdo oikein hyvin erottua. Se kulkee Kuusta alaoikealle olevan linssiheijastuman kautta. Jutussa on myös asiavirhe, sillä ylempi kuva ei ole samasta näytelmästä vaan siinä on yön 29-30.12.2001 ellipsi (UMi 1/2002). Eikä se ole pilvi joka Kuun peittää, vaan luminen puu.
Kuvien yhteydessä on juttu siitä, jonka jaoston sähköpostilistaa seuraavat jo tietävät eli olen yrittänyt saada selvyyttä ellipsihaloihin. Lähinnä siihen, olisiko erikokoiset ellipsit sittenkin tunnistettavissa tietyiksi muodoikseen. Tähdet ja avaruus -lehden juttu on ehkä hiukan liian optimistinen tilanteeseen nähden kun siinä todetaan: "Parhaimmillaan nyt menossa olevat tutkimukset tulevat johtamaan useiden uusien halojen tunnistamiseen". Vaikka tuo hiukan pehmennetään, on se silti hiukan hätäinen tulkinta tilanteesta. Alustavissa laskelmissani näkyi mahdollisesti 5-6 erikokoista ellipsiä, mutta pian selvisi ettei homma ole ihan niin helppo. Tarkempi tutkimus ei ole vielä lähellekään valmis, joten tuloksia joutuu vielä odottamaan.
Se on jo selvää, ettei ellipsiä kenties koskaan pystytä varmasti tunnistamaan havaintohetkellä. Tunnistus ei tule olemaan helppoa tai edes mahdollista ilman tarkkoja mittauksia kuvista. Ratkaisevan tärkeitä tietoja ellipsihavainnoista jatkossa ovat vaakasäteiden mittaukset ylös, sivulle ja vieläpä alas sekä havaintoaika, jotta valolähteen korkeus saadaan selville. Ellipsien mitat riippuvat kiteen asennosta, prismakulmasta ja valolähteen korkeudesta. Joten pohdittavaa on paljon ja lopputulos ei vielä edes häämötä.
Taasko uusi halomuoto?
Ellipseihin sotkeudutaan tässäkin. Edellisissä UMeissa (UMi 2/2002 ja 3/2002) mainittu 23.12.2001 näkynyt pikkunäytelmä jatkaa häirintäänsä. Nyt ilmeni että myös Jukka Ruoskanen onnistui kuvaamaan tuolloin ne auringonpilarin molemmin puolin näkyneet kaaret Mika Sillanpään ja Eero Savolaisen lisäksi. Halohan ehdittiin jo tulkita matalan Auringon ellipsiksi, mutta Jukan mukaan hänen kuvissa olevat kaksi himmeää kaarta kaartuvat ulospäin eikä se näin ollen voisi selittyä ellipsillä. Kuvia on Jukan lisäksi pähkäilly Riikonen, ja he ovat sitä mieltä ettei kyseisiä kaaria voida selittää millään tunnetulla halomuodolla.
Ovatko suomalaiset taas löytäneet uuden halomuodon? Ehkä, ehkä ei. Simuloin tuossa toukokuussa ellipsejä jonkin verran ja en menisi vielä sulkemaan joulukuussa näkyneiden kaarien ellipsiselitystä pois. Ongelma on siinä, että emme ole aivan selvillä ellipsien syntymekanismista. Simuloin ellipsin matalalla valonlähteellä käyttäen erääseen ellipsihavaintoon sopivia parametreja ja tuloksena oli "ellipsi", joka oli käytännössä kaksi pystysuoraa kaarta pilarin molemmin puolin ja joiden latvat taipuvat aavistuksen ulospäin. Toisin sanoen ellipsiselitystä ei voida nakata tässä tapauksessa menemään ennen kuin ymmärrämme ellipsejä paremmin. Tapauksen tutkinta on muutenkin vielä sen verran alkuvaiheessa, että odotellaan mitä siitä saadaan selvää. En itse ole nähnyt Jukan kuvia, joten en voi kommentoida niitä tämän enempää. Mutta tässä on jälleen muistutus siitä, että emme todellakaan tiedä läheskään kaikkea haloista vielä.
90° sivuaurinkohavaintoja Saksassa
Saksalaiset kolleegamme toivat 90° sivuauringon jälleen esille Meteoptic-listalla. Claudia Hinzin viestissä kerrotaan kolmen havaitsijan nähneen 40 kilometrin läpimittaisella alueella kyseisen halomuodon 29.3.2002. Vakuuttavaa valokuvaa ei kuitenkaan saatu. Meillä suomalaisilla ei ole 90° sivuauringosta oikeastaan kuin Marko Pekkolan havainto, jota voi pitää edes jotenkin varteenotettavana ehdokkaana. Yhteen aikaan 90° sivuauringosta tehtiin Suomessa useitakin havaintoja, mutta kaikki on myöhemmin korjattu joko 120° sivuauringoiksi tai satunnaisiksi kirkastumiksi horisonttirenkaalla. Havaitsija voi aina erehtyä vaikka omaisikin runsaasti kokemusta. Kuten tiedettyä, ei 90° sivuauringolle ole toimivaa teoriaa esitetty ja huolimatta saksalaisten varmuudesta sen olemassa olosta, ei sitä voi väittää missään nimessä todistetuksi halomuodoksi.
Fairbanks 6.3.2002
Walter Tape lähetti dublikaatin Fairbanksissä, Alaskassa maaliskuun 6. päivä näkyneen näytelmän kuvasta (UMi 2/2002). Kuvassa on varsin hulppea auringon puolen halokavalkadi, josta tein peitepiirroksen (Fig. 1). Kuvassa huomio kiinnittyy erittäin voimakkaaseen ja selvään 46° ylläsivuavaan kaareen ja tolkuttomaan ala-aurinkokaareen. Toki zeniitinympäristön kaari ja 22° ylläsivuava ovat hurjat myös. Vaatimattomina kirkastumina on myös ylemmät Tapen kaaret ja 46° rengas näkyy zeniitinympäristön kaaresta ja 46° ylläsivuavasta erkaantuneena lakipisteessään (oikein esimerkillinen tapaus). Myös Parryn kaari on mukana. Piirroksessa on myös yläkupera Parry, mutta en ihan ole varma onko tuo kuvassa näkyvä heikko läiskä halo. Todennäköisesti on. Yhtälailla piirroksen pätkä ylempää Lowitzin kaarta on hiukan epävarma tulkinta, mutta jotain tuollaista siinä näyttäisi olevan ja molempien sivuaurinkojen luona on Lowitzmaisuutta. Näytelmän omituisuus on voimakkaan ala-aurinkokaaren esiintyminen. Erittäin omituisen seikasta tekee se, että näytelmässä ei ole kunnollisia Wegenerin vasta-aurinkokaaria vaikka ala-aurinkokaari ja 46° ylläsivuava ovat rajuja. Tuossa dublikaatissa ei esimerkiksi näy mitään merkkiä Wegenereistä, tosin rajaus on hiukan huono niiden kannalta. Joka tapauksessa upea näytelmä ja omalla tavallaan esimerkki siitä, kuinka paljon tutkimista haloissa vielä olisi.
11. ja 12. toukokuuta 2002
Tällä kertaa otin mukaan havainnoista vain 11.5.2002 ja 12.5.2002 näkyneet näytelmät. Toukokuun haloputki jatkui vielä 13.5.2002, mutta en nyt käsittele sitä päivää lainkaan. Samoin jätin oman 12.5.2002 havaintoni pois jotta saisin tämän Sivuaurinko-palstan valmiiksi ajoissa.
11. 5. 2002
Hirvitti oikein alkaa selvittää mitä näkyi missäkin 11. päivä ja missä järjestyksessä hommaa oikein lähtisi purkamaan.
Aivan kuin näytelmä on alkanut koko eteläisen Suomen alueella klo 12.00 ja 13.30 välillä Turusta Lappeenrantaan ja Viroon! Tuohon voi osasyyllisenä olla häly, joka varmasti on lähtenyt liikkeelle heti kun ensimmäiset ovat haloja nähneet. En edes yritä selvittää miten pilvimassat on liikkuneet. Tosin Riikonen toteaa osittain Kinnusen Timon tietoihin perustuen, että pilvet olisivat tulleet luoteesta. Saattoi olla, sillä Virroilla pyramideja näkyi jo klo 11.07. Joka tapauksessa haloja on näkynyt ainakin linjalta Nivala - Imatra ja siitä lounaaseen.
Lähdetään liikkeelle Lounais-Suomesta. Krista Vajannolta tuli ensimmäisenä sähköposti, jossa hän kertoi että kello 13.15 Turussa tapahtuu jotain. Havaitsijana oli tosin hänen äitinsä, mutta ilmeisesti täydet 22° sivuavat ja horisonttirenkaan hänkin oli tunnistanut.
Luukkosen Ismo, joka asustaa Turussa, pääsi halojen jäljille jo kello 12.10 ja horisonttirengasta ilmestyi vastapuolelle 12.30, mutta ensimmäiset B-lomakemuodot ilmestyivät vasta 12.45. Ismo lähetti ilokseni paksun nivaskan kuviakin tarkistettavaksi. Kello 13.25-13.50 näytelmässä oli 46° allasivuavat ja pitkät Wegenerin vasta-aurinkokaaret täyden horisonttirenkaan seurana (Fig. 2). Kello 13.50 näytelmän luonne muuttui ja pyramidihalot astuvat kuviin (Fig. 3). 13.55 kuvissa on voimakas 9° rengas, jossa on lievästi kirkastumaa sivustoilla ja hiukan ellipstistä ulkoasua. Kenties 9° sivuavista johtuva ilmiö. Jos kuvassa ei näkyisi voimakasta 22° ylläsivuavaa voisi hiukan arvailla uskaltaisiko 9° sivuavia raportoida. 22° ylläsivuava heikkenee selvästi tämän jälkeen. 14.10 kuvissa on heikkoa 18° ja 20° tavaraa näkyvissä ja ilmeisesti 24° rengas kiertää 22° renkaan ulkopuolella sen sivulla. Maksimi on 14.35, jolloin myös 9° sivuava näkyy kuvassa aivan selvänä. Tässä vaiheessa myös 24° rengas on selvä, joten se voisi olla yhtä hyvin 24° sivuava, mutta mitenkään varma tämä tulkinta ei ole, sillä 23° ylempi parheelia on melkein peitonnut 22° ylläsivuavan tässä vaiheessa. Joten 24° sivuavalta menee hiukan pohja pois. Kuvassa on myös himmeät 18° ja 20° renkaat sekä 35° rengas. Myös himmeät 24° alemmat parheeliat näkyvät joissain ruuduissa. Ismo epäilee kuvassa näkyvää heikkoa läiskää alhaalla (noin klo 4 suunnassa) 35° renkaalla epävarmaksi 35° alemmaksi parheeliaksi. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä kyseisen harvinaisuuden tulisi näkyä paljon Ismon läiskään verrattuna vieläkin alempana. Viimeinen pyramidihalo (23° ylempi parheelia) katoaa vasta kello 15.00. Vielä illalla klo 18.15 Ismo kuvaa näytelmän rippeitä ja vasemman sivuauringon luota jää filmille vangiksi Lowitzin kaaret. Ainakin alempi ja ylempi Lowitz on näkyvissä.
Porin lähellä Ulvilassa Juha Ojanperä saa valokuvattua 120° sivuauringon, joka ilmestyi näkyviin kello 10.15. Juhalta mielenkiintoinen valinta piirroshavainnoksi. Se esittää vain Auringon seutua, se näytelmän kiinnostavin kohta eli 120° ei ole kelvannut. Uskoakseni 95% havaitsijoista olisi piirtänyt sellaisen kuvan, jossa 120° sivuaurinko olisi näkynyt.
Suomusjärvellä Auli Keskinen havaitsee näytelmää kello 14.20-14.50. Kuvista päätellen komean 22° ylläsivuavan päällä voisi olla Parry. Kuva on vain pahasti puhki siitä kohti, joten aivan varmaa siitä ei voi olla.
Espoossa Jani Katava havaitsee kello 15.00 näytelmää, jossa on 46° allasivuavat ja 120° sivuauringot. Vähän ennen tätä taivaalla oli jo täysi horisonttirengas. Tuo vaihe jatkui kello 16.00 asti. Kello 19.00 Espoossakin taivaalle virittäytyi pyramidihaloja 18° renkaan, 18° parheelioiden ja 23° ylemmän parheelian voimin. Janin kommentti: "Pyramidit aika kirkkaita, kirkkaampia kuin heikko 22r..." Valitettavasti Janin raportointi jäi sähköpostin varaan.
Siirrytään Helsinkiin. Eresmaan Reima Pihlajistossa havaitsee 15.30-15.45 täyden horisonttirenkaan ja sen seurana mm. toisen 46° allasivuavan kaaren sekä 120° sivuauringot. Illemmalla, kello 18.10-21.05 Reima havahtuu pyramidinäytelmään (Fig. 4). 9° ja 18° rengas, 18° parheeliat sekä 23° ylempi parheelia aloittavat tämän vaiheen. 18.30 mukaan tulee 9° ylempi ja epävarmaksi jäänyt 24° ylempi parheelia. Matalalla Auringolla, kello 20.40-21.05 Reima havaitsee 20° renkaan, epävarmaksi merkkaamaansa 20° ylemmän parheelian, 35° renkaan sekä peräti 35° ylemmän parheelian. Valitettavasti Reimalla oli vain paperifilmiä, joten parasta mahdollista dokumentaatiota hän ei saanut näytelmästä. Varsinkin kun loppuvaiheen halot eivät järin selviä olleet. Paperikuvissa erottuu kuitenkin esimerkiksi 35° rengas ja 20° ylempi parheelia. Reiman kuvissa näyttäisi myös olevan tuo 35° ylempi parheelia. Ei se selvä ole eikä aivan varmakaan, mutta aivan oikeassa paikassa on oikean näköinen hussakka.
Jyri Lehtinen ilmoitteli sähköpostilistallakin pyramideista kello 18.30 aikaan. Jyri pääsi halojen makuun jo päivällä kello 13.45 aikoihin. Jyri on ikävästi raportoinut yhtenä lönttinä yhdellä B-lomakkeella peräti 13.45-20.00 välisen ajan. Tämä ei ole kovin järkevää. Tällaiset suurnäytelmät kannattaa raportoida useammalla B-lomakkeella varsinkin jos näytelmässä on selviä erillisiä vaiheita. Jyrillä on nyt kaksi selvää erillistä vaihetta yhdellä lomakkeella. Kello 14.00 - 16.30 vaihe, jolloin täysi horisonttirengas, 120° sivuauringot ja 46° allasivuavat kaaret taivaalla. Toinen vaihe on sitten 17.30 - 19.30 jolloin pyramidihalot tulivat kehiin (Fig. 5). Jyri raportoi ainakin 9° renkaan, molemmat 9° parheeliat, 18° renkaan, 18° parheeliat ja 23° ylempi parheelia. Jyri raportoi myös Lowitzin kaaret: "Saureista ylös ja alas lähteneet kaaret näyttivät näissä puitteissa hämäävästi 24r:ltä, mutta alempien Lowitzien 22r:seen kuroutuvat kaaret ratkaisivat tilanteen kuitenkin Lowitzien eduksi." Piirroksessa on myös sivuauringoista ylöspäin jatkuva 24° renkaalta vaikuttava kaari, joka voisi tuon perusteella olla myös rengasmainen Lowitzin kaari. Tosin piirros ei valitettavasti ratkaise tätä kysymystä kokonaan.
Jorma Lameranta pääsee halojen jäljille 15.30 - 16.00, jolloin pitkällä horisonttirenkaalla koristetussa näytelmässä on mukana ainakin toinen 46° allasivuava kaari. Hiukan myöhemmin, kello 17.50 - 19.00 Jorma on taas havaitsemassa. Tällä kertaa taivaalla on pyramidihalojakin. Jorma raportoi ainakin 18° renkaan ja 18° parheelian. Jorma on liittänyt raporttiinsa onneksi pari ruutua filmiä (kirjaimellisesti) ja niistä erottuu selvääkin selvempi 20° rengas 18° renkaan takana. Myös 22° rengas näkyy kahtena ja karkean mittauksen perusteella kyse lienee 23° renkaasta. Lisäksi juuri ja juuri puun takaa pilkistää pätkä mahdollista 9° rengasta.
Riikonen Marko saa hälyytyksen Ruoskasen Jukalta Kotkasta kello 12 ja 13 välissä. 9° rengas, 18° rengas, 18° parheelia ja 23° ylempi parheelia taivaalla. 9° rengas melkein hukkuu taustahehkuun. Näytelmä muuttuu pylväspainotteiseksi ja 46° allasivuavat kaaret ilmestyvät, kuten myös 120° sivuaurinko. Myös Wegener ilmestyy taivaalle. Ruoskanen hälyttää Riikosen uudelleen paluumatkalla Kotkasta ja Marko raahautuu ulos. 9°, 23° ja 24° ylemmät parheeliat taivaalla sekä 18° parheeliat. Myöhemmin Riikonen ihmettelee näytelmää ikkunan läpi. "Otan kuvia ikkunasta, 18° kamaakin siellä on. Homma on niin oudon näköinen että päätän jälleen livahtaa ulos katsomaan mitä peliä siellä oikein pidetään. Aikani hölmistelen kunnes totean katsovani varsin paksua 35° rengasta! En tiedä, todennäköisesti siinä on myös 23° parhelia, sopivasti 35° etäisyydellä." Riikonen alkaa jo odotella 20° ja 35° ylempiä parheelioita, sillä niiden näkymiseen Auringon pitää olla todella matalalla. Aikansa odotettua kyseinen halomuoto viimein ilmestyy taivaalle. Tämä tapahtuu kuvien perusteella 20.38 maissa. Toisin sanoen samoihin aikoihin kuin Eresmaakin näkee sen. Myös Markon kuvissa on merkkejä 35° ylemmistä parheelioista. Myöhemmin Marko tuomitsi ne pilvikirkastumiksi, mutta en olisi ihan samaa mieltä. Kyllä siellä ne 35° ylemmät parheeliat saattavat olla. Kaikkiaan Markon päivän saaliiksi tuli 9°, 18°, 20°, 24°(pitää kuulemma mitata vielä), 35° renkaat. 9° ylempi parheelia, 18° parheeliat, 20° ylempi parheelia, 23° ylempi parheelia, 46° allasivuavat kaaret, 120° sivuauringot ja Wegenerin vasta-aurinkokaaret. Vaikka tässä oli paljon harvinaisuuksia, ei näytelmä kokonaisuudessaan ollut kovin häävi. Taustataivas oli sotkuinen ja halot eivät näytä ainakaan Markon kuvissa kovinkaan teräviltä.
Tässä välissä tehdään hyppäys Suomenlahden etelärannalle. Viron Palmsessa Eero Savolainen jättää suosiolla kartanon sisätiloihin tutustumisen väliin ja jää pihalle katsomaan halonäytelmää kello 13.20-13.35 (Fig. 6). Eero huomaa 23° ylemmän parheelian jo edellisessä paikassa, joten Palmseen päästyään hän välittömästi katsoi taivaalle. "Taivaalla olikin uskomattoman hieno satsi pyramidihaloja. 9°, 18° ja 22° renkaat näkyivät jo suoraan katsottaessa." Peili paljasti Eerolle vielä 20° renkaan. Kaikki renkaat olivat täysiä. Kaikkein kirkkaimmat muodot olivat 18° parheeliat ja 23° ylempi parheelia. Myös 24° alempi parheelia erottui näytelmästä. Eero havaitsee myös erikoisen piirteen: "Suoraan sivuilla 18° ja 20° renkaan välin täytti kirkastuma, siitä ylöspäin 20° rengasta pyyhkivä yli 5 astetta pitkä tolppamainen kirkastuma." Tuo voisi olla 18° parheelia korkealla Auringolla. Se ei nimittäin pysy 18° renkaalla. Myös 9° sivuavat Eero raportoi näytelmässä ja koko 9° rengas oli vaikuttanut pystyelliptiseltä. Halot ovat olleet selviä, sillä Eeron matkaseurueen jäsenetkin erottivat 9° ja 18° renkaat.
Jukka Ruoskanen aloittaa havainnointinsa Kotkasta kello 12.00 maissa. Näytelmä jatkuu aina kello 17 saakka. Jukka raportoi lyhyesti sähköpostilistalla aiheesta. Kotkassa näkyivät ainakin 46° allasivuavat kaaret, 120° sivuauringot, Wegenerin vasta-aurinkokaaret, 9°, 18°, 20°, 23°, 24° ja 35° renkaat, 9° alempi parheelia, 9° sivuavat kaaret, 18° parheeliat, epävarma 20° sivuavat kaaret, 23° ylempi parheelia, 24° alemmat parheeliat. Helsingissä Jukka onnistuu vielä näkemään lisäksi 20° ylemmän parheelian sekä 35° ylemmät parheeliat.
Päivän paras näytelmä sattui kuitenkin Veikko Mäkelälle Lappeenrannan ja Imatran suunnalla. Valokuvien lisäksi Veikko muisti jaostonvetäjää peräti 9 B-lomakkeella kyseiltä päivältä. Tämä menee nyt vähän kuivaksi, mutta minkäs teet. Kello 12.45-12.50 Lappeenrannassa linja-auton pysähtyessä hetkeksi Veikko havaitsee köyhähkön sivuavanäytelmän, jossa on kuitenkin varsin pitkä Wegenerin vasta-aurinkokaari. Valokuvassa kaaret jatkuvat selvästi horisonttirenkaan alapuolellekin. Oikein klassinen X-Wegenerit tapaus. Tosin kaaret eivät järin kirkkaat olleet. Kun Veikko ehtii Imatralle kello 14.30, näytelmätyyppi vaihtuu pyramidihaloihin (Fig. 7). Tässä vaiheessa Veikko havaitsee näytelmää Rauno Päivisen kanssa. Alussa näytelmässä on 9° rengas, 18° rengasta himmeästi ja 23° ylempi parheelia sekä varsin leveä 22° rengas (Veikon kuvista oli hiukan vaikea mitata, kun Auringon paikkaa ei tarkasti näe). Myös 9° alempi parheelia sekä 9° sivuava kaari ilmestyvät 14.30-14.45. Veikko raportoi tässä vaiheessa myös 24° alemmasta parheeliasta. Täytyy sanoa että minusta kyseessä voisi olla paremminkin 24° alempi sivuava. Syy on se, että 14.45-15.00 otetuissa kuvissa on selvästi 9° sivuava ja 24° ylemmät sivuavat kaaret. 9° rengas ei ole erityisen kirkas, joten 24° renkaaksi en sitä 22° renkaan ulkopuolella näkyvää kaarta menisi väittämään. Veikko ei ole tuota ilmiötä ainakaan piirrosten perusteella juurikaan noteerannut. Samoihin aikoihin kuviin ilmestyy myös 20° rengas. 15.00-15.20 välillä kuvissa on myös heikko 35° rengas, jota Veikko epäili visuaalisestikin. 15.25 näytelmätyyppi muuttuu jo kolmannen kerran nopeasti. Pyramidit katoavat ja sivuavatavaraa alkaa näkyä taivaalla. Pitkä pätkä horisonttirengasta ilmestyy ja 46° allasivuavat. Kello 16.00-16.30 taivaalla on lähes täysi horisonttirengas ja sen seurana B-muodoista 46° allasivuava ja epävarma Parryn kaari. Kuvastakaan sitä ei oikein selväksi saa. Se voi olla siellä mutta voi olla olemattakin. Näytelmä paranee pikku hiljaa ja Auringon puoli on varsin mallikas. Pylväsvaiheen huippu alkaa 17.40 (Fig. 8). Tavanomaiset halot ovat komeita. Zeniitinympäristön kaari ja 46° ylläsivuavat ovat varsin voimakkaat ja horisonttirengas on täysi. 120° sivuauringot pystypilarien kera ovat selvät. Lowitzin kaaret näkyvät kuvissa. Parryn kaari on selvä. 46° allasivuava on edelleen pelissä. Vastapuolella taivasta on myös tavaraa ja Wegenerin vasta-aurinkokaaren pätkä näkyy selvästi. Vasta-aurinkopistettä koristaa Trickerin vasta-aurinkokaaret, jotka tekevät melkein tyylipuhtaan silmukan, ja jonkin sortin vasta-aurinko kirkastumana. Veikko on raportoinut myös Greenlerin vasta-aurinkokaaret, mutta ainakaan kuvista en uskaltaisi niin väittää. Vasta-aurinkopisteen alapuolella näkyvä osa on lähes puhdasta Trickeriä ilman selvää merkkiä Greenlerien vasta-aurinkokaarista. Aika outo juttu. Horisonttirenkaan sinijuova näkyy Veikon kuvissa todella hyvin. Näytelmän loppuvaiheeseen riittää vielä oma mausteensa. Veikon kello 18.10 ottamassa kuvassa on aivan selvä ylempi Tapen kaari. Veikon nettiin laittamasta kuvasta sitä ei pysty tunnistamaan, mutta alkuperäisessä diassa se näkyy riittävän selvästi. Netistä löytyy myös Raunon näytelmästä ottamia digikuvia.
Mäntyharjulla Margareta Ehnberg valokuvasi näytelmää kello 10.45-17.30. Kello 15.00 horisonttirengas oli täysi. Hän näki ainakin 120° sivuauringon. Hänen kuvissaan näkyykin ainakin komeaa horisonttirengas ja 22° ylläsivuava. Ehkä niissä on myös Parryn kaari, mutta siitä ei oikein saa selvää.
Jari Piikki kertoili Juvan kuulumisia: "Juvallakin oli viikonloppuna haloja, joskaan ei mitään harvinaisuuksia. La 22 ja 46 kamaa ja täysi HR, su tavallisia + 18 rengas ja sivuavat sekä 23 kamaa. Kuvista voi löytyä lisää."
Muuramessa Arto Oksanen havaitsee näytelmää, jonka huippuvaihe oli kello 13 aikoihin. Taivaalla olivat Arton mukaan Lowitzit, täysi ja kirkas HR, 120° sivuauringot sekä värikkäät 46° allasivuavat. Arto otti kuvia digikameralla ja joitain kuvia löytynee netistä.
Laukaassa Ilpo Liimataisen havainnointia häiritsi puulaakitason lentopallo-ottelu. Kello 13.00 aikoihin näytelmä oli parhaimmillaan. Ilpon mukaan 46° allasivuavat kaaret, melkein täysi horisonttirengas ja Parry kaari olivat taivaalla.
Virroilla Martti Penttinen saa osansa päivän tarjonnasta. Martilla on eräs aikaisemmista havainnoista pyramidihaloista kyseiseltä päivältä nimittäin klo 11.07 Martti raportoi 9° renkaan ja Parryn kaaren. Parryn kaari tosin voisi olla myös 23° ylempi parheelia, mutta Martin havainnossa on mukana voimakkaat 22° sivuavat. Kello 13.03-19.45 Virroilla on näkynyt pyramidihaloja (Fig. 9). "Enpä ole nähnyt näin kovaa taivaalla keikkuvaa 18° rengasta ja noita parheelioita. Ne olikin tosi kirkkaat." Halot ovat lisäksi pysyneet taivaalla iltaan asti. Martti on raportoinut 18° kaman lisäksi 9°, 20° (epävarma), 23° ja 24° renkaat, 9° alemman parheelian sekä 23° ylemmän parheelian. Martti valittelee, ettei ole vielä saanut kuvia näytelmästä. Aivan, ne olisi kiva nähdä ja jospa sieltä löytyisi esim. 35° rengas.
Virroilta pohjoiseen Koiviston Jukka havaitsee Alavuden Kontiaisessa näytelmää klo 11.00-14.30. "Elämäni eka pyramidikokemus." Onneksi olkoon. Jukan raportissa on 9° rengas ja 18° rengas sekä "n. 20-23° leveä rengas". Viimeinen on luonnollisesti leveä 22° rengas, jonka muodostanee joku kompinaatio 22°, 23° ja 24° renkaista (Fig. 10).
Jarkko Korhonen oli valinnut huonon päivän istua linja-autossa. Kokkolan ja Seinäjoen välillä hän toteaa hyvän näytelmän taivaalla, jossa mukana ainakin 46° allasivuavat kaaret. Seinäjoella kello 16.30-17.00 jotain pyramidihaloja. Ilmeisesti 18° parheeliat ja 23° ylempi parheelia taivaalla.
Sievissä Marko Mikkilä havaitsee pylväsnäytelmää kello 15.00-15.30 kesken kalareissun (Fig. 11). Taivaalla oli varsin pitkä horisonttirengas, 46° allasivuava, 120° sivuaurinko ja epävarmaksi jäänyt vasta-aurinko. Kalareissulla Markolla ei kuitenkaan ollut kamera matkassa (millä ne suuret vonkaleet oikein ikuistetaan jos ei kameralla?), joten näytelmän dokumentointi jäi piirrosten varaan. Kaikesta päätellen Marko on ollut koko eteläisen Suomen kattaneen pilven reunoilla, sillä 140 kilometrin päässä koillisessa, täällä Vaalassa, ei näkynyt yhtään mitään koko päivänä.
11.5. 2002 näkyneen halonäytelmä piirroksia
Drawings from a halo display in 11 May 2002 in Finland
12. 5. 2002
Luukkosen Ismoa onnistaa myös Äitienpäivänä. Mies on kentällä jo klo 9.00, jolloin Parryn kaari koristaa jo aika hyvätasoista näytelmää. Kello 9.35 Wegenerin vasta-aurinkokaari ilmestyy ja samoin ensimmäiset merkit pyramidihaloista. Kyseessä on 24° tavaraa aivan 22° ylläsivuavan kainalossa. Ismo on tulkinnut sen 24° renkaaksi. Kuvassa on kuitenkin voimakas 22° ylläsivuava ja jopa selvä 46° allasivuava kaari. 9° haloja ei tässä alkuvaiheessa näy, mutta hetkeä myöhemmin otetuissa kuvissa on voimakkaat 9° sivuavat kaaret ilman voimakasta 9° rengasta. Joten Ismon 24° renkaan pätkät ovat todennäköisemmin 24° ylemmät sivuavat. Ilmiö on parissa ruudussa varsin selvä. Pyramidien maksimi sijoittuu klo 9.45 - 10.30 (Fig. 12). Havainnossa on mukana myös 9° alempi parheelia, 18° rengas, 20° rengas, 23° rengas (en ole ihan varma tästä tulkinnasta), 24° alempi parheelia sekä 35° rengas. Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se, että 35° rengas näkyy kuvissa juuri siinä, missä 35° ylemmän sivuavan pitäisi näkyä. Lisäksi 10.25 otetussa kuvassa on 20° renkaalla selvä kirkastuma siinä, missä 20° sivuavan pitäisi näkyä. En ihan uskalla mennä väittämään noita vakuuttaviksi, mutta kuvat herättävät ajatuksen mahdollisuudesta. Valitettavasti Ismon kuvat on otettu hiukan huonosta paikasta puiden ja talon katveesta.
Jorma Lameranta raportoi Helsingissä kello 10.00-13.00 näkyneen mahdollisen 23° ylemmän parheelian. Kommentit ovat vähäiset: "Ei muita haloja. Ei mitattu, eikä valokuvaa."
Jyri Lehtinen havaitsee aamulla Helsingissä pienimuotoista näytelmää klo 10.25-14.00, jossa on hän raportoi 23° ylemmän parheelian 22° ylläsivuavan päällä. Näytelmä poikkeaa huomattavasti edellä kerrotusta Jorman havainnosta suurin piirtein samalta ajalta. Lieneekö sitä paikallista vaihelua. "Halo oli hyvin parrymainen ja kesti pitkään tajuta sen pyramidiluonne." Jyri ei valitettavasti kerro mikä ratkaisi tilanteen 23° ylemmän parheelian hyväksi. Noin voimakkaan 22° ylläsivuavan kanssa voi hyvin olla Parryn kaarikin, mutta 23° ylempää on tosin havaittu kyseisenä aamuna muuallakin, joten Jyrin arvio lienee paikkansapitävä.
Riikonen Marko ja Ruoskanen Jukka seuraavat edellispäivän näytelmien jälkinäytöstä Helsingissä aamuyhdeksän jälkeen. Taivaalla oli 9° rengas, 18° tai 20° tavaraa sekä 23° ylempi parheelia. Vähän myöhemmin 9° sekä 24° alemmat parheeliat ilmestyivät. Myös 9° sivuavista he saivat vielä havainnon. Näytelmä hiipui vastan kello 13.00 pois. Senkin jälkeen yksinäinen 23° ylempi parheelia oli näkyvillä.
Imatralla Mäkelän Veikko pitkin päivää, joka on tässä tapauksessa kello 11.30 - 16.00, yksinäistä kaarta taivaalla ja tulkitsee sen 23° ylemmäksi parheeliaksi. Havainto alkaa 11.30 leveällä 22° renkaalla ja sivuavilla. Viiden jälkeen Veikko havaitsee epävarmaksi jääneen 18° renkaan pätkän sekä mahdollisesti 23° renkaan ja 23° ylemmän parheelian. Vaikea sanoa mitään tapauksesta pelkästään piirrosten perusteella.
Penttisen Martille tulee jo toinen päivä pyramidihaloja peräkkäin. Tällä kertaa 9° ja 18° rengas, 18° parheeliat sekä 23° ylempi parheelia. Kuulemma sama juttu vain heikompana.
Marko Mikkilä havaitsee ja valokuvaa Nivalassa pyramidinäytelmää klo 15.00-16.05. Marko lähetti paljon dioja tarkistettavaksi. Kaiken kukkuraksi Marko on kyhännyt itselleen aivan oikeaoppisen auringonpeittäjän (tosin lasi voisi olla pykälän tummempi). Niin sitä pitää. Kuvista ja havainnoista paljastui 9° rengas, 9° alempi parheelia, 18° parheeliat, 18° rengas, 20° rengas, 23° rengas (mittauksen perusteella 22° rengas puuttuu kokonaan), 23° ylempi parheelia, 24° rengas, 24° alemmat parheeliat ja 35° rengas. Kaikki muodot näkyvät Markon kuvissa ilman sen suurempia ongelmia. Jopa 35° rengas on selvä. Markon näytelmässä parasta on sen selkeys. Halot olivat aika selvällä taivaalla ja useimmat renkaat ovat täysiä (35° rengasta lukuunottamatta). Markon näytelmä muistuttaa hyvin suuresti Vaalan tilannetta satakunta kilometriä koilliseen Nivalasta, diojen perusteella arvioituna halojen kirkkaus oli Nivalassa rahtusen pienempi.
Karla Tiensuu pelastaa Oulun maineen olemalla paikalla kun jotain tapahtuu. Yllättäen muut Oulussa yleensä havaitsevat henkilöt olivat poissa. Varmaan harmittaa. Karlan havainto alkaa 15.05-15.38 näkyneellä näytelmällä, jossa 18° rengas ja ilmeisesti 23° rengas ja 23° ylempi parheelia yhdistelmällä. 15.50-16.22 Karla seuraa pitkään muutumattomana pysyvää selvästi parantunutta näytelmää (Fig. 13). "Saa nähdä, näkyykö kuvissa mitään, kun olivat kuitenkin aika himmeitä kaikki halot." Näytelmässä oli mukana myös 22° ylläsivuava. Eipä siis suuri ihme ole se, että 9° renkaalla oli kirkastumat sivustoilla eli 9° sivuavat kaaret. 18° rengas, 18° parheeliat ja 35° rengas on raportoituna. Jotain näytelmästä kertoo, että 35° rengas on näkynyt varsin pitkänä. Tosin Karla tarvitsi koveraa peiliä sen näkemiseen. Myös Karlan leveä 22° rengas on saattanut olla 23° ja 24° yhdistelmä, sillä Mikkilän kuvista päätellen liikkeellä on ollut kiteitä, joilla ei kunnon keskiprismaa ole ollut.
12.5. 2002 näkyneen halonäytelmä piirroksia
Drawings from a halo display in 12 May 2002 in Finland
Loppuhenkonen
Seuraavaksi jaoston tuore apuvetäjän kertoo niistä salaperäisistä Schultzin kaarista, joista monikaan jaostolainen ei ole tätä ennen kuullut.
Huomauttaisin Riikosen jutun neljänteen kappaleeseen liittyen, että en tarkoittanut edellisessä UMissa heijastuneiden Lowitzien vertaamisella sivuaurinko - alasivuaurinko pariin ilmiöiden ulkoasujen vertailua vaan syntymekanismien vertailua. Olin onnistunut poistamaan tuiki tarpeellisen maininnan siitä, mitä oikein vertasin ja varmaan muutkin kuin Riikonen käsitti minut väärin.
Seuraavan UMin deadline on syyskuussa, joten kesä-, heinä- ja elokuun havaintojen postitus on viimeistään 10.9.2002. Hyvää kesän jatkoa.
Jarmo Moilanen
Schultzin kaaret
Viime UMissahan (3/2002) Jarmo kirjoitteli Lowitseista ja kertoi minulle että oli samalla kuumeisesti yrittänyt keksiä heijastuneille Lowitzin kaarille korvaystävällisempää nimeä. Mitään hyvältä kuulostavaa vaihtoehtoa ei Jarmolle kuitenkaan juolahtanut mieleen. Nyt kaarille on kuitenkin tainnut löytyä aikalailla potentiaalinen nimikandidaatti. Nimittäin kun tässä hiljattain selailin Pekkolalta aikoinaan kopioimiani haloartikkelipapruja, törmäsin mielenkiintoiseen valokuvaan, jossa näkyy jääsumussa aivan horisontin tuntumassa olevalla auringolla hiukan ulospäin kallistuneet sivuaurinkopilarit.
Paul Schultz -nimisen hepun ottama kuva on julkaistu 1914 arkkidekaani Stuck'in kirjassa "Ten Thousand Miles with a Dog Sled" ja vuonna 1920 valokuvaan kiinnitettiin jo huomiota senaikaisella amerikkalaisella halofoorumilla, Monthly Weather Review -lehdessä. Lehden laajassa haloja käsittelevässä artikkelissa on valokuva julkaistu uudelleen ja esitetty myös ehdotus syntymekanismista, jonka mukaan halo saisi alkunsa Lowitz-liiketilan omaavista kiteistä. Erinomaista haloteoreettista osaamista jo tuolloin rapakon takana, sillä nykyaikaisella halokoneistollamme saamme niinikään toisinnettua tilanteen Schultzin kuvaa mukaillen, kun pistämme simulaatioissa ohuita laattakiteitä tilttaamaan muutaman asteen Lowiz-akselin suhteen.
MWR:n artikkelin kirjoittaja käyttää kaarista nimeä "halo of Schultz", joka varsin kivuttomasti on käännettävissä suomeksi nimellä Schultzin kaaret. Kuten tiedetään, eurooppalaisen perinteen mukaisesti halo voidaan nimetä havaitsijan mukaan, ja näköjään sen ovat osanneet jenkitkin. Tässä tapauksessa, kun teoreettinen nimi on erityisen kömpelö, sille onkin vankat perusteet. Vanha havainto jonka pohjalta uudelleen nimeäminen tehdään on myös erityisen todistusvoimainen, koska se on dokumentoitu valokuvalla . Eikä sitäkään voi kieltää, etteikö sana "Schultz" kuulostaisi korvassa yhteensopivalta Lowitzin kanssa, vaikka tiettyä saksan kielelle ominaista koiran louskutusta nimessä kuuluukin. Tämä on kuitenkin sivuseikka ja kaikki mahdolliset perusteet uudelleen nimeämiselle tuntuvat olevan olemassa. Tekninen insinööriluomus, "heijastuneet Lowitzin kaaret", voitaneen aivan rauhassa siirtää ullakolle pölyttymään.
Lopuksi tässä olisi ehkä paikallaan vielä selventää muutama asia tästä halosta. Jarmo edellisessä UMissa vertaa Lowitzin kaarien ja Schultzin kaarien suhdetta pariin sivuaurinko - alasivuaurinko. Tämä on mielestäni kuitenkin hiukan harhaanjohtavaa. Tilttaava Lowitz-liiketila on sen verran erilainen normaaliin laattakiteiden liiketilaan, että päätyheijastuksesta aiheutuva Lowitzin kaarten kopio on sangen erinäköinen kuin emähalo. Nämä kaaret ovat pitkiä; ne nousevat horisontin päälle ja yltävät vieläpä reilusti auringon tason yläpuolelle erittäin matalilla auringon korkeuksilla. Siistiä "saman näköinen ja yhtä paljon horisontin alapuolella kuin emähalo on horisontin yläpuolella" analogiaa ei siis ole olemassa. Näin ollen termi "ala-Lowitz" ei Schultzin kaarille toimi.
Schultzin kaaria voi verrata auringonpilariin; auringonpilarin yläpuolinen osa vastaa Schultzin kaarten sivuaurinkojen yläpuolelle syntyvää osaa. Vastaavasti auringonpilarin alapuolinen osa vastaa Schultzin kaarten sivuaurinkojen alapuolelle syntyviä osia. Molemmilla ilmiöillä yläpuoliset osat syntyvät heijastuksesta kiteen yläpäätypinnasta ja alapuoliset vastaavasti heijastuksella kiteen alapäätypinnasta.
Täysin selväpiirteinen ei Schultzin kaarilla ole vielä teorian ja havaintojen suhde. Ongelmakohtana tuntuvat erityisesti olevan ne auringon korkeudet jolloin kaaret näyttäytyvät sivuauringoista horisonttin ulottuvina aikalailla pystysuorina kaarina. Simulaatiot ennustavat kahta vierekkäin kulkevaa kaarta (fig. 14), mutta havainnoissa on tähän mennessä todettu vain yksi kaari, joka tuntuisi vastaavan simulaatioiden sisempää komponenttia. Kaaret ovat sen verran kaukana toisistaan, ettei niiden luonnossa pitäisi puuroutua yhteenkään. Enkä keksi miten kidettä modifioimallakaan toista kaarta saisi pois. Ilmiö on havainnoissa yleensä kohtuullisen himmeä, joten ehkäpä havainto intensiteetiltään voimakkaammasta tapauksesta tuo tulevaisuudessa selvyyttä kysymykseen. Ylipäätään kiteen lowitz-liiketilasta syntyvien kaarten käyttäytymisessä on vielä paljon yksityiskohtia joita emme ymmärrä, ja kun vastauksia lopulta alkaa tulla, saattaa olla että kaarten nimeämiskysymyksiin joudutaan palaamaan uudelleen.
Marko Riikonen
English summary
Hi all!
This issue of Sivuaurinko is almost totally presenting halos observed in Finland during two days. Namely 11 and 12 May 2002. In matter of fact, there is more observations from those days and even from the day after (13 May 2002), but I run out of pages, so we will see more observations in the next Ursa Minor.
Halo display in 11 May was observed in extraordinary wide are. Almost half of size of Finland. Both days gave lots of rare halos for observers. Almost all observers got something nice and many saw their best odd radius display ever. Rare halos were mainly odd radius stuff but also other rare halos like Tricker anthelic arcs or Tape arc (or Parry supralateral arc) observed during those days.
In the end of this issue Marko Riikonen, who is now an assistant of halo section leader (that is why there is his address in the beginning), suggest that so called reflected Lowitz arcs should call as Schultz arcs after Paul Schultz whos photograph of those arcs was published already in 1914. Monthly Weather Review also used name "halo of Schultz" about them in 1920 when they present theory for those arcs.
- Halohuhtikuu 2024 havainnot 26.8.2024
- Revontulia keskikesällä? Miksipä ei 23.4.2024
- Halohuhtikuu 2024 8.4.2024
- Haloja, koptereita ja simuja 14.11.2023
- Yöpilvikesä 2023 22.9.2023
- Halohuhtikuu 2023 26.6.2023
- Vuoden 2023 havaintovinkit 27.3.2023
- Keinovalopilareita 18.12.2024 klo 17.45, Oulu, Tero Väisänen
- Useita halomuotoja II 18.12.2024 klo 12.15, Kangasala, Jukka Oravasaari
- Yksi halomuoto I 18.12.2024 klo 11.48, Kurikka, Marko Myllyniemi
- Useita halomuotoja II 18.12.2024 klo 11.33-12.26, Janakkala, Petri Kuossari
- Harvinaisia halomuotoja IV 18.12.2024 klo 11.30, Riihimäki, Vesa Toropainen
- Useita halomuotoja II 18.12.2024 klo 11.20-13.00, Tuusula, Kari Hassinen
- Useita halomuotoja II 18.12.2024 klo 11.10-12.10, Kurikka, Timo Nevala
- Glooria eksoplaneetalla? 12.4.2024
- Sivuauringot 6.12.2023
- Aurinkopilari 5.12.2023
- Revontuli 2023 19.9.2023
- Väripilvet 11.8.2023
- Halohuhtikuu 2023 13.3.2023
- Vs: Halohuhtikuu 2022 7.6.2022