31.1.2001 Jarmo Moilanen

Aurinko, mikä se on?

Ei voi sanoa muuta kuin, että olipa ikävä alkutalvi! Viimeistellessäni tätä juttua täällä Oulujärven rannalla maassa oleva vähäinen lumi satoi vasta 16.12.! Lisäksi emäpilvinen marraskuu aiheutti allekirjoittaneen tilastoihin halottoman kuukauden. Niin on päässyt tapahtumaan kolmesti vuonna 1990 alkaneen havaintouran aikana ja viimeksi niin kävi joulukuussa 1993. Näin auringon hetkellisesti parina päivänä marraskuussa. Ilmatieteenlaitos oli tilastoinut Jyväskylässä marraskuussa yhden tunnin auringonpaistetta tavanomaisen 30 tunnin sijasta.

Lokakuun alussa allekirjoittanut kävi pitämässä esitelmän haloista Kokkolan Capellan tilaisuudessa. Toivotaan, että minun ja Martti "ellipsikide" Penttisen jättämä aukko vielä täytetään ja saamme tulevaisuudessa länsirannikolle uusia kovia halohavaitsijoita.

Ursa Minor sai viimein uuden päätoimittajan. Kari A. Kuurre toimittaa jo tämän numeron, joten uhka UMin hautajaisista on väistynyt. Toivotan jaoston puolesta onnea Karille vaativassa tehtävässä. Toivomuslistan kärjessä on luonnollisesti aikataulussa pysyminen, ettei 2/2000 numeron kaltaista katastrofia enää synny.

Jaoston suunnitelmia

Halohavaintotietokanta eli ikuisuuskysymys tuli kirjattua jaoston toimintasuunnitelmaan. Saa nähdä onko projekti tuomittu ikuisesti toivelistalle, sillä projektin vaatima työmäärä on valtava. En mielelläni puhuisi tilastoinnista, koska tilastointi tarkoittaa, että kirjataan montako kertaa jokin muoto on nähty ja siinä se. Tietokannan voisi myös siirtää Ursan palvelimelle. Tällöin kaikki halukkaat voisivat tutkia tietokantaa web-selaimella. Samalla periaatteella Mäkelän Veikko on kehitellyt kuva-arkistoja Ursan palvelimelle. Veikon mukaan idea on täysin mahdollinen.

Haloposteri-ajatus oli jo edellisenä syksynä toimintasuunnitelmassa, mutta silloin toimintasuunnitelman jättämisen jälkeen allekirjoittanut joutui nykyisiin hommiin ja projekti jäi täysin paitsioon. Ideana on tehdä yhdestä kolmeen hyvälaatuista haloista kertovaa posteria eli seinäjulistetta, joita kierrätettään sitten Ursan tilaisuuksissa ja kenties joissain muuallakin. Posteriajatusta sivuaa myös idea kiertävästä valokuvanäyttelystä, jonka ainakin Rainer Vilkkilä esitti minulle puhelimessa jonkin aikaa sitten. Näyttelyn aiheena olisivat tietysti halot. Idea on käynyt ainakin minun mielessä ja on periaatteessa toteuttamiskelpoinen, mutta sekin vaatisi kovasti työtä jo pelkästään näyttelyn kierrättämisessä. Lisäksi hyvätasoisten suurten kuvien teettäminen ei ole turhan halpaa huvia.

Heitin myös ajatuksen jaoston apuvetäjästä. Idea vaatii hommien delegoimisen ja sitä ei ole tullut vielä ajateltua. Eräs mahdollisuus on, että apuvetäjä voisi toimia ensikäden tiedottajana ja apukätenä jaostolaisten suuntaan. Toisin sanoen häneltä voisi tilata lisää lomakkeita jne. Itse haluan edelleen kiusata teitä havaintojen käsittelypäässä ja UMin sivuilla vielä muutaman numeron verran. Jos apuvetäjä olisi pääkaupunkiseudulla, hän voisi käyttää Ursan toimiston resursseja, sillä niitä on hiukan hankala hyödyntää täältä pohjoisesta käsin.

Jos muilla on muita mielenkiintoisia ideoita, otan niitä mielelläni vastaan ja voi niitä esittää myös jaoston sähköpostilistallakin. Toisaalta, jos joku on erityisen kiinnostunut jostain mainituista projekteista, niin minulle saa ilmoittautua, ainakaan minä en aio omia näitä hommia.

Chilen retkikunta

Tuo pelvoton havaintoporukka, Walter Tape, Marko Riikonen, Leena Virta ja Jukka Ruoskanen, on tätä kirjoittaessa palailemassa Chilestä. Tape on jo Alaskassa ja Jukka on siirtynyt tutkimaan chileläistä kaupunkielämää viimeiseksi kahdeksi viikoksi. Koko retkueen pitäisi olla kotiutunut, kuka minnekkin, ennen joulua. Tätä kirjoittaessa tieto Chilestä on, ettei mitään järisyttävää halorintama tarjonnut. Tämä ei tarkoita sitä, ettei Chileen kannata mennä halojen perässä, sillä tosiasia on, että vuodet eivät ole toistensa kaltaisia ja Chilessä on nähty ennen vuoden 1997 kuutiojäätäkin kummia. Chile-retkikunnasta siirrytään mainitun vuoden 1997 tuloksiin.

Kuutiojäätynyt Applied Optics

Kuten edellisessä UMissa jo mainostin, artikkeli "Halo observations provide evidence of airborne cubic ice in the Earth's atmosphere", tekijöinään Marko Riikonen, Mika Sillanpää, Leena Virta, Daniel Sullivan, Jarmo Moilanen ja Ismo Luukkonen, ilmestyi viimein. Artikkeli löytyy Applied Opticsin marraskuun Lasers, Photonics and Enviromental Optics -numerosta (vol. 39 no. 33 sivut 6080-6085). Niille jotka ihmettelevät kuka on Daniel Sullivan, kerrottakoon, että hän oli Riikosen ja Virran kanssa havaitsemassa kyseistä halonäytelmää. Tuon kadehdittavan roolin lisäksi Daniel auttoi artikkelin kirjoittamisessa, kun englantia äidinkielenään puhuu.

Voitanee väittää, että kyseinen kuutiojään olemassaoloa todisteleva artikkeli on merkittävin artikkeli, mikä jaostolaisten toimesta on tähän mennessä saatu aikaan. En tietenkään väheksy muita aikaisemmin tehtyjä papereita, mutta tosiasia kuutiojääkiteen olemassaolon todistaminen on eri kaliiberin juttu aikaisempiin haloartikkeleihin verrattuna. Ainoastaa ellipsihalojen olemassaolosta ja niiden takana olevista uudentyyppisistä pyramidikiteistä tehdyt artikkelit yltävät samaan sarjaan siinä tapauksessa, että joku joskus todistaa ellipsikiteet uudeksi jäämineraaliksi. Toki halopapereina ellipsiartikkelit ovat niin merkittäviä kuin vain voi olla.

Artikkelin merkittävin anti on uuden Maapallon ilmakehässä esiintyvän mineraalin olemassaolon todistaminen. Täytyy toki muistaa, että artikkelin todistusvoiman pitää vielä tiedemaailman punnita ja siihen saattaa mennä pitkäkin aika. Herra nimeltä E. Whalley yritti samaa jo 1981 ja 1983 ilmestyneillä artikkeleilla, mutta häneltä puuttui todistuvoimaiset halohavainnot ja yhtään valokuvaa hänellä ei ollut käytettävissä.

Mitä artikkelissa sitten esitettiin? Artikkelin abstraktissa lukee vapaasti suomennettuna jotenkin näin: "Jääkiteiden synnyttämä halonäytelmä, joka sisälsi useita aikaisemmin tuntemattomia haloilmiöitä on havaittu pohjoisessa Chilessä. Halojen tietokonesimulointi osoitti, että suurin osa näytelmän uusista halokaarista voidaan selittää ilmakehässä esiintyvän, asennoituneiden kuutiojääkiteiden avulla. Siten nämä havainnot tarjoavat todisteen jään kuutiollisen kiderakenteen esiintymisestä maan ilmakehässä."

Kuutiojään (Fig 1) on todettu laboratorioissa syntyvän 180K (-93°C) lämpötilassa, mutta on myös esitetty, että sitä voisi esiintyä myös korkeammassa, 230K (-43°C) lämpötilassa. Kuutiojääpaperissa on lisätodisteena mukana myös Antofagastasta lähetetyn radiosondin mittaussarja. Mittauksessa 84,3 hPa painetasolla lämpötilakäyrä piipahtaa 187K:ssä (-86°C)! Kun otetaan huomioon, että Antofagasta sijaitsee 250 km länteen havaintopaikalta ja tuulen suunta kyseisessä korkeudessa oli itään, on hyvin mahdollista, että havaintopaikan yläpuolella oli riittävän kylmää kuutiojäälle. Tämä ja kuutiojäähän perustuneiden simulaatioiden yhteneväisyys havaittujen halojen kanssa tukee kuutijääselitystä. Onko selitys sitten aukoton? Ei siinä mielessä, että vaihtoehtoisia teorioita voi vielä löytyä, vaikka muutamia selitysvaihtoehtoja onnistuttiin artikkelin myötä sulkemaan pois. Lisäksi kuutiojäätä ei ole nähty koskaan luonnosta otetussa kidenäytteessä.

Ehkä jonkinlaisen käsityksen kuutiojään suhteesta tavanomaiseen heksagonaaliseen jäähän saa vertauksesta, että heksagonaalinen jää vastaa hiiltä ja kuutiojää timanttia. Vaikka vertaus tuntuu liioitelulta, ei se sitä kuitenkaan ole. Kuutiojään (Ic) kuutiollinen kiderakenne eroaa tavallisen heksagonaalisen jään (Ih) heksagonisesta kiderakenteesta aivan samalla tavalla kuin timantin kiderakenne eroaa tavallisen hiilen kiderakenteesta.

Chilen näytelmän käsittelemättömä kuvat ja artikkelissa julkaistut tietokonekäsiteltyt kuvat löytyvät internetistä osoitteella: www.iki.fi/mika.sillanpaa/ichalos. Skannatuista alkuperäisistä kuvista ei ikävä kyllä paljoa näe, vaikka hyvälaatuisia skannauksia ovatkin. Syynä on se, että kyseiset halot olivat himmeitä. Dioja pitäisi katsoa valoa vasten, jotta kaikki uudet kaaret näkyvät.

Heijastushalo

Jotka lukivat viime UMista myös ilmakehäjaoston jutun, huomasivat mielenkiintoisen kuvan sivulla 21. Matti Pelttarin ottamassa kuvassa näkyy pilveä vasten valopilari. Piikki selitti tekstissä ilmiön heijastuksena jostain pienestä kohteesta. Kuvaa tarkemmin katsoessaan kiinnittää huomiota ilmiön auringonpilarimaisuuteen. Ilmiön pystyreunat ovat terävät ja ilmiö on tarkalleen pystysuorassa. Minä ja ainakin Korhosen Jarkko nähtiin vastaava ilmiön Oulunsalossa jokin vuosi takaperin. Kyseessä lieneekin vedenpinnan heijastuksen pilven alapuolen jääkiteissä synnyttämä halo mieluummin kuin pelkkä heijastusläikkä pilven alapinnalla, joita silloin tällöin näkee. Kyseisessä tapauksessa ilmiö on heijastuksen synnyttämä auringonpilari tai "yläaurinko", riiippuen siitä, mistä raja vedetään. Aurinko on kuvassa todennäköisesti juuri pilarin kohdalla, mutta pilven takana.

Merkittävä kuva

Viime UMissa mainitsin Karl Kaiserin valokuvan voimakkaasta jääsumunäytelmästä, jossa oli voimakas Moilasen kaari. Kun tutkin kuvia tarkemmin, huomasin yllättävän seikan: Näytelmässä ei ole käytännössä lainkaan sivuaurinkoja eikä zeniitinympäristön kaarta! Näytelmässä on vain satunnaisessa ja sivuava-asennossa olevien kiteiden
synnyttämiä haloja plus Moilasen kaari. Näytelmän sivuava-asentoisesta pylväästä syntyvät halot ovat voimakkaita, mutta hiukan suttuisia. Sivuaurinkojen puuttuminen nosti kyseisten kuvien arvoa huomattavasti. Kuvat jättävät ainoastaan kaksi selitysvaihtoehtoa Moilasen kaarelle, sivuava-asentoisen kiteen ja sen, että halo syntyi kidepopulaatiosta, joka ei synnytä muita näkyvissä olleita haloja. Tape on ehdottanut erästä kidetyyppiä varsin harvinaisessa liiketilassa, josta ei nyt sen enempää. Tapen ehdotus ei synnytä sivuaurinkoja ja muutkin syntyvät uudet halokaaret ovat heikkoja tai sotkeutuvat 22° renkaaseen. Ainoastaan yksi uusi halokaari on Tapen simulaatioissa ikävästi Moilasen kaaren ja 22° renkaan välimaastossa ja sitä ei ole vielä havaittu. Kuitenkin, kyseinen kaari saattaa olla yhdessä Kaiserin dublikaatissa! Asiaa täytyy tutkia lisää, sillä dublikaatissa oleva ilmiön ei vakuuta täysin edes minua.

Uudet harvinaisuudet

Loka- ja marraskuu tarjosivat vain yhden B-havainnon koko jaoston piirissä. Näiden lisäksi Meteoptics-listalla Karl Kaiser kertoili nähneensä 28.10.2000 näytelmän, jossa olivat molemmat Parryn kaaret näkyvissä.

Jakson havainnot

Marraskuu on joulukuun kanssa perinteisesti vuosittainen pohjanoteraus havaintojen suhteen. Näin on lähes joka vuosi. Poikkeuksiakin toki voi sattua, mutta niin ei tänä vuonna käynyt.

Kinnunen, Timo

Sähköposti kertoo Timon saaneen kuusi havaintoa lokakuulta ja kolme marraskuulta. Ei mitään ihmeitä, parhaimpana yksinäinen zeniitinympäristön kaari 29.10.2000.

Korhonen, Jarkko

Tasaista tahtia Jarkolta, sekä lokakuu että marraskuu jäivät kolmeen havaintoon. Eipä ole paljon sanottavaa Jarkonkaan havainnoista. Poimitaan oheen kuva kuun 22° renkaasta edustamaan tasoa (Fig 2).

Lehtinen, Jyri

Jyrillä on ollut varsin heikko jakso, mikä on hyvin tavallista synkimpään vuodenaikaan. Jyri sai kaksi havaintoa sekä loka- että marraskuussa. Hyvin tavanomaista valikoimaa halot ovat Jyrille esittäneet (Fig 3).

Luukkonen, Ismo

Ismon lokakuun lomake on varustettu "Huomaa huikea halomuotovalikoima!"-tekstillä. Lokakuun yhdeksässä havainnossa on vieraillut kaikkiaan kolmea eri halomuotoa. Tukkoisen marraskuun saalis Ismolla oli neljä havaintoa. Yksikään näytelmä ei yltänyt tavanomaisen yläpuolelle (Fig 4).

Moilanen, Jarmo

Lokakuun lopussa näin sentään joitain haloja. Kuun saldoksi kertyi 3 havaintoa, kun marraskuu jäi nollille. 28.10.2000 näkyi sentään zeniitinympäristön kaari ja sivuauringot stratocumulusten virgoissa (Fig 5). Seuraavana päivänä näkyi jääkiteissä sivuauringot talon seinää vasten ja 22° ylläsivuava kaari vaivaisen -3°C lämpötilassa.

Mäkelä, Veikko

Veikolta tuli tähän hätään vain sähköpostilistaus havainnoista. Sekä lokakuu että marraskuu jäivät Veikolla kahteen havaintoon. Poimitaan nyt kommentti leonidiyöltä 17-18.11.2000: "Liki täysi 22R leonideja seuratessa, rintama alkoi lopussa puskea yläpilveä Ruokolahdenkin ylle."

Penttinen, Martti

Marraskuulla Martilla vain kaksi havaintoa. Ei siis paljon mitään. Valitettavasti Penttisen lokakuun havaintoja en saanut silmiini tätä kirjoittaessani, muistaakseni ne kyllä olen saanut.

Savolainen, Eero

Sentään jotain kerrottavaa tässäkin UMissa. Eero lähetti läjäpäin vuoden mittaan tekemiään havaintoja. Kuluneella jaksolla lokakuu jäi Eerolla kahteen havaintoon ja marraskuu nollille. Lokakuun helmi on kuitenkin 21.10.2000 Kuusankoskella näkynyt varsin laadukas näytelmä B-lomakemuotoineen: "Syksyn paras näytelmä. Mukana yllätysysi, joka välillä kävi näkyvillä, välillä oli poissa. Itse 22°R näkyi tuntikausia, parempi tavara n. 14.30-15 ohuen alapilven takaa ysiä ei kyllä ilman peiliä havainnut. ZYK kirkas. 46:nen yllättävän pitkä." (Fig. 6). Eero lähetti myös havaintoja huhti-, elo- ja syyskuulta. Huhtikuulta kymmenen havaintoa, mukana havainto 2.4.2000 Kuusankoskella näkyneestä näytelmästä, jossa Parryn kaari ja Eeron mukaan myös Lowitzit. Lowitz-havaintoa on hieman omituinen, mutta pelkän piirroksen perusteella on vaikea sanoa mitään järkevää (Fig 7). Elokuussa kuusi havaintoa, joista paras 14.8.2000 näytelmä zeniitinympäristön kaaren kera. Syyskuussa Eerolla neljä havaintoa, mutta ei mitään ihmeellistä.

Tiensuu, Karla

Karla onnistui saamaan Oulun horisontissa neljä havaintoa lokakuulta, mutta marraskuu jäi Karlalla nollille. Ohessa esimerkkinä auringonpilaria pätkä 28.10.2000 havaittuna (Fig 8).

Vilkkilä, Rainer

Rainer lähetti kuvan tammikuussa 2000 kuvatusta jääsumunäytelmästä. Näytelmässä on jälleen heikko Moilasen kaari. Kuvan näytelmä näkyi Savivuoren laskettelurinteen lumitykkien synnyttämässä jääkidepilvestä.

Öhman, Teemu

Eikä Teemunkaan havaintosaalis kovinkaan paljoa painanut. Lokakuulta viisi ja marraskuulta kaksi havaintoa. Lokakuun lopun ja marraskuun alun havainnot Teemu haki Saksasta asti. 30.10.2000 havainto on tehty kuulun Riesin törmäyskraatterin pohjalla, Nördlingenin kuvankauniissa pikkukaupungissa (Fig. 9). Saksa kuitenkin tuotti kaksi zeniitinympäristön kaarta havaintosaaliiseen.

Haloseurueet - osa 2

Edellisessä UMissa käsittelin tavallisesta kuusisivuisen, heksagonaalisen jääkiteen, jossa ei ole pyramidipäitä, aiheuttamien halojen seurueet. Nyt sitten lupaamaani jatko-osaan, jossa käyn läpi pyramidikiteiden aiheuttamat seurueet.

Yleensä pyramidihalojen lumovoimaa vähentää rajusti se tosiasia, että pyramidihalot ovat valitettavan usein turhauttavan himmeitä. Vaikka "yleinen"-sana esiintyy usein tässä jutussa, se ei tarkoita, että kyseessä on yleinen halo esim. sivuaurinkojen tapaan vaan kyseinen halo on yleinen pyramidihalojen joukossa. Pyramidihalot ovat kaikki harvinaisia.

Pyramidihalot jakautuvat pyramidikiteen liiketilan mukaisesti kolmeen seurueeseen: pyramidirenkaisiin, parheelioihin ja pyramidisivuaviin, näin vapain termein ilmaistuna.

Muitakin mahdollisia liiketiloja toki on, mutta varmoja havaintoja niiden synnyttämistä haloista ei tunneta. Muuten minkä tahansa pyramidihalon näkyminen on merkki mahdollisuudesta nähdä muita pyramidihaloja. Pyramidinäytelmä voi sisältää useita vaiheita ja eri vaiheet saattavat sisältää hyvinkin eri liiketilojen pyramidihaloja.

Pyramidihalot voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 9° ja 24°, 20° ja 35° sekä 18° ja 23° halot. Tämä ryhmittely perustuu pyramidikiteen rakenteeseen. 9° ja 24° halot vaativat, että kiteessä on yksi pyramidipää ja keskiprisma. 20° ja 35° halot vaativat yhden pyramidipään. 18° halot vaatii molemmat pyramidipäät ja havaintojen perusteella 18° halojen seurassa on melkein poikkeuksetta 23° haloja. Tämä todennäköisesti johtuu enemmän siitä, että 23° halot ovat jokapaikan höyliä, sillä ne tarvitsevat vain toisen pyramidipään ja tasaisen päädyn toiseen päähän kidettä. Tämä yhdistelmä löytyy usein pyramidikiteistä ja kun 18° haloja on kehissä, ei kiteissä välttämättä ole lainkaan 23° haloja heikentävää keskiprismaa.

Pyramidihaloista mainitsin edellisessä UMissa ainoastaan 9° renkaan. Sitä kannattaa etsiä jos 22° rengas näyttää leveältä. Tällaisessa näytelmässä on usein mukana myös 24° rengas. 24° rengas yleensä kuitenkin hukkuu 22° renkaan hehkuun niin hyvin, ettei sitä voi erottaa omaksi renkaakseen. Jos pyramidinäytelmässä on 22° rengas mukana, se usein peittää juuri 24° renkaan, mutta myös 23° renkaan. Toisaalta joskus 22° renkaalta vaikuttava rengas onkin 23° rengas, sillä 22° rengas saattaa puuttua kokonaan. Sen selvittäminen, onko 22° rengas mukana vai onko näkyvä rengas sittenkin 23° rengas on aina hankalaa ja vaatii yleensä valokuvista tehtävän mittauksen.

Pyramidikidettä katsoen voisi päätellä 20° ja 35° renkaiden syntyvän helpoimmin, kun ne vaativat vain yhden pyramidipään. Asia ei kuitenkaan ole niin. sillä juuri 20° ja 35° renkaat ovat harvinaisimmat.

20° rengas tosin jää usein näkemättä, koska se sijaitsee yllättävän lähellä 18° rengasta ja erottuu usein vasta tarkasti kuvia tutkittaessa. 35° rengas on himmeä jo suuren etäisyytensä vuoksi ja sen visuaalihavainnot ovat varsin vähissä. Eräs syy näiden harvinaisuuteen lienee se, että ne käytännössä vaativat pidempää ja puhtaampaa pyramidipäätyä kuin muut pyramidirenkaat näkyäkseen kunnolla. Tämän lisäksi eräänä selityksenä 20° renkaan puuttumiseen 9° ja leveän 22° renkaiden näytelmässä, jossa 20° renkaan haitolla ei olisi 18° rengasta, on kiteiden laatu. 9° rengas voi syntyä aika surkeista kiteistä ja jopa kideryppäistä eli 9° ja leveän 22° renkaan näytelmän takana lienee useimmiten "roskakiteitä".

18° ja 23° renkaat esiintyvät harvoin ilman saman asteluvun parheelioita. 23° rengas jää usein 22° renkaan hehkuun, mutta 18° rengas ei ole hirvittävän harvinainen näky. 18° rengas on kuitenkin harvoin täysi ja sama koskee myös 23° renkaaseen.

Pyramidikiteen muotoon perustuvat kolme ryhmää näkyy selvemmin asennoituneiden kiteiden synnyttämissä haloissa kuin renkaissa. Kun pyramidikide leijuu pääakseli pystysuorassa eli puhekielessä puhutaan laattapyramideista, seurauksena on parheelioita. Parheeliat ryhmittyvät paljon selvemmin äskeisten kolmen ryhmän mukaisesti. Parheelianäytelmät sisältävät tavan sivuauringot aika usein, mutta tiettyjen näytelmätyyppien kanssa sivuaurinkoja ei välttämättä nähdä.

Kun pyramidikiteellä on vain yksi pyramidipääty ilman keskiprismaa, taivaalla näkyy yleensä vain 23° ylempi parheelia. Tämä näytelmätyyppi on yksi yleisimmistä, koska tällainen puolipyramidi lienee eräs yleisimpiä pyramidikiteistä. Kun tälle kiteelle lisätään pätkä toista pyramidia, syntyvät 18° parheeliat. Myös 18° parheelioiden ja 23° ylemmän parheelian muodostama näytelmätyyppi on yleinen. 18° parheelioiden ja 23° ylemmän parheelian näytelmissä on usein merkkejä vastaavista renkaistakin. Näissä näytelmissä tavallista 22° rengasta tai sivuaurinkoja ei välttämättä näy.

Kun näytelmässä olevilla kiteillä on myös keskiprisma, on näkyvissä usein myös sivuauringot. Keskiprisma pyramidikiteessä tuo näkyville 9° parheeliat ja 24° parheeliat. 9° ylempi parheelia näkyy yleensä vain matalan auringon näytelmissä. Asia on kuitenkin tarkemmin tutkimatta. 9° alempi parheelia on eräs yleisimmistä parheelioista. 24° parheelioita puolestaan riittää, niitä on peräti neljä kappaletta, ylemmät ja alemmat. 24° ylemmät parheeliat näkyvät parhaiten jälleen matalalla auringolla. Joten kyseisen osamuotojen metsästäjän kannattaa olla liikkeellä aamuvarhaisella. Kaikki, 9° ja 24° parheeliat ovat suhteellisen helpot tunnistettavat pelkkinä kirkastuminakin. Tosin auringonpilarissa voi joskus olla jomman kumman 9° parheelian kaltainen kirkastuma.

Kun aikaisemmin mainitsin, on 20° ja 35° renkaat harvinaisia, mutta niin ovat myöskin niiden parheeliat. Siitä ei hirveän monta vuotta ole, kun Tape kuvasi ensimmäisen idiottivarman 20° alemman parheelian Fairbanksissä ja vieläpä kuulla. 20° ylempi ja alempi sekä 35° ylemmät ja alemmat parheeliat ovat todella harvinaisia ja vaativat yleensä monipuolista ja hyvää pyramidinäytelmää.

Kun sivuava-asentoisella pylväällä on päissään pyramidit, on nähtävissä pyramidisivuavia. Pyramidisivuavia kannattaa etsiä, kun muita pyramidihaloja sisältävässä näytelmässä esiintyy 22° sivuavia. Tähän päivään mennessä pyramidisivuavista on havaittu yleisyysjärjestyksessä lueteltuna: 9°, 24° ja 20° sivuavat. 9° sivuvat näkyvät kirkastumina 9° renkaan sivustoilla. 24° sivuavat ovat paljon hankalampia, sillä ne sijaitsevat 22° renkaan ja sivuavien hehkussa. Näistä 9° sivuavat ovat yleensä kirkkaamat ja siten 24° sivuavia kannattaa etsiä kun 9° sivuavat ovat selvät. 20° sivuavista ei ole vieläkään täysin idioottivarmaa kuvaa, sillä kyseiset kaaret eivät tunnu suostuvan esiintymään V-muotoisina väkäsinä kuten simulaatiot ne yleensä näyttävät, vaan kaikki tunnetut ehdokkaat ovat 20° renkaan kaltaisina kaarenpätkinä kyseisen renkaan sivustoilla. Tämä seikka voi johtua osin siitä, että 20° sivuavat vaativat pitkiä pyramidipäitä ja pitkät pyramidipäät tuntuvat esiintyvän aina lyhyissä pylväspyramideissa, jotka asennoituvat huomattavasti heikommin kuin pitkät pyramidipylväät, joissa pyramidipäät tuntuvat olevan lyhyitä. Todella selvän 20° sivuavan kuvat ovat yhä kovassa huudossa.

Tässäpä nämä haloseurueet karkeasti esiteltyinä olivat. Tämä ei todellakaan ollut mitenkään pikkutarkka tutkimusretki haloseurueisiin, mutta toivottavasti joku näistä ilahtui.

Halokevät 2001

Tässäpä tämä tällä kertaa. Keväällä, tarkemmin sanottuna huhtikuussa 2001, on tarkoitus viedä läpi perinteinen halohavaintoprojekti ja projektista on tarkoitus tehdä ainakin osallistujille jaettava yhteenveto. Työryhmäksi on tarjoutunut jo Jarkko Korhonen ja Teemu Öhman, joten eiköhän jotain saada aikaan. Asiasta ilmoitellaan lisää ainakin seuraavassa UMissa tai erillisessä jaostokirjeessä.

Ai niin, olen tehtyt joskus lupaamani web-sivun jääkidereplikoinnista. Sivun pitäisi löytyä tämän UMin ilmestyessä Ursan palvelimelta jaoston kotisivujen alaisuudesta ellei joulukiireet viivästytä sitä.

Jarmo Moilanen

English summary

Hi everybody, Ursa Minor got a new chief editor, so we keep going on!

I tell about new halo article in Applied Optics about cubic ice halos. Article "Halo observations provide evidence of airborne cubic ice in the Earth's atmosphere" by Marko Riikonen et.al. has several strong evidences about airborne cubic ice crystals. Evidences are photographs of previously unknown halo arcs and radiosonde data.

Not many halos was seen during latest observation period. It is very usual in this time of year. It has been also extremely warm and cloudy beginning of the winter. I hope that all of us will see some great halos in the next year!