25.4.2002 Jarmo Moilanen

"Taivas, anna hyvä halo. Anna halo. Anna, taivas, ihan millainen halo tahansa!"

- Karla Tiensuu, Oslon alapilvien kiusaamana.

OSOITTEEN MUUTOS

Aloitetaan tämä UMi ihan käytännön asialla ja kerrotaan kaikille uusi osoitteeni.

Jarmo Moilanen
Vuolijoentie 2096
91760 Säräisniemi
Puh. (08) 8106619

Tämä osoite on toivottavasti vain tilapäinen. Joulukuun alussa aloittamani työn vuoksi joudun muuttamaan Oulunsalosta Vaalan Säräisniemelle ja näin alkuun asun tuossa osoitteessa äitini nurkissa. Toivottavasti pääsen piakkoin muuttamaan uuteen kämppään.

Tämä Sivuaurinko-palsta taisi nyt jäädä hiukan puolivalmiiksi johtuen juuri työmatkoistani Espooseen. Ehdin olemaan tietokoneeni ääressä vain kolmena iltana joulukuun alussa ja niin tämän jutun jouduinkin kirjoittamaan valmiiksi varsin lyhyessä ajassa. Onneksi osa materiaalista oli käytössä jo marraskuun puolella ja saatoin kirjoittaa jutut Viitasaaresta, Haagin vuoden 1973 pyramidinäytelmästä ja 23º ylemmän parheelian ja Parryjen suhteista jo etukäteen. Tosin viimeistely ja tarkempi pureskelu taisi jäädä hiukan puolitiehen.

VIITASAAREN HUIKEA JÄÄSUMUNÄYTELMÄ

Herrajumala... Jotain tuon suuntaista taisi suusta päästä kun viimein sain käsiini Rainer Vilkkilän viime vuodenvaihteessa Keitele-järven jäällä ottamat diat (päivä oli todennäköisesti 8.1.1999). Rainer lähetti ensin piirroksen jonka hän oli piirtänyt diasta tehdyn digiprintin pohjalta. Piirroksessa oli mm. pilari joka päättyi voimakkaaseen V:hen. Emäselvä Moilasen kaarihan siinä. Siinä vaiheessa soitin miehelle ja pyysin dioja lainaan. Rainer kertoi puhelimessa että hän oli sumukuvausprojektin vuoksi lähtenyt ajamaan Keiteleen jäälle koska siellä näkyi sumua. Paikalle saavuttua hän totesi sumun koostuvan jääkiteistä. Halot näyttivät todella komeilta ja niin hän kunnon luontokuvaajan tapaan antoi filmin palaa. Mutta Rainerilla sattui tyypillinen maallikkovirhe, eli kuvataan ja ihaillaan vain kirkkaimpia haloja auringon ympärillä. Kuvia katsoessa ihan hirvittää ajatella mitä Rainerilta mahdollisesti jäi näkemättä tuossa näytelmässä.

Huolimatta siitä että Rainerin kuvat ovat vain auringon ympäristöstä, on kuvissa useampiakin mielenkiintoisia piirteitä. Aloitetaan niistä kaikkein silmiinpistävimmästä eli todella teräväpiirteisestä ja varsin kirkkaasta Moilasen kaaresta. Kaari on eittämättä paras mitä valokuvissa tähän mennessä olen nähnyt. Kirkkaudeltaan se toki häviää näytelmän 22° ylläsivuavalle ja yläkuperalle Parrylle, mutta ei todellakaa paljoa. Toisesta diasta sain mitatuksi auringon korkeudeksi noin 3.3 astetta (plus jonkinlaiset virhemarginaalit). Mittailuni kaaren etäisyydestä aurinkoon antoivat alustavasti tulokseksi 10.8° - 11.0°. Simulointia varten laskin että tarvimme jonkin prismakulman joka on luokkaa 34°. Päätin valita kokeiluihin melkoisen mielivaltaisesti lasketun kulman 33.86°. Tuon "kehitin" käyttämällä Trickerin ehdottamaa pyramidihuippukulmaa (90° - 56.142° = 33.858°). Tuo prismakulma antaa punaiselle sisäreunalle minimitaitoksi 10.6° eli mittaukseen nähden hiukan liian vähän. Kuvissa olevan kaaren teräväpiirteisyys mahdollisti vihdoin tarkemmat tutkimukset siitä millainen liiketila tarvitaan kaaren synnyttämiseksi. Kuten kaikki varmaan tietää, riippuu kiteen liiketilasta paljonkin se minkä mallinen kaari meillä on taivaalla. Parry-asentoisten kiteiden läsnäolo tässä näytelmässä sai minut kokeilemaan mahdollista Parry-selitystä. Ei toimi pelkästään sen vuoksi ettei kaari pysy hetkeäkään paikallaan auringon noustessa ja tätä ei havaintojen perusteella tapahdu. Lisäksi kaaren muotokin on selvästi väärä. Sitten kaivoin pussista jo viime talvena Etelänavalla kokeilemani ja lupaavana pitämäni teorian Lowitz-liiketilasta kaaren synnyttäjänä. Heti parempi! Lowitz-liiketilasta syntyvä kaari on lähes täydellisesti yhteensopiva diojen kaaren kanssa! Yhteensopivuus kaaren muodossa on melkein 100% sen dian kanssa josta auringon korkeuden laskin. Toiseen diaan verrattaessa kaaren kärjissä on hiukan eroa lähinnä taipumisen voimakkuudessa. Tuon eron voi selittää varsin helposti auringonkorkeuden muutoksen aiheuttamana jos oletetaan että piirrosvaiheessa ei tullut virhettä. Vertailussa selvisi ettei tuo mielivaltainen prismakulmani ole oikea sillä kaari syntyi hiukan liian alas kuten päättelinkin, mutta ei se kyllä kovin kaukana oikeasta arvosta ole. Vaikka simuloin kaaren Lowitz-liiketilalla niin se vastaa täysin myös sivuava-asentoisesta pylväästä syntyvää vastaavaa kaarta. Kysymys johon nyt on löydettävä ratkaisu on se että millainen kide meillä on ja kumpi liiketila todelisuudessa on oikea. Etelänavalla löydetty selitysvaihtoehto, jossa on ikäänkuin kaksi laattakidettä ristikkäin toisiinsa nähden ja nämä sitten keinuvat tai pyörivät Lowitz-akselin suhteen, on edellen varsin toimiva. Toinen Etelänavalla löydetty selitys, eli ns. doorstop-teoria, ei tunnu olevan oikein vahvoilla tällaisten liiketilojen kanssa. Prismakulma joka tarvitaan on joka tapauksessa noin 34°. Pitää vielä selvittää kristallografisesti josko joku tuon suuruinen kulma olisi perusteltavissa.

Dioissa on myös mainio yläkupera Parry. Se ja yhtä kirkas 22° ylläsivuava muodostavat kauniisti päällekkäin olevat veet. Tuo yläkupera Parry on todella valioyksilö. Ja kun meillä on jääsumussa Parry, pitää silloin koettaa etsiä myös muita samasta liiketilasta syntyviä halomuotoja. Ei ollut siten mikään ihme että Rainerin lähettämistä dioista toinen paljasti myös aurinkokaaren. Edellinen jääsumussa näkynyt aurinkokaari Suomen maaperällä taisi olla Kuusankosken näytelmässä 1920. Rainerin diassa näkyvä aurinkokaari on neulanterävä mutta varsin himmeä. Sen kyllä diaa katsoessaan huomaa heti jos vain tietää miltä sen pitää näyttää auringon lähistöllä.

Molemmista sivuauringoista nousee myös heikot kaaret. Kyseessä on ylemmät Lowitzin kaaret. Kuvittelin aluksi että kyseessä on heijastuneet Lowitzit sillä ne ovat kohtuu yleisiä matalan auringon kirkkaissa jääsumunäytelmissä. Tarkemmin kuvia tiirailtuani totesin ettei kyse ole heijastuneista Lowitzeista vaan ihan aidoista tavan Lowitzeista. Tätä tukee myös se että 22° renkaan yläpuolella kulkee himmeänä toinen "rengas". Tarkemmin "rengasta" katsottaessa huomaa että se on kaari joka nousee 22° renkaasta irti ylhäällä sivuilla ja kaartaa 22° lakipisteen yläpuolelta tangentoiden yläkuperaa Parryn kaarta. Kyseessä on rengasmainen Lowitzin kaari. Tämä tekee näytelmästä vieläkin mielenkiintoisemman sillä näytelmän simuloimiseksi tarvitaan sitä aitoa Lowitz-liiketilaa jossa kide pyörii jonkun a-akselinsa ympäri. Tietysti tuon voi simuloida käyttämällä Lowitz-tilttiä jonka suuruus on vähintään 40°. Silloin pitää tosin kysyä että eikö kide jo pyörähdä helpommin? Nämä kuvat ovat eräs parhaimmista todisteista pyörivän Lowiz-liiketilan puolesta mitä on tähän asti tullut vastaan. Kun vielä huomioidaan se että toinen Moilasen kaaren selittävä liiketila on juuri Lowitz-liiketila, niin sanoisin että meillä on nyt ratkaisu Moilasen kaaren synnystä lähellä. Tässä tarvitaan enää tieto siitä mikä jääkide todella on kyseessä.

Kerrassaan hieno näytelmä! Toivottavasti Rainer pitää kameransa esillä jatkossakin näin hyvin tuloksin. Puhelimessa hän on jo kertonut kovasti ahmineensa käsiinsä kaiken suomeksi kirjoitetun halotietouden Valkoisen taivaan vieraita myöten. Kuulostaa ihan siltä että Viitasaaren suunnalta kenties saamme jatkossa lisää halohavaintoja.

EI PYRAMIDI-PARRYJA HAAGISSA 1973?

Ne, jotka sattuivat olemaan paikalla Helsingissä viime kevään tapaamisessa, muistavat varmaan Frankin esittämien vuoden 1973 kuvien pyramidihalojen aiheuttaman ihmetyksen. Ihmetys ei ole siitä paljon laantunut mutta hiukan asiat ovat saaneet uutta valoistusta. Frank lähetti aikoinaan sikäläisessä Zenit-lehdessä (lokakuu 1975) julkaistut havaintopiirrokset 15. 6. 1973 näkyneestä näytelmästä muiden mielenkiintoisten tapausten yhteydessä. Havainnon tekijä oli siis Frank mutta piirrokset ovat Peter-Paul Hattinga Verschuren käsialaa. En tiedä kuinka tarkkaan kuvien pohjalta PPHV oheisen piirroksen on tehnyt mutta sitä katsoessani huomaa heti että muu pyramiditavara on täysin laattamaisista pyramideista peräisin. Olen merkinnyt ainoan ihmeellisen kohdan piirroksessa a-kirjaimella. Tämä voimakkaasti kaareutuva "ylläsivuava kaari" on se joka aiheutti kovan hämmennyksen silloin Ursassa sillä se teki kyseisen taivaankohdan halot vaikeasti tunnistettavaksi. Kaivelin laattapyramideillä aikoinani tekemiä simulaatioita ja kas kummaa, sellainen kaari on mahdollinen laattapyramideillakin. Havainnon aikaan aurinko oli peräti 55° korkeudella ja outo kaari on selitettävissä myös 9° ylemmällä parheelialla! Se on vain vaeltanut melkoisen kauas 9° renkaan tienoilta. Jaostossakin vakiintuneen käsityksen mukaan kyseinen, kohtuu yleinen, pyramidi parheelia näkyisi vain matalalla auringolla. Näin Frankin havainto saattaa kummasti muuttaa pinttyneitä käsityksiä siitä miten pyramidikiteet voivat asennoitua. Jotta 9° ylempi parheelia näkyisi noinkin korkealla auringolla, siihen tarvitaan korkeita pyramidipäitä ja erittäin vakaasti asennoituneita kiteitä. Eli tuo yhdistelmä kyllä sotii raskaasti käsityksiämme pyramidipäisten jääkiteiden asennoitumisista vastaan. Piirroksesta voitte hyvin nähdä ettei 9° alempaa parheeliaa ole mukana. Simulaatioiden mukaan sen pitäisi olla erittäin voimakas. Heikkous parheelia selitykselle? Kyllä, mutta sama heikkous tulee vastaan pyramidi-Parryjen kanssakin, sillä auringon alapuolella pitäisi olla myös kirkkaita pyramidi-Parryja ihan samaan tapaan kuin siellä pitäisi olla 9° alempi parheeliakin. On todennäköistä että kaaren aiheuttama kidemateraali on rajoittunut näytelmän yläosien päälle. Tätä mainittua kaarta näyttää piirroksessa koskettavan rengas joka ei jostain syystä mene yksiin sivustojen ilmeisen 20° renkaan kanssa. Mutta täytyy aina muistaa ettei piirros ole koskaan 100% pitävä todiste vaan se on aina piirroksen tekijän näkemys kuvien sisällöstä. Täytyy myös huomata että Frank lähetti minulle toisen sarjan piiroksia samasta näytelmästä ja ne eivät kyllä hirveän paljoa muistuttaneet edellä käsiteltyjä, valokuvan pohjalta tehtyjä piirroksia samalta ajanjaksolta. Mysteeri on se mistä moiset erot ovat peräisin. Näytelmän jo aikaisemmin tunnustettu ansio on se että kyseisestä näytelmästä julkaistut valokuvat pitävät sisällään ilmeisesti ensimmäisen julkaistun 23° ylemmän parheelian. Mainittankoon että 23° ylempi parheelia oli näkynyt Haagissa jo 6.6.1973. Eräässä 6.6. näytelmän piiroksessa on sitten varsin outoja kaaria 9° renkaan sisä- ja ulkopuolella horisonttirenkaan tasossa. Kenties navalla löytyneisiin renkaisiin liittyviä haloja? Ken tietää, minä en ainakaan vielä mitään varmaa sanoisi asiasta ilman kuvia. Palaan tähän Frankin näytelmään heti kun eräs herra päätoimittaja saa toimitettua minulle Frankin diojen duplikaatit. Lupaan höystää jutun myös asiaan kuuluvilla simulaatioilla. Itselleni on hiukan epäselvää sekin että oliko Ursassa toukokuussa nähdyt kaksi diaa peräisin samalta päivältä.

Fig. 4 and 5: Odd radius display in the Haag 15 June 1973.
Observations by Frank Nieuwenhuys. Notice a strange arc (a) in the fig. 4. It could be a 9° parhelion which is very much higher than one could expect because high sun elevation (~55°). This case is a little bit unclear still since there is an other possible explanation. These drawings were published in Zenit (October 1975 issue).

KÄPPYRÄ

Tekaisimpa oheen kaavion joka kuvaa Parryn kaaren ylempien osamuotojen ja 23º ylemmän parheelian etäisyyttä auringosta auringon korkeuden funktiona. Vaaka-akselilla on siis auringon korkeus asteina ja pystyakselilla etäisyys auringosta luonnollisesti asteissa. Kaksi paksua vaakaviivaa ovat tietysti 22º rengas ja 23º rengas. Laskut on suoritettu punaiselle sisäreunalle (taitekerroin n=1.307). Tästä näkee helposti että 23º ylempi parheelia ja yläkovera Parry ovat todellakin hyvin lähekkäin toisiaan matalalla auringolla. Ero on asteen luokkaa vasta 50º auringon korkeudella. Auringon korkeudella 20º on ero vain 0.66º ja kun aurinko on 35º on näiden kahden ero 0.75º. Yläkovera ja yläkupera Parry kohtaavat toisensa 13º auringon korkeudella. Yläkupera Parry katoaa pelistä 16º auringon korkeuden jälkeen. Huomatkaa että yläkupera Parry ei itseasiassa kosketa 22º rengasta edes auringon korkeudella 0º vaan on 22.73º korkeudella auringosta (22º renkaan punainen sisäreuna on 21.61º) eli yläkovera Parry on suurinpiirtein yhtä korkealla kuin 23º rengas (joka on 22.58º etäisyydellä) auringon korkeudella 0º. Yläkovera Parry häviää vasta 76º auringon korkeuden jälkeen sisäisen heijastuksen vuoksi. Samasta syystä 23º ylempi Parheelia katoaa 73º jälkeen. Myös yläkuperan Parryn katoamisen aiheuttaa nimenomaan kiteen sisällä tapahtuva kokonaisheijastuma. Nämä kaikki pikkutarkat arvot ovat siis teoreettisia sillä käytännössä pitää huomioida kiteiden tiltti ja muut tekijät. Mielenkiintoista on itseasiassa huomata että koska havaintomateriaalin pohjalta pyramidikiteillä tapaa olla yleensä paljon suurempi tiltti kuin Parry asentoisilla kiteillä niin voi 23º ylempi parheelia itseasiassa olla lähempänä aurinkoa kuin yläkovera Parry! Eli täytynee perua höpötyksiä mittailun kannattavuudella sillä jos saamme kaaren etäisyyden täsmäämään Parryn kanssa niin kaari voikin itseasiassa olla kumpi tahansa. Teoreettisesti ajatellen ainoa ero on havainnoissa joissa auringon korkeus on välillä 39-58º koska silloin Parryn etäisyys auringosta on alle 23º halon minimitaiton. Käytännössä yläkoveran Parryn etäisyydellä luuhaava 23° ylempi parheelia on varmasti huomattavan suttuisen näköinen.

PARI HAJAHAVAINTOA

On mielenkiintoista huomata että Tähdet ja avaruus-lehdelle aina silloin tällöin putoilee myös halohavaintoja. Itse päätoimittaja Marko Pekkola tuossa lähetteli pari lehdelle saapunutta tapausta minulle päin. Alaraatikan Sonja oli kuvannut Rovaniemellä joskus kesällä 1994 varsin mainion 22° ylläsivuavan kun aurinko oli horisontissa tai jopa sen alapuolella. Laserkopiot eivät oikein annan oikeutta ilmiölle mutta se vähä mitä niistä näkee, kertoo että kyseinen kaari on ollut varsin mainio lajinsa edustaja. Pentti Väänäseltä oli tullut lähinnä sanallinen kertomus halohavainnosta maaliskuulta 1981. Näytelmässä oli ollut ilmeisesti 22° ylläsivuava ja 22° rengas. Mysteerinen kuvauksen Pentti antaa sanoessaan että: "Tuosta ‘turkklaisesta' ylähalosta (tarkoittaa 22° ylläsivuavaa) en ole aivan varma oliko se noin käyrä. Siinä meni hämmästellessä, kun vielä takan oli samanlainen kun kääntyi katsomaan." Otakoon tuosta selvän kuka saa. Pentin tarina jatkuu ja hän antaa Zeniitinympäristön kaaresta seuraavanlaisen kuvauksen: "Tuollaisen auringosta ulospäin kääntyvän kuin sateenkaaren pätkän olen joskus nähnyt keskitaivaalla n. 60 asteen kulmassa auringon laskiessa. Kuin väärinpäin oleva pätkä sateenkaarta". Mielenkiintoista sikäli että Pentin havaintokertomus poikkeaa monista vastaavista siten että yleensähän tavataan piirtää millaisia ne halot olivat, Pentti oli piirtänyt havaintopaikan korkeusprofiilin!

LOKA- JA MARRASKUU 1999

Suomen halotarjonta oli, kuten yleensä, heikkoa loppusyksystä. Hienosta haloista ei ole juuri päästy nauttimaan missään päin Suomea. Havaintoja jakson aikana keräsi eniten Frank Nieuwenhuys kuten odottaa saattoi. Hänellä meni 200 havainnon maaginen raja rikki jo lokakuussa. Sattuneesta unohduksestani johtuen vuosisaldot puuttuvat tällä kertaa kaikilta. Kuten alussa kerroin, jouduin kiireiden vuoksi tämän UMin kirjoittamaan jo 9. päivä ja siksi tästä luultavasti puuttuu havaintoja. Seuraavaan UMiin koetan luvata jonkinlaisen yhteenvedon vuoden 1999 havaitsijoista.

ANTTALAINEN JUHA (lokakuu 13 ja marraskuu 9)

Juhalta tuli kaikki minimihavaintokriteerit kirkkaasti alittava listaus havainnoistaan. Toivon että postissa on tätä kirjoittaessani tulossa täydellisempi havaintolomake. Juhan koko raportti oli lyhykäisyydessään: "Espoo: Lokakuu: 13 halopäivää, 0 B-päivää, 2 kuuyötä. Marraskuu: 09 halopäivää, 0 B-päivää, 0 kuuyötä. Mukana myös zykkejä, nelikutosia ja 26.11 kirkas jääsumu ap+ysk." Tuosta ei käy selvästi ilmi että oliko havaintoja lokakuussa 13 vai 15 (13+2). Vakavasti harkitsin jo Juhan raportin täydellistä ja tietoista "unohtamista" mutta ajattelin että tämä nyt kelpaa varoittavaksi esimerkiksi siitä millainen ei missään tapauksessa riitä havaintoraportiksi. Jatkossa tämän kaltaiset sähköpostiraportit kokevat siistin ja kivuttoman deleten...

ERESMAA REIMA (marraskuu 2)

Ilmakehäjaoston toinen päällepäsmäri ilahdutti marraskuun havainnoillaan. Kovin runsasta saalis ei Helsingin horisontissa Reimalla ole ollut: pilari sekä 22° rengas saurin kera.

KINNUNEN TIMO (lokakuu 4)

Espoon taivaalta Timo on kerännyt plakkariinsa peräti kaksi zeniitinympäristön kaarta. Otetaan nyt tähän malliksi Timon formaatti sähköpostiraportista vastineeksi Anttalaisen pohjanoteeraukselle. Tämän antamat tiedot ovat mielestäni useimmiten riittäviä minimihavaintoon. Eli se mitä tällä nyt koetan sanoa niin vähimmäisvaatimukseni sähköpostihavainnoille on päiväys, kellonaika, muodot, paikka ja mielellään kommentteja.

Tabel 1: Exsample what kind information is wanted when reporting via e-mail.

KORHONEN JARKKO (lokakuu 10 ja marraskuu 3)

Kovin perustavaraa Jarkkokin on tyytynyt havaitsemaan Oulussa. Parempia ilmestyksiä oli lokakuussa 9. päivä jolloin zeniitinympäristön kaari on koristanut 22° renkaasta koostunutta näytelmää. Marraskuun tilastoja kaunistaa pari pilaria ja 19.11. epäselvän synnyn omannut pikkuhalo.

LEHTINEN JYRI (lokakuu 7 ja marraskuu 4)

Jyrin kohdalla juttua voi hauskasti täydentää lukemalla Tähdet ja avaruus-lehden 7/99 numeron sivulta 67 hänen äitinsä haastattelu. Poimitaan jutun viimeinen, Jyriä koskeva lause tähän: "Pahalta näyttää, sillä halot ja syvä taivas ovat nyt in." 21. Lokakuuta Jyri havaitsee hiukan perustarjontaa parempaa kun sivuauringot ja 22° ylläsivuava saavat seurakseen zeniitinympäristön kaaren. Marraskuussa Jyrin saalis on ollut tutun ja turvallisen vähäinen vuodenajan tapaan.

MOILANEN JARMO (lokakuu 6 ja marraskuu 3)

Ei se tuo jaoston vetäjän titteli taida auttaa halojen näkemiseen. Varsin huonosti niitä itsekkin pääsin seuraamaan. Ainoa mielyttävä yllätys oli 28. lokakuuta Muhoksen tienoilla ilmaantunut näytelmä, siinä oli varsin selvät 46° ylläsivuavat kaaret. Toinen niistä näkyi vielä saavuttuani Oulunsaloon hiukan myöhemmin. Mainitaan nyt tässä sekin että leonidireissulla näin Öhmanin kanssa varsin voimakkaita keinovalopilareita Ivalossa. Keinovalopilareita näkyi 17. ja 18. Päivän välisenä yönä runsaastikkin Ivalon - Inarin seuduilla.

MÄKELÄ VEIKKO (lokakuu 2 ja marraskuu 1)

Mäkelältä tuli havainnot alustavasti sähköpostitse. Veikko toteaakin heikosta saldostaan että: "Ei loka- ja marraskuu näin ei-niin-super-aktiivisesti taivaalle katselijan näkökulmasta ollut mitenkään runsas".

NIEUWENHUYS FRANK (lokakuu 23 ja marraskuu 17)

Havaintokuningas Frank repii edelleen tolkuttomasti havaintoja. Mikäli laskuni nyt menee ulkomuistista oikein niin Frankilla on marraskuun lopussa koossa jo 219 havaintoa. Ei ehkä Riikosen ennätykseen (olikohan se 246) Frank yllä mutta aika huikea lukema on tulossa. Ja tasoltaan alankomaalaiset halot tuntuvat edelleen pesevän suomalaiset virkaveljensä. Zeniitinympäristön kaaria on näkynyt 11 kertaa joista yksi peräti kuulla. Parempia näytelmiä ovat: 11.10. jossa Parry, 2.11. on multihalon poikasta zykillä ja 46° ylläsivuavalla muttei sentään harvinaisuuksia, 17.11. zykki ja 46° ylläsivuavaa kaarta sekä 23.11. himmeä ja yksinäinen 120° sivuaurinko muuten kesyssä näytelmässä. Puhukoon taas piirrokset puolestaan.

OJANPERÄ JUHA (syyskuu 5)

Juhalta tuli syyskuun havaintoja vuosituhannen vaihteessa kaupungiksi muuttuvan Ulvilan taivaalta. Muuten varsin perushaloja mutta 6.9. taivaalta löytyi peräti zeniitinympäristön kaari.

PENTTINEN MARTTI (lokakuu 4 ja marraskuu 4)

Martti lunasti lupauksensa ja lähetti kaikki havaintonsa huhtikuusta alkaen lomakkeille siirrettyinä. Hienoa! Martin havaintoja on jo käsitelty edellisissä UMeissa hänen sähköpostiraportiensa pohjalta ja viime jaksolla ei ihmeitä ole Virroillakaan näkynyt. Oheen olen kaivanut kolme mielenkiintoisimpaa piirrosta Martilta. Valituksi tuli 1.4. Parry, Ellipsin mallia 19.5. ja 120° sivuaurinko 6.9. näytelmästä.

Observations by Martti Penttinen.

RIIKONEN MARKO ja VIRTA LEENA (lokakuu 9-10 ja marraskuu 11-9)

Ensin mainittu luku on Markon ja jälkimmäinen tietysti Leenan. Toivoniemessä, Kaamasessa majaileva pariskunta raportoi sen verran klimpissä havaintojaan ettei paljon ole järkeä jakaa heitä erikseen. Inarin takapuoleinen maisema on jo marraskuun alussa tarjonnut ensimmäisiä low level-haloja mutta ei mitään huippunäytelmää ole ainakaan vielä iskeytynyt heidän tielleen. Mutta jakson viimeisenä mahdollisena hetkenä, eli 30.11. ja 1.12. välisenä yönä tapahtui kummia. Annetaan Markon kertoa kun kunnollisen havaintokertomuksen oli oheen liittänyt. "Pistettiin hiljakseen pötkäkseen siinä 23.30 maissa, mutta ikkunasta ulos vilkaistessani huomasin teurastamon yllä punaisen hohteen merkkinä siitä että jotain sumua pyyhkii ilmassa. Jonkin aikaa siinä yritettiin ajatella nukkumista, mutta hohteen kutsu kävi lopulta vastustamattomaksi; eikun kamppeet päälle ja katsomaan mitä peliä siellä poroteurastamon starionvaloissa oikein pidetään... No, pilarihan se oli... Jossain vaiheessa sitten ihmettelin kun pilari leveni lampun lähetyviltä sivuilta ja efekti ikäänkuin hyökkäsi päälle... No, se meni ohi, eikä siitä liian epäselvänä saanut selkoa... Siinä räystään varjoon päästyäni alkoi pilari taas voimistumaan ja melkein heti perään pilarin lisäksi ilmestyi ellipsihalo! Huutelin nopeasti Leenan katsomaan ilmestystä. Enää ei ollut mistään epämääräisestä ellipsinomaisesta kyse, vaan tämä oli sisäreunaltaakin selvärajainen, aito ellipsihalo! Se näkyi pilarin edessä ja syvyysefekti oli hyvin aistittavissa. Ei ihan ehditty räpeltää kameravehkeitä kuntoon... oli näkyvissä varmaan muutamia kymmeniä sekunteja." Eli tässä meillä on sitten ensimmäinen ellipsihavainto jääsumussa ainakin minun tietääkseni. Lämpötila tapahtumahetkellä oli -14°C. Harmi vain ettei kidenäytettä saatu tällä kertaa.

TIENSUU KARLA (lokakuu 5 ja marraskuu 2)

Oslo ei ole ainakaan toistaiseksi tuonut mitään hirvittävää halorintamalle. Alapilvisyyttä Karla on jaksanut joka välissä manaamaan: "Meinasi tuossa motivaatio jo loppua noita lokakuun kakskakkosia ja paria hassua sauria piirtäessä. Vaan mitempä täällä haloista päääsisi nauttimaan, nytkin on taivas viidettä päivää tiukasti alapilvien peittämänä." Niin ja Karlan halorukoushan aloitti tämän Sivuaurinko-palstan. Kenties Pohjanmereltä tulevaa kosteutta on pikkaisen liikaa. Mutta toivotaan että Karlan onni kääntyy vielä ja saamme edes joitain parempia näytelmiä EUn rajojen ulkopuoleltakin.

ÖHMAN TEEMU (lokakuu 6 ja marraskuu 4)

Ei se matkustelu aina kannata. Reissuilta paremman puoliskonsa tykö Osloon ja pilvien alle leonideja katsomaan eivät hirveästi haloja tarjonneet Teemulle. Saldoksi jäi 3 havaintoa Oslosta, yksi Inarista sekä halojaoston vetäjän käyttämän halomobiilin, eli vm-85 Renault 9GTLn ruttaaminen ihka elävällä porolla 60 kilometriä ennen Ivaloa (poro ei tosin kauaa elänyt sen jälkeen). Haloista jakson paras Teemulla oli 9. lokakuuta näkynyt zykki.

ISMO LUUKKONEN (lokakuu 10 ja marraskuu 7)

Otetaan tähän nyt vielä Turun ikihavaitsija Ismo, jonka havainnot saapuivat sopivasti tätä juttua viimeistellessäni ja odottaessani parin tunnin päässä tapahtuvaa junaan nousua. Työmatka Espooseen nyt sotki pahasti UMin kirjoittamisen ja niin Ismo saa tyytyä siihen ettei hänen hienoja piirroksiaa tässä nähdä. Loka- ja marraskuu ovat tarjonneet Ismolle lähinnä tuttua ja turvallista 22° taittumishaloja höystettynä parilla pilarilla. Ei kummosia ja Ismo toteaakin lokakuusta: "Melko normaali lokakuu halojen suhteen. Hieman normaalia (oman mittapuuni mukaan) runsaampi, mutta laadun puolesta köykäinen. Ei yllätyksiä." Marraskuun kommentit olivat saman suuntaisia ja jännitystä tarjoavia sillä Ismo kertoo että marraskuun loppuessa hän on enää yhden havainnon päässä omasta ennätyksestään. Toivotaan onnea Ismolle ja pari havaintoa joulukuullekkin että ennätys petraantuisi.

Ismon havainnon kanssa yhtä aikaa saapui myös Koiviston Jukan havainto joulukuun alkupuolella (5.12.) Lapualla näkyneestä jääsumunäytelmästä. Näytelmässä on jälleen tuo jo tutuksi tullut jääsumuhalo eli Moilasen kaari. Mutta tuohon havaintoon palaan seuraavassa UMissa.

VUOSITUHANNEN KYNNYKSELLÄ

Niin se milleniumhulinakin kovasti lähestyy. Taitaa tosin koko hulina olevan kauppiassyntyistä mutta siitä viis... Millähän sitä voisi juhlistaa ensi vuosituhannen ensimmäistä Sivuaurinkopalstaa? Ehdotuksia?

Eräs projekti, jonka toivon saavani valmiiksi seuraavaan, jo ennen ilmestymistään legendaarisen numeron 1/2000 omaavaan UMiin on lista tunnetuista halomuodoista. Lista on pääpiirteissään saman kaltainen kuin Riikosen viime talvena julkaisema lista mutta sillä on mielestäni aika hyvä aloittaa uuden vuosituhannen kartoittaminen. Muitakin aatoksia toki on mutta jätetään ne yllätyksiksi ja ihan vain sen varalta sanomatta ettei tule luvattua liikoja.

Koska Joulu taisi jo mennä niin toivotan jääkiteiden täyttämää uutta vuosituhatta kaikille!!!

Jarmo Moilanen

ENGLISH SUMMARY

Hi everyone, this is the last Ursa Minor in this 20th century.

In figures 1, 2 and 3 there is one of the best known cases of V-shaped arc called Moilanen arc. Using those slides it was possible to found out needed orientation for the arc. There is two possibilities; the arc is produced by 1) Lowitz orientated ice crystals or by 2) single oriented columns. Lowitz orientated ice crystals are the most prominent option so far (notice that in these slides there is a quite good circular Lowitz arc). The real question is: what kind of ice crystals are needed for this arc? So called crossed plate theory is very promising but it can be wrong and it is very difficult to simulate.

In figures 4 and 5 there is two stages of odd radius display which was observed and photographed by Frank Nieuwenhuys in the Hague, the Netherlands. This case is very interested since there is a small change that there was some Parry oriented pyramidal ice crystals in that display. I'm just wainting for duplicates of Frank's slides to make some simulations which, I hope, will solve this mystery. Nevertheless, this display has some remarkable features and it should be studied more.