Aurinkoa ei saa katsoa paljain silmin, sillä sen kirkkaus ja erityisesti lämpö vaurioittavat silmiä hyvin nopeasti. Ellei pimennyslaseja tai suodinkalvoa ole saatavilla, Auringon tarkkailu onnistuu myös tarvittaessa pahvilaatikon avulla tai tiheälehvästöisen puun alla. Luettelemme tässä muutamia menetelmiä.

Heijastaminen kiikarilla tai kaukoputkella

Kiikarilla Auringon kuvan voi projisoida turvallisesti. Turvallinen ja näyttävä tapa tarkkailla Aurinkoa on heijastaa sen kuva valkoiselle pahvinpalalle kiikarin avulla näiden ohjeiden mukaan.

Tarvikkeet: kiikari, valkoinen paperi tai kartonki ja pala foliota (haluttaessa lisäksi jalusta kiikarille ja iso pala pahvia). Poista toisen linssin suoja, jätä toinen paikalleen. ÄLÄ KATSO KIIKARILLA AURINKOON! JOS NÄYTÄT AURINKOA LAPSILLE, VARMISTU, ETTEIVÄT HE KATSO KIIKARIIN! Suuntaa kiikari Aurinkoon kiikarin varjon avulla. Aurinko tulee näkyviin varjon keskelle vaaleana läikkänä.

Aseta valkoinen paperi tai kartonki valon linjalle sopivalle etäisyydelle siten, että Aurinko näkyy kiekkomaisena. Tarvittaessa tarkenna kiikaria ja liikuta levyä kunnes kuva on tarkka. Kiikari saattaa kuumentua sisältä liikaa, joten pidä katseluajat lyhyinä.

Suurta kiikaria käytettäessä kiikariin tulevaa valoa kannattaa vähentää aukkohimmentimellä. Tee himmennin kietaisemalla kiikarin linssin ympäri kerros foliota ja tee folioon noin 2-3 cm reikä. Lisää tukevuutta saat laittamalla kiikarin jalustalle.

Auringon kuva erottuu parhaiten himmeässä ympäristössä. Voit varjostaa kuvan ympäristöä pahvilevyllä. Kuvissa käytetty kiikari on kokoa 7x50.

Auringon kuvan heijastaminen linssikaukoputken avulla toimii samoin kuin kiikarilla. Jos käytössä on newton-tyyppinen peilikaukoputki, jossa kuva tulee 90 asteen kulmassa, heijastaminen on vielä helpompaa. Tällöin ainoastaan pahvinpalaa, johon kuva heijastuu täytyy varjostaa sivusta. Huom! Maksutov-Cassegrain -tyyppistä kaukoputkea, kuten Sky-Watcher Skymax, ei saa käyttää Auringon projisointiin.

Neulanreikäkamera pahvilaatikossa

Ns. camera obscura -tekniikkaa käyttämällä Auringon tarkkailuun riittää pelkkä suuri pahvilaatikko ja pala foliota tai kartonkia.

Parhaan tuloksen saa käyttämällä riittävän syvää pahvilaatikkoa, jonka pisin sivu on noin metrin tai ylikin. Mitä pidempi laatikko, sitä isompana Auringon kuva näkyy. Mitä pienempiä yksityiskohtia (kuten auringonpilkkuja) Auringon pinnalta haluaa havaita, sitä pidempi putki tarvitaan. Pimennysten havaitseminen sen sijaan ei vaadi mahdottoman syvää laatikkoa.

Leikkaa toiseen päähän aukko, jonka peität foliolla tai kartongilla, ja pyörittele siihen pieni reikä (noin 1 mm) vaikkapa neulalla. Tämän reiän vastakkaiseen päähän kannattaa liimata vielä vaalea, sileä kartonki, jolle Auringon kuva heijastuu.

Leikkaa vielä yhteen laatikon pitkistä sivuista sopivan kokoinen aukko, josta pää mahtuu laatikon sisään. Tästä reiästä voi kurkistaa varjostimena toimivan laatikon sisään. Varo, ettei pää peitä taakseen Auringon kuvaa.

Laatikkoa käytetään kääntämällä selkä pimentyvää Aurinkoa kohti. Auringon kuva heijastuu valkealle kartongille, josta sitä voi turvallisesti katsella.

Luonnon oma neulanreikäkamera

Helppo tapa havaita pimennystä on etsiä tiheälehvästöinen puu, ja levittää sen alle vaaleaa kartonkia tai paperia. Puun lehvästö toimii neulanreikäkamerana, ja kartongille piirtyy monta kuvaa pimenevästä auringosta. Pimennyksen edetessä myös näkymä kartongilla muuttuu.

» Lue lisää Auringon tarkkailemisesta turvallisesti