Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Tähtitaivas - Maaliskuu 2024

Tähtitaivas

Maaliskuun aikana päivä päihittää pituudessa yön, mutta tähtitaivaan katselulle on vielä hyvin aikaa. Kevään lähestyessä pilvettömät yöt eivät ole enää niin kylmiä kuin talvemmalla. Taivaan tummumista ei myöskään tarvitse odotella vielä kohtuuttoman myöhään, vaikka tunnin hyppäys kesäaikaan siirryttäessä vaikeuttaakin tilannetta.

Pimeän saavuttua noin klo 21 Orion ja muut talven kirkastähtiset kuviot ovat vielä hyvin näkyvissä lounaisella taivaalla. Leijona on nousemassa ylemmäs kaakon suunnalla, Otava on suoraan idässä ja Karhunvartija on sen alapuolella. Kesäkolmion alaosa on pohjoisen horisontin alapuolella, mutta Vega ja Deneb löytyvät helposti, vaikka ovatkin matalalla.

Iltayöstä klo 23 aikaan etelätaivaan selkein tähtikuvio on Leijona. Sen kirkkain tähti Regulus muodostaa yhdessä sen yläpuolella olevan Leijonan ”pään” kanssa kysymysmerkin peilikuvan muotoisen kuvion, ”Sirpin”. Leijonan länsipuolella on himmeä Kravun tähdistö. Kuvion keskeltä löytyy paljain silmin näkyvä Praesepen tähtijoukko, joka tunnetaan myös Messierin luettelon kohteena M44. Orion, Härkä ja Iso koira ovat laskemassa länsilounaaseen ja niiden perässä hiukan korkeammalla seuraavat Kaksoset ja Pieni koira. Ajomiehen Capella on suoraan lännessä ja Otava on lähes taivaanlaella.

Aamuyöllä noin klo 5 tähtitaivas on asennossa, joka vastaa tilannetta kesäkuussa puoliltaöin. Silloin on niin valoisaa, että Etelä-Suomessakin näkyvät vain kaikkein kirkkaimmat tähdet. Kesäkolmio on itäkaakossa, Herkuleen neliskanttinen ”Päätekivi” on etelän suunnalla, korkealla lounaassa on Karhunvartijan Arcturus, ja Neitsyt Spica-tähtineen on suoraan siitä alaspäin. Skorpionin kirkkain tähti Antares piipahtaa Etelä-Suomessa matalalla eteläisessä horisontissa, mutta sen korkeus jää alle neljän asteen.

Kuukauden kohde: Ajokoirien pyörre

Ajokoirien tähdistön Messier 51 eli Pyörregalaksi on ensimmäinen tähtijärjestelmä, jossa erottui sittemmin tutuksi tullut spiraalimuoto. Rakenteen näki William Parsons eli Rossen jaarli 1,8-metrisellä Leviathan-peilikaukoputkellaan vuonna 1845. Itse kohde oli tunnettu jo vuodesta 1773, jolloin Charles Messier löysi ja lisäsi sen luetteloonsa. "Tähtisumujen" todellinen luonne paljastui vasta 1920-luvulla, kun Edwin Hubble totesi niiden olevan kaukana Linnunradan ulkopuolella sijaitsevia järjestelmiä.

M51 on noin 31 miljoonan valovuoden etäisyydellä, samoin sen pieni seuralainen NGC 5195. Isompi galaksi on kooltaan noin neljänneksen pienempi kuin Linnunrata. Se erottuu melko helposti jo kiikarilla ja spiraalirakenne hahmottuu 15-senttisellä kaukoputkella. Vielä suuremmalla teleskoopilla näkyy myös galakseja yhdistävä "silta".

William Parsonsin piirros näkemästään pyörresumusta vuodelta 1845.

Tähtitaivas

Planeetta lähellä tähteä

  • ei kohtaamisia

Kuu lähellä tähteä

  • 3.3. Kuu lähellä Antaresta aamulla
  • 14./15.3. Kuu lähellä Plejadeja yöllä 14./15.3.
  • 15.3. Kuu lähellä Plejadeja illalla
  • 18./19.3. Kuu lähellä Polluxia yöllä 18./19.3.
  • 19./20.3. Kuu lähellä Polluxia yöllä 19./20.3.
  • 20./21.3. Kuu lähellä Praesepeä yöllä 20./21.3.
  • 21./22.3. Kuu lähellä Praesepeä yöllä 21./22.3.
  • 21./22.3. Kuu lähellä Regulusta yöllä 21./22.3.
  • 22./23.3. Kuu lähellä Regulusta yöllä 22./23.3.
  • 26./27.3. Kuu lähellä Spicaa yöllä 26./27.3.
  • 30.3. Kuu lähellä Antaresta aamuyöllä
  • 31.3. Kuu lähellä Antaresta aamuyöllä