Keskitalven pilvisyys alkaa tilastollisesti hellittää helmikuussa. Samalla päivä alkaa pidentyä silmin nähtävästi. Parhaat tähtiyöt koetaan huhtikuussa sekä syys-lokakuussa. Linnunrataa voi havaita pitkin pimeää kautta, mutta parhaimmillaan se on syystaivaalla.

Planeetoista Merkurius näyttäytyy taivaalla kolme kertaa, maalis-huhtikuussa, syyskuussa ja joulukuussa. Venus on piilossa Auringon suunnalla valtaosan vuotta ja on aamutaivaalla aivan vuoden alussa ja uudestaan iltataivaalla aivan vuoden lopussa. Mars on vuoden alussa matalalla aamutaivaalla, mutta nousee hiljalleen korkeammalle. Planeetan näkyvyys paranee vuoden loppua kohden. Jupiter näkyy vuoden alussa hyvin ja katoaa kesäksi Auringon loisteeseen. Se palaa taivaalle taas kesän jälkeen. Saturnus katoaa Auringon loisteeseen vuoden alussa, mutta palaa kesän jälkeen taivaalle.

Auringon magneettinen aktiivisuus on saavuttamassa huippunsa, ja revontulten määrä on verraten korkealla maan eteläosissa. Lapissa revontulia näkyy tasaisemmin kaikkina vuosina Auringon aktiivisuudesta riippumatta. Lapissa parasta revontuliseutua on Kilpisjärven ja Inarin korkeudella.

Vuoden näyttävimmät meteoriparvet ovat tammikuun kvadrantidit (maksimi 4.1.), elokuun perseidit (maksimi 12./13.8.) sekä joulukuun geminidit (maksimi 14.12.). Muitakin, vaisumpia meteoriparvia näkyy ympäri vuotta, minkä lisäksi jokaisena selkeänä yönä on pimeän taivaan alla mahdollista nähdä useita satunnaisia tähdenlentoja tunnissa.

Syksyllä taivaalle odotetaan verraten kirkasta komeettaa: C/2023 A3 (Tsuchinshan-ATLAS) saattaa ennusteiden mukaan kirkastua lokakuussa magnitudiin 0 vastaten kirkkaudeltaan Lyyran tähdistön kirkkainta Vega-tähteä. Tämä tekisi siitä hieman kirkkaamman kuin esim vuonna 1996 nähty komeetta Hyakutake, mutta himmeämmän kuin vuonna 1997 taivaalla vieraillut komeetta Hale-Bopp. Komeetan kirkkauskehitystä seurataan, ja asiasta tiedotetaan tarkemmin syksyllä.

Maapallolla nähdään vuonna 2024 neljä pimennystä.

Kuun puolivarjopimennys näkyy 25.3. läntisessä Euroopassa, Afrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Aasian itäosissa.

Täydellinen auringonpimennys näkyy 8.4. Tyynellämerellä, Meksikossa, Yhdysvalloissa, Kanadan itäosissa ja pohjoisella Atlantilla.

Osittainen kuunpimennys näkyy 18.9. Euroopassa, Afrikassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Pimennys näkyy loppuvaiheita lukuunottamatta Suomessa.

Rengasmainen auringonpimennys näkyy 2.10. Tyynellämerellä, Etelä-Amerikan eteläkärjessä ja Atlantilla.

» Taulukkotietoa taivaankappaleiden näkymisestä