Keskitalven pilvisyys alkaa tilastollisesti hellittää helmikuussa. Samalla päivä alkaa pidentyä silmin nähtävästi. Parhaat tähtiyöt koetaan huhtikuussa sekä syys-lokakuussa. Linnunrataa voi havaita pitkin pimeää kautta, mutta parhaimmillaan se on syystaivaalla.

Planeetoista Merkurius näyttäytyy taivaalla kolme kertaa: maaliskuussa, elokuussa ja joulukuussa. Venus on iltataivaalla alkuvuoden ja aamutaivaalla kesällä. Mars on tammikuussa oppositiossa, ja se näkyy hyvin iltataivaalla koko alkuvuoden kesään saakka. Planeetan näkyvyys paranee taas vuoden loppua kohden. Jupiter näkyy vuoden alussa hyvin ja katoaa kesäksi Auringon loisteeseen. Se palaa taivaalle taas kesän jälkeen. Saturnus katoaa Auringon loisteeseen vuoden alussa, mutta palaa kesän jälkeen taivaalle.

Auringon magneettinen aktiivisuus on saavuttamassa huippunsa, ja revontulten määrä on verraten korkealla maan eteläosissa. Lapissa revontulia näkyy tasaisemmin kaikkina vuosina Auringon aktiivisuudesta riippumatta. Lapissa parasta revontuliseutua on Kilpisjärven ja Inarin korkeudella.

Vuoden näyttävimmät meteoriparvet ovat tammikuun kvadrantidit (maksimi 3.1.), elokuun perseidit (maksimi 12./13.8.) sekä joulukuun geminidit (maksimi 13./14.12.). Muitakin, vaisumpia meteoriparvia näkyy ympäri vuotta, minkä lisäksi jokaisena selkeänä yönä on pimeän taivaan alla mahdollista nähdä useita satunnaisia tähdenlentoja tunnissa.

Maapallolla nähdään vuonna 2025 neljä pimennystä.

Täydellinen kuunpimennys näkyy 14.3. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Suomessa Kuu ehtii laskea ennen osittaisen vaiheen alkua.

Osittainen auringonpimennys näkyy 29.3. Syvimmillään se on Kanadan koillisosissa. Pimennys näkyy sään salliessa hyvin myös Suomessa.

Täydellinen kuunpimennys näkyy 7.9. Itä-Afrikassa, keskisessä Aasiassa, Länsi-Australiassa ja Etelämantereella. Suomessa Kuu nousee osittain pimentyneenä.

Osittainen auringonpimennys näkyy 21.9. parhaiten Uuden-Seelannin ja Etelämantereen välisellä merialueella.

» Taulukkotietoa taivaankappaleiden näkymisestä