Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Tähtitaivas - Helmikuu 2024
Tähtitaivas
Helmikuussa päivä alkaa jo selvästi pidentyä, mutta pimeää on kuun alussa Etelä-Suomessa silti vielä noin 13 tuntia ja pohjoisessa 14 tuntia. Helmikuun lopussa pimeyden kesto on huvennut alle puoleen vuorokauteen. Tähtitaivaan erilaisia asentoja ehtii kuitenkin tutkiskella vielä hyvin.
Alkuillasta noin klo 19 taivaan asento vastaa alkusyksyn aamuyön ja joulukuun iltayön tilannetta. Kassiopeia, Perseus ja Ajomies ovat korkealla melko lähellä taivaanlakea. Orion on eteläkaakossa kohoamassa yhä ylemmäs ja Siriuskin on jo noussut eteläisen Suomen horisonttiin. Leijona on vielä matalalla itäkoillisessa ja Kesäkolmion yläkulmatähdet eli Joutsenen Deneb sekä Lyyran Vega ovat luoteessa kiertymässä kohti pohjoista.
Iltayöstä klo 23 aikoihin talvinen tähtitaivas on vielä täydessä loistossaan. Kirkkaat talvikuviot Ajomies, Orion, Kaksoset, Härkä sekä Iso ja Pieni koira ovat lounaan ja etelän suunnalla, kirkas Sirius loistaa etelälounaassa. Leijona ja sen kirkkain tähti Regulus on ehättänyt korkealle kaakkoiselle taivaalle. Iso karhu ja sen keskeinen osa Otava on kipuamassa kohti vuorokautisen kierroksensa lakipistettä. Otavan hännän jatkeelta, matalalta itäkoillisesta, löytyy Karhunvartijan oranssiin vivahtava Arcturus.
Aamulla on helmikuun alussa vielä klo 6 jälkeen riittävän pimeää, jotta tähdet näkyvät hyvin. Taivaan asento vastaa tilannetta loppukeväästä keskiyöllä. Karhunvartija kirkkaine Arcturus-tähtineen on korkealla etelässä. Leijona on laskemassa kohti länttä ja Kesäkolmio on puolestaan nousemassa idästä, samoin Linnunradan kirkkaimmat tähtipilvet. Otava on ohittanut taivaanlaen, Pieni karhu kurottaa Pohjantähdestä suoraan ylöspäin ja matalalla pohjoisluoteessa näkyy Ajomiehen Capella. Kassiopeian tähdistön w-kirjainta muistuttava kuvio on suoraan pohjoisessa.
Kuukauden kohde: Yksisarvisen kolmikko
Yksisarvisen himmeän tähdistön kirkkain tähti on β Monocerotis, joka löytyy hieman Orionin vyön ja Siriuksen muodostaman linjan keskikohdan yläpuolelta. Paljain silmin helposti näkyvä tähti on todellisuudessa kolminkertainen. Tähtien magnitudit ovat 4,6, 5,0 ja 5,3. joten ne erottuisivat periaatteessa jo kiikarilla, mutta ovat vain muutaman kaarisekunnin päässä toisistaan, joten kolmeksi tähti jakautuu vasta kaukoputkella ja kohtalaisen isolla suurennuksella.
Kolmoistähti on noin 700 valovuoden etäisyydellä. Kaikki kolme tähteä ovat useita kertoja Aurinkoa massiivisempia, ja kirkkain niistä säteilee yli 3 000 kertaa voimakkaammin kuin Aurinko.
Tähden kolminkertaisuuden totesi ensimmäisenä William Herschel vuonna 1781. Hänen mukaansa β Monocerotis on "yksi taivaan kauneimmista kohteista". Kolmikon lähellä on vielä neljäs, paljon himmeämpi tähti, mutta se näkyy vain sattumoisin samassa suunnassa.
Tähtitaivas
Planeetta lähellä tähteä
- ei kohtaamisia
Kuu lähellä tähteä
- 1.2. Kuu lähellä Spicaa aamuyöllä
- 5.2. Kuu lähellä Antaresta aamulla
- 16./17.2. Kuu lähellä Plejadeja yöllä 16./17.2.
- 20./21.2. Kuu lähellä Polluxia yöllä 20./21.2.
- 21./22.2. Kuu lähellä Praesepeä yöllä 21./22.2.
- 23./24.2. Kuu lähellä Regulusta yöllä 23./24.2.
- 28.2. Kuu lähellä Spicaa aamuyöllä
- 29.2. Kuu lähellä Spicaa aamuyöllä