Tähtitaivas

Tähtitaivas
Illan havaintorupeaman aloittamista lykännyt kesäaika päättyy lokakuun lopussa. Siitä ei kuitenkaan ole kuun alkupuolellakaan enää liiemmälti haittaa, sillä tähtiä pääsee katselemaan jo klo 20 aikoihin.

Illalla noin klo 20 taivas on syksylle tutussa asennossa. Kesäkolmio hallitsee etelää ja koillisesta lounaaseen kulkeva Linnunrata näkyy hyvin pimeällä havaintopaikalla. Karhunvartijan Arcturus on lännessä melko matalalla. Pegasus-neliö on itäkaakossa ja sen vasemmasta yläkulmasta lähtee Andromedan tähtien jono. Otava näkyy luoteessa, ja kirkas tähti koillisessa on Capella.

Keskiyöllä Pegasus-neliö on suoraan etelässä, muu osa Pegasuksen tähdistöä löytyy sen oikealta puolelta. Äärimmäisenä tähtenä on Enif, joka on melko lähellä Pientä hevosta. Pegasuksesta vasemmalle on Andromeda, jonka tähtijono osoittaa kohti Perseusta ja edelleen Ajomiehen Capellaa, joka on melko tarkalleen idässä. Perseuksen alapuolella on Härkä, johon kuuluu kaksi paljain silmin näkyvää tähtijoukkoa, Hyadit ja Plejadit. Idästä on nousemassa talvea enteillen Orionin tähdistö. Kesäkolmio näkyy vielä kokonaisuudessaan, mutta on jo ehtinyt kiertyä länteen.

Aamulla voi ihailla tähtitaivasta samassa asennossa kuin sydäntalvella iltayöstä ja keväällä iltaisin. Lokakuun lopulla ennen paluuta normaaliaikaan pimeää jatkuu lähes klo 7 asti. Etelätaivasta hallitsevat jo talven tähdistöt. Orion on juuri ohittanut etelän suunnan ja Siriuskin on melkein korkeimmillaan. Ajomiehen Capella näkyy niiden yläpuolella lähes taivaanlaella. Eteläkaakossa ovat Kaksoset ja Pieni koira. Leijonakin on ilmestynyt itätaivaalle. Pegasus ja Andromeda ovat painumassa länteen. Lyyran Vega ja Joutsenen Deneb ovat matalalla pohjoisen ja luoteen välillä. Karhunvartijan Arcturus on nousemassa koilliselle taivaalle.

Isossa karhussa ei ole yhtä paljon syvän taivaan kohteita kuin lähempänä Linnunradan tasoa sijaitsevissa tähdistoissä, mutta kiinnostavaa katseltavaa sieltäkin löytyy. Otavan kauhan alalaidalla on pieni planetaarinen sumu, Pöllösumu, joka todella muistuttaa sille nimensä antanutta hahmoa. Vuonna 1781 Pierre Méchainin löytämä kohde sai hänen kollegansa Charles Messierin laatimassa luettelossa numeron 97. Sumu ei ole kovin kookas, mutta erottuu silti pienellä kaukoputkella tai isolla tähtikiikarilla – kunhan havaintopaikka on pimeä. Kaksi tummaa läikkää, jotka saavat sumun muistuttamaan pöllön päätä, vaativat näkyäkseen vähintään 25 senttimetrin kaukoputken. Pöllösumu on noin 2 000 valovuoden etäisyydellä ja sen iäksi arvioidaan 8 000 vuotta. Siinä ajassa kuolevan tähden puhaltama kaasukuori on laajentunut melkein valovuoden läpimittaiseksi.