26.1.2018

Keskiviikkona 31.1. Kuun noustessa Suomessa on käynnissä täydellinen kuunpimennys. Pimennys näkyy parhaiten maan pohjoisimmissa osissa, missä täydellinen vaihe voidaan nähdä kokonaan. Etelässä täydellinen vaihe on jo päättynyt Kuun noustessa, mutta Kuu on edelleen pimentynyt osittain.

Mitä pohjoisemmassa Suomessa ollaan, sitä aikaisemmin Kuu kohoaa horisontin yläpuolelle. Pimennyksen täydellinen vaihe voidaan erottaa Kokkola-Lappeenranta-linjan koillispuolella. Kokonaan täydellinen vaihe näkyy Suomessa vain Inarin ja Utsjoen kuntien alueella. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna pimennys näkyy hyvin Australiassa ja Tyynen valtameren saarilla, Alaskassa ja Kanadan länsiosissa sekä Kiinan itäosissa.

Pimennys on jo käynnissä Kuun noustessa, joten Kuu pysyttelee koko pimennyksen ajan lähellä horisonttia. Tästä syystä pimennystä on tarkkailtava paikalta, josta on esteetön näkymä itäkoilliseen horisonttiin. Tammikuu on tilastollisesti Suomen pilvisimpiä kuukausia joulukuun ohella, joten pilvet estänevät pimennyksen katselun useilla paikkakunnilla. Paikallisen sääennusteen kehittymistä on hyvä seurata.

Toisin kuin auringonpimennystä, kuunpimennystä on täysin turvallista katsoa paljain silmin.

Monen asian yhteensattuma

Nyt tapahtuva pimennys on herättänyt huomiota mm. Yhdysvalloissa, jossa on käytössä erilaisia nimityksiä erilaisille täysikuille. Kun Kuu on täysi kahdesti saman kalenterikuukauden aikana, jälkimmäistä kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä "blue moon". 31.1. nähtävä pimentyvä täysikuu on tammikuun toinen. Seuraava "sininen kuu" nähdään maaliskuussa. Suomessa kalenterikuukauden toiselle täysikuulle ei ole erityistä nimitystä.

Kyseinen täysikuu on myös lähes ratansa Maata lähimmässä pisteessä, ilmiö josta on viime vuosina alettu Yhdysvaltojen malliin myös Suomessa puhua termillä "superkuu". Noin neljännes täysikuista on tällaisia ns. superkuita. Kuu on tällöin aavistuksen suurempi kuin keskimääräisen täysikuun aikana, mutta eroa ei käytännössä voi huomata paljain silmin.

Vuosittain ympäri maailmaa nähdään 2–4 kuunpimennystä, mutta kaikki niistä eivät näy Suomessa. Seuraava täydellinen kuunpimennys nähdään Suomessa jo tämän vuoden heinäkuussa (27.7.2018), jolloin se näkyy paremmin maan eteläosissa.

Pimennyksen anatomia

Kun Aurinko valaisee Maata, maapallo heittää taakseen avaruuteen varjon. Koska Aurinko ei ole pistemäinen valonlähde vaan se näkyy taivaalla kiekkomaisena, maapallon pyöreä varjo on reunoiltaan hailakampi puolivarjo, ja varjon keskellä on tumma täysvarjon alue. Kuunpimennyksessä Kuun hiukan kallellaan oleva rata on kiertynyt siten, että se kulkee Maan varjon läpi eikä sen ylä- tai alapuolelta, kuten yleensä.

Kuunpimennyksessä voidaan erottaa kolme vaihetta:

Puolivarjopimennys tapahtuu, kun Kuu on osittain Maan puolivarjossa, ja Aurinko valaisee edelleen suoraan osaa sen pinnasta. Pimennys alkaa ja päättyy aina puolivarjopimennyksenä. Tätä vaihetta on haastavaa huomata paljain silmin, sillä Kuun kirkkaus himmenee vain hiukan.

Osittaisen vaiheen aikana Kuu on osittain Maan täysvarjossa, ja sen pimentynyt reuna on selvästi muuta Kuuta tummempi. Kuu voi näyttää punertavalta tai rusehtavalta. Tämä johtuu siitä, että jonkin verran auringonvaloa kulkee Maan ilmakehän läpi ja taittuu sieltä valaisemaan Kuun pintaa. Valo on punertavaa, sillä Maan ilmakehä suodattaa auringonvalon sinertävät sävyt pois. Samasta ilmiöstä johtuvat myös punaisilta näyttävät auringonnousut ja -laskut.

Täydellisen pimennyksen aikana Kuu on kokonaan Maan täysivarjon alueella eli Maan heittämän varjon kaikkein pimeimmällä alueella. Kuu ei kuitenkaan ole silloinkaan täysin pimeä, vaan se näkyy taivaalla tumman punertavana tai ruskeana. Suuret tulivuorenpurkaukset ja aavikoiden pöly voivat vaikuttaa kuunpimennyksen tummuuteen.