Yllättävä vieras tähtienvälisestä avaruudesta

Ursan kirkkaisiin meteoreihin keskittyneen harrastajaelimen eli tulipallotyöryhmän analyytikko Jaakko Visuri ei aluksi kiinnostunut tästä meteorista, sillä hän arvioi kappaleen mitä todennäköisimmin vain hiponeen ilmakehää. Tulipallotyöryhmän päätavoite on paikallistaa Maan pinnalle pudonneita meteoriitteja.

Ryhmän jäsen Markku Siljama päätti kuitenkin koettaa laskea kappaleen lentoradan.

"Kun näin kuvaruudulla valmiin kuvan lentoradasta aurinkokunnassa, jäin katsomaan sitä silmät selällään", Siljama kuvailee. "Eihän tuollaista rataa ole olemassakaan!"

Siljaman laskujen mukaan kappale liikkui niin suurella nopeudella, että sen olisi pitänyt saapua aurinkokunnan ulkopuolelta. Visuri päätti suorittaa tarkemmat ratalaskelmat. Koska tapauksesta oli runsaasti kamera- ja videohavaintoja, hän sai määritettyä kappaleen lentoradan luotettavasti.

"Sainhan noita numeroita tarkistella useampaan otteeseen ja eri suunnista, jotta voitiin olla varmoja", Visuri kuvailee tutkimusta nyt. "Se oli aikaa vievä projekti, mutta ei silti tuntunut sellaiselta, kun oli niin jännää!"

Kappaleen alkuperän kannalta ratkaisevat havainnot Siljamalle ja Visurille toimittivat tulipallotyöryhmän jäsenet Jarmo Moilanen (Vaalan kamera-asema), Harri Kiiskinen (Nyrölä) ja Markku Lintinen (Tampereen Ursan revontulikamera).

Koko taivasta rutiininomaisesti kuvaavat kamerat ovat usein ratkaisevan hyödyllisiä, kun meteorien rataa lasketaan. Tähdenlennoista ei yleensä saada valokuvia, ellei sellainen ole ilmaantunut johonkin kuvaan sattumalta – tai tarkoituksella koko taivasta pimeän aikaan kuvaavin kameroiden kuviin. Havaintoja tarvitaan eri paikkakunnilta, jotta kappaleen lentorata saadaan selvitettyä mahdollisimman tarkasti.

"Olin aika yllättynyt kun kuulin, että meteori olisi peräisin hyperboliselta radalta eli mahdollisesti jopa interstellaarinen", jo aiemmin Stella Arctilla palkittu Jarmo Moilanen muistelee tutkimuksen etenemistä. "Niitä ei ole kovin monia ole havaittu."

Moilanen kiinnostui meteoriiteista 1980-luvulla, kun hän näki kirkkaan tulipallon Kokkolan taivaalla. "Kun 2000-luvun alussa Suomen yllä nähtiin muutamia mahdollisia meteoriitin pudottajia, niin ajatus kamera-aseman perustamisesta tuli mieleen", hän muistelee. Nykyään hän ylläpitää jo vuodesta 2004 Vaalassa toiminutta kamera-asemaa.

"Erityisen hienoksi löydön tekee se, että havainto on suomalaisten tähtiharrastajien tekemä", Harri Kiiskinen arvioi. "Oma osuuteni tapauksen selvityksessä oli havaintodatan kerääminen meteorikameroilla, joita olen asentanut Nyrölän observatorioon ja kotiini Jyväskylään. Yhden Nyrölän kameran videodata oli ratkaisevassa asemassa havaintoa varmistettaessa."

Myös Markku Lintinen on ollut kiinnostunut koko taivaan kuvaamisesta myös jo pitkään. Innostus syttyi aikoinaan revontulia kuvatessa.

"Kotipihalla näkyvyys oli kovin rajoitettua, ja ehdotin Tampereen Ursassa kameran ja videotallentimen asentamista Kaupin tähtitorniin", hän kuvailee. "Syksystä alkaen Yönsilmä-nimellä kutsuttu kamera alkoi kuvata pohjoiseen Näsijärven yli. Kameran hyvä kuvanlaatu innosti muitakin, ja parin seuraavan vuoden kuluessa sain viedä kerholle kamerat kuvaamaan myös muita ilmansuuntia. Joitakin tulipallojakin löydettiin videotallenteista ensimmäisenä talvena."

Elinikäinen harrastus

Stella Arctilla palkittiin myös pitkän linjan tähtiharrastaja, lappeenrantalainen Kai Hämäläinen. Hämäläinen on toiminut aktiivisesti paikallisessa tähtiyhdistyksessä, Etelä-Karjalan Novassa, jo 1980-luvulla.

"Asuin lapsena Lappeenrannassa korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa", Hämäläinen kertoo.

"Parvekkeelta avautui eteläinen taivas, idässä näkyivät nousevat planeetat ja itänaapurin raketti-ilmiöt. Revontuliakin pystyi kurkkimaan. Siinähän se harrastus oli ikään kuin tarjottimella."

Hämäläinen on toiminut monta kertaa myös Etelä-Karjalan Novan puheenjohtajana. Viimeisin pesti on käynnissä juuri nyt.

"Meillä on yhdistyksen 50-vuotisjuhlavuosi menossa", Hämäläinen kuvailee. "Samaan aikaan kun olen iän myötä alkanut kiinnostua historiasta, myös tähtitieteeseen liittyvästä historiasta, on innostavaa seurata, mikä uusia harrastajia kiinnostaa ja miten he alkavat harrastaa."

Hämäläinen kannustaa uusia tähtiharrastajia pitkäjänteisyyteen ja kärsivällisyyteen.

"Monille tästä tulee elinikäinen harrastus, joten ei pidä heti lannistua, jos ensimmäiset revontulikuvat eivät tunnu onnistuvan tai haluamaansa galaksia ei millään saa kaukoputken näkökenttään", hän neuvoo.

"Kannattaa liittyä Ursan ja mahdollisen paikallisseuran jäseneksi, vaikka harrastaisi ihan itsekseen. Tähtiharrastuksessa on nykyisin enemmän eri tapoja päästä alkuun puhelinsovellusten ja etämahdollisuuksien myötä. Mielestäni tähtiharrastus on kuitenkin parhaimmillaan ulkoilmassa nautittuna."