Kvadrantidit aloittavat meteorivuoden. Parvi on aktiivinen 1.–5.1 ja maksimi sattuu 2. ja 3. päivän väliselle yölle, jolloin kohtuullisissa olosuhteissa saattaa nähdä 60 kvadrantidia tunnissa. Havainnon teko ei aina onnistu maksimiaikaan, sillä parven aktiivisuushuippu kestää vain n. 7 tuntia.

Parven säteilypiste sijaitsee 8° Karhunvartijan Nekkar-tähdestä (β Boo) koilliseen ja noin 10° Otavan hännän pään Alkaid-tähdestä (η UMa) itään. Radiantin halkaisija on viisi astetta.

Parven meteorit ovat helposti tunnettavissa, sillä ne ovat kirkkaita ja valkeita, jopa sinertäviä.

Kvadrantidejä voi havaita hyvin jo alkuillasta, sillä radiantti ei Suomessa laske horisontin alapuolelle. Radiantti nousee korkealle aamuyöllä ja on korkeimmillaan aamun sarastaessa.

Ensimmäistä kertaa kvadrantideja havaittiin runsaasti v. 1835, jolloin parven radiantti sijaitsi senaikaisissa tähtikartoissa Muurikvadrantin (Quadrans Muralis) tähdistössä - mistä parven nimi. Kvadrantideista käytetään myös nimeä bootidit radiantin nykyisen tähdistön, Karhunvartijan (Bootes) nimen mukaan.

Kvadrantidien aktiivisuus vaihtelee ja niitä havaitaan runsaammin viiden vuoden välein. Viimeksi näin kävi 1997 tammikuussa – ja tätä ennen vuonna 1992, jolloin niitä havaittiin Suomessakin runsaasti.

Delta-leonidit ovat havaittavissa 15.2.–10.3. välisenä aikana. Himmeitä meteoreja tippuu luultavasti eniten 25. päivä helmikuuta, jolloin ZHR-arvo voi olla 2. Piirroshavaintojen tekemiseen delta-leonidit on hyvä parvi.

Radiantti sijaitsee maksimin aikoihin Leijonan Delta- ja Gamma-tähtien välillä. Delta-leonidit ovat hitaita (23 km/s). Kannattaa olla tarkkaavainen, ettei sekoita näitä antihelionisiin meteoreihin.

Lyrideillä erittäin pitkä historia ja niitä on havaittu jo yli 2000 vuotta sitten Kiinassa.

Lyridit ovat kevätkauden viimeinen kunnolla havaittava parvi eteläsen Suomen leveysasteilla. Pohjois-Suomessa havaintokausi on silloin jo ohi. Lyridejä on miellyttävä ja helppo havaita kirkkaina ja lämmenneinä kevätöinä lähes lumettomassa maastossa.

Aktiivisuus alkaa 16.4 ja loppuu 25.4. Maksimi on 22.4. Lyridien radiantti sijaitsee Herkuleen tähdistön puolella, noin kymmenen astetta Vegasta lounaaseen. Säteilypiste on riittävän korkealla jo Auringon laskiessa, ja kipuaa ylemmäs aamuyön tunteina. Lyridit ovat siis hyvin havaittavissa koko lyhyen yön ajan.

Tavallisesti voi maksimin aikoihin havaita hyvissä olosuhteissa 10 lyridiä tunnissa. Aika ajoin lyridit saattavat kuitenkin esiintyä erittäin runsaina. Viimeisimmät ryöpsähdykset ovat olleet mm. 1922, 1945, 1946 ja 1982, jolloin ZHR-luku oli noin 100, kun se normaalisti on 18.

Eta-akvaridit on erittäin huonosti Suomessa havaittava meteoriparvi, sillä valoisat yöt häiritsevät auringon lähellä olevan parven radiantin havaitsemista. Australiassa tämä parvi kuuluu vuoden parhaimpiin. Parvi on yhteydessä komeettaan 1P/Halley, kuten sen "sukulaisparvi" orioniditkin, jotka esiintyvät lokakuussa. Eta-akvaridit voidaan lukea myös ns. päiväparveksi monien muiden kesän meteoriparvien lailla, vaikka se onkin eteläisellä pallonpuoliskolla havaittavissa pari tuntia pimeän aikaan juuri ennen aamuhämärää.

Parven aktiivisuusjakso alkaa 19.4 ja loppuu vasta 28.5, maksimin osuessa 5. päivälle toukokuuta. Parvella on kaksi maksimia. Toinen aktiivisuushuippu sattuu 8. päivälle toukokuuta. Näitä kutsutaan halleyideiksi, joka on myös joskus käytetty ko. meteoroidivirran yleisnimi. Eta-akvaridit ovat piirteiltään samanlaisia kuin orioniditkin, eli melko nopeita, kellertäviä ja vanoja jättäviä. Tulipallojakin saattaa esiintyä, mutta kuten jo todettiin, Suomessa on suorastaan turhauttavaa yrittää tehdä tästä parvesta havaintoja, vaikka sen ZHR-luku maksimissa on n. 70 ja esim. vuonna 1993 se nousi reilusti yli sadan!

Delta-akvaridit aloittavat syksyn havaintokauden. Parven eteläinen haara säilyi, mutta sen pohjoinen haara korvattiin ANT radianttialueella. Delta-akvaridit on sukulaisparvi kesäkuun arietideille.

Parvi on aktiivinen 12.7.–19.8. ja maksimi on 27.7. Radiantti on Suomessa sen verran matalalla, että parven havaittujen meteorien lukumäärä jää melko pieneksi, vaikka ZHR-luku on 20. Delta-akvaridi-meteorit ovat kooltaan pieniä ja kirkkaat meteorit ovat siksi harvinaisia, eli parvi soveltuu ns. teleskooppihavaintoihin.

Perseidit on yksi kolmesta parhaiten havaittavista meteoriparvista, eikä jaostossa tai ryhmässä mitään muuta meteoriparvea ole havaittu näin runsaasti osittain lämpimien öidenkin vuoksi. Vuosina 1984–1994 havaitsivat n. 4700 perseidiä, joiden keskikirkkaus oli n. 1,8 magnitudia. Parvelle ilmaantunut toinen terävämpi maksimi huipentui vuonna 1993 outburstissa, jossa ZHR-luku nousi 300:aan ja samalla havaittiin runsaasti kirkkaita tulipalloja. Terävä uusi maksimi alkoi hiipua - ja vuonna 1995 siitä ei käytännössä ollut enää mitään jäljellä. Vuonna 2004 parvi tuotti jälleen vuosien tauon jälkeen outburstin ja ZHR-luku nousi 200:n.

Perseidejä esiintyy 17.7.–24.8. ja maksimi on 12.8. Parven meteoreita kannattaa tarkkailla lähinnä 11.–14.8. Radiantti sijaitsee Perseuksen ja Kassiopeian tähdistöjen rajalla ja on korkealla koko yön ajan, kohoten aamuyötä kohden ja sitä voi hyvin havaita parin tunnin ajan keskiyön tienoilla maamme eteläisessä osassa. Perseidit ovat melko nopeita, kirkkaita ja usein punertavan vanan jättäviä. Vanat saattavat jäädä taivaalle useaksi sekunniksi ja kirkkaimmissa tulipalloissa jopa minuuteiksi (ominaista lähinnä outbursteissa). Tunnissa voi odottaa näkevänsä 50–70 perseidiä, joka edellyttää suotuisia olosuhteita. Tämä parvi suosii erityisesti valokuvausharrastajia. Perseidien emokomeetta on 109/P Swift-Tuttle.

Alfa-aurigidit kuuluvat parviin, jotka tunnetaan lähinnä vain harrastajien ja ammattilaisten keskuudessa. Parvella on heikohkon tausta-aktiivisuuden lisäksi on jaksottaisia outbursteja, joita on on tiettävästi havaittu vain vuosina 1935, 1986, 1994 (ZHR n. 30–40) ja 2007 ZHR oli yli 200. Kappa-cygnidien ja alfa-aurigidien radiantit ovat lähellä hiipunutta perseidien radianttia (joka on jo siis liikkunut Ajomiehen tähdistöä kohti). Parvi on lyhytkestoinen (25.8.–5.9.) ja maksimi (1.9.) on erittäin terävä, joskin normaalisti heikko.

Erikoisinta parvessa on sen emokomeetan, C/1911 N1 (Kiess), pitkä 2500 vuoden kiertoaika, mutta onhan myös lyridien emokomeetta pitkäjaksoinen. Parven radiantti sijaitsee muutaman asteen Capellan koillispuolella. Parven meteorit ovat melko kirkkaita.

Syyskuun perseidit alkavat näkyä heti alfa-aurigidien jälkeen 5.9 muutaman asteen päässä ja samassa tähdistössä, mutta niiden emokomeettana saattaa ollakin Bradfield – joka tosin ei ole aivan varmaa. Kuitenkin on melko varmaa, että emokomeetta kuuluu Auringon lähietäisyydeltä ohittaviin Kreutzin-ryhmän komeettoihin. Lisäksi tämä parvi koostuu kahdesta eri parvesta, jotka ovat ikään kuin "sulautuneet" toisiinsa. Läheltä alfa-aurigidien radiantin jatketta, missä syyskuun perseidien radiantti IMO:n mukaan sijaitsee, on löytynyt syyskuun epsilon-perseidien radiantti (RA 170, DE 50, S.L. 39,4 ja nopeus myös 64,5 km/s). Tämän alueen radianttien paikat kuitenkin ilmeisesti tarkentuvat lähivuosina.

Maksimi on 9.9. paikkeilla ja aktiivisuus katoaa noin viikkoa myöhemmin. Radiantti on, tai pitäisikö sanoa, ilmeisesti on noin 5° alfa-aurigidien pohjoispuolella. Syyskuun perseidit jättävät vanoja ja ovat himmeämpiä, kuin alfa-aurigidit. Maksimin tienoilla hyvissä olosuhteissa voi havaita muutaman parveen kuuluvan meteorin tunnissa. Havainnoissa tämän radianttialueen nopeat meteorit kirjataan kaikki toistaiseksi SPE-lyhenteellä.

Draconidit, eli giacobinidit (parven emokomeetta 21P/Giacobini-Zinner) kuuluu mielenkiintoisimpiin parviin lähinnä sen periodisuuden ja lyhyen aktiivisuusaikansa vuoksi. Tietyin välein parvi tuottaa jopa meteorimyrskyjä, jolloin minuutissa saattaa näkyä satoja meteoreja (erittäin harvinaista). Viimeksi parvi oli normaalitasoa (ZHR 5–10) aktiivisempi 2005, jolloin parven aktiivisuutta kuvaava ZHR-luku nousi yli 30:n. Vuosisatamme kauneimmat draconidi-myrskyt havaittiin 1933 ja 1946, jolloin ZHR luvut nousivat yli 10000:n.

Draconideja esiintyy 6.–10.10. ja maksimi on 9.10. Radiantti sijaitsee erittäin korkealla Lohikäärmeen "pään" sisällä. Draconideissa esiintyy usein tulipalloja. Suomessa havaituista tulipalloista merkittävä osa on ollut draconideja.

Epsilon-geminidejä nähdään Suomessakin, mutta parven meteorit ovat merkitty havainnoissa usein sporadisiksi. Epsilon-geminidejä näkyy 14.–27.10. ja maksimi on 20.10. Radiantti sijaitsee Kaksosten epsilon-tähden eteläpuolella maksimin aikaan. Epsilon-geminidit ovat aktiivisuudeltaan heikoimpia meteoriparvista (ZHR vain 2), hieman nopeampia ja keskimäärin himmeämpiä, kuin samoihin aikoihin esiintyvät orionidit. Maksimi on melko laakea, vaikka esiintymisaika onkin lyhyt.

Orionidit kuuluvat perinteisiin syksyn havaintokohteisiin, mikäli sää suosii. Parvi on aktiivinen 2.10.–7.11. ja maksimi on 21.10., jolloin hyvissä olosuhteissa voi nähdä 10–15 orionidia tunnissa. Orionidien radiantin sijainti on noin 10° Betelgeusesta koilliseen ja noin 5° Kaksosten Gamma-tähdestä Alhenasta länteen.

Radiantti nousee muutama tunti ennen keskiyötä nousten maksimikorkeuteensa aamuyöllä ja alkaen laskea melko hitaasti aamua kohden. Tätä parvea kannattaa siis havaita lähinnä keskiyön jälkeen, jolloin radiantti on ehtinyt nousta riittävän korkealle.

Parvessa mielenkiintoisinta on sen maksimiajan laakeus ja siinä esiintyy erinäisiä huippuja ennen maksimia. Ennen päämaksimia (21.10.) vuonna 1993 esiintyi 17.–18.10. outbursti, jossa havaittiin paljon kirkkaita meteoreja (ZHR-luku kolminkertaistui!). Vuosina 2006 ja 2007 parven aktiivisuus oli korkealla tasolla ja ZHR-luku kohosi 60 tienoille, eli kaksinkertaistui normaalista.

Orionidit ovat eta-akvaridien ohella yhteydessä 1P/Halleyn komeettaan, joten parvien meteorit ovat samantapaisia eli melko nopeita, värikkäitä (mahdollisesti kellertäviä) ja vanallisia. Tulipallojakin esiintyy ajoittain. Orionidien ZHR on nykyisin maksimissa noin 30.

Lukuisista filamentestä koostuva tauridien radianttikompleksi jaetaan kahteen erilliseen haaraan, eli eteläiseen ja pohjoiseen. Taurideja näkyy lähes kaksi kuukautta, eli parven aktiivisuus on jakautunut melko tasaisesti pitkälle aikavälille, tutkahavainnoissa kestoksi on saatu jopa puolisen vuotta. Taurideilla ei ole koskaan havaittu poikkeuksellista aktiivisuuden vaihtelua, joskin epätavallisen paljon tauridi-tulipalloja nähtiin maailmalla marraskuun alkupäivinä 1995 ja 2005, kuten David Asher oli aiemmin ennustanutkin. Parven eteläinen haara liittyy lyhytjaksoiseen 2P/Encke 1971 II komeettaan, kun taas pääosa pohjoisista taurideista liittyy ratatyypiltään Apollo-ryhmään kuuluvan 500-metrisen asteroidiin, 2004 TG10:een. Tauridifilamentit ovat (suluissa filamentin rataa kiertävä asteroidi): S Psc (2003 QC10), N Tau (2004 TG10),o Ori (2003 UL3) ja N Tau (2002 XM35), sekä filamentit N Psc, β Ari, S Tau, ϵ Gem ja χ Ori. Kolme tiheintä filamenttiä todennäköisimmin liittyvät komeettaan 2P/Encke. Useimmat filamentit syntyivät noin 2500–5000 vuotta siiten ja viimeisimmän synnystä on ratamallinnuksen mukaan kulunut noin 1200 vuotta.

Eteläiset tauridit on aktiivisia 1.10.–25.11., maksimi on 2.11. Radiantti sijaitsee noin 10° Plejadeista lounaaseen. Pohjoisen tauridihaaran aktiivisuus ajoittuu 1.10.–5.11 välille ja maksimi on 12.11. Usein haaroja ei erotella toisistaan, jolloin käytetään vain yleisnimeä tauridit. Radianttien halkaisijat ovat ovaalinmuotoisia kooltaan 20° × 10° (RA,DE). Hitaanpuoleisia taurideja havaitaan maksimien tienoilla noin viisi tunnin aikana.

Leonideja esiintyy suunnilleen 14.–21. marraskuuta ja välivuosina heikko maksimi esiintyy 17. päivä. Leonidit ovat erittäin nopeita (70,7 km/s) ja näin ollen ne syttyvät ja sammuvat erittäin korkealla (keskimääräinen alku- ja loppukorkeus: 127 km ja 87 km). Parven meteorit ovat yhteydessä komeettaan 55P/Tempel-Tuttle. Radiantti sijaitsee Leijonan pään alueella. Leonidien populaatioindeksi on 2,5 - eli joukossa on ollut kirkkaitakin meteoreja, etenkin joissakin outbursteissa. Parvi on tuottanut meteorimyrskyjä viimeksi vuoden 2000 tienoilla ja jatkossakin sen aktiivisuudessa esiintyy lieviä kohoumia joiden tuoreimpia esiintymisennusteita kannattaa etukäteen hakea kullekin vuodelle netistä.

Radiantti nousee illalla muutama tunti ennen keskiyötä ja se jatkaa nousuaan miltei koko yön. Parvea kannattaakin havaita lähinnä keskiyön jälkeen, jos ajattelee nähtyjen meteorien määrää, mutta ennustettuja outbursteja kannattaa yrittää havaita aina, kun radiantti on horisontin yläpuolella.

Sigma-hydridit kuuluvat heikosti tunnettuihin parviin, jossa mitataan havaitsijan taitoja, sillä ne ovat pääasiassa himmeitä, sekoittuvat sporadisten sekaan ja esiintyvät geminidien kanssa yhtäaikaisesti. Niitä nähdään 3.12.–15.12. ja maksimi on 11./12.12., jolloin ZHR on vain 3.

Geminidit luetaan vuoden parhaimpiin meteoriparviin kvadrantidien ja perseidien ohella. Sään salliessa se on ollut havaitsijoille vuoden antoisin parvi, jos muiden parvien outburstit ovat jääneet näkemättä, tai niitä ei ole ollut. Radiantti on horisontin yläpuolella koko yön ja korkeimmillaan aamuyön jälkeen, mutta sitä voi kuitenkin hyvin havaita miltei heti pimeän tulon jälkeen läpi yön. Parvea kannattaa seurata 7.–17.12. välillä ja sen maksimi on 14.12, jolloin hyvissä olosuhteissa voi nähdä jopa 70 geminidiä tunnissa. Havaintoja kannattaa yritellä mieluimmin ennen maksimia, koska gemidit katoavat taivaalta melkeinpä maksimia seuraavana yönä. Radiantti sijaitsee pari astetta Kaksosten alfa-tähden (Castor) yläpuolella. Geminidit ovat melko kovaa silikaattikoostumusta, joten vanoja esiintyy lähinnä kirkkaimmilla kappaleilla. Tällaisia (ts. tulipalloja) esiintyy vieläpä melko runsaasti.

Eräiden tietojen mukaan tulipalloja (jotka ovat luultavammin geminidejä) on havaittu jo 2400 vuoden ajan. Geminidien alkulähde on luultavasti halkaisijaltaan noin 5 km asteroidi 3200 Phaethon. Geminidien aktiivisuuden on mallinnettu laskevan, kunnes parvi hiipuu kokonaan (lakkaa törmäämästä Maahan) vuoden 2050 tienoilla. Mikäli tämä on totta, kannattaa nauttia tästä parvesta nyt.

Coma berenicidit on aktiivisuudeltaan heikko ja pitkäkestoinen meteoriparvi. Parven meteoreita voi havaita 12.12.–23.1. ja maksimin tienoilla 29.12. voi nähdä muutaman parveen kuuluvan meteorin. Coma berenicidien radiantin paikan oletettiin aiemmin sijaitsevan maksimipäivän tienoilla Denebistä kymmenisen astetta pohjoiseen, mutta uusimman tulkinnan mukaan maksimi onkin vasta loppukuusta ja radiantin paikka saattaa yhtä hyvin kulkea 15 asteen päässä oikealla. Heikko aktiivisuus haittaa radiantin paikan tutkimista. Parven meteorit ovat melko nopeita ja usein himmeähköjäkin. Suomessa coma berenicidejä on havaittu yleensä vain muutama vuodessa. Parven ZHR kohosi vuonna 1987 lähelle kymmentä - eli pientä "aktiivisuushuojuntaa" on havaittavissa.

Ursidit lopettavat meteorivuoden. Parven aktiivisuus jakautuu joulunaluspäiville, joten ursideja on joskus kutsuttu leikillään "joulutähdenlennoiksi". Myös ursidit kuuluvat sellaisten meteoriparvien joukkoon, joilla on havaittu selkeää periodisuutta. Parvi on tuottanut outbursteja 1799 (mahdollinen meteorimyrsky), 1945 (ZHR 170), 1994 (ZHR 90) ja vuosina 1996, 2000, 2007 (ZHR 30–50).

Radiantti on korkealla ja havaintoja voi tehdä illasta aamuun.

Parvi on aktiivinen 17.–24.12., ja melko terävä maksimi osuu keskelle joulukiireitä, eli 22.12. Radiantti sijaitsee Pienen Karhun beta-tähden (Kochabin) luoteispuolella. Tunnin aikana olosuhteiden suosiessa ursideja saattaa nähdä tavallisesti 5–10. Parven meteorit ovat hitaita ja lähtöisin 8P/Tuttle komeetasta, jonka ratataso on melkoisesti kallistunut planeettojen ratatasosta.