Samaan parveen kuuluvat meteoroidit kiertävät myös samalla radalla Auringon ympäri ja Maan rata leikkaa joka vuosi toistuvasti samana päivänä parven meteoroidivirran radan.

Yhdensuuntaisesti radallaan kulkevat samaan parveen kuuluvat meteorit näyttävät syttyvän, tai tulevan yhdeltä ja samalta taivaan alueelta jos mielessäsi jatkat näkemäsi tähdenlentojen ratoja taaksepäin. Tämä ilmiö on perspektiivin aiheuttama aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi suorat rautatiekiskot näyttävät yhtyvän kauempana.

Maan halkaisija on 12 000 km ja ilmakehän raja, jossa meteorit syttyvät, on reilun 100 km korkeudella, joten kuvien 2.3.4. ja 2.3.5. mittakaavat ovat huomattavasti liioitellut. Suppeaa taivaanalaa, josta meteorit näyttävät tulevan, kutsutaan kyseisen parven radiantiksi, eli säteilypisteeksi. Kuva 16 esittää radiantin määräytymisen parven meteorien tulosuunnan mukaan. Kuva 2.3.5. esittää meteorien todellista rataa ilmakehässä, sekä niiden projektioita tähtitaivasta vasten, siten kuin havaitsija A meteorit havaitsee.

Kuva 2.3.6. selventää perspektiivi-ilmiötä: Tien reunat ja katulamppurivistö näyttävät kaukana yhtyvän, vaikka ne todellisuudessa ovat yhdensuuntaiset. Samoin saman parven meteorit näyttävät tulevan samasta kohtaa taivaalta; radiantista.

Radiantti ei ole pistemäinen, vaan laajempi alue, halkaisijaltaan 2–10 astetta. Suurin osa parvista on keskittynyt ekliptikalle ja vain harvojen parvien radiantti sijaitsee edes lähellä taivaan napoja. Jotkut monihaaraiset parvet, kuten akvaridit, muodostavat radianttikomplekseja.

Kuvassa 2.3.7. havaitsijalle B, joka on 45:nnellä asteella pohjoista leveyttä, kyseisen parven meteorit näyttävät tulevan zeniitistä. Havaitsija C sijaitsee samalla leveysasteella, mutta vastakkaisella puolella maapalloa. Havaitsija C näkeekin huomattavasti vähemmän parven meteoreja, koska radiantti on hyvin alhaalla horisontin korkeudella. C:n havaitsemat parven meteorit hipovat ilmakehää vain juuri ja juuri. Kaksitoista tuntia myöhemmin tilanne on päinvastainen, sillä Maa on ehtinyt pyöriä puoli kierrosta akselinsa ympäri. C:lle radiantti on zeniitissä ja B:lle horisontissa. Havaitsija D ei pysty näkemään tämän parven meteoreja lainkaan.

Meteoriparvet on yleensä nimetty sen tähtikuvion mukaan, jossa niiden radiantti sijaitsee sen aktiivisuuden maksimipäivänä. Esimerkiksi 11./12. elokuuta esiintyvän parven nimi on perseidit, koska sen radiantti sijaitsee Perseuksen tähtikuviossa.

Havaitsija tekee parvi-assosiaation meteorin vanan takaisinjatkeen radianttiin osumisen ja kulmanopeuden (suhteutettuna meteorin etäisyyteen oletetusta radiantista) avulla. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että tähän menetelmään liittyy epävarmuutta.

Teoriassa yhdestä havaintopisteestä ei voi täysin varmasti määrittää meteorin radianttia, tai sen kuulumista johonkin parveen. Havaitulla kulmanopeudella saadaan meteorin lentoradan jatkeelle eri geosentrisille nopeuksille pitkällekin kaarelle mahdollisia radianttien paikkoja, joskus jopa kahdelle eri alueelle taivasta.