Vuoden 2002 Syvä taivas -tapaaminen pidettiin 6.-8.9. Manskiven toimintakeskuksessa Hollolassa. Tällä kertaa kyseessä olikin historiallinen tapaaminen, sillä se oli järjestyksessä jo kymmenes ottaen huomioon, että vuoden 1998 tapaaminen jäi pitämättä.

Perjantain ensimmäinen ohjelmanumero olikin katse menneisyyteen kun parisenkymmentä osanottajaa hiljentyivät muistelemaan mitä, missäkin tapaamisessa tapahtui. Saunan ja makkaranpaiston kautta lähdettiin sitten ulos katsomaan selkeää taivasta. Ikävä kyllä ilmassa oli jotakin utua, mahdollisesti Venäjän metsäpaloista joten aivan huippuluokkaa keli ei ollut. Siitä huolimatta putket olivat jälleen kerran ahkerassa käytössä, parhaimmillaan laskimme niitä 17 kappaletta takapihan nurmikolla. Havaintoja ja piirroksia syntyi ahkeraan tahtiin ja joutuipa jopa itse erittäin vaikea linnunradan takana sijaitseva galaksi Maffei 1 antautumaan Markus Tuukkasen valmistamalle 50 sentin Dobsonille, havaitsijoina itse maestro ja allekirjoittanut. Hickson-joukkoja havaittiin myös ahkerasta, samoin kuin planetaarisia sumuja. Keli muuttui aamua kohti huonommaksi ja huonommaksi, joten noin kello neljä viimeisetkin havaitsijat antoivat periksi ja siirtyivät sisätiloihin hyvin ansaituille unille.

Lauantai olikin sitten ensimmäistä kertaa tapaamisten historiassa kirjaimellisesti täynnä ohjelmaa. Aluksi osanottajat istuivat keskustelemaan edellisen yön havainnoista ja juttua riittikin puolisen tuntia, ensimmäistä kertaa tapaamisen historiassa pidetty tilaisuus antoi hyvän kuvan siitä, mitä kukakin oli tehnyt edellisenä yönä ja perinne jatkunee ensi vuoden tapaamisessa, sen verran onnistunut ohjelmanumero se oli. Seuraavana oli vuorossa jaostokokous, jossa pohdittiin hieman apuvetäjän vaihtoa, EDL:n juttutilannetta (joka on sangen hyvä, lisäjuttuja on myös vielä tulossa) ja päätettiin ryhtyä julkaisemaan Linnunratapalsta myös WWW:ssä. Puhetta oli myös ulkomaisista star partyistä ja jaoston uudesta, aivan lähiaikoina julkaistavasta WWW-pohjaisesta havaintojenlähetyssysteemistä. Tietokilpailussa Timo Karhula vei pääpotin ylivoimaiseen tapaan, mutta hän ei ottanut yhtäkään Pekka Parviaisen lahjoittamista palkintokirjoista, koska ne kaikki löytyivät jo hyllystä kotoa. Niinpä Timon viemisiksi kotiin jäi tapaamisen t-paita ja kakkoseksi sijoittunut Veikko Mäkelä sai Burnham's Celestial Handbookit. Kolmas oli Jyri Lehtinen, joka sai palkinnoksi pinon Webb Societyn oppaita. Neljänneksi sijoittui Jaakko Saloranta, jonka palkinto oli Webb Societyn galaksiopas.

Sitten Jorma Koski esitteli Megastar 5.0:n uusia ominaisuuksia videotykillä ja käytännön demolla. Viime kauden havaintoihin päästiin pureutumaan Tuomas Savolaisen vauhdikkaan powerpoint-esityksen avulla. Tapaamisen pääpuhuja oli tänä vuonna Timo Karhula Västeråsista. Hänen eeppinen esityksensä eteläisestä tähtitaivaasta kesti kaksi ja puoli tuntia. Luulenpa, että kovin montaa asiaa ei jäänyt käsittelemättä, niin kattava esitys oli.

Sauna lämpeni myös lauantaina ja muutamien osallistujien saunoessa muut virittelivät kaukoputkia ulkona tai printtailivat etsintäkarttoja sisällä. Ikävä kyllä lauantai-iltana revontulet valtasivat taivaan, joka oli kyllä muutenkin melkoisen utuinen ja havaitseminen jäi lähinnä muutamaan kuriositeettihavaintoon. Yön kestäessä kävi mm. selväksi, että UHC on hyvä suodin revontulien haittavaikutuksen pienentämiseen, käytännössä planetaaristen sumujen havaitseminen ei kärsinyt reposista lainkaan. O-III ja LPR antavat huomattavasti huonomman tuloksen. M57:n kirkastuma näyttäytyi jälleen ja muutenkin yön pääkohteena näytti olevan planetaariset. Nukkumaan päästiin suhteellisen aikaisin.

Sunnuntain ohjelma koostui samanlaisesta havaintokeskustelusta kuin edellispäivänä. Sen jälkeen keskusteltiin tapaamisen sujumisesta ja todettiin, että paljon ohjelmaa on parempi kuin liian vähän ohjelmaa. Ensi vuonna kuitenkin päätettiin karsia yksi ohjelmanumero lauantailta pois. Manskivi todettiin paremmaksi paikaksi kuin Laitiala, huolimatta pienestä makkaratikkuvalikoimasta ja sänkyjen loppumisesta. Onneksi varasänkyjä Manskivessä on runsaasti puhumattakaan patjoista.

Kokonaisuutena tapaaminen oli tänä vuonna todella viimeisen päälle suunniteltu ja organisoitu, toisin kuin eräinä menneinä vuosina. Juhlavuoden kunniaksi myynnissä oli t-paitoja ja EDL-tilauksia kertyi useita. Muutama henkilö myös oli halukas ottamaan osaa Webb Societyyn ja NDSOS:n yhteisliittymiseen. Paikalla oli noin neljäkymmentä henkilö, joista kolmisenkymmentä vietti Manskivessä myös yötä. Kaikenkaikkiaan erittäin hyvä tapaaminen, ellei peräti historian paras. Ensi vuonna kun taso pysyy samana mutta tiedotus alkaa jo aikaisemmin ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Deep Sky -tapaaminen vahvistaisi edellisestäänkin paikkaansa valtakunnan havaitsijoiden ykköstapaamisena.

Riku Henriksson