Syvän taivaan kohteet on yleisnimitys, jota käytetään oman aurinkokuntamme ulkopuolella sijaitsevista tähtitaivaan pintakohteista. Lähimmät niistä sijaitsevat Linnunradassa vain kymmenien valovuosien etäisyydellä, kun taas kaukaisten kvasaarien valo on ehtinyt matkata miljardeja vuosia ennen saapumistaan havaitsijan näkyville. Helpoimmat syvän taivaan kohteet ovat ihailtavissa paljain silminkin, haastavimmat puolestaan vaativat suurta kaukoputkea ja erittäin pimeitä olosuhteita. Kohteet luokitellaan tavallisesti allaolevan jaottelun mukaisesti.

Avoimet tähtijoukot

Avoimiksi tähtijoukoiksi kutsutaan samasta avaruuden molekyylipilvestä muodostuneita tähtikeskittymiä. Joukkojen tähtimäärä vaihtelee muutamista kymmenistä aina muutamiin tuhansiin ja tähdet ovat liki samanikäisiä. Pallomaisiin joukkoihin verrattuna avoimet joukot koostuvat verrattaen nuorista tähdistä, tosin poikkeuksiakin on, esimerkiksi Härän tähdistön M67. Useisiin nuoriin avoimiin tähtijoukkoihin, kuten Härän tähdistön Seulasiin (M45) liittyy sumuainesta. Omassa Linnunradassamme avoimet joukot ovat pääasiassa keskittyneet spiraalihaaroihin galaksin tason tuntumaan ja nykyisin tunnettujen joukkojen määrä on yli 1000.

Asterismeiksi kutsutaan näennäisesti lähekkäisten tähtien keskittymiä, joissa tähdet ovat kuitenkin todellisuudessa eri etäisyyksillä toisistaan. Esimerkiksi Vesimiehen tähdistön M73 kuuluu asterismeihin. Kohteiden ominaisliikkeen sekä fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella jotkin aiemmin avoimiksi joukoiksi luokitellut kohteet on myöhemmin luokiteltu asterismeiksi.

Pallomaiset tähtijoukot

Pallomaiset tähtijoukot ovat tiiviitä tähtikeskittymiä, jotka kiertävät Linnunradan keskusta sen ympärillä olevassa halossa. Iältään useimmat pallomaiset joukot ovat vanhoja ja niiden tähdet ovatkin spektriltään punertavampia kuin avoimien joukkojen tähdet. Taivaan kirkkaimmat pallomaiset joukot ovat pohjoisilla leveysasteilla horisontin alle jäävät Omega Centauri (NGC 5139) ja 47 Tucanae (NGC 104). Suomesta havaittavista pallomaisista joukoista huomattavimpiin kuuluvat  Käärmeen tähdistön M5 ja Herkuleen kuuluisa M13. Linnunradasta pallomaisia joukkoja tunnetaan noin 160, mutta suuremmissa galakseissa niitä saattaa olla useita satoja tai jopa tuhansia.

Sumut

Sumut on yleisnimitys tähtienvälisille pöly- ja kaasupilville. Pääosin ne koostuvat vedystä ja heliumista, jotka ovat maailmankaikkeuden yleisimpiä alkuaineita. Nuorten tähtien syntyalueina tunnettujen emissiosumujen, kuten Käärmeen tähdistön Kotkasumun (M16) vastapainoksi taivaalla on myös kuolleiden tähtien jäänteistä syntyneitä sumuja. Näihin lukeutuvat planetaariset sumut, esimerkiksi Nostopainosumu (M27) ja supernovajäännökset, kuten Rapusumu (M1). Emissiosumuista poiketen heijastussumut eivät itse säteile valoa, vaan heijastavat jonkin lähellä sijaitsevan tähden valoa, kun taas pimeät sumut aiheuttavat valon absorptiota ja siksi näkyvät tummina pilvinä joko tähtikenttää tai emissiosumua vasten.