Ursan Syvä taivas -jaoston toiminta juontaa juurensa vuoteen 1985. Tuolloin kirkkoherra Risto Heikkilä, joka toimitti Tähdet ja avaruus -lehden Syvä taivas -palstaa, aloitti jaostonvetäjänä ja Ursa Minor -lehden Linnunrata-palstan toimittajana. Jaoston ensimmäinen havainto-ohjelma julkaistiin Tähdet ja avaruus -lehdessä ja harrastajien toivottiin sen pohjalta havaitsevan kohteita sekä lähettävän piirroksia ja havaintokertomuksia jaostonvetäjälle julkaistavaksi ja vertailtavaksi.

Kiireidensä vuoksi Risto Heikkilä siirtyi pian sivuun Linnunrata-palstan toimittajuudesta ja hänen paikkansa otti Isto Kauhanen Porista. Isto hoiti tehtävää vuodesta 1986 aina vuoteen 1989 saakka. Hänen seuraajansa oli Petteri Rajanen, joka tunnettiin erityisesti havaintopiirrostekniikan kehittäjänä. Tunnustuksena tästä hän voitti kansainvälisen Webb Society Graphics Awardin vuonna -93. Jaosto oli saanut riveihinsä useita nuoria harrastajia ja havaintoaktiivisuus oli kovassa kasvussa.

Jaosto sai toisen vetäjänsä vuonna 1991, jolloin Risto Heikkilän tilalle astui Riku Henriksson. Hän kehitti jaoston toimintaa mm. julkistamalla jaoston oman lehden, joka sai nimen EDL (Equatorial Dust Lane) (EDL). Lisäksi jaosto alkoi kokoontua vuosittaiseen jaostotapaamiseen, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1992 aktiivihavaitsija Jere Kahanpään kesämökillä. Tuolloin jaoston piirissä oli jo noin 30 tähtiharrastajaa.

Vuonna 1992 Petteri Rajanen vetäytyi Linnunrata-palstan toimittajuudesta ja hänet korvasi Jere Kahanpää, joka jäi sittemmin historiaan yhtenä jaoston tuotteliaimmista havaitsijoista. Kahanpään tilalle nimettiin vuonna 1997 Ursan Cygnus-kesätapahtumassa Marko Moilanen. Cygnus vahvisti jälleen paikkaansa UMi-toimittajien korvautumispaikkana, kun alunperin Porissa vaikuttanut mutta Turkuun opiskelemaan siirtynyt Tuomas Savolainen otti ohjat käsiinsä vuoden 1999 Cygnuksella Turussa. Hänestä tuli samalla historian ensimmäinen jaoston apuvetäjä.

Tuomas astui työkiireiden vuoksi sivuun vuoden 2003 alusta ja hänen paikkansa otti juuri asepalveluksesta vapautunut Jaakko Saloranta. Samana vuonna käynnistyi myös jaoston sähköisen havaintoarkiston, The Deep Sky Archiven, toiminta, jonka myötä tarve lähettää paperisia havaintoraportteja jaostonvetäjille poistui asteittain. Arkisto lanseerattiin englanninkielisenä, jotta sen käyttö oli sujuvaa myös jaoston kansainvälisille yhteistyötahoille.

Vuonna 2004 jaoston pitkäaikainen vetäjä Riku Henriksson siirtyi syrjään. Jaakko Salorannasta tuli uusi jaostonvetäjä ja apuvetäjäksi ylennettiin porilaistaustainen jaoston aktiivi Juha Ojanperä. Tuolloin myös Ursa Minor -lehden uudistukset vähensivät jaoston oman EDL-lehden kysyntää tuntuvasti. Lehti ajettiin lopulta alas, kun Ursa Minorin uusi artikkelimainen rakenne palveli laajempaa lukijakuntaa entistä laajemmin.

Vuosi 2009 oli jälleen muutoksen aika Syvä taivas -jaostossa. Pitkäaikainen vetäjä Jaakko Saloranta luopui tehtävistään opiskelukiireiden vuoksi, ja uudeksi vetäjäksi nousi apuvetäjä Juha Ojanperä. Jaostolla oli ensi kertaa sen historian aikana kaksi apuvetäjää ja samalla jaosto sai myös ensimmäisen naispuolisen toimihenkilön. Apuvetäjiksi nimitettiin kokenut jaostoaktiivi Iiro Sairanen Imatralta sekä nuori ja kyvykäs havaitsijalupaus Linda Laakso Kaarinan Piikkiöstä.

Helmikuussa 2012 varsinaisen vetäjän pestin otti järvenpääläinen Toni Veikkolainen. Samalla Iiro Sairanen jatkoi apuvetäjänä. Aiemmat toimihenkilöt Juha Ojanperä ja Linda Laakso siirtyivät Ilmakehän optiset ilmiöt -jaoston vastuuhenkilöiksi, mutta jatkoivat edelleen syvän taivaan havaitsijoina.

Syvän taivaan havaintotoiminta on viime aikoina ollut murrosvaiheessa valokuvaamisen viedessä tilaa perinteiseltä piirroshavaitsemiselta. Taivaanvahti-järjestelmän julkistamisen myötä syvän taivaan valokuvilla oli ensimmäistä kertaa keskitetty valtakunnallinen tietokanta. Samalla Deep Sky Archiven havaintomäärä on jatkanut hidasta kasvuaan ja on ylittänyt jo 7000 havainnon rajan.

Osana Ursan organisoidun harrastustoiminnan muutosta jaostonimityksestä luovuttiin ja syvän taivaan havaitsijat toimivat nykyisin harrastusryhmänä. Sen vuotuinen tapaaminen järjestetään nykyisin Ursan Tähtikallion havaintokeskuksessa, jossa harrastajien käytössä on tasokas, nykyaikainen havaintokalusto. Tehtäväänsä syvän taivaan havaitsemisen edistäjänä jaosto ja sittemmin ryhmä on toteuttanut jo vuosikymmenien ajan.