Fraktaalinen maailmankaikkeus

Jännä asia Space Enginessä on, että se ei tunne rajoja. Pystyt pureutumaan pieniin yksityiskohtiin tai valtaviin rakenteisiin, matkustamaan miljardien valovuosien päähän tutkimaan yksityiskohtia. Tämä johtuu siitä, että ohjelma generoi "lennossa" uusia yksityiskohtia. Joitakin käyttäjiä voi tosin harmittaa, että aidon ja keksityn rajaa on lähes mahdotonta erottaa.

Suurin ero Celestiaan automattisesti generoituvan maailmankaikkeuden lisäksi kappaleiden kolmiulotteisuus. Planeettojen pinnat ovat aidosti kohollaan ja esimerkiksi tähtisumut on tehty volymetrisiksi. Celestiassa tällaisia ominaisuuksia on vain erityisesti lisätyissä taivaankappaleissa tai modeissa. Mikäli olet ensimmäistä kertaa tutustumassa virtuaaliseen 3D-avaruuslentelyyn, suosittelen aluksi Celestiaan uppoutumista ja Space Enginen aloittamista vasta sitten, kun Celestia-maailmaa alkaa jo olla tuttua.

Iso ero on myös näytönohjaimen grafiikkaväännön hyödyntäminen. Se mahdollistaa hyvinkin näyttäviä efektejä, mutta tavallinen peruskone menee niistä helposti solmuun. Pelikoneella Space Engine on nautittavaa katseltavaa.

Opetuskäyttöön Space Enginessä löytyy mukavia ominaisuuksia, kuten aurinkokunnan kappaleiden pikavalikko tai kappaleiden järjestäminen kokojen mukaan. Perustietoa on myös tarjolla ohjelman tietokannassa. Kuitenkin näppäimistön avulla tehdyt pikakomennot eivät liikkumisessa taivaankappaleiden esittelyyn ole tuntuneet aivan yhtä mukavilta kuin Celestiassa.

Siinä missä Celestiassa valittavana on lähinnä joko nopeudella tai paikassa liikkuminen, sisältää Space Engine paikassa liikkumisen lisäksi kaksi erilaista lentomoodia. Ne ovat "lentokonemoodi", jossa liikkumista ohjaillaan lentokoneen tapaan sekä täysin vapaa 3D-liikemoodi. Celestian tapaan on mahdollista lukita näkymäsuunta jonnekin samaan aikaan, kun liike tapahtuu kokonaan toiseen suuntaan. Näiden opettelu ja yhdistäminen omaan käsittelytyyliin sopivaksi vie reilusti aikaa ennen kuin se on sulavaa. Kuitenkaan Orbiterin kaltaista varsinaista lentomekaniikkaa ei tarvitse opetella.

Yksi erikoisista ominaisuuksista Space Enginessä on valotuksen säätäminen. Sen ansiosta voi tarkastella tähden yksityiskohtia tarkasti ja hieman säätämällä siirtyä katsomaan sitä kaukana kiertävää asteroidia. Myös joidenkin kohdetyyppien, kuten galaksien valoa pystyy säätämään erillään peruskappaleiden valotuksesta. 

Yhdessä kohteiden kolmiulotteisuus ja valaistuksen näytönohjaimen mahdollistamat tehoefektit mahdollistavat maisemat, jollaisiin ei reaaliaikaisesti mallintuvissa virtuaaliympäristöissä ole totuttu. Space Engine on myös erinomainen avaruuden esittelemiseen niin aurinkokunnan kuin kaukaisten kohdetyyppienkin osalta.

Eksoottisempiakin kohteita löytyy. Tässä mallinnetaan mustan aukon aiheuttamaa avaruuden vääristymistä. Galaksimallinnus pimeine pölypilvineen on kaunis, mutta siihen yhdistetyt lentäessä ohi viuhuvat tähden tuntuvat hieman irrallisilta ennen kuin menee tutkimaan aidosti mallinnettuja tähtiä.

Kokonaisuudessaan Space Engine on upeimpia ohjelmia avaruuden ihmeiden esittelyyn. Huonona puolena on toki, että sisältö jää helposti näyttävyyden varjoon ja liian värikäs avaruusmaisema on kiiltokuvanhohtoinen verrattuna valjuun tähtiharrastajalle avautuvaan todellisuuteen. Ohjelmaa kehitetään jatkuvasti ja vuonna 2019 tapahtuneen Steamiin julkaisun jälkeen sen suosio on kasvanut entisestään. Siitä nähdään varmasti monta uutta versiota lisäyksineen lähivuosien kuluessa.