Kojelautaa kerrakseen

Perusaluksena Orbiterissa on Delta Glider, joka on ydinkäyttöinen sukkula-alus. Se ei anna mitenkään hirveää työntövoimaa, mutta valtavan ominaisimpulssinsa ansiosta sillä sujuvat pitkätkin matkat aurinkokunnassa. Aluksessa on sekä normaalit rakettimoottorit että leijuntamoottorit, jotka mahdollistavat pystysuoran nousun. Valinnaisessa mallissa on mukana myös ilmaa hengittävä scramjet, joka mahdollistaa lennon ilmakehän yläosissa noin 5-10-kertaisessa äänennopeudessa.

Näkymiä on pääasiassa neljänlaisia. Voit ohjata alusta sen ulkopuolelta nähtynä, sisältä POV-näkymästä (kuvassa), normaalista kojelautanäkymästä tai virtuaalikojelaudalta. Useimmat säädöt pystyy tekemään joko hiirellä säätöä napsauttamalla tai vaihtoehtoisesti näppäimistön pikakomennolla.

Mittaristonäyttöjä on kaksi ja niille pystyy valitsemaan haluamansa asiat. Kuvassa oikealla on virtuaalihorisontti, jossa näkyy aluksen nopeus, korkeus sekä pystysuuntainen nopeus. Alapuolella samassa näytössä ovat kiihtyvyydet. Vasemmassa näytössä puolestaan on navigointi. Tyypillinen muu näyttö olisi esimerkiksi maailmankartta tai kiertoprojektio sivulta.

Aivan aluksi kannattaa opettelua haittaava realismi kytkeä pois päältä. Erityisen tärkeä on poistaa lämpövauriot, sillä aloittelijalle on lähes mahdotonta laskeutua riittävän kevyesti ilmakehään. Sen sijaan ajoainetta ei välttämättä kannata kytkeä pois. Aluksen muuttuva massa tuo lisää mielenkiintoa lentämiseen ja riittää vakionakin monenlaisiin ratamanooevereihin.

Halutessaan saa näkyviin esimerkiksi alukseen kohdistuvia voimia. Oheisessa kuvssa T on työntövoima, L on noste, G on gravitaatio, D on ilmanvastus ja F on voimien summa.

Valikon kautta pystyy myös valitsemaan erilaisia näkymiä ja valintoja, tosin näppäinkomennot opettelemalla kaikki sujuu kätevämmin. Aluksen ohjaaminen sujuu melkoisen hyvin ihan näppäimistölläkin (numpad on lähes välttämätön), mutta vielä enemmän lentämisestä nauttii joystickin kanssa.

Sukkulan ohjaimiin

Orbiterin kenties suosituin alus on Nasan avaruussukkula. Sillä pystyy simuloimaan esimerkiksi laukaisun avaruuteen ja telakoitumisen Kansainväliselle avaruusasemalle sekä laskeutumisen kiitoradalle. Kohteen lähestyminen ja telakointi kiertoradalla ovat tosin melkoisen vaativaa touhua ja niiden onnistumiseksi täytyy yleensä turvautua lentotietokoneen apuun. Lentotietokoneen käyttämisen opetteleminen oma lukunsa sinänsä eikä siihen näin lyhyessä introssa pysty menemään syvemmälle. Telakoinnissa täytyy hahmottaa aluksen kolme erilaista ohjausmoodia, ne ovat kääntyminen RCS-moottorien avulla, lineaarinen liikkuminen RCS-moottoreilla sekä pelkästään siivekkeisiin perustuva ohjaaminen ilmakehässä.

Kätevä valinta on ajan kulumisen nopeuden säätely. On kuitenkin helppo vahingossa kääntää sen nopeus liian kovalle ja joko törmätä tai singota itsensä aivan väärälle radalle. Se kuitenkin helpottaa ja estää tylsistymästä hitaissa manoovereissa.

Avaruussukkulalla laskeutuminen kiitoradalle suhteellisen helppoa, kunhan ohjaamisen periaatteet ymmärtää. Lentonopeuden ja tulokulman opettelu vie aikansa. Sen sijaan laukaisu juuri tietynlaiselle radalle voi olla hankalaa. Nopeasti tulee myös tutuksi, miten auttamattoman tehottomat sukkulan omat ratamanoovereihin käytettävät moottorit ovat verrattuna lisäpolttoainesäiliöstä ammentaviin päämoottoreihin.

Skenaariona kannattaa kokeilla esimerkiksi hätätilannetta, jossa apuraketit irrotetaan reilun minuutin lennon jälkeen. Pystytkö saamaan sukkulan hallintaasi ja ehjänä kentälle?

Orbiterista löytyy jo vakiona koko aurinkokunta. Tarkempia tekstuureja on ladattavissa useimmille taivaankappaleille, mikäli haluaa hivellä silmiään.

Voi esimerkiksi kokeilla, miltä tuntuisi startata Delta Gliderilla Kuun pinnalta ja laskeutua maapallolle. Tämä ei ole hirveän vaikeaa. Sen sijaan esimerkiksi Marsin pinnalta matkaan lähteminen ja laskeutuminen kentälle maapallolla on jo aikamoinen suoritus. 

Mukana on erilaisia skenaarioita, monet niistä sisältävät useita eri aluksia eri sijainneissa. Kannattaa käydä katselemassa maisemia vaikka Jupiterin kiertoradalla.

Orbiterin rikkaus on sitä kehittävä yhteisö. Vaikka ohjelma onkin vain Freeware eli sen koodi ei ole avointa, pystyvät harrastajat lisäämään siihen suhteellisen helposti omia modejaan ja kuka tahansa voi ladata niitä netistä aiheeseen omistautuneilta sivustoilta.

Tässä kuvassa on StarShipOne-lisäosan alus, jolla voi kokeilla, miten helppoa tai vaikeaa on kiihdyttää avaruuden rajalle eli sadan kilometrin korkeuteen, kun startti tapahtuu suihkulentokoneen kyydistä. Ei aivan niin helppoa kuin voisi luulla.