Mitä kaikkea taivaalla voi nähdä Tähtiharrastuspäivän yönä 23./24.9.2023? Tähtikuvioita, planeettoja, satelliitteja sekä tähdenlentoja! Riittävän pimeältä paikalta voit nähdä jopa kotigalaksimme Linnunradan sekä sen naapurin, Andromedan galaksin. Tältä sivulta löydät tähtikartan ja vinkit kohteiden etsimiseen.

Yötaivas näyttää upeimmalta, kun havaintopaikka on mahdollisimman pimeä. Jos et tunne lähiseudultasi hyviä pimeitä paikkoja, Taivaanvahdin havaintopaikkakartta voi auttaa. Koeta löytää paikka, jossa lähistöllä on mahdollisimman vähän katulamppuja.

Voimakas pilvipeite estää taivaan tarkkailun. Sääennusteen voit katsoa Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

Aurinko laskee koko maassa noin klo 19.15. Taivas alkaa olla havaintojen kannalta riittävän pimeä noin puolitoista, kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen, mutta jo hieman vaaleammaltakin taivaalta voi tarkkailla kirkkaimpia tähtiä.

Tarkastele 23.9. Helsingin iltataivasta Ursan tähtikartasta Voit muuttaa kellonaikaa ja havaintopaikkaa sivun alaoikealla olevista kuvakkeista!

Lataa Ursan maksuton tähtikartta kännykkääsi

Yöllä 23./24.9.2023 on taivaalla nähtävissä paljain silmin yhteensä neljä planeettaa: Jupiter, Saturnus, sekä aamuyöllä taivalla kiipeävät kirkas Venus ja himmeä Merkurius. Ne näyttävät kaikki paljalla silmällä tähtimäisiltä, ainoastaan kirkkaus vaihtelee.

Saturnus löytyy eteläisessä Suomessa periaatteessa jo kaakkoiselta iltataivaalta puoli kymmenen aikoihin, mutta se on matalalla ja sitä voi olla vaikeaa löytää. Pohjoisessa Auringon myöhempi laskuaika lykkää Saturnuksen erottumista hieman. Planeetta on korkeimmillaan etelän suunnalla aamuyöllä puoli kahden aikoihin.

Jupiter on itäkoillisessa puoli yhdentoista aikoihin ja on korkeimmillaan etelässä aamukuudelta Auringon jo noustessa. Se on varsin kirkas, jopa huomiotaherättävä, mutta ei vedä vertoja Venukselle. Jupiterin neljää suurinta kuuta voi havaita helposti kiikarilla. Ne näkyvät jupiterin ympärillä rivissä, ja ovat vasemmalta oikealle lukien Ganymedes, Europa, liki Jupiterin kiekossa kiinni näkyvä Io sekä selvästi planeetasta kauempana näkyvä Kallisto.

Venus nousee taivaalle koillisen ja idän välistä aamukolmen jälkeen, ja on idän ja kaakon välillä Auringon noustessa. Se on hyvin kirkas.

Merkurius on aurinkokunnan sisin planeetta ja viihtyy taivaalla siksi vielä Venustakin lähempänä Aurinkoa. Siksi se näkyy aina vain vaalealla ruskon taivaalla. Merkuriusta voi olla haastavaakin havaita. Se on suunnilleen idässä aamukuudelta noin seitsemän asteen korkeudella. Horisontin suunnalla on usein utua ja kaukaisia pilviä, joten Merkurius saattaa jäädä niiden taakse.

Palaa sivun yläosaan | Tähtikartta

Koko maassa tulee syyskuussa pitkän kesän jälkeen jo niin pimeää, että tähtitavias esittäytyy koko loistossaan.

Auringon laskettua taivas alkaa tummua hitaasti, ja ensimmäisenä taivaalle syttyvät Saturnus-planeetan lisäksi kirkkaimmat tähdet. Niistä kolme muodostaa selvän kolmion korkealle taivaalle. Kyseessä on Kesäkolmiona tunnettu näky.

Kesäkolmio ei ole varsinainen tähdistö, vaan se on kolmen tähdistön (Kotka, Joutsen ja Lyyra) kirkkaimpien tähtien muodostama kolmio. Se on taivaalla korkealla etelässä iltakahdeksan aikoihin. Etelähorisonttia kohti osoittaa kolmion kärki, jonka tähti on Kotkan tähtikuvion Altair. Siitä ylöspäin oikealla on Lyyran Vega, ja vasemmalla Joutsenen Deneb.

Pohjoisen ja koillisen suunnalla loistaa Ajomiehen tähdistön kirkas Capella-tähti, ja lännessä iltaruskon taivaalla Karhunvartijan tähdistön Arcturus.

Hiljalleen taivaalta alkaa erottua lisää tähtiä. Tutuimmista tähtikuvioista iltayön taivaalla ovat kauhamainen Otava (joka on osa Ison karhun tähtikuviota) korkealla luoteessa ja W-kirjaimen muotoinen Kassiopeia liki taivaanlaella koillisessa.

Koillisesta nousee illan ja yön mittaan Seulasten eli Plejadien tähtijoukon pieni ja tiivis tähtirypäs. Yhdentoista maissa sieltä nousee Härän tähdistön punertava Aldebaran, ja puolenyön jälkeen taivaalle alkaa kiivetä Orion punainen ylijättiläistähti Betelgeuse etunenässä. Talvitaivaalta tuttu Orion on matalalla idän ja kaakon välillä aamukolmelta.

Tähtikuvioiden tunnistamisessa voi käyttää apuna tähtikarttaa, Ursan planisfääriä (jos sellainen löytyy) tai Ursan mobiilitähtikarttaa.

Palaa sivun yläosaan | Tähtikartta

Mikäli havaintopaikalla ovat riittävän pimeää, sieltä voi koettaa nähdä myös kotigalaksimme Linnunradan. Linnunrata on kiekkomainen spiraaligalaksi, ja aurinkokunta sijaitsee sen kiekon sisällä. Voimme siis nähdä tämän kiekon ympäröivän meitä taivaalla. Pohjoiselta pallonpuoliskolta ei näy Linnunradan kirkkaimpien keskusalueiden suuntaan, mutta melko lähelle. Galaksin meistä katsottuna kirkkaimmat alueet ovat elokuun lopun iltana etelän ja lounaan suunnalla ja galaksin vyö kohoaa sieltä kohti taivaanlakea, kulkee sen kautta ja laskee himmeänä toiselle puolelle taivasta.

Linnunrata näyttää himmeästi hohtavalta vyöltä, ja himmeä hohde on peräisin galaksin kiekon sisältämistä tähdistä. Pimeillä paikoilla Linnunrata näyttää kirkkaammalta, ja siitä voi erottaa tummempia alueita, jotka johtuvat kiekossa olevista suurista pölypilvistä. Niiden alueella tapahtuu vilkasta tähtien muodostumista.

Siinä missä Linnunrata on helppo nähdä kuuttomana yönä erämaassa, asutuilla alueilla katuvalojen lomasta sitä on mahdotonta nähdä. Kannattaa siis etsiä mahdollisimman pimeä havaintopaikka. Hyviä paikkoja on listattuna Ursan havaintopalvelu Taivaanvahdin pimeiden paikkojen kartalle. Jos tiedät lisää hyviä, julkisia havaintopaikkoja, voit ilmoittaa ne kartalle!

Linnunrata on Suomesta katsottuna parhaimmillaan syksyllä, sillä se kohoaa korkealle taivaalla. Linnunrata kulkee taivaalla Kilven, Kotkan, Nuolen, Ketun, Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian ja Perseuksen tähdistöjen kautta. Jos taivaalta löytää Kesäkolmion muodon, sen kaksi tähteä, Joutsenen Deneb ja Kotkan Altair sijaitsevat Linnunradan alueella. Kassiopeian W-muodon tunnistaa myös moni.

Palaa sivun yläosaan | Tähtikartta

Andromedan galaksi on tyypillisesti kaukaisin kohde, minkä taivaalla voi erottaa paljain silmin. Naapurigalaksimme sijaitsee noin kahden ja puolen miljoonan valovuoden etäisyydellä, eli nyt näkemämme valo on lähtenyt sieltä liikkeelle samoihin aikoihin kun nykyihmisen kaukainen sukulainen Homo habilis eli käteväihminen alkoi hiippailla Afrikassa.

Galaksin löytämiseksi on ensin löydettävä Andromedan tähtikuvio. Kiikairesta on apua galaksin löytämisessä tähtipaljouden joukosta. Ursan tähtikartta voi auttaa tässä. Andromeda on keskiyöllä korkealla idässä.

Palaa sivun yläosaan | Tähtikartta