Yleistä

Auringon havaitsemisessa turvallisuus on aina syytä asettaa etusijalle. Valoa päivätähdestä tulee lähes 400 000 kertaa niin paljon kuin täysikuusta, ja varomaton havaitsija saattaa menettää joko näkönsä tai paremmassa tapauksessa vain kuvauskalustonsa. Auringon fotosfäärin (näkyvän pinnan) havaitseminen kiikarilla tai kaukoputkella visuaalisesti tai valokuvaamalla edellyttää optiikan eteen kiinnitettävän suodattimen (ns. täysaukkosuodattimen) käyttöä, erityistä Herschel-kiilaa tai Auringon kuvan projisointia okulaarin läpi levylle, josta sitä katsellaan. Valon kulkutien väliin ei saa mennä, kun kuvaa projisoidaan. Projisointimenetelmää käytettäessä on hyvä torjua hajavaloa ja siten parantaa kontrastia esimerkiksi asettamalla projisointilevy laatikon pohjalle.

Täysaukkosuodattimia voidaan rakentaa erityisestä aurinkokalvosta, joka on syytä kiinnittää havaintolaitteen koon mukaiseen kehykseen tukevasti. Turvallista visuaalihavaitsemista varten on käytettävä kalvoa, jonka optinen tiheys on 5,0. Katselukäyttöön tarkoitetut kalvot täyttävät tämän vaatimuksen. Valokuvatessa kapeammilla kaistoilla tarvittavat valotusajat ovat usein pidempiä, ja kuvaukseen voidaankin käyttää katselukalvon sijasta enemmän auringonvaloa läpäisevää kalvoa (optinen tiheys 3,8). Tätä kalvoa ei saa kuitenkaan käyttää Auringon katseluun edes hetkellisesti. Tavallisimpiin kaukoputkimalleihin on myynnissä toisinaan myös valmiiksi kehystettyjä aurinkokalvosuodattimia.

Ursa myy laseja, joita käyttäen Aurinkoa voi katsella lyhyen ajan edellyttäen, että muita optisia apuvälineitä ei ole käytössä. Useimmiten näitä laseja hankitaan auringonpimennysten edellä.