Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Vuosikirjan sanasto

A

Absoluuttinen magnitudi

katso. magnitudi.

Aika

Ajan perusyksikkö on sekunti, jonka pituus määritellään cesium-atomin värähtelyjen avulla. Virallinen aika perustuu nykyisin atomikellojen mittaamaan atomiaikaan (TAI). Aurinkoaika määräytyy Auringon näennäisen suunnan mukaan. Greenwichin kautta kulkevan nollapituuspiirin aurinkoaikaa sanotaan yleisajaksi (UT). Maapallon pyörimisen hidastuessa yleisaika jää vähitellen jälkeen atomiajasta. Aikamerkeissä käytettävä koordinoitu yleisaika (UTC) pidetään likimain samana kuin UT käyttämällä tarvittaessa karkaussekunteja. Taivaankappaleiden liikkeiden laskemisessa käytetään ideaalista tasaisesti etenevää terrestristä aikaa (TT), joka on käytännössä sama kuin aiemmin käytetty dynaaminen aika (DT).
Atomiaika, dynaaminen aika ja UTC etenevät samalla nopeudella, mutta poikkeavat hieman toisistaan. Atomiajan ja dynaamisen ajan erotus pysyy aina samana; UTC:n ero näihin kasvaa kesäkuun ja joulukuun lopussa tarvittaessa lisättävien karkaussekuntien vuoksi.
Vuoden 2019 kesäkuun alussa UTC:n ja TT:n ero oli 69,35 sekuntia.

Alakonjunktio

katso aspektit.

Apheli

Apheli on Aurinkoa kiertävän kappaleen radan kaukaisin piste. Vastakohta periheli.

Aspektit

Kahden planeetan ja Auringon keskinäisiin asemiin liittyviä tapahtumia. Kun planeetta on Auringon suunnassa, se on konjunktiossa. Sisäplaneetta (Merkurius tai Venus) voi olla joko Maan ja Auringon välissä, jolloin se on alakonjunktiossa, tai Auringon takana yläkonjunktiossa. Maan radan ulkopuolella liikkuva planeetta on oppositiossa, kun se on vastakkaisessa suunnassa kuin Aurinko. Oppositiossa ollessaan se on lähinnä Maata, on kirkkaimmillaan ja näkyy etelässä keskiyöllä.
Vaihekulma (α) on Maan ja Auringon välinen kulma kohteesta nähtynä; oppositiossa vaihekulma on nolla (tosin ei aivan, koska planeetat eivät liiku tarkalleen samassa tasossa). Planeetan ja Auringon välinen kulma Maasta nähtynä on elongaatio. Ulkoplaneetan elongaatio voi olla välillä 0°–180°. Sisäplaneetan elongaatio ei voi ylittää maksimiarvoa, joka riippuu planeetan radan koosta. Planeetta näkyy pisimpään iltataivaalla auringonlaskun jälkeen, kun se on suurimmassa itäisessä elongaatiossa, ja aamulla ennen auringonnousua, kun se on suurimmassa läntisessä elongaatiossa.


 

Aste

katso kulmat.

Asterismi

Muutaman tähden muodostama selvästi erottuva kuvio, joka voi olla osa tähdistöä tai ulottua useamman tähdistön alueelle. Esimerkiksi Kesäkolmio.

Asteroidi

Asteroidit eli pikkuplaneetat ovat pienehköjä kappaleita, joista pääosa kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin välisellä alueella. Niitä on myös aurinkokunnan ulko-osissa, Neptunuksen radan ulkopuolella ns. Kuiperin vyöhykkeellä. Suurimpien pikkuplaneettojen halkaisijat ovat satoja kilometrejä, muttauseimmat ovat vain muutaman kilometrin läpimittaisia.
Vuoden 2019 toukokuun lopussa oli 541 128 pikkuplaneetan radat määritetty niin tarkasti, ettei niitä kadoteta, vaikka pikkuplaneettoja ei havaittaisi useaan vuoteen. Näistä 21 922 oli saanut nimen. Kaikkiaan pikkuplaneettoja lienee useita miljoonia. Niiden yhteinen massa on kuitenkin alle tuhannesosa Maan massasta.
Ks. myös asteroidien nimeämisestä.

Astronominen hämärä

katso hämärät.

Astronominen yksikkö

(eli tähtitieteellinen yksikkö, lyhennys au). Pituuden yksikkö, jota käytetään lähinnä aurinkokunnan etäisyyksiä ilmoitettaessa. Maan keskietäisyys Auringosta on yksi astronominen yksikkö. Sen suuruus on noin 149,6 miljoona km eli valon kulkuajalla mitattuna noin 8 valominuuttia.

Atsimuutti

katso koordinaatit.

AU

katso astronominen yksikkö.

Auringonpilkku

Auringon pinnalla näkyvä tummempi alue, joka on noin 1000 astetta ympäristöään viileämpi. Auringonpilkut liittyvät Auringon magneettiseen aktiivisuuteen ja niiden runsaus vaihtelee keskimäärin 11 vuoden jaksoissa.

Auringonpimennys

Tapahtuma, jossa Kuu kulkee Auringon editse. Auringonpimennyksiä tapahtuu vuodessa vähintään kaksi ja enintään viisi. Pimennys on täydellinen, kun Kuu peittää Auringon kokonaan. Osittaisessa pimennyksessä vain osa Auringon kiekosta peittyy. Jos Kuun täysvarjo ei ulotu maanpinnalle saakka, pimennys on rengasmainen ja Auringon reuna näkyy rengasmaisena Kuun kiekon takaa. Hybridipimennyksessä Kuu peittää Auringon hetken aikaa kokonaan. Täydellisen vaiheen molemmin puolin Kuu on niin kaukana Maasta, että Aurinko näkyy Kuun takaa valoisana renkaana.

Aurinko

Aurinkokunnan keskuskappale, jota planeetat, pikkuplaneetat ja komeetat kiertävät. Aurinko on tavallinen tähti, joka tuottaa säteilemänsä energian muuttamalla vetyä fuusioreaktioilla heliumiksi. Se on hehkuva kaasupallo, josta nähdään fotosfääriksi kutsuttu kerros, jonka lämpötila on noin 5800 celsiusastetta. Aurinko syntyi tähtienvälisestä aineesta 4,5 miljardia vuotta sitten. Se on nyt rauhallisen pääsarjavaiheen puolivälissä; noin 5 miljardin vuoden kuluttua se laajenee punaiseksi jättiläiseksi.

Aurinkoaika

katso aika.

Aurinkokunta

Aurinkokuntaamme kuuluu yksi tähti, Aurinko, sekä sitä kiertävät kahdeksan planeettaa, viisi kääpiöplaneettaa, pari sataa planeettojen kuuta, pari miljoonaa pikkuplaneettaa, valtava määrä komeettoja ja meteoroideja sekä planeettojenvälistä kaasua ja pölyä. Aurinkokunnan kokonaismassasta 99,9 % on Auringossa.

 

Myös monien muiden tähtien ympärillä on vastaavia järjestelmiä, eksoplaneettakuntia. Syyskuussa 2019 vahvistettuja eksoplaneettojen löytöjä oli yli 4100 kappaletta.

Avoin tähtijoukko

Muutaman kymmenen tai sadan tähden muodostama melko harva ryhmä, joka pysyy koossa kymmeniä miljoonia vuosia tähtien keskinäisen vetovoiman ansiosta. Joukkojen tähdet ovat yleensä suhteellisen nuoria.

 

B

Bolidi (tulipallo)

Poikkeuksellisen kirkas meteori eli tähdenlento. Yleensä bolideiksi lasketaan kaikki Venusta kirkkaammat (−4 mag) tähdenlennot.

 

D

Deklinaatio

katso koordinaatit.

Dynaaminen aika

katso aika.

 

E

Ekliptika

Ekliptika on Maan ratataso tai Auringon näennäinen vuotuinen reitti taivaalla. Se kulkee eläinradan tähdistöjen kautta.

Ekvaattori

katso koordinaatit.

Elongaatio

katso aspektit.

Eläinrata

Eläinrata on ekliptikaa ympäröivä tähtitaivaan vyöhyke, jonka alueella Aurinko, Kuu ja planeetat liikkuvat.

Emissiosumu

katso kaasusumu.

Emokomeetta

Melkein kaikki meteoriparvet ovat syntyneet komeettojen jälkeensä jättämästä pölystä, joka on jäänyt kiertämään Aurinkoa itsenäisellä radallaan. Tietyn tähdenlentoparven synnyttänyttä pyrstötähteä sanotaan kyseisen parven emokomeetaksi.

Ensimmäinen neljännes

katso Kuun vaiheet.

Epookki

Ajanhetki, jolle tähtitaivaan koh­teiden koordinaatit on annettu. Prekessio muuttaa taivaankappaleiden koordinaatteja jatkuvasti. Siksi sijainteja ilmoitettaessa on aina kerrottava se ajanhetki, jota koordinaatit vastaavat. Nykyiset tähtikartat käyttävät vuo­­den 2000 mukaisia koordinaatteja.

Etelämeridiaani

katso koordinaatit.

Etenevä liike

katso oppositiosilmukka.

Fotosfääri

katso Aurinko.

 

G

Galaksi

Järjestelmä, joka koostuu tähdistä sekä tähtienvälisestä aineesta. Galaksit jaetaan muotonsa perusteella spiraaligalakseihin, sauvaspiraaleihin, linssimäisiin, elliptisiin ja epäsäännöllisiin galakseihin. Linnunrata on sauvaspiraaligalaksi. Pienimmissä galakseissa on noin 100 000 tähteä. Suurimpien galaksien massa vastaa yli 1000 miljardia Auringon massaa. Paljain silmin voidaan helposti nähdä vain Andromedan galaksi sekä Linnunradan seuralaisgalaksit Suuri ja Pieni Magellanin pilvi. Kaukoputkella galaksit näkyvät normaalisti vain heikkoina utuläikkinä.

Galaksijoukko

Galaksit ovat ryhmittyneet joukoiksi, joihin kuuluu satoja tai tuhansia galakseja. Virgon ja Coman galaksijoukot ovat tunnetuimpia.

Galilein kuut

Galileo Galilei löysi Jupiterin neljä suurinta kuuta, Ion, Europan, Ganymedeksen ja Kalliston vuonna 1610. Niistä vain Europa on Maan Kuuta pienempi.

 

H

Heijastussumu

katso kaasusumu.

Horisontti

katso koordinaatit.

Horisonttijärjestelmä

katso koordinaatit.

Hämärät

Porvarillinen hämärä kestää Auringon laskusta hetkeen, jolloin Auringon kiekon keskipiste on 6° horisontin alapuolella. Nauttinen eli merenkulkijain hämärä vallitsee Auringon keskipisteen ollessa 6°–12° horisontin alapuolella. Astronominen eli tähtitieteellinen hämärä on Auringon keskipisteen ollessa 12°–18° horisontin alapuolella.

 

I

Ilmakehä

Maata ympäröivä kaasukerros, joka mahdollistaa elämän.

Inklinaatio

Taivaankappaleen radan kaltevuuskulma johonkin perustasoon nähden. Aurinkoa kiertäville kappaleille perustasona käytetään Maan ratatasoa.

 

J

Juliaaninen päivämäärä

Päivien juokseva numerointi, jonka avulla aikavälien laskeminen käy helpommin kuin tavallisella kalenterilla, jossa on erimittaisia vuosia ja kuukausia. Nollakohtana on 1.1.4713 eaa. Juliaaninen päivämäärä alkaa kello 12 Yleisaikaa eli klo 14 Suomen normaaliaikaa tai kello 15 kesäaikaa. Esim. 1.1.2016 kello 14 alkaa juliaaninen päivämäärä 2 457 389. Tarvittaessa käytetään juliaanisen päivämäärän desimaaliosia, esim. 1.1.2016 klo 14.15 juliaaninen päivämäärä on 2 457 389,01.

Jättiläisplaneetta

katso planeetta.

 

K

Kaariminuutti

katso kulmat.

Kaarisekunti

katso kulmat.

Kaasukehä

Joitakin planeettoja ja kuita ympäröivä erilaisista kaasuista muodostunut kerros, joka pysyy paikallaan vetovoiman ansiosta.

Kaasusumu

Tähtienvälisen kaasun tai pölyn pilvi. Sumut voivat olla emissiosumuja, jotka itse säteilevät valoa, heijastussumuja tai pimeitä sumuja.

Kaksoistähti

Kaksoistähteen kuuluu kaksi lähellä toisiaan olevaa tähteä, jotka keskinäisen vetovoiman vaikutuksesta kiertävät toisiaan. Suuri osa tähdistä on kaksoistähtiä ja moninkertaisia tähtiä. On myös optisia kaksoistähtiä, jotka näkyvät lähekkäin, mutta ovat aivan eri etäisyyksillä eivätkä siten liity fyysisesti toisiinsa.

Kasvava kuu

katso Kuun vaiheet.

Kesäaika

Kellojen siirtäminen kesäkaudeksi tunnin edelle normaaliaikaa. EU-maissa kelloja siirretään tunti eteenpäin maaliskuun viimeisenä sunnuntaina klo 3 ja takaisin lokakuun viimeisenä sunnuntaina klo 4.

 

Yleisajassa (UTC) ilmaistuna sekä normaaliajasta kesäaikaan että kesäajasta normaaliaikaan siirtyminen tapahtuvat hetkellä klo 1 UTC. Yleisajassa on käytössä vain normaaliaika.

Kesäpäivänseisaus

Kesäpäivänseisaus on hetki, jolloin Aurinko on pohjoisimmillaan. Tällöin Auringon deklinaatio on suurimmillaan, noin +23,5°. Kesäpäivänseisauksen aikaan Aurinko on pisimpään horisontin yläpuolella maapallon pohjoisella puoliskolla. Kesäpäivänseisaus on kesäkuun 20.–22. päivän välisenä aikana.

Kevätpäiväntasaus

Kevätpäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle. Tällöin päivä ja yö ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkiä. Kevätpäiväntasaus on maaliskuun 19.–21. päivän välisenä aikana.

Kevättasauspiste

katso koordinaatit.

Komeetta (pyrstötähti)

Komeetat ovat Aurinkoa kiertäviä löyhiä ainekasaumia, joissa tärkeimpänä ainesosana on jää tai lumi. Luonteenomainen pyrstö muodostuu, kun komeetta tulee radallaan kyllin lähelle Aurinkoa, joka höyrystää komeetan ytimestä ainetta ja puhaltaa sitä poispäin. Komeetat kiertävät Aurinkoa hyvin soikeita ratoja pitkin. Komeettojen massat ovat hyvin pieniä. Niiden ytimet ovat yleensä vain muutaman kilometrin kokoisia.

Konjunktio

katso aspektit.

Koordinaatit

Tähtitaivaan kohteiden voi ajatella sijaitsevan suuren taivaanpallon pinnalla. Suunta taivaanpallolla voidaan ilmoittaa kahden kulman avulla, samoin kuin sijainti maapallolla ilmoitetaan pituus- ja leveysasteen avulla. Taivaanpallolla käytetään useita erilaisia koordinaatistoja, joilla on eri perussuunnat. Maan pyörimisakseli osoittaa taivaanpallon navan eli taivaannavan suuntaan. Maan pyöriessä tähdet näyttävät kiertävän taivaannavan ympäri.
Horisonttijärjestelmän perustaso on havaitsijan ja horisontin kautta kulkeva taso. Kohtisuoraan yläpuolella oleva piste on zeniitti. Kohteen korkeus on sen ja taivaanrannan välinen kulma. Zeniitin korkeus on 90°, horisontissa olevan kohteen korkeus on 0°. Atsimuutti ilmoittaa kohteen ilmansuunnan. Tähtitieteessä atsimuutti mitataan tavallisesti etelästä myötäpäivään: etelän atsimuutti on 0°, lännen 90°, jne. Etelästä zeniitin ja taivaannavan kautta pohjoiseen kulkeva ympyränkaari on meridiaani. Etelämeridiaani on siitä taivaannavan ja eteläsuunnan välinen osa. Kohde on korkeimmillaan taivaalla, kun se ohittaa etelämeridiaanin. Pohjoismeridiaani on meridiaanin pohjoispuolinen osa.
Ekvatoriaalisen koordinaatiston perustasona on Maan päiväntasaajan eli ekvaattorin taso. Sen projektio taivaanpallolla on taivaanpallon ekvaattori. Leveysastetta vastaava kulma taivaanpallolla on deklinaatio (delta), joka mitataan ekvaattorilta. Pohjoisen taivaannavan deklinaatio on +90°, eteläisen –90°. Pituusastetta vastaava kulma on rektaskensio (alfa). Sen nollakohdaksi on sovittu se ekvaattorin piste, jonka suunnassa Aurinko näkyy kevätpäiväntasauksen hetkellä siirtyessään taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle. Tämä piste on kevättasauspiste; nykyisin se sijaitsee Kalojen tähdistössä. Rektaskensio mitataan kevättasauspisteestä vastapäivään. Tuntikulma on kohteen etäisyys etelämeridiaanista myötäpäivään. Kun tuntikulma on 0, kohde on korkeimmillaan taivaalla. Tuntikulma kasvaa ajan mukana Maan pyörimisen vuoksi, mutta deklinaatioon ja rektaskensioon Maan pyöriminen ei vaikuta.
Jotta rektaskension ja deklinaation avulla voitaisiin laskea korkeus ja atsimuutti, on tunnettava myös kevättasauspisteen suunta. Tämän suunnan ilmoittaa tähtiaika (Theta), joka on kevättasauspisteen tuntikulma. Kun tähtiaika on 0, kevättasauspiste on etelässä. Samalla tähtiajan hetkellä tähtitaivas on aina samassa asennossa. Kohde on etelässä ja korkeimmillaan taivaalla, kun tähtiaika on sama kuin kohteen rektaskensio. Tähtiaika, tuntikulma ja rektaskensio ilmoitetaan yleensä aikayksiköissä: 24 h = 360°, 1 h = 15°, 4 min = 1° jne.
Ekliptikaalisen koordinaatiston perustasona on Maan ratataso eli ekliptika. Pituus eli longitudi mitataan kevättasauspisteestä vastapäivään. Leveys eli latitudi kertoo kohteen ja ekliptikan välisen kulman.
Galaktisen koordinaatiston (galaktinen pituus ja galaktinen leveys) perustasona on Linnunradan taso ja perussuuntana on Linnunradan keskustan suunta (rektaskensio 17 h 42,4 min, deklinaatio –28° 55'). Galaktista koordinaatistoa käytetään silloin, kun halutaan tutkia esim. vetykaasun jakautumista Linnunradassa.

 

 

Korkeus

katso koordinaatit.

Kraatteri

Rengasmainen pinnanmuoto planeetan tai kuun pinnalla. Kraatterilla on ympärillään reunavalli. Joidenkin keskellä voi olla keskusvuori. Kraatterit ovat syntyneet yleensä joko asteroidin törmäyksessä tai tulivuoritoiminnan tuloksena.

Kulmaläpimitta

Kohteen, esimerkiksi planeetan, näennäinen läpimitta kulmamitoissa.

Kulmat

Aste on 1/360 ympyrästä tai täydestä kulmasta. Suora kulma on 90 astetta. Yksi aste taivaalla on noin kaksi Kuun läpimittaa. Jos ojennat käden suoraksi eteesi, nyrkin leveys on noin 8 astetta. Asteet jaetaan 60 kaariminuuttiin ja ne puolestaan 60 kaarisekuntiin. Merkinnät ovat ° (aste), ' (minuutti) ja " (sekunti).

Kuu

Planeettoja kiertävät vähintään kilometrien läpimittaiset kappaleet ovat kuita. Useimmat niistä ovat syntyneet samaan aikaan kuin planeetta. Suurimmat kuut ovat Merkuriusta suurempia. Isolla alkukirjaimella kirjoitettuna Kuu tarkoittaa maapallon luonnollista kiertolaista.

Kuun kartastot

Kuun pinnan yksityiskohdista joko yleiskatsauksen lailla kertova lehtinen tai hyvin yksityiskohtaisesti kertova mahdollisesti useita satoja sivuja käsittävä kirja. Kartastot on laadittu piirtämällä, valokuvien perusteella tai julkaistu suoraan valokuvakokoelmina.

Kuun vaiheet

Kuun valaistun osan suuruuden jaksottainen muuttuminen. Kun Kuu on Auringon suunnalla on uusikuu. Kuu on kasvava uudenkuun ja täydenkuun välisenä aikana, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla Kuun oikea reuna näkyy valaistuna. Täydenkuun ja uudenkuun välisenä aikana Kuu on vähenevä ja Kuun vasen reuna näkyy valaistuna. Ensimmäiseksen neljänneksen (kasvavan puolikuun) aikaan kuu on 90° Auringosta itään. Täydenkuun aikaan Kuu on Aurinkoon nähden vastakkaisella puolella taivasta. Viimeisen neljänneksen (vähenevän puolikuun) aikaan Kuu on 90° Auringosta länteen. Puolikuuta pienempää Kuun vaihetta kutsutaan sirpiksi ja suurempaa kuperaksi kuuksi.
Muutamia päiviä uudenkuun jälkeen tai ennen uuttakuuta Kuun kiekon pimeä osa näkyy himmeästi valaistuna, koska se saa Maasta heijastunutta Auringon valoa. Ilmiötä kutsutaan maatamoksi.

Kuunpimennys

Tapahtuma, jossa Kuu joutuu Maan varjoon. Sisinnä on täysvarjo, jonka mistään kohdasta Aurinko ei näy. Täysvarjon ulkopuolella olevassa puolivarjossa näkyy ainakin hieman Auringon kiekkoa. Kun Kuu joutuu Maan täysvarjoon, tapahtuu täydellinen kuunpimennys. Kuu ei tällöin yleensä kokonaan katoa näkyvistä, vaan näkyy punertavana Maan ilmakehästä taittuneen valon ansiosta. Pimennys on osittainen, kun vain osa Kuusta on täysvarjossa. Kun Kuu on vain Maan puolivarjossa, kyseessä on puolivarjopimennys. Tällöin Kuu tummenee vain hieman. Tätä on vaikea havaita. Vuosittain näkyy 0–4 kuunpimennystä.

Kääpiöplaneetta

katso planeetta.

 

L

Latitudi

katso koordinaatit.

Linnunrata

Taivaan poikki kulkeva vaalea maitomainen vyöhyke, joka syntyy lukemattomien paljaalle silmälle näkymättömien tähtien valosta. Tämä vyöhyke on oman galaksimme tasossa. Linnunrata on myös oman galaksimme erisnimi.

Longitudi

katso koordinaatit.

Läpinäkyvyys

Valon läpäisykyvyn mitta ilmakehässä. Läpinäkyvyyden arvo vaihtelee ilman puhtauden myötä.

 

M

Maankaltainen planeetta

katso planeetta.

Maatamo

katso Kuun vaiheet.

Magnitudi (suuruusluokka)

Visuaalinen magnitudi. Symboli m tai mag. Tähtien ja taivaan kohteiden näennäisen kirkkauden mitta. Mitä pienempi on magnitudia osoittava luku, sitä kirkkaampi kohde on. Paljain silmin tähtiä voidaan nähdä magnitudiin 6 ja kiikarilla noin magnitudiin 10 asti. Suurimmilla kaukoputkilla CCD-kameran avulla voidaan kuvata jopa magnitudia 30 himmeämpiä tähtiä. Kirkkaimpia taivaankappaleita varten on otettu käyttöön negatiiviset luvut. Esimerkiksi Siriuksen (näennäisesti kirkkain tähti) magnitudi on −1,5, Venuksen noin −4, täydenkuun noin −12 ja Auringon −26,8.
Absoluuttinen magnitudi (symboli M) on tähden todellisen kirkkauden mitta, jossa on otettu huomioon tähden etäisyys. Luku kertoo tähden kirkkauden, jos se olisi 32,6 valovuoden (10 parsekin) päässä. Esim. Auringon absoluuttinen magnitudi on +4,8, Siriuksen +1,4 ja Pohjantähden +4,6.

Meridiaani

katso koordinaatit.

Messierin luettelo

Ranskalaisen tähtitieteilijän Charles Messier'n ja hänen kollegansa Pierre Mechainin laatima tähtijoukkoja, sumuja ja galakseja sisältävä luettelo, jossa on kaikkiaan 110 kohdetta. Messier julkaisi luettelonsa ensimmäisen version vuonna 1774. Siinä oli 45 kohdetta.

Meteori (tähdenlento)

Ilmakehään osuvan ja ilman kitkan vaikutuksesta hehkuvan kappaleen aiheuttama valoilmiö. Kappale on usein vain hiekanjyvän kokoinen. Hyvin kirkasta meteoria kutsutaan tulipalloksi tai bolidiksi. Yleensä kappale höyrystyy kokonaan ilmakehässä, vain suurimmat kappaleet voivat selviytyä meteoriitteina maanpinnalle asti.

Meteoriparvi

Vuosittain muutamien päivien tai viikkojen ajan nähdään normaalia runsaammin meteoreja, jotka näyttävät tulevan samalta suunnalta taivasta. Näitä kutsutaan meteoriparviksi. Merkittäviä parvia tunnetaan parisenkymmentä. Yleensä parven maksimin aikaan nähdään 5–100 meteoria tunnissa. Jotkut parvet, esimerkiksi leonidit, voivat aiheuttaa aika ajoin meteorimyrskyjä, jolloin tähdenlentojen määrä kasvaa hetkellisesti tuhansiin tunnissa. Parviin kuulumattomia tähdenlentoja kutsutaan sporadisiksi eli satunnaisiksi meteoreiksi.

Muuttuva tähti

Tähti, jonka kirkkaus vaihtelee. Vaihtelut voivat olla säännöllisiä tai epäsäännöllisiä ja ne voivat johtua mm. tähden sykkimisestä, purkauksista tai kaksoistähden jäsenten välisistä pimennyksistä.

 

N

Napapiiri

Pohjoisella pallonpuoliskolla eteläisin leveysaste, jossa kesäpäivänseisauksen aikaan näkyy keskiyön Aurinko. Suomessa se kulkee Rovaniemen pohjoispuolella.

Nauttinen hämärä

katso hämärät.

Normaaliaika

Tietyllä aikavyöhykkeellä käytettävä virallinen aika, Suomessa UTC + 2 tuntia.

 

O

Osittainen auringonpimennys

katso auringonpimennys.

Osittainen kuunpimennys

katso kuunpimennys.

Oppositio

katso aspektit.

Oppositiosilmukka

Opposition aikaan ulkoplaneetta tai pikkuplaneetta näyttää piirtävän tähtitaivaan suhteen silmukan, S:n tai Z:n muotoisen kuvion. Tavallisesti planeetan liike on etenevää, jolloin se liikkuu taivaalla vasemmalle eli lännestä itään. Oppositiota lähestyttäessä liike kääntyy taantuvaksi (idästä länteen) ja palautuu opposition jälkeen taas eteneväksi. Silmukka johtuu Maan liikkeestä, kun nopeammin liikkuva Maa ohittaa planeetan.

Optinen kaksoistähti

katso kaksoistähti.

Osittainen auringonpimennys

katso auringonpimennys.

Osittainen kuunpimennys

katso kuunpimennys.

 

P

Pallomainen tähtijoukko

Kymmenien tai satojentuhansien tähtien muodostama pal­lon­muotoinen joukko. Joukot sijaitsevat galaksien ym­pärillä ja niiden tähdet ovat hy­vin van­hoja.

Parsek

Tähtitieteessä käytetty etäisyyden yksikkö, lyhenne pc. 1 pc = 3,26 valovuotta. Tähden etäisyys on 1 pc, jos tähdestä katsottuna Maan radan säde (astronominen yksikkö) näkyy yhden kaarisekunnin kulmassa.

Periheli

Periheli on Aurinkoa kiertävän kappaleen radan läheisin piste. Vastakohta apheli.

Pikkuplaneetta

katso asteroidi.

Pimeä sumu

Tähtienvälisestä pölystä ja kaasusta muodostunut pilvi, joka himmentää taustalla olevien kohteiden valoa.

Planeetta

Tähteä kiertävä kappale, joka on riittävän massiivinen, jotta sen painovoima pakottaa kappaleen suunnilleen pallonmuotoiseksi ja jonka kiertoradan lähellä ei ole muita suuria kappaleita. Tämän Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin IAU:n elokuussa 2006 hyväksymän määritelmän mukaan aurinkokuntamme planeetat ovat: Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus.
Jos riittävän massiivisen kappaleen kiertoradan lähellä on muita suuria kappaleita, kutsutaan sitä kääpiöplaneetaksi. Näistä pikkuplaneettavyöhykkeellä on Ceres ja Neptunuksen radan ulkopuolellla ovat Pluto, Makemake, Haumea ja Eris.

Planetaarinen sumu

Valkeaa kääpiötä ympäröivä kaasupilvi, joka on syntynyt tähden puhallettua ulkokerroksensa avaruuteen elämänsä loppuvaiheissa. Sumut näkyvät usein renkaina.

Porvarillinen hämärä

katso hämärät.

Puolivarjopimennys

katso kuunpimennys.

Prekessio

Kevättasauspiste siirtyy pitkin ek­liptikaa noin 50" vuodessa myötäpäi­vään ja tekee 25 800 vuodessa täyden kier­roksen. Tätä ilmiötä sanotaan pre­kes­siok­si ja sen löy­si­ Hipparkhos jo vuonna 150 eaa. Pre­kes­­sion johdosta taivaankappaleiden rektaskensio ja deklinaatio muuttuvat. Pre­kes­­sio johtuu siitä­, että Kuun, Auringon ja planeetto­jen veto­voi­mat saavat hieman litisty­neen maa­­­­pallon pyö­rähdysakselin suunnan kierty­mään.

Pyrstötähti

katso komeetta.

 

R

Radiantti (säteilypiste)

Pienehkö alue taivaalla, josta meteoriparven tähdenlennot perspektiivi-ilmiön vuoksi näyttävät tulevan.

Rajamagnitudi

Tiettynä hetkenä paljain silmin tai havaintolaitteella näkyvän himmeimmän tähden magnitudi.

Refraktio

Valon taipuminen ilmakehässä.

Rektaskensio

katso koordinaatit.

Rengasmainen auringonpimennys

katso auringonpimennys.

Revontulet

Napojen läheisyydessä 80–500 km:n korkeudella näkyviä värikkäitä valoilmiöitä, jotka syntyvät Auringosta saapuvien sähköisesti varattujen hiukkasten syöksyessä Maan ilmakehään.

 

S

Spektri

Kun valo kulkee prisman läpi, eri aallonpituudet taittuvat eri tavoin ja muodostavat spektrin. Tähtien spektreissä nähdään kaikkia aallonpituuksia sisältävä jatkuva spektri, jossa on ympäristöään tummempia spektriviivoja. Ne antavat tietoa mm. tähden koostumuksesta, lämpötilasta ja liikkeestä. Spektrien avulla tähtiä voidaan luokitella eri spektriluokkiin. Tavallisimmat luokat pintalämpötilan mukaisessa järjestyksessä ovat O (lämpötila 25 000–30 000 K), B, A, F, G, K ja M (3000 K). Luokat voidaan vielä jakaa alaluokkiin 0-9. Esimerkiksi Auringon spektriluokka on G2.

Spiraaligalaksi

katso galaksi.

Sporadinen meteori

katso meteoriparvi.

Supernova

Jos tähden massa on suurempi kuin noin kolme Auringon massaa, siinä käynnistyy kehityksen lopulla ydinreaktioita, jotka räjäyttävät tähden ulko-osat hajalle supernovana. Supernova havaitaan laajenevana kaasupilvenä, jonka keskellä voi olla tähdestä jäljelle jäänyt pieni ja hyvin tiheä kappale, neutroni tähti tai musta aukko. Tähden ydinreaktioissa syntyneet raskaammat alkuaineet leviävät räjähdyksessä tähtienväliseen avaruuteen seuraavien tähtisukupolvien rakennusaineeksi.

Stratosfääri

Noin 10–50 km:n korkeudessa sijaitseva kuiva Maan ilmakehän kerros, jossa esiintyvät mm. helmiäispilvet.

Suuntakulma

Suuntakulmien avulla ilmoitetaan taivaankappaleiden keskinäiset asemat valitun perussuunnan suhteen. Kaksoistähden keveämmän komponentin suuntakulma mitataan taivaanpallon pohjoisnavan suunnan suhteen. Kulma kasvaa pohjoisesta idän, etelän ja lännen kautta takaisin pohjoiseen. Kuun taakse peittyvän tähden paikka Kuun kiekon reunalla voidaan ilmoittaa neljällä erilaisella suuntakulmalla.

Suurennus

Kaukoputken tunnusluku, joka saadaan jakamalla objektiivin polttoväli okulaarin polttovälillä. Harrastajakaukoputkissa se vaihtelee tyypillisesti välillä 40–300×.

Syyspäiväntasaus

Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Tähän aikaan päivä ja yö ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkiä. Syyspäiväntasaus on syyskuun 22.–23. päivän välisenä aikana.

Säteilypiste

katso radiantti.

 

T

Taantuva liike

katso oppositiosilmukka.

Taivaannapa

katso koordinaatit.

Talvipäivänseisaus

Talvipäivänseisaus on hetki, jolloin Aurinko on eteläisimmillään. Tällöin Auringon deklinaatio (ks. koordinaatit) on pienimmillään, noin –23,5°. Talvipäivänseisauksen aikaan Aurinko on lyhyimmän aikaa horisontin yläpuolella maapallon pohjoisella puoliskolla. Talvipäivänseisaus on joulukuun 21.–22. päivän välisenä aikana.

Terminaattori

Aurinkokunnan kappaleilla valon ja varjon raja pinnalla.

Tulipallo

katso bolidi.

Tuntikulma

katso koordinaatit.

Tähdenlento

katso meteori.

Tähdenlentoparvi

katso meteoriparvi.

Tähdenpeitto

Tapahtuma, jossa tähti tai jokin aurinkokuntamme kappale joutuu Kuun, planeetan tai jonkin muun aurinkokunnan kappaleen taakse. Sivuavissa tähdenpeitoissa tähti katoaa muutaman minuutin aikana useaan kertaan Kuun napa-alueiden vuorten taakse. Lisääntyvää huomiota ovat saaneet tapahtumat, joissa pikkuplaneetat ja kääpiöplaneetat tai niiden kuut peittävät tähtiä. Nämä näkyvät maapallolla muutaman kymmenen kilometrin levyisellä vyöhykkeellä.
Kuun ratatason kiertymisestä johtuen Kuun aiheuttamat tähdenpeitot tapahtuvat sarjoina. Kun rata kiertyy sopivasti, peittyy tähti jokaisella Kuun kierrolla, kunnes Kuun rata on kiertynyt niin, ettei peittoja enää tapahdu.

Tähdistö

Rajattu alue taivaalla, jonka kaikki tähdet kuuluvat samaan tähdistöön. Taivas on jaettu kaikkiaan 88 tähdistöön. Alueen tähdillä ei yleensä ole mitään fysikaalista yhteyttä toisiinsa. Tähdistöillä on suomenkielisetkin nimet, vaikka usein käytetään myös niiden latinankielisiä nimiä.
Tähdistöjen kirkkaimmilla tähdillä on erisnimet, mutta ne on merkitty myös kreikkalaisin aakkosin saksalaisen Johannes Bayerin järjestelmän mukaan. Kirkkaimmille tähdille käytetään joskus myös englantilaisen John Flamsteedin antamia tunnusnumeroita. Tähden nimi muodostetaan kreikkalaisesta aakkosesta tai Flamsteed-numerosta sekä tähdistön latinankielisen nimen genetiivimuodosta, esimerkiksi Gamma Tauri tai 54 Tauri.
Ks. kreikkalaiset aakkoset.

Tähti

Tähdet ovat kuumia kaasupalloja, jotka tuottavat säteilemänsä energian fuusioreaktioilla muuttamalla vetyä heliumiksi ja muiksi raskaammiksi alkuaineiksi. Tähdet syntyvät tiivistymällä tähtienvälisestä aineesta. Kun tiheys ja lämpötila nousee riittävän suuriksi, vetyatomit alkavat yhtyä heliumiksi, jolloin osa niiden massasta muuttuu energiaksi kaavan E=mc² mukaisesti. Tähti aloittaa silloin pitkän, rauhallisen pääsarjavaiheen. Vedyn vähetessä fuusio siirtyy lähemmäs tähden pintaa ja tähti laajenee lopulta jättiläiseksi. Pienimassaisilla tähdillä säteily puhaltaa ulkokerrokset laajenevaksi planetaariseksi sumuksi, jonka keskellä on valkoinen kääpiö. Raskaampien tähtien kehitys johtaa supernovaräjähdykseen. Tähdestä jää jäljelle hyvin pienikokoinen ja tiheä kappale, neutronitähti tai musta aukko. Se ei enää tuota uutta energiaa fuusiolla, vaan jäähtyy ja säteilee siihen varastoitunutta energiaa.

Tähtiaika

katso koordinaatit.

Tähtijoukko

katso pallomainen ja avoin tähtijoukko.

Tähtikuvio

Tähdistön kirkkaimpien tähtien muodostama selvä kuvio, joka yleensä on yhdistetty viivoin tähtikartassa.

Tähtiluettelo

Erilaisin perustein laadittuja luetteloita, jotka antavat tietoja tähtien sijainneista, kirkkauksista ja muista ominaisuuksista. Luetteloiden kohteina voivat olla kaksoistähdet, muuttuvat tähdet, valoisat ja pimeät kaasuista ja pölystä muodostuneet pilvet, avoimet ja pallomaiset tähtijoukot, galaksit tai muut kohteet, joiden ominaisuuksia on helppo käsitellä taulukkojen avulla.

Tähtipilvi

Linnunradan kirkas alue, joka muistuttaa hiukan hentoa pilveä taivaalla. Esimerkiksi Joutsenen tähtipilvi.

Tähtitieteellinen yksikkö

katso astronominen yksikkö.

Täydellinen auringonpimennys

katso auringonpimennys.

Täydellinen kuunpimennys

katso kuunpimennys.

Täysikuu

katso Kuun vaiheet.

Täysvarjo

katso kuunpimennys.

 

U

UT, UTC

katso aika.

 

V

Vaihe

Kuun tai planeetan kiekon valaistuna näkyvän osan suhde koko kiekkoon. Kuun, Merkuriuksen ja Venuksen vaiheet saavat kaikki mahdolliset arvot. Marsin kiekosta näkyy valaistuna aina vähintään 85 %. Uloimmilla planeetoilla vaihe on aina lähellä 100 %.

Vaihekulma

katso aspektit.

Valovuosi

Matka, jonka valo kulkee vuoden aikana. Valovuoden pituus on 9460,5 miljardia kilometriä.

Viimeinen neljännes

katso Kuun vaiheet.

Visuaalinen magnitudi

katso magnitudi.

Vähenevä kuu

katso kuun vaiheet.

 

Y

Yleisaika

katso aika.

Yläkonjunktio

katso aspektit.

 

Z

Zeniitti

katso koordinaatit.

ZHR

(zenithal hourly rate) Meteoriparvien aktiivisuutta kuvaava luku, joka kertoo, kuinka monta meteoria kokenut havaitsija voi nähdä ideaalisissa olosuhteissa tunnin aikana parven radiantin ollessa zeniitissä.

 

 

---

Kreikkalaiset aakkoset