Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Tähdet-vuosikirjan historiaa
Tähdet-vuosikirjaa on julkaistu vuodesta 1977 alkaen. Julkaisu oli alunperin Seppo Linnaluodon idea. Valtiokalenterissa ja Yliopiston almanakassa oli kyllä julkaistu planeettojen näkymistä koskevia kirjoituksia ja tietoja joistakin taivaan tapahtumista. Ursan kirjastossa oli harrastajien käytössä ulkomaisia vuosikirjoja, mutta mikään näistä ei täysin tyydyttynyt Linnaluotoa. Tähdet-vuosikirjalla lienee useampia esikuvia, mutta selkein näistä lienee ollut uusseelantilainen Carter-observatorion julkaisema teos.
Alussa vuosikirja oli melko ohut sisältäen kuusi katsausta tähtitaivaasta, taulukkoja planeettojen paikoista ja muutamia muita kaavioita. Vuosikirja pysyi pitkään melko samanlaisena. Jonkun verran uutta aineistoa tuli mukaan vuosittain. Linnaluotoa avustivat mm. Olli Manner, Reino Anttila ja Matti Suhonen.
Pitkän linjan kehitystyötä
Tähdet-vuosikirja on kehittynyt 1990-luvulla voimakkaasti paljolti nykyisen toimituskunnan ponniskelujen ansiosta. Ensimmäinen selkeä ulkoasullinen muutos tuli auringonpimennysvuonna 1990, jolloin vuosikirja sai värilliset kannet. Seuraavana vuonna jokaiselle kuukaudelle tuli omat katsauksensa ja vuosikirjan aineisto luokiteltiin kuuteen selkeään jaksoon. Myös kirjan perinteinen käsitaitto muuttui 1990-luvun alkupuolella tietokoneelliseksi. Tällöin Veikko Mäkelä alkoi taittaa vuosikirjaa. Hannu Karttunen tuli mukaan vuonna 1993. Hänen käsiensä jälkiä ovat kirjan monet kartat ja kaaviot. Ensin tähtikartat, sitten graafiset almanakat ja planeettojen ratakartat. Vuonna 1992 tulivat mukaan kuukausikatsausten yhteydessä julkaistut pienoisartikkelit ja vuodesta 1993 lähtien on julkaistu muutaman sivun mittaisia juttuja taivaan eri ilmiöiden havaitsemisesta. Tultaessa 2000-luvulle vuosikirjan kehitystyö jatkui edelleen lukijoiden toiveita noudatellen.
Uusi vuosituhat toi Tähdet-vuosikirjaan melkoisia ulkoasullisia muutoksia. Kirjan ensimmäisille noin sadalle alkusivulle tuli sininen lisäväri, joka on omiaan selkeyttämään kirjan karttoja ja kaavioita. Kirjan typografiaan tuli myös melkoinen muutos. Ulkoasuahan muutettiin radikaalimmin edellisen kerran kymmenen vuotta aiemmin. Sen sijaan kirjan sisältöön tuli muutoksia lähinnä asioiden esittämisjärjestykseen ja ryhmittelyyn. Toki vuosi 2000 toi mukaan joitain sisällöllisiäkin muutoksia, esim. planeettojen nousu- ja laskuajat kalenteriin.
Pieniä muutoksia kirjaan oli tehty pitkin 2000-lukua. Vuonna 2020 Markus Hotakainen tuli toimittajaksi Olli Mannerin tilalle. Häneltä tuli joitain uusia ideoita sisältöön ja ulkoasuun. Tähdet 2020 -vuosikirjassa kokeiltiin jotain elementtejä, mutta merkittävimmät muutokset tehtiin Ursan juhlavuodeksi 2021 ilmestyneeseen kirjaan, jolloin uusina elementteinä tulivat mm. etelätaivaan kartat neljälle vuodenajalle. Asioiden esittämisjärjestystä ja kirjan jaksojen nimiä muutettiin. Mäkelä ja Hotakainen ideoivat myös uudistuksia visuaaliseen ilmeeseen, mm. jaksoja aloittavat isot otsikkokuvat ja tähtitaivasaukeamat.
Useiden ihmisten työpanos
Vuosien saatossa vuosikirjaa ovat avustaneet useat Ursan jaostonvetäjät ja muut aktiivit. Näistä mainittakoon mm. Teemu Hankamäki, Jari Mäkinen, Marko Pekkola, Jaakko Saloranta, Marko Toivonen, Leo Wikholm ja Paula-Christiina Wirtanen.
Vuosikirjat kannet on suunnitteli 1990-luvulla aluksi Arja Latvala ja vuodesta 1997 lähtien Olli Manner ja Veikko Mäkelä. Vuodesta 2000 lähtien vuosikirjan kansi on ollut pääosin Ursan julkaisupäällikkö Markku Sarimaan käsialaa. Joskin Manner ja Mäkelä ovat valinneet kannen kuvat ja myöhemmin Mäkelä ja Hotakainen.
Vuosikirjan pääasiallisena kuvituksena on käytetty useiden suomalaisten harrastajien valokuvia ja havaintopiirroksia. Näistä ehkä tärkeimpänä tunnetun tähtivalokuvaajan Pekka Parviaisen kuvat. Kuvituksen hankintaa 2000-luvun lopulta tehty vahvasti joukkoistamishengessä kyselemällä kuvia internetissä. Ursan Taivaanvahti-havaintojärjestelmä on auttanut 2010-luvulta lähtien paljon sopivien kuvien etsinnässä.
