Pyrstötähti C/2012 S1 (ISON) saattaa olla havaittavissa paljain silmin taivaalla marraskuun lopulla. Ellei komeetta hajoa ohittaessaan Auringon 28.11., se on parhaiten havaittavissa 29.11.-2.12.

Pyrstötähti ISONissa on tapahtunut purkaus, joka on nostanut sen kirkkautta selvästi. Jos kirkkaus jatkaa kasvua, komeetasta saattaa kehittyä paljain silmin havaittava kohde jo tämän viikon aikana.

Kun ISON löydettiin syksyllä 2012, komeetan ennustettiin näkyvän taivaalla mahdollisesti erittäin kirkkaana sen ohitettua Auringon marraskuussa 2013. ISONin ennakoitiin näkyvän paljain silmin jopa päivätaivaalla. Komeetan kirkastuminen on jäänyt jonkin verran toivottua vaatimattomammaksi, mutta se saattaa olla havaittavissa paljain silmin ainakin aamutaivaalla ennen lähiohitustaan Auringon kanssa.

Koska ISONin ytimen rakenne on hyvin huonosti tunnettu, sen selviämismahdollisuuksia on vaikea arvioida. Komeetta saattaa hajota jo ennen Auringon ohitusta tai ohituksen yhteydessä. Vaikka ISON selviäisi ohituksesta, sen tulevaa kirkkautta on lähes mahdotonta arvoida. Ursa seuraa jatkossa komeetan tilannetta omalla seurantasivulla.

ISON näkyy hämärätaivaalla aamulla ja iltapäivällä

Mikäli ISON selviää ohituksestaan Auringon kanssa, se on kirkkaimmillaan aamulla 29.11. Komeetta on tällöin edelleen lähellä Aurinkoa, ja on siksi nähtävissä vain hämärällä taivaalla. Valoisa taustataivas vaikeuttaa komeetan erottamista.

Paras hetki pyrstötähden tarkkailuun on auringonnousua edeltävässä hämärässä tai komeetan ohitettua Auringon myös pian auringonlaskun jälkeen, kun Aurinko on horisontin takana. ISON laskee iltapäivisin nopeasti horisontin taakse, ja Auringon noustua se ei erotu valoisalta taivaalta. Mahdollisuus havaita komeettaa on siis rajattu lyhyisiin tuokioihin. Komeetta on taivaalla korkeammalla aamuisin kuin iltapäivisin. Kun ISON etääntyy Auringosta, se siirtyy pimeämmälle taivaalle. Se on tällöin näkyvissä pidemmän aikaa, mutta samalla sen kirkkaus laskee.

Komeetan kirkkaus näyttää jäävän jonkin verran alunperin tehdyistä ennusteista, joten paras väline sen havaitsemiseen kuun vaihteessa ovat kiikarit. Kaukoputkea ei kannata käyttää, ennen kuin joulukuu on edennyt pidemmälle, ja komeetta pyrstöineen mahtuu teleskoopin näkökenttään.

Parhailta havaintopaikoilta on hyvä näkyvyys horisonttiin. Tällaisia paikkoja ovat vaikkapa järvien rannat ja kukkuloiden huiput. Aurinko nousee kuun vaihteessa kaakosta ja laskee lounaan suuntaan. Marras-joulukuu ovat etenkin etelärannikolla keskimäärin hyvin pilvistä aikaa, joten sää saattaa häiritä havaintoja.

ISON saapuu kaukaa

ISON on kulkenut aurinkokunnan sisäosiin lähes valovuoden mittaisen matkan. Se on kotoisin jäisten kappaleiden muodostamasta Oortin pilvestä, joka ympäröi aurinkokuntaa. Oortin pilvestä kotoisin olevia komeettoja kutsutaan pitkäperiodisiksi komeetoiksi, ja niiden kiertoaika Auringon ympäri voi kestää sadoista miljooniin vuosiin. Osa Oortin pilven komeetoista, kuten ISON, vierailee aurinkokunnan sisäosissa vain kerran, ja ajautuu lopulta ulos aurinkokunnasta.

Pyrstötähdet eli komeetat ovat jäästä, pölystä ja kivestä muodostuneita aurinkokunnan kappaleita. Niiden koko vaihtelee kymmenistä metreistä kilometreihin. ISONin ytimen halkaisijaksi on arvioitu 0,4 -- 4 kilometriä.

Komeetan ajautuessa radallaan lähemmäs Aurinkoa se lämpenee, ja sen jäät alkavat kaasuuntua. Tällöin komeetan ytimen ympärille muodostuu kaasusta ja pölystä harsomainen kaasukehä, koma.

Auringon säteilypaine ja hiukkasvirta puhaltavat koman aineen kaksiosaiseksi pyrstöksi. Pölyn muodostama pyrstö näkyy kuvissa usein keltaisena ja kaareutuvana, ja se osoittaa suunnilleen komeetan tulosuuntaan. Auringon hiukkassäteilyn ionisoima kaasu muodostaa sinertävän plasmapyrstön, joka osoittaa aina poispäin Auringosta. Myös ISONilla on havaittu olevan kaksi pyrstöä.

ISON ohittaa Auringon pinnan alle Auringon halkaisijan päästä. Auringon hyvin läheltä ohittavia komeettoja kutsutaan auringonhipojiksi. Lähitähtemme painovoima laittaa komeetan rakenteen lujille ohituksen yhteydessä. Koska ISONin ytimen tarkkaa kokoa ja koostumusta ei tunneta tarkasti, sen kohtaloa on erittäin vaikeaa ennustaa.

ISON on viettänyt noin 4,5 miljardia vuotta syväjäässä muodostumisensa jälkeen, ja se edustaa kaikkein vanhimpia aurinkokuntamme kappaleita. Tästä syystä myös tutkijat seuraavat sen lähiohitusta mielenkiinnolla. ISONin ytimen odotetaan höyrystyvän voimakkaasti sen kulkiessa Auringon läheltä. Höyrystyneen aineen kemiallinen koostumus voidaan selvittää. Tutkijat odottavat oppivansa ISONin avulla lisää komeettojen koostumuksesta ja rakenteesta.

Komeetta ISONin seurantasivu

Koska ISONin kirkkautta on vaikeaa ennustaa, Ursa seuraa komeetan tilannetta erillisellä seurantasivulla. Merkittävistä muutoksista ISONin näkymisessä pyritään raportoimaan mahdollisimman nopeasti.

Komeetta ISONin seurantasivu

Karttoja komeetan seuraamiseen

Komeetta ISONin sijainti Etelä-Suomen taivaalla klo 8.30 pdf
Kuvan oikeassa laidassa on merkitty korkeus horisontista asteina. Kuva Ursa / Veikko Mäkelä

Komeetta ISONin sijainti Etelä-Suomen taivaalla klo 16.00 pdf
Kuvan oikeassa laidassa on merkitty korkeus horisontista asteina. Kuva Ursa / Veikko Mäkelä