Matti Helin
Huhtikuu on taas täällä! Se tarkoittaa kuraisia hiekkateitä, muuttolintuja, alkavaa siitepölykautta, sinivuokkoja… Ja ennen kaikkea haloja.
Huhtikuu on valittu halohavaintotempaus-kuukaudeksi, ei ainoastaan sopivan nimen takia, vaan siksi, että huhtikuussa näkyy usein hienoja, jopa koko taivaan laajuisia halonäytelmiä. Huhtikuussa on mahdollista nähdä myös kauden viimeisiä jääsumuhaloja, keinovalopilareita ja jopa pintahaloja.
Halojen havainnointi
Halot ovat helppoja havaittavia. Jo paljain silmin niitä voi ihailla, mutta kuvaamalla havainnon saa talteen luotettavammin. Kännykkä on täysin riittävä väline, varsinkin sellainen, jossa on laajakulmainen optiikka ja raakakuvausmahdollisuus. Paras väline kuitenkin on järjestelmäkamera.
Linssinheijastusten (ja mahdollisten silmävammojen!) estämiseksi Aurinko kannattaa piilottaa joko tarkoitukseen tehdyn peittäjän, tai sitten vaikkapa puun tai liikennemerkin taa. Silmien suojaaminen on itsestäänselvä syy, mutta halojen kyseessä ollen, heijastusten estäminen on myös hyvin tärkeää. Heijastukset kun voivat erehdyttävästi muistuttaa vaikkapa ylläsivuavaa kaarta. Ne voivat myöls peittää alleen osia himmeämmistä haloista.
Huhtikuussa suurin osa haloista syntyy korkealla ilmakehässä olevien jääkiteiden ansiosta. Pohjois-Suomessa voi vielä nähdä pinta- sekä jääsumuhaloja.
Kun näet taivaalla haloja auringon tai kuun ympärillä, kannattaa aina katsoa ja kuvata myös poispäin valonlähteestä. Joskus erilaisia haloja voi näkyä ympäri taivasta.
Havaintojen tallennus
Havainnot haloista raportoidaan Ursan Taivaanvahti -havaintojärjestelmän halolomakkeella.
Halohuhtikuun edistymistä voi seurata Taivaanvahdin seurantanäkymästä.
