Ville Miettinen, kuvat: Ville Miettinen & Erik Pirtala
Tammikuussa 2019 eräässä tähtikuvaukseen liittyvässä Telegram -ryhmässä
tapasi kaksi toisilleen tuntematonta tähtiharrastajaa. Pian yhteydenpidon
aloittamisen jälkeen alkoi ystävystymisen lisäksi kyteä idea yhteisen
etäkäyttöisen observatorion rakentamisesta – pitkän pohdinnan jälkeen
päätimme että optimaalinen paikka sille olisi Varkauden Kassiopeian
tähtitornien yhteyteen Härkämäelle jossa vierailin useasti kuvaamassa
erinomaisen pimeän taivaan vuoksi.
Maaliskuussa esitimmekin asiamme seuran jäsenillassa, jossa vastaanotto
olikin yllätykseksemme oikein lämmin ja hallituksen hyväksynnän sekä
rakennusluvan saamisen jälkeen olikin tunnelma katossa. Kuukausien
suunnittelu ja piirrustusten tekeminen oli vihdoin realisoitumassa ihka
oikeaksi observatorioksi, vieläpä paikkaan jossa ei ole juurikaan
valosaastetta!
Rakentaminen täytyi muiden menojen ja pitkän ajomatkan takia tehdä
viikonloppuisin, teimme suunnitelman jokaiselle viikonlopulle hyvinkin
tarkkaan etenkin tarvittavien osien osalta – olihan lähimpään rautakauppaan
kuitenkin yli 30 kilometrin matka pitkin pientä hiekkatietä. Aloitimme
tolppien valamisella ja luotilankojen mallailemisella itse rakennuksen
perustuksia varten. Nopeassa tahdissa alkoi hahmottumaan myös lattia,
joka on irrallaan kaukoputkista jotta sillä kävely ei aiheuttaisi värähtelyjä
kaukoputkissa. Rakensimme lattiarungon sekä kiskopuut säädettävillä
jaloilla jotta routimista olisi mahdollista kompensoida tarvittaessa.
Kesäkuussa kopin seinät olivat jo laudoitettu ja kattorunkokin alkoi
hahmottua paikallisten ilmavoimien surinan säestämänä. Näin jälkeenpäin
tuntuu että hyttysmyrkkyä kului varmaankin vähintään yhtä monta litraa
kuin seinämaalia. Katon kasasimme suoraan kiskojen päälle jotta
vältyttäisiin suurelta nosto-urakalta. Sille kertyi painoa noin puoli tonnia ja
se vahvistettiin jämerillä kulmaraudoilla jotta se kestäisi isommankin
lumikuorman vääntymättä.
Pian pellityksen jälkeen odoteltiinkin jo
sähkömiestä kytkemään koppiimme pistorasioita ja aloimme itse
johdottamaan matalajännitteisiä laitteita kuten flat-paneeleja ja
kattomoottoria paikoilleen. Moottorina käytämme autotallin ovimoottoria,
joka vetää polkupyörän ketjun avulla kattoa edestakaisin. Mieleen eräältä
käynniltä rautakaupassa onkin jäänyt metritavarana myydyn pyörän ketjun
leikkaaminen kun myyjä kysyi paljonko laitetaan? Noh, kahdeksan metriä
riittänee!
Syksyn ensimmäisinä pimeinä iltoina pääsimme vihdoin asentamaan
kaukoputkia paikalleen ja tositoimiin. Ensimmäisten kuvien valuminen
kovalevylle kotoa käsin oli hieno kokemus, se teki kaikesta puurtamisesta
vaivan arvoista. Tässä vaiheessa observatoriollamme oli jo nimikin – hieman
humoristisesti nimesimme sen Pilvilinnaksi.
Parin kuvauskauden aikana on ollut pieniä lastentauteja mutta kaikesta
ollaan selvitty ja sen myötä myös laitteistoa kehitetään kokoajan
varmatoimisemmaksi. Tämä oli kyllä jo odotettavissa sillä kaiken
orkestroiminen on teknisesti erittäin haastavaa eikä moiseen ole ohjetta
jonka perusteella voisi kaiken rakentaa. Samaan aikaan pitää olla timpuri,
sähköinsinööri, metalliseppä ja koodari.. Lista on loputon eri alojen
osaamista joista ei kummallakaan ollut ennakkopohjaa. Ongelmien
ratkaisussa onkin auttanut suuresti huono huumori ja hyvä yhteishenki.
Ongelmien vastapainoksi valotustunteja on kertynyt parhaimmillaan yli
kolme sataa tuntia kaudessa. Se vastaisi kuukauden ajan jokaisena yönä
kaluston kasaamista johonkin pellon laitaan maaseudulle ja täytyisi olla
vielä selkeääkin aamuun asti. Sen sijaan kuvaajat ovat pääsääntöisesti
unessa omassa sängyssään kun kaukoputket imuroivat taivaalta kaukaista
valoa hienoihin kuviin tai tieteellisiin havaintoihin. Olipa kello kahdeksan
illalla tai aamuyön pikkutunteina – kaikki kelit pystytään hyödyntämään. Se
onkin tämän projektin sielu sillä maassamme on kovin vähän selkeitä öitä
maailman menoon verrattuna.
Meidän uusimpia kuvia pääsee seuraamaan kummankin omilta
verkkosivuilta. Villen kuvat kertomuksineen ilmestyvät
www.evenfall.space
-tähtikuvausblogiin ja Erikin kuvia voi katsella osoitteesta:
www.astrobin.com/users/erik.pirtala/
Observatoriolla on myös oma sääasema ja taivaskamera jonka
pääasiallisena tehtävänä on havaita ilmakehään tippuvia bolideja, se toimii
myös sääolosuhteiden seurannassa isona apuna kaikille Härkämäen
havaitsijoille. Kuva päivittyy osoitteeseen:
www.kassiopeia.net/pilvilinna
Lopuksi haluamme kiittää Warkauden Kassiopeian puheenjohtajaa Veli-
Pekka Hentusta suuresta avusta tämän projektin toteuttamisessa ja
ylläpidossa.