Pirjo Koski:
Vuosittainen Aurinkokuntatapaaminen pidettiin jälleen Tähtikallion havaintokeskuksessa Orimattilan Artjärvellä 7.–9.2.2020. Tapahtuman järjestämisestä vastasivat Ursan aurinkokuntayhteisön harrastusryhmät. Mukana oli myös Revontuliryhmä.
Saavuimme Artjärvelle Juha Ojanperän sekä Veikko Mäkelän kanssa perjantai-iltana. Tähtikalliolle vievä tie oli niin jäässä, että alkupätkästä muodostui “koe Tähtikallio kävellen” eli kamat mukaan autosta ja kiipeämään ylös alas jäistä tietä. Kylmästä kyydistä selviydyttyämme sauna olikin suosittu paikka.
Ihmiset olivat luonnolisesti innoissaan uuden revontulimuodon löytymisestä jotenka koko viikonlopun vapaa-aika meni dyynihumussa. Ilmiön löytymisestä sai kertoa aina uudestaan. Tunnelma oli lauantai illalla täysin katossa, saunan ovi kävi jälleen tiheästi, makkarat kärysivät kepeissä kilpaa ja puheensorina kävi kuumana. Lämmin tunnelma pysyi yllä koko viikonlopun. Ohjelma oli viralliselta osuudeltaan myös yhtä innostava.
Revontulien luokitusjärjestelmä
Revontulten luokitusjärjestelmästä meille luennoi Veikko Mäkelä. Luennossa kerrottiin revontulien ilmaisuvoimaisesta kuvailujärjestelmästä. Järjestelmä on vanha ja sen alkuperäiset lähteet ovat International Aurora atlas sekä IQSY instruction manual No:3, Auroras. Se ei valitettavasti ota huomioon tuoreempaa tietoa eikä erikoisempia revontuli-ilmiöitä.
Kävimme läpi revontulten rakennetta, värejä, luokituksia sekä erilaisia tiloja, kuten aktiivinen revontulivyö.
Kääpiöplaneetta Pluto
Seuraavaksi vuorossa oli Paula Wirtasen esitelmä Plutosta.
Pluto menetti planeettastatuksensa elokuussa 2006 ehtien olemaan planeetta 76 vuoden ajan. Nykyään planeetta määritellään seuraavien kriteerien mukaan: “Se kiertää Aurinkoa ja on riittävän suuri massa ollakseen pallomainen. Se on myös puhdistanut ratansa lähiympäristön muista kappaleista”. Kääpiöplaneetta taasen on “Planeetta, joka kiertää aurinkoa, omaa riittävän suuren massan ollakseen pallomainen, MUTTA ei ole puhdistanut ratansa lähiympäristöä muista kappaleista eikä ole minkään planeetan kuu.”.
Luennossa kerrottiin myös Pluton historiasta, eli, miten ja koska Pluto löytyi. Mukana oli myös vinkkejä, miten tätä kääpiöplaneettaa voi havaita.
Väliajalla tehtiin pikaisesti ruokaa, kahvit juotiin luentojen lomassa, aikataulu kun oli tiukka.
Ceres 2021
Matti Suhonen puhui Cereksen vuoden 2021 oppositiosta, jonka aikana kääpiöplaneetta on hyvin havaittavissa. Sen kirkkaus on tuolloin noin 7 magnitudia ja se on näkyvissä Härän tähdistössä Hyadien tähtijoukon alueella. Ceres niin kirkas, että se on havaittavissa melko helposti jo kiikareilla.
Aurinkohavainnot Hankasalmen radioteleskoopilla
Arto Oksanen Jyväskylän Siriuksesta kertoi Hankasalmen radioteleskoopilla tehtävistä aurinkohavainnoista. Hankasalmen Auringon radiohavaintoja voidaan käyttää yhtenä apukeinona revontulten ennustamiseen.
Havaintoja tehdään maaliskuun alusta lokakuun loppuun Auringon ollessa vähintään 10 asteen korkeudella horisontista. Havaintoja tehdään keskimäärin 12 tuntia päivässä. Kaikkiaan mittauksia tehdään noin 4 miljoonaa päivässä.
Vuosina 2018 ja 2019 Aurinkoa havaittiin Hankasalmen observatoriossa joka päivä maaliskuun alusta lokakuun loppuun. Vuodet eivät muuten sisältäneet yhtään flarepurkausta.
Muut aiheet
- Jaakko Visuri Ursan meteoriryhmästä kävi kertomassa JSON rajapinnasta jonka avulla voi hakea rataelementtejä Nasan Horizons -efemeridipalvelusta mille tahansa ajanhetkelle.
- Marko Kämäräinen Aurinkoryhmästä ja Lahden Ursasta esitteli aurinkohavaintojaan ja siihen tarkoitukseen käyttämäänsä välineistöä. Välineistöön kuuluu mm. Atik-ccd -kamera, sekä Newton 200 mm/1000 mm kaukoputki, DayStar h-alfa, AstroSolar-kalvo sekä objektiivisuodin.
- Harri Haukka kävi puhumassa EPSC (Europlanet science congress) tapahtumista. 2020 EPSC järjestetään Granadassa ja sen pitopaikkana on Palacio de congressos de Granada. Suomi ja Helsinki on järjestysvuorossa vuonna 2021.
- Paula Wirtanen muistutti kuu- sekä planeettataivaan tulevista tapahtumista kuten Venuksen vaihehavaintoja voi tehdä koko vuoden, Merkurius näkyy nätisti iltahämärissä, Jupiter ja Saturnus tulevat sijoittumaan kauniisti kesätaivaalle, Mars näkyy syksyllä ja alkutalvella on tiedossa kuun puolivarjopimennykset. Eli tapahtumia on tiedossa, kunhan pilvet ymmärtäisivät pysytellä poissa.
- Harri Kiiskinen lohdutteli meitä revontulten ääniä kuulleita, ettemme suinkaan ole tulemassa hulluiksi. Revontulien ääni ei ole pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Viime vuosina tehtyjen mittausten perusteella revontulien äänet syntyvät 70 metrin korkeudessa ja ovat ihmiskorvan kuultavissa. Revontulien synnyttämän rätisevän äänen alkuperä sen sijaan on yhä mysteeri. Kyseessä on siis harvinainen ilmiö, jonka tutkiminen jatkuu yhä.
- Kari Laihia kertoi meille sunnuntaina asteroideista, mm. käynnissä olevasta Suomi 100 -asteroidit -projektista ja näytti muutaman Taivaanvahtiin raportoidun uuden havainnon. Katselimme myös Karin ottamia upeita kuvia erilaisista asteroideista. Niihin kuviin voisin upota toviksi jos toiseksikin.
Kun sunnuntaina joimme viimeistä kertaa kahveja keittiön pitkän pirtinpöydän ääressä niin moni sanoi viikonlopun olleen “akkuja lataava” eli kielii varsin onnistuneesta tapaamisesta. Aikataulut olivat tiukkoja, mutta silti mieli tuntui virkistyneeltä.
Oli taas vaikea hyvästellä ihmiset, koska ikävä tulee aivan varmasti. Ursalaisten iloisuus ja positiivisuus on varsin tarttuvaa, suosittelen kaikille “Ursa-hoitoa” eli lähtekää ihmeessä mukaan toimintaan!
Aurinkokuntatapaamisen ryhmäkuva. Kuva: Emma Bruus.
