Norjan Andøyasta Nasan 6.4.2019 laukaisema tutkimusluotaus kemikaalipilvineen. Kuva: Timo Koivisto.
Veikko Mäkelä:
Suomi on rakettitoiminnan kannalta edullisessa paikassa. Vuosien mittaan suomalaisten harrastajien haaviin on tarttunut lukuisia avaruustoiminnan taivaalle aiheuttamia ilmiöitä. Haastattelimme Leo Wikholmia, joka on kerännyt raketti-ilmiöarkistoa jo vuodesta 1990 lähtien.
Suomen sijainti on rakettitoiminnan näkökulmasta hämmästyttävän edullisella paikalla. Meistä noin 1 500 km itään sijaitsee Neuvostoliiton, nyttemmin Venäjän, aikanaan vilkkain kosmodromi eli avaruuskeskus Plesetsk. Lähialueillamme ovat myös Ruotsin Kiirunan ja Norjan Andøyan keskukset, joista ammutaan lähinnä koeraketteja. Myös Pohjoisen jäämeren ja Kuolan niemimaan alueen sotilaallinen ohjustoiminta on tuonut suomalaisharrastajien nähtäville mitä uskomattomimpia raketti-ilmiöitä.
Raketti-ilmiöarkisto syntyy
”Luettelo raketti-ilmiöistä alkoi hahmottua noin vuonna 1990”, kertoo Leo Wikholm. Ursan ilmakehän valoilmiöiden jaostoon oli perustettu 1988 rakettikokeiden alajaosto, jota veti Markus Hotakainen. Vuoden 1989 lopulla tämä erotettiin omaksi jaostokseen ja Markus antoi vetovastuun Leolle. ”Otin silloin mukaan myös satelliitit ja aloin kehittämään myös raketti-ilmiöpuolta”, Wikholm valottaa.
Voimakas kipinä avaruustoiminnan havaintojen kirjaamiseen syntyi Wikholmin mukaan 1980-luvulla näkyneiden lukuisten raketti-ilmiöiden ansiosta. Rakettilaukaisujen ohella nähtiin myös barium-kokeita, jollaisen Leo kertoo itsekin nähneensä. ”Aloin hiljalleen kokoamaan luetteloa kaikista ilmiöistä, kun niitä tuntui näkyvän vähän väliä”, hän muistelee.
Raketti-ilmiö 15.4.1975, mahdollisesti barium-koe havaittuna Kannonkoskella. Piirros: Timo Keski-Petäjä.
Näitä taivaanilmiöitä oli toki tarttunut taivaankatselijoiden haaviin jo 1970-luvulla. Heikki Oja lahjoitti jaoston käyttöön kaikki lehtileikkeet ja havainnot, jotka hän oli kerännyt Tähtitieteen laitokselle outojen valoilmiöiden tutkimista varten. ”Tuo arkisto innoitti minua entisestään, sillä se koostui hyvin värikkäistä lehtijutuista ja harrastajien lähettämistä kertomuksista”, Wikholm riemuitsee. Näin alkoi rakentua laaja luettelo Suomessa nähdyistä raketti-ilmiöistä.
Tietoja monista lähteistä
Ojan toimittama Tulipalloja taivaalla -kirja (Ursa, 1978) kertoi paitsi meteoreista ja meteoriiteista, myös rakettien aiheuttamista ilmiöistä. Leo kertoo keränneensä kyseisestä teoksesta muun muassa tapahtumien ajankohtia. ”Näiden lisäksi pengoin myös vanhat Tähtiaika-, Avaruusluotain- ja Tähdet ja Avaruus -lehdet ja keräsin niistä mainintoja raketti-ilmiöistä tai oudoista valoilmiöistä”, hän täydentää.
Wikholm kertoo myös vierailleensa Ilmatieteen laitoksella tutkimassa revontulikameroiden havaintoja. ”Sodankylän revontulikameran kuvat oli tallennettu kaitafilmeille, ja niitä katselemalla löytyi melko useita valoilmiötä, jotka olivat ilmiselviä raketti-ilmiöitä”, Leo toteaa.
”Heikki Ojan arkisto on keskeisin lähde kaikelle. Lisäksi jaostoon tuli ihan aitoja havaintoja 1990-luvulta lähtien”, Wikholm kertoo. Hän harmittelee, ettei ihan kaikkia alkuperäishavaintoja ole löytynyt.
Rakettilaukaisu 16.12.1977 havaittuna Konneveden Istunmäellä. Ilmiö lienee ollut myös bariumkoe. Piirros: Matti Hänninen.
Outojen taivaalla näkyvien ilmiöiden kohdalla ei voi välttyä ufo-viittauksilta. Leo kertoo, että jossain määrin vinkkejä havaintoihin on antanut myös Suomen ufotutkijat ry, joiden kanssa hän teki jonkun aikaa yhteistyötä ilmiöiden alkuperän selvittämiseksi. Heiltä tuli myös linkkejä venäjänkielisiin havaintoihin, joiden alkuperää he pyysivät tutkimaan.
Sähköiseen muotoon
Raketti-ilmiöluetteloa pidettiin alusta alkaen sähköisessä muodossa. Sen ensimmäisiä versioita julkaistiin myös paperille painettuna harrastajien Ursa Minor -lehdessä. Numerossa 2/1990 oli Leon useampisivuinen juttu raketti-ilmiöistä.
Arkiston syntymisen aikaan ei ollut vielä internetiä, ainakaan koko kansan saatavilla. ”Ensimmäinen luettelo taisi syntyä CSV-muotoon ja se sijaitsi Ursan Mizar BBS -boksissa”, Leo valottaa. Tuohon aikaan tietotekniikassa aktiivisimmat harrastajat ottivat yhteyksiä tietokoneella puhelimen ja modeemin välityksellä bulletin board -systeemeihin eli kansanomaisemmin bokseihin.
Nettiversio syntyi väistämättä, kun Ursa 1990-luvun puolivälin jälkeen avasi www-sivut internetiin. Tekokuut ja raketti-ilmiöt -jaoston sivuilla oli saatavissa raketti-ilmiöiden luettelo. Reilun parinkymmenen vuoden aikana luettelo on siirtynyt verkkosivu-uudistuksesta toiseen ja kehittynyt siinä sivussa. Uusin versio löytyy nykyisen avaruustekniikkaryhmän sivuilta.
Moninaisia ilmiöitä
Raketti-ilmiöt ovat monimuotoisempia kuin alkuun luulisi. Luonnollisesti siellä on perinteisiä laukaisuja, joissa kantoraketti vie kiertoradalle satelliitin. Venäjän Plesetskistä ammuttujen laukaisujen alkuvaiheet näkyvät ajoittain Suomeen, vaikka tyypillinen lähetyssuunta on meistä poispäin eli itään tai koilliseen.
Muurmanskin ympäristö Kuolan niemimaalla ja Pohjoisen jäämeren seutu ovat Venäjälle strategisesti tärkeitä alueita ja laivasto suorittaa siellä aika ajoin erilaisia ohjuskokeita. Usein nuo eivät paljon poikkea kantorakettilaukaisuista, mutta toisinaan ohjuksilla tehdään monimutkaisia manöövereitä, joista taivaalle jää mutkikkaan kiemuraisia jättövanoja.
Kiehtovimpia ovat ehkä erilaiset kemikaalikokeet. Koeraketista päästetään ilmakehään erilaisia yhdisteitä, jotka loistavat taivaalla laajentuvina pilvinä. Tyypillisimpiä aineita ovat olleet barium ja strontium. Nasa on käyttänyt myös litiumia ja trimetyylialumiinia. Jättöpilvien käyttäytymistä seuraamalla voidaan tutkia ylempää ilmakehää. Takavuosina näitä tehtiin runsaammin, mutta nykyään harvemmin. Tuorein tapaus on kuitenkin niinkin läheltä kuin 6.4.2019 Norjan Andøyasta (ks. aloituskuva).
Falcon 9 FT -raketin toisen vaiheen jälki tallentui 22.2.2018 Mikkelin Ursan tulipallokameraan. Kuva: Aki Taavitsainen. Napsauttamalla saat kuvan suuremmaksi.
”Nykyisin rakettilaukaisujen ilmiöt ovat vähentyneet”, kertoo Leo Wikholm. Niitä toki nähdään, mutta aiempaa harvemmin. Uutena ilmiönä ovat kantorakettien polttoainepäästöt lennon loppuvaiheissa. Leo kertoo, että joidenkin rakettityyppien yhteydessä on mahdollista nähdä hetkellisesti hohtavia liikkuvia läiskiä taivaalla, kun raketin rata kulkee Suomen läheisyydestä. Tällaisia ovat olleet mm. SpaceX-yhtiön Falcon-kantorakettien päästöt. Nämäkin ovat raketti-ilmiöitä, vaikka tapahtuvatkin jo kiertoratakorkeuksilla, Wikholm huomauttaa.
Sävähdyttäviä ilmiöitä
Raketti-ilmiöt ovat aina hiukan hätkähdyttäviä, asiaa tuntemattomalle jopa pelottavia. Ne ovat lähes aina yllättäviä ja normaaleihin taivaanilmiöihin verrattuna jotenkin outoja.
Muistelimme Leon kanssa omia kokemuksiamme raketti-ilmiöistä. Molemmat muistamme 27.7.1988 koko pohjoistaivaan peittäneen värikkään jättövanojen verkoston, jonka aiheutti Kuolasta laukaistu ohjuskoe.
Mieleenpainuvimmaksi tapaukseksi Leo nostaa kuitenkin 17.9.1986 näkemänsä ilmiön. Oli tähtikirkas ilta, ja hän oli tekemässä kiikarilla kerrostalon ikkunasta havaintoja muuttuvista tähdistä. ”Asuimme korkealla 7. kerroksessa ja näkyvyys horisonttiin oli hyvä. Kiinnitin huomiota liikkuvaan ja nousevaan pisteeseen koillisen suunnalla” Wikholm kertoo. Aluksi hän arveli tuota lentokoneeksi, mutta pian sen alle muodostui valokeila. Yhtäkkiä valo sammui ja tilalle alkoi muodostua sinertävän hohtava pilvi. ”Se oli jotain ihan käsittämätöntä, sillä en keksinyt ilmiölle mitään selitystä”, Leo muistelee. Taivaalle jäi laajeneva turkoosi pilvi, jota hän ehti esittelemään vanhemmilleenkin. Taivaallinen ilmiö pääsi tv:n iltauutisiinkin, joista selvisi, että kyseessä oli bariumlataus.
Yksi hämmästyttävimmistä rakettilaukaisujen ilmiöistä on taivaalle syntyvät spiraalimuodot. Niitä nähdään aika ajoin, ja niiden oletetaan syntyvän, kun yksi kantoraketin moottoreista jää hetkeksi käyntiin muiden jo sammuessa. Tällöin rakettivaihe alkaa pyöriä kuin sadettaja jättäen ympärilleen spiraalimaisen jättövanan. Näistä tunnetaan takavuosilta muutamia esimerkkejä, mutta Leo nostaa tuoreemmasta muistista Pohjois-Norjassa nähdyn spiraalin 9.12.2009, joka herätti tiedotusvälineissäkin paljon huomiota. Tähdet ja avaruus 1/2010 käsitteli kattavasti tapausta.
Selityksiä etsimässä
Rakettikoearkistoa kerätessään Leo on yrittänyt selvittää kulloisenkin ilmiön alkuperää. ”Ilmiön tyypistä voidaan päätellä ilmiön aiheuttajaa”, Wikholm selittää. Esimerkiksi barium-kokeet on helppo tunnistaa.
Nykyään tietoa on paljon internetissä, mutta aiemmin suuri apu löytyi yllättäen Atlantin takaa. Leo kertoo tehneensä paljon yhteistyötä James Obergin ja Jonathan McDowellin kanssa. Wikholm kertoo aikanaan myös toimittaneensa mainituille omaa luettelotietoaan.
Oberg on erikoistunut ilmiöiden aiheuttajien tutkimiseen ja on antanut vuosien varrella joitakin erittäin syvällisiä selvityksiä ohjuskokeista ja muista laukaisuista, Leo valottaa. McDowell on puolestaan toimittanut vuodesta 1989 lähtien verkossa Jonathan’s Space Report -julkaisua. Myös tästä lähteestä Leo kertoo saaneensa tietoa muun muassa ohjuslaukaisuiden ajankohdista. Täältä on ollut hyvä aina välillä käydä tarkastamassa, täsmääkö aika jonkun havainnon kanssa.
Julkisista satelliittilaukaisuista on suhteellisen helppo saada tietoa. Sotilaalliset laukaisut on oma lukunsa. Kysymykseen, onko ohjuskokeista ollut vaikea saada tietoa, Leo vastaa että aikoinaan niitä oli äärettömän hankala selvittää, mutta ”.. James Oberg tiesi kyllä ihan kaiken”, Wikholm hämmästelee. Häneltä tuli tieto, milloin mikin ohjus laukaistiin.
Vielä yhdeksi lähteekseen Leo mainitsee Geoffrey Falworthin British Astronomical Associationista, BAA:sta. Falworth auttoi Leoa satelliittiharrastuksen alussa 1980-luvun lopulla. Falworthista oli sittemmin apua myös rakettikokeiden ja satelliittilaukaisujen ajankohtien erottelussa.
Taivaanvahti ja raketti-ilmiöarkisto
”Taivaanvahti on mullistanut havaintojen keräämisen”, Leo laukaisee. Tähtitieteen harrastajat ja muut taivaan tarkkailijat kokevat sen helpoksi tavaksi raportoida havaintojaan. Muuta kautta ei kuulemma enää havaintoja tulekaan. Tämä toki koskee uusia tapauksia.
Taivaanvahti on myös helpottanut Wikholmin työtä. Hän kiittelee myös moderaattorikollegoitaan, jotka ehtivät ottamaan vastaan havainnot ja alkamaan nopeasti analysoida niitä. ”Oikeastaan minä vain ehdin katsoa ja ihailla vierestä”, Leo myhäilee.
Glonass M (Kosmos 2522) -satelliitin laukaisu Sojuz 2-1b -rakeitlla 22.9.2017. Kuva-animaatio: Voitto Pitkänen.
Taivaanvahdin ja raketti-ilmiöarkiston välille on tarkoitus rakentaa toimiva yhteys. Taivaanvahti esittelee kuvat ja havaintokertomukset, kun raketti-ilmiöarkisto kertoo lyhyet analyysit ilmiöistä. Jo nyt arkistosta on linkit Taivaanvahdissa julkaistuihin havaintoihin, jos niitä on tarjolla. Taivaanvahdissa on havaintoihin pyritty merkkaamaan mistä raketista ja mahdollisesti satelliitista kulloinkin on kyse. Pohdinnassa on myös linkitys raketti-ilmiöarkiston analyyseihin.
Vanhat rakettihavainnot Taivaanvahtiin!
Taivaanvahti on auttanut keräämään kaikki uudet raketti-ilmiöt. Kaipaisimme sinne myös vanhoja havaintoja, jotta ne voitaisiin linkittää raketti-ilmiöarkiston analyyseihin. ”Nyt, jos koskaan, olisi aika kaivaa vanhat havainnot esiin ja kirjata ne Taivaanvahtiin”, kehottaa Leo Wikholm. Näin ne tulisivat ainakin jossain muodossa tallennetuksi. Valokuvat ja piirrokset kannattaa skannata havainnon yhteyteen. Päivämäärät ja kellonajat ovat myös tärkeitä. Jos nuo ovat hukassa, voimme ainakin yrittää selvittää vanhojen arkistomerkintöjen avulla, mihin tapahtumaan havainto liittyy.
Raketti-ilmiöt raportoidaan Taivaanvahdin Harvinaiset pilvityypit -lomakkeella. Valitse ilmiöksi Rakettilaukaisu. Lisätietoihin voi tarvittaessa täydentää, onko kyse raketin vaiheen näkymisestä taivaalla, vain raketin jättövana vai barium- tai muu kemikaalipilvi.
Linkkejä
Avaruustekniikkryhmän raketti-ilmiöarkisto
Raketti-ilmiöt Taivaanvahdissa
Havaintolomake Taivaanvahdissa
Tony Spellin analyysi 9.12.2009 spiraali-ilmiöstä
Jonathan’s Space Report
