Paula-Christiina Wirtanen:
Edellisessä Zeniitin numerossa tutustuimme Lunar 100 -luetteloon ja joihinkin sen kohteisiin. Tällä kerralla kohde-esittelyssä on Kuun kirkkaimpia ja tummimpia alueita.
Artikkelissa esitellyt kohteet. Napsauttamalla saat kartan suuremmaksi.
Kartta: Virtual Moon Atlas / LRO VAC / T.Öhman.
Vuorokauden valoisan ajan ollessa täällä pohjolassa lyhimmillään taivas on yönmusta suurimman osan vuorokaudesta. Lumipeite tuo valoa ja Kuun tullessa taivaalle on musta taivas kokonaan menetetty — mutta saamme havaintokohteeksi oman kiertolaisemme! Kuu on erinomainen kohde myös valosaasteen keskellä asuville harrastajille. Eli kaukoputki kohti Kuuta ja katsomaan, mitä kaikkea sieltä tällä kertaa voisimme havaita. Tutustumme tarkemmin joihinkin Lunar 100 –luettelon kraattereihin, rilleihin ja muihin mainioihin muodostelmiin myös niiden lähellä.
Kreikkalainen Kopernikus ja kiehtova kuumaisema
200-luvulla ennen ajanlaskumme alkua eli kreikkalainen tähtitieteilijä ja filosofi Aristarkhos Samoslainen. Hän oli aikaansa edellä ehdottanut aurinkokeskeistä maailmankuvaa. Silloin kuitenkaan ajatus ei kantanut sen pidemmälle. Niinpä tämän todelliseksi uudistajaksi ja keksijäksi tuli Nikolaus Kopernikus. Ajatuksensa ansiosta Aristarkhos on kuitenkin saanut lempinimekseen ”kreikkalainen Kopernikus” ja hänen mukaansa on nimetty Kuuhun kirkas ja säteilevä kraatteri, joka tunnetaan nimellä Aristarchus. Se on Lunar 100 -luettelon kohde L11 ja on sopivasti vieläpä samalla alueella Copernicus-kraatterin kanssa.
Edellisessä Zeniitin numerossa (4/2019) esittelimme näyttäviä sädekraattereita. Kuitenkin, kun katselet Kuun melko täyttä limppua, huomaat sädekraattereita olevan siellä enemmänkin. Yksi niistä on juuri edellä mainittu Aristarchus, Kuun pinnan kirkkain kohta.
Mitä kaikkea voimme nähdä Aristachuksen alueella kaukoputkillamme? No, vaikka mitä. Koko seutu on kaiken kaikkiaan monipuolinen ja kiinnostava katsomiskohde kuuhavaitsijalle. Siellä on kirkkaan ja suhteellisen nuoren kraatterin lisäksi muitakin Kuulle tyypillisiä pinnanmuotoja, vieläpä helposti aivan tavallisilla harrastajakaukoputkilla havaittavissa.
Paras hetki tutustua tähän alueeseen tarkemmin on noin kolme päivää ennen täysikuuta, vaiheen ollessa 90 % paikkeilla.
Aristarchuksen alueen kartta. Napsauttamalla saat kartan suuremmaksi.
Kartta: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.
Kun katsot Aristarchusta, huomaat sen sijaitsevan epäsäännöllisen muotoisen kohouman, ylänköalueen, reunalla. Se on nimeltään Aristharchus Plateau, L22, suomeksi Aristarchuksen ylänkö. Alue on myös tieteellisesti mielenkiintoinen, koska se on merkittävimpiä vulkaanisen toiminnan seutuja Kuussa. Miehitetty lento alueelle oli Apollo-ohjelman aikana myös suunnitteilla. Apollo-lentoja kuitenkin peruttiin ja ohjelma lopetettiin kesken Apollo 17 -lennon jäädessä viimeiseksi miehitetyksi lennoksi Kuun pinnalle, ainakin toistaiseksi.
Aristarchuksen ylänkö saattaa kirkkaalla havaintokelillä kaukoputkella katsottaessa näkyä hieman tiilenpunaisen värisenä. Tämä Kuun pinnalle outo väri johtuu alueen pyroklastisen materiaalin koostumuksesta.
Suomalaista havaitsijaa kiinnostaa sekin, että tältä alueelta löytyy Yrjö Väisälän mukaan nimetty melko pienikokoinen kraatteri. Väisälä-kraatterista ja muutamista muista suomalaisten mukaan nimetyistä kraattereista voit lukea lisää Zeniitistä 3/2018.
Aristarchuksen alueelta on ehdottomasti myös mainittava Schröterin laakso, L17: Vallis Schröteri. Tämä on helposti havaittava, selkeä ja näkemisen arvoinen kohde. Se on Aristarchuksesta luoteeseen, Herodotus-kraatterin vierellä. Kyseessä on rille eli pitkä ja kapea kanavaa tai uomaa muistuttava rakenne. Sellaisia rillet oikeastaan ovatkin. Aikoinaan Kuussa on virrannut laavaa ja tämä laava on jättänyt jälkeensä virtausuoman. Suurin tällaisista on juuri Schröterin laakso, jolla pituutta on 160 km ja leveyttäkin 11 km.
Lähellä Herodotusta uoma levenee jonkin verran ja muodostaa ”Kobran päänä” tunnetun kohteen Kuussa. Schröterin laakso kieltämättä muistuttaa jonkin verran luikertelevaa käärmettä.
Ensimmäinen esimerkkihavaintomme toimii myös erinomaisena esimerkkinä piirroshavainnosta. Frank McCabe piirsi alueen Arizonan kuuman taivaan alla 18.8.2016 klo 4.20–5.45 (UT). Kuten huomaatte, aikaa havainnon tekoon saattaa kulua. Piirros on tehty harmaalle paperille ja välineinä on ollut pastellikynät ja väriliidut. Tässä kuvassa näkyy erinomaisesti Aristarchuksen säteet ja muita alueen yksityiskohtia sellaisina, kuin ne täysikuun aikaan näkyvät. Piirros todella on tehty täysikuun aikaan, havaintovälineenä on ollut 250 mm Dobson (f/5,7) ja käytettynä suurennuksena 161×. Ylängön alueen punertavaa väriä McCabe ei nähnyt tällä kertaa, vaan sse näkyi tasaisen harmaana.
Aristarchuksen alue täysikuun aikana. Piirros: 18.8.2016 klo 4.20–5.45 (UT), Frank McCabe, Arizona.
Dobson 250mm (f/5,7), 161×.
Toinen esimerkkihavaintomme on Jerry Jantuselta. Hän kuvasi Kuuta 21.1.2016 klo 21.20. Kuusta oli tuolloin valaistuna 92 % ja Kuun ikä oli 12 vrk. Tämä on ollut aivan erinomainen hetki alueen tutkimiseen. Terminaattori on Aristarchuksen lähellä ja kraatteri näkyy puoliksi valaistuna. Yksityiskohtia reunavalleista on nähtävillä, samoin keskusvuori. Pienempi Väisälä näkyy myös erinomaisesti, vaikka siitä ei yhtä paljon yksityiskohtia olekaan havaittavissa.
Aristarchuksen alue kuvattuna 21.1.2016 klo 21.20 Espoossa. Kuva: Jerry Jantunen, Espoo. Schmidt-Cassegrain (C8) 203/2000 mm, 2×Barlow, IR/UV-poistosuodin, DMK21AU04-kamera.
Ja vielä kolmas esimerkkihavainto Nousiaisista, Lasse Ekblomilta. Hän kuvasi alueen 8.12.2017 klo 21.48. Myös Lassen kuvassa Kuun ikä on ollut 12 vrk ja valaistuna on ollut niin ikään noin 92 %. Aristarchuksen ylängön alue muotoneen erottuu erittäin hyvin, samoin Schröterin laakso.
Aristarchus, Arstarchus Plateau ja Vallis Schröteri havaittuna 8.2.2017 klo 21.48. Kuva Lasse Ekblom, CPC1100, ASI224MC-kamera, IR-Pass-suodin. Tässä kuvassa ilmansuunnat korjattu, alkuperäinen kuva on Taivaanvahti-palvelussa.
Telemannia teleskoopilla
Alueelta löytyy myös selvästi näkyvä haamukraatteri, Prinz. Se on osittain upoksissa Myrskyjen valtameren mare-basalttitasangon alla. Laava on täyttänyt siellä olleen kraatterin ja siitä on enää vain hieman reunavalleja näkyvillä.
Prinz itsessään on kelpo kohde, mutta Lunar 100 –luetteloon on valittu sen läheisyydessä olevat rillet, L86: Rimae Prinz (Prinzin rillet). Toisin kuin Schröterin laakson kohdalla, näiden näkeminen vaatii hieman tukevamman teleskoopin. Prinz rilleneen on mukana myös Jantusen ja Ekblomin kuvissa ja rillejäkin nähtävissä. Jef De Wit Belgiasta on kuitenkin tehnyt havaintopiirroksen juuri tästä kohteesta. Piirros on tehty 28.2.2018 klo 22–23 (UT), Kuusta on ollut valaistuna 87 % ja Kuun ikä 11 vrk. Havaintovälineenä De Witillä oli 300 mm Dobson ja suurennustakin 240×.
Rimae Prinz. Piirros 28.2.2018 klo 22.00–23.00 (UT).
Jef De Wit, Belgia.
Mikäli saat nämä kuitenkin nähtyä visuaalisesti tai vangittua valokuvaan, on syytä laittaa soimaan vaikkapa Kuutamosonaatti Prinzin uomien soljuvien havaintojen kunniaksi! Rillet on nimittäin nimetty Beethovenin, Händelin ja Telemannin mukaan – tosin epävirallisesti, sillä Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU) ei ole ainakaan toistaiseksi hyväksynyt nimiä virallisiksi ja siksi kuukartoista on turha odottaa niitä näkevänsä. Virallisesti on nimetty ainoastaan Rima Prinz I, tuo selkeimmin havaittava sekä sen vierellä oleva Rima Prinz II (jota on siis ehdotettu Beethovenin mukaan nimetyksi). Näistä rilleistä sekä niiden nimistöstä on lisätietoa The Moon-Wiki ja Lunar Photo of the Day -sivuistoilla,
Platon lapsipuolet
Aristarchuksen edustaessa lumenvalkoisinta ja kirkkainta kohtaa Kuussa, toisin on seuraavan kohteen kanssa. Plato, tuo yönmustaa järveä muistuttava kraatteri, sijaitsee Sateiden meren (Mare Imbriumin) ja Kylmyyden meren (Mare Frigoriksen) välisellä kannaksella Montes Alpes -vuoristossa ja on yksi helpoiten tunnistettavista Kuun kraattereista. Se on havaittavissa todella selvästi tummana myös täysikuun aikaan.
Platolla ei ole nähtävissä keskusvuorta. Toki sellainen on aikoinaan ollut, mutta se on hautautunut 2,6 km paksun laavakerroksen alle. Laavapohjan albedo on hyvin alhainen ja tämä selittää tummuuden. Plato on myös oikeasti muodoltaan lähes pyöreä, mutta me kaukoputkinemme näemme sen hieman viistosti ja siksi soikeana. Platon laavapohja on viitisensataa metriä Sateiden meren pintaa ylempänä ja satakunta metriä Kylmyyden meren pintaa ylempänä.
Itse Plato ei ole kohteena Lunar 100 -luettelossa, vaikka ehdottomasti näkemisen arvoinen onkin arvokkaan tummassa synkkyydessään. Kun Platoa katselee harrastajakaukoputkella, sen pohja näyttää erityisen tasaiselta. Sellainen se ei kuitenkaan ole, vaan siinä on kuoppia, pikkukraattereita. Nämä ovat luettelossa numerolla L83: Platon pikkukraatterit.
Platon alueen kartta. Kartta: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.
Paikallisen auringonnousun aikaan (noin vuorokausi ensimmäisen neljänneksen jälkeen) Platon reunavalli heittää komeita varjoja jo muutenkin teräksenharmaan kraatterin pohjalle. Varjot näkyvät helposti, mutta samalla voi hyvin yrittää tähystellä myös mainittuja pikkukraattereita. Tällöin on syytä kuitenkin olla vähintään 150 mm objektiivilla varustettu laite. Mikäli et näe pikkukraattereita visuaalisesti, valokuvaan ne saattavat kuitenkin tallentua.
Varsinkin neljä suurinta pikkukraatteria voi erottaa myös täysikuun aikaan kirkkaina ja hyvin pieninä valopisteinä Platon pohjalla reilun 100 mm objektiivilla varustetulla laitteella, mutta niiden näkemiseen selvästi kraattereina tarvitaan suurempi laite. Nämä ovat kuitenkin vaikeampia kohteita, kuin äkkiä luulisi. Pikkukraatterit kun kuitenkaan eivät ole aina nähtävissä edes suuremmalla kaukoputkella. Kaiken havainto-olosuhteista Auringon valon heijastuksiin Platon pohjalta tulee olla kunnossa. Pikkukraatterit toimivatkin todellisena erotuskyvyn testinä.
Onnistutko näkemään yhtään Platon pohjakraatteria? Ellet, itse Plato on silti hieno kohde.
Platosta etelään Sateiden merestä kohoaa myös vuorenhuippuja, kuten kirkas Pico, L23. Se näkyy kirkkaana jo pienelläkin havaintolaitteella. Valon ja varjon vaihtelu on voimakas. Jos myös haluat kokeilla havaintojen tekemistä piirtämällä, Picon tapainen selkeä kohde on hyvä harjoitteluun valon ja varjon leikkeineen.
Esimerkkihavainnon Platosta tarjoaa Jerry Jantunen. Kuvaa kannattaa katsoa tarkasti. Siinä on selvästi havaittavissa varjoja kraatterin pohjalla, mutta kuvasta löytyy myös viisi pikkukraatteria pohjalta. Visuaalihavaitsijalta nämä olisi saattaneet jäädä hyvinkin huomaamatta, koska ne eivät erotu kovinkaan selvästi. Mutta siellä ne ovat! Kuvausvälineenä Jantusella on ollut Helsingin alueen harrastajille tuttu Merz-refraktori (135/1950 mm) Kaivopuiston tähtitornista. Tämä kyseinen putki on muuten myös oma suosikkihavaintolaitteeni.
Jantusen kuvassa näkyy myös yllätys, eräs virallisesti nimetön haamukraatteri. Platon ja alalaidassa näkyvän Pico-vuoden välissä näkyy pyöreänmuotoinen harju, joka on Sateiden meren laavoihin peittyneen kraatterin reunaa. Tämä tunnetaan harrastajien keskuudessa epävirallisesti nimellä ”Ancient Newton”. Kuun ikä havainnon aikaan on ollut reilu 8 vrk ja Kuusta on ollut valaistuna 63 %.
Plato pikkukraattereineen. Kuva 24.2.2018 klo 18.21–18.23, Jerry Jantunen, Helsinki. 135/1950 mm linssiputki (Merz), 2× Barlow, suotimet Baader Contrast Booster & Astronomik L, DMK21AU04-kamera.
Pinottu 89 sekunnin videosta 30 %.
Elina Niemi Kauhavalta kuvasi Platon 7.2.2017 klo 21.37. Valo on tullut tässä kuvassa melko suoraan eikä varjoja näy. Sen sijaan Platon pikkukraattereita on erittäin selvästi näkyvillä tässä kuvassa. Hieno ja onnistunut eikä mikään itsestään selvä havainto näistä!
Plato pikkukraattereineen. Kuva 7.2.2017 klo 21.37, Elina Niemi, Kauhava. SW400P Synscan Goto dobson, ASI120MM-S-kamera, IRPro807-suodin, 2× Barlow.
Otetaan vielä yksi esimerkkihavainto, Jouni Rauniolta Tampereelta. Pikkukraattereita ei käytännössä erota, mutta jos osaa katsoa oikeaan kohtaan niin häivähdyksen suurimmista saattaa kuvassa nähdä. Platon reunavallien mustat varjot tummalla pohjalla ovat kuitenkin hienosti näkyvissä.
Plato. Kuva 6.3.2017 klo 19.48, Jouni Raunio, Tampere. EdgeHD 1100 @ Astro-Physics 900GTO, ASI120MC, QHY5-II ja DMK 41AU02, 30 s videosta 10 %.
Jalo Ojanperä on muistanut aikoinaan Kuu, planeetat ja komeetat -jaostoa piirroshavainnolla Platosta. Havaintovälineenä hänellä on ollut Yrjö Väisälän valmistama 150 mm refraktori Jyväskylän Siriuksen Rihlaperän tähtitornilla. Suurennus on ollut 344-kertainen ja havaintoon on hienosti vangittu Platon reunavallien varjojen leikkiä. Pikkukraattereita kuitenkaan ei ole ollut havaittavissa tällä kertaa, vaikka paljon yksityiskohtia on ollutkin näkyvillä.
Plato. Piirros Jalo Ojanperä, Jyväskylä. 150/2033 mm refraktori, 344×.
Ohimeneviä kuukohtauksia
Mainittakoon vielä sellainen kiinnostava asia, että tässä esitellyissä kohteissa (Schröterin laakso, Aristarchus, Plato ja Pico) on havaittu myös tavallista enemmän ns. TLP-ilmiöitä.
TLP (tai LTP) on lyhenne sanoista Transient Lunar Pheomenon, Kuun lyhytkestoiset ilmiöt, jotka tarkoittavat Kuun pinnalla tapahtuvia nopeita ja lyhytkestoisia muutoksia, kuten välähdyksiä, kirkkaita pisteitä, utuja tai tilapäisiä värimuunnoksia. Nämä kuulostavat salaperäisiltä, eivätkä kaikki liity itse Kuuhun millään lailla, vaan selitys voi johtua kaukoputkessa olevista heijastuksista tai ilmakehän aiheuttamista häiriöistä. Joka tapauksessa tällaisia on havaittu ja havaitaan, joskin hyvin harvoin ja satunnaisesti. Aristarchuksen alueella ilmiötä on tosin selitetty myös mahdollisella tulivuoritoiminnalla. Zeniitin numerosta 1/2019 voit lukea ilmiöstä esimerkkeineen enemmän.
Joka tapauksessa, keskitalven kylmä Kuu odottaa korkealla taivaalla havaitsijaa. Monelle lukijalle nämä tällä kertaa esitellyt kohteet ovat varmasti tuttujakin, mutta niiden pariin on turvallista palata, vaikka minkäänlaista äkillistä, ohimenevää kuukohtausta ei tapahtuisikaan — kuuhulluuskohtausta lukuunottamatta. Nauttikaa Kuun kirkkaimmista ja tummimmista alueista!
Havainnoista
Havaintokertomuksia, piirroksia ja valokuvia voitte tietenkin käydä lisäämässä Taivaanvahti-palveluun. Myös Tähdet ja Avaruus -lehden avaruus.fi-keskustelufoorumilla voi vapaasti esittää kysymyksiä ja keskustella näistä ja muista kohteista sekä niiden havaitsemisesta. Uusia havaintoja sekä tässä että edellisessä numerossa esitellyistä kohteista julkaistaan tarpeen mukaan tulevaisuudessa. Taivaanvahti-palvelussa ne kuitenkin ovat halukkaiden ihailtavana.
Kiitokset
Kiitos julkaisua varten havaintoja antaneille sekä Veikko Mäkelälle, Jari Kuulalle ja Teemu Öhmanille kommenteista, lisätiedoista ja kärsivällisyydestä.
Special thanks to Frank McCabe and Jef De Wit about their drawings. Both observations are earlier released in Cloudy Nights astronomical community.
Taulukko
L kohde lat (°) long (°) läpimitta (km) L11 Aristarchus 23,7N 47,4W 40 L17 Vallis Schröteri 26,2N 50,8W 168 L22 Aristarchus Plateau 26,0N 51,0W 150 L23 Pico 45,7N 8,9W 25 L83 Platon pikkukraatterit 51,6N 9,4W 101 L86 Rimae Prinz 27,0N 43,0W 46
Linkit
Wood, C.A., 2012. The Lunar 100. Sky & Telescope.
Wirtanen, P.C., 2019. Lunar 100 – kuukohteiden Messierin luettelo. Zeniitti 4/2019.
Öhman, T., 2018. Suomalaiset Kuussa 2: Laitapuolen suomalaiset. Zeniitti 3/2018.
Kuula, J., 2019. Kuun ohimenevät ilmiöt – tapaus Torricelli B. Zeniitti 1/2019.
Taivaanvahti
Avaruus.fi-foorumi > Kuu
Lisätietoa
Rimae Prinz The Moon-Wikissä
Musical Nomenclature (Lunar Photo of the Day)
Kartta, jossa rillejen nimiehdotukset alunperin on mainittu
Wood, C.A., 2006. The Mysteries of Plato. Sky and Telescope.
Keskustelua Platon pikkukraattereiden havaitsemisesta Cloudy Nights -foorumilla
