Matti Helin:
Kesällä saimme nauttia kahdesta pimennyksestä Täydellinen kuunpimennys näkyi matalalla etelätaivaalla perjantai-iltana 27.7. ja osittainen auringonpimennys keskipäivän aikaan 11.8. Etenkin kuunpimennys sai kansaa ilahduttavissa määrin liikkeelle. Valitettavasti vanha tuttu, eli pilvet, tulivat monin paikoin sotkemaan pimennyksen näkymistä.
Zeniitti sai mukavan määrän pimennysraportteja. Käydäänpä niiden pariin.
Täydellinen kuunpimennys 27.7.2018
Lahdessa kuunpimennys näkyi erinomaisen hyvin. Samuli Ikäheimo otti Ruoriniemen rantalla nipun upeita kuvia ja myös erittäin näyttävän animaation pimennyksen etenemisestä. Hän onnistui saamaan myös kansainvälisen avaruusaseman samaan kuvaan pimentyneen Kuun kanssa:
Kuun täydellinen pimennys ei pettänyt odotuksia – vaikka hieman antoikin odottaa. Kymmenen tienoilla rantaan saapuessa oli ihmisiä paikalla jo kourallinen, ja illan mittaan ilmiöstä kiinnostuneita oli ruuhkaksi asti.
Timelapse-kameran viriteltyäni oli aikaa odottaa, ja odotus tuntuikin yllättävän pitkältä.. Pilvet maan varjossa, ilmakehän utu tai ihan vain kirkas taustataivas tuntui piilottelevan himmeää kuuta kovasti.
Etelätaivas Lahdessa. Samuli Ikäheimo
Lopulta kuitenkin ~22.55 alkoi Sibeliustalon yllä näkyä jotakin. Himmeä, punertava kuu. Hetki hetkeltä kuun tullessa paremmin esiin muuttui tunnelma rannallakin – kuin ilmassa olisi ollut sähköä. Suut kävivät, kännykkäkamerat räpsyivät.
Täydellinen kuunpimennys Lahden sataman yllä. Samuli Ikäheimo
Klo 23.38, vartti pimennyksen syvimmän vaiheen jälkeen, tuli illan toinen kohokohta – ISS:n ohikulku. Vaikka avaruusasemaa onkin kuvannut kymmeniä kertoja, oli sen löytäminen vieraassa paikassa lähes tähdettömältä taivaalta yllättävän haastavaa kameroiden valmistelun ohessa. Onneksi tarkkasilmäinen assistentti bongasi aseman kuitenkin ajoissa ja kuvaaminen sujui ilman suuria sähläyksiä. Taas pääsi tervehtimään Gerstiä ja viittä muuta avaruusaseman asukkia.
Täydellinen kuunpimennys ja Kansainvälinen avaruusasema. Samuli Ikäheimo
Tämän jälkeen oli taas aikaa seurata kuun nousua taivaalla, ja pian sen seuraan liittyikin punainen kaveri – Mars.Planeetta oli silmiinpistävän kirkas. Keskustelut paikalla soljuivatkin Marsiin ja sen kirkkauden aiheuttavaan hiekkamyrskyyn sekä siitä kärsiviin mönkijöihin. Ei käy kateeksi Opportunitya joka jo toista kuukautta on hiljaisena auringonvalon vähyyden vuoksi.
Täydellinen kuunpimennys ja hiekkamyrskyn kirkastuttama Mars Lahden sataman yllä . Samuli Ikäheimo
Hieman puolenyön jälkeen kuun siirtyessä pois maan varjosta muuttui kiertolaisen vasen reuna hämmentävän kirkkaaksi. Vaikka varjosta poistuminen olikin hyvin tiedossa, en osannut odottaa varjon rajan olevan niin tarkka ja valaistuneen reunan niin kirkas. Asioita jotka hahmottaa paremmin itse kokemalla kuin vain kuvia katsomalla.
- Täydellinen kuunpimennys päättymässä. Samuli Ikäheimo
- Kuunpimennys ja hiekkamyrskyn kirkastuttama Mars Lahden radiomastojen yllä
Marsin ja nopeasti kirkastuvan kuun kulkiessa radiomastojen tuntumaan oli aika ottaa jo autioituneella rannalla viimeiset kuvat tästä tanssista. Huomio oli jo jonkin aikaa kiinnittynyt täysin vastakkaiseen suuntaan – pohjoisessa kirkastuviin yöpilviin.
Samulin kuvaama animaatio pimennyksen kulusta
Kari Kalervon pimentynyt Kuu ei ensin meinannut näkyä sitten millään:
Olen uimarannalla Kokemäellä. Edessäni avautuu niitty, jonka takana siintää
Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto. Eipä uskoisi, mutta täällä syrjäperällä on
pienimuotoinen kansanvaellus, kuunpimennyshavaitsijoita taivaalle tähyilemässä
ja heidän lapsiaan uimassa. Eräs maallikkohavaitsija näyttää minulle
kännykästään kuunpimennyskuvan, jonka on juuri saanut venäläiseltä
ystävältään. Sotshissa näpätyssä kuvassa on osittain pimentynyt Kuu mustalla
taustalla. Hyvä niin, pimennys on todistetusti alkanut. Minäkin pystytän kamerani
ja alan kiikaroida kaakon horisonttia.Kuun on jo noussut, mutta sitä ei näy. Kun yhteentoista mennessä
kiertolaisestamme ei ole näkynyt vilaustakaan, ihmiset lähtevät kotiin! Olen
hieman yllättynyt ratkaisusta, sillä iltahan on edennyt ennakko-odotusten
mukaisesti, ja jatko vaikuttaa lupaavalta, kun sääkin on selkeä. Onkohan
tiedotusvälineissä hehkutettu tulipunaista pimennystä horisontin yllä eikä kerrottu
sitä tosiasiaa, että Kuun löytäminen valoisalta kesäillan taivaalta voi aluksi olla
hankalaa?Jatkan kiikarointia. Vihdoin löydän Kuun noin kello 23.30, siis lähes pimennyksen
syvimpään aikaan. Kuu-ukko on todellakin värittömän kalpea ja erottuu heikosti
kiikarilla, mutta muutamaa minuuttia myöhemmin se on aistittavissa paljain
silminkin. Kerron Kuun sijainnin kahdelle vielä paikalla olevalle henkilölle. Toinen
heistä sanoo näkevänsä Kuun, mutta toinen ei ainakaan heti löydä. He katselevat
aikansa, lopettavat ilmeisen tyytyväisinä ja lähtevät pois.
Nyt olen yksin ja paikka on minun. Kuvasarjaa valotellessani yö hämärtyy ja Kuu
kirkastuu. Mars planeettakin nousee horisontin ylle ja tallentuu kuviini.Kuunpimennyksen eteneminen. Kari Kalervo
Pohjoistaivaalle syttyvät valaisevat yöpilvet. Joutsen lentää toitottaen kohti yöpilviä
kuin juhlistaen yön tapahtumia. Ja pimentynyt Kuu heijastuu vedestä, jossa lapset
vain hetkeä aiemmin pulikoivat. Kunpa olisittekin täällä. Vain minä sain kokea
kaiken tämän. Lopulta kuutamo voittaa yön pimeyden ja pakkaan tavarani. En
edes harkitse kotiin lähtöä vaan yövyn koivujen katveessa odottavassa
retkeilyautossani. Avaan ikkunan ja toivon vielä kuulevani joutsenen toitotuksen tai
jonkin muun lajin ennen nukahtamista.
Tuikku Asikainen havaitsi pimennystä Porissa. Mukana matkassa oli puoli tusinaa Porin Karhunvartioiden jäsentä sekä iso joukko muita pimennyksen havainnoitsijoita. Ilmassa oli selvästi suuren urheilujuhlan tuntua:
Uniluodon Palomöljä- betonilauturille oli kerääntynyt viiden Porin Karhunvartijan lisäksi useita kymmeniä innokkaita, autoja oli parkissa tiellä ja pikkupojat pyöräili innoissaan ja ihmetteli kameroita ja laitteita. Into kuitenkin laantui kun tunnit kului ja mitään ei näkynyt.
Kuuta etsittiin lopulta kännyköiden sovelluksilla ja kaukoputken go to toiminnollakin. Kaikki näyttivät että pitäisi jo näkyä, mutta ei vaan näkynyt. Jostain luukutettiin CCR:n biisiä. Bad moon rising. Se herätti hilpeyttä. Mutta lopulta miellialat laski ja iso osa porukasta lähti, se ei nyt vaan näy!
Paikalle jääneet Karhunvartijat ja kymmenisen sitkeää muuta saivat palkintonsa vasta siinä kymmentä vaille puolen yön. Hyvin haalean rosan värinen kuu kertakaikkiaan vaan ei tullut esiin valoissa kesäyössä ennenkuin oli hieman pimeämpää.
Himmeä täydellisesti pimentynyt Kuu Porissa. Tuikku Asikainen
Huokailuja, kameran piippauksia ja ähkäisyjä, millä asetuksilla noin haalean kuun saa esiin… Mutta yön pimeneminen auttoi. Seuraavaksi kiinnitti huomiota hehkuvan punainen Mars kuun alapuolella. Olipa se kaunis!
- Kuu alkaa työntymään täysvarjosta pois. Tuikku Asikainen
Ja sitten puolen yön jälkeen, kun pimennys hiljalleen hiipui osittaiseksi, tuli esiin vielä kultaisen, punahehkuinen, kimaltava kuun silta. Siinä vaiheessa tunnelmat laiturilla olivat korkealla. Aivan maaginen yö oli! Kiitollinen ja onnellinen olo
Pimentyneen Kuun silta ja Mars. Tuikku Asikainen
Samassa porukassa oli myös Karhunvartioiden Tomi Kurri, joka myös koki pimennyksen alun odottamisen hermostuttavana. Kuu ei meinannut lainkaan tulla esiin. Vaan lopulta sitkeys palkittiin.
Saavuimme Porin Karhunvartijoiden porukalla Meri-Porin Uniluotoon, josta oli suora näkymä kaakkoon/etelään. Paikalle oli kerääntynyt myös paljon muita “kuuhulluja” ihailemaan pimennystä. Alku näytti pahalta, pilvet uhkasivat juuri etelän näkymiä.
Etelätaivas pilvien kirjoamana. Tomi Kurri
Pimennyksen alkua emme nähneet ja moni paikalle saapunut luovutti nopeasti ja lähti kotiin.
Ei kuitenkaan olisi kannattanut lähteä, tuskallisen odotuksen jälkeen Kuu alkoi himmeänä tulla esiin pilvien raosta n. klo 23.40.
Syvän punainen täydellinen kuunpimennys. Tomi Kurri
Alussa kontrasti oli todella huono, vasta täydellisen vaiheen lopussa Kuu oli visuaalisesti näyttävä. Osittainen vaihe näkyikin jo paljon paremmin ja siitä saimme paljon kuvamateriaalia.
- Osittainen vaihe. Tomi Kurri
Havaitsimme samalla myös Saturnusta. Noin 15 ihmistä näki Saturnuksen ensimmäistä kertaa kaukoputken läpi ja moni oli todella mielissään näkemästään. Innokkaimmille näytimme myös muita kohteita, kuten Marsia ja Albireoa.
Kokonaisuudessaan oikein onnistunut pimennysilta! Tunnelma paikalla oli todella hyvä!
Pirjo Koski tarkkaili pimennyksen edistymistä muutamien muiden henkilöiden sekä hyttysten kanssa:
Suunnittelin kuunpimennys kuvaus reissua muutama päivä etukäteen. Aiemmin en aikonut säätä alkaa murehtimaan. Kävin harjoittelemassa muutama päivä ennen h-hetkeä tulevassa kuvauspaikassa eli Uudenkaupungin Lepäisillä. Silloin tarkastin (siihen tosin apua saaden) kuun nousun suunnan.
Kuvauspäivä oli ihan hirvittävän kuuma. Hypätessäni tulikuumaan autoon oli vielä ilma +27 astetta. Päivän lepo oli mennyt sujuvasti penkin alle, hien valuessa lattialla olevalla makuupatjallakin.
Illan sääkartat näyttivät hyviltä. (kuinka väärässä olinkaan). Tietämättäni ajoin kohti keikkaa, joka meni mappiin ”painajaismaiset-mutta- toteutuneet”. Tällä kertaa nimittäin pääosan esittäjää ei tahtonut näkyä missään. Hermostuttavia viestejä sinkoili somessa ympäri suomen.
Seisoin Lepäisten kärjessä sadan muun ihmisen kanssa. Ja odotin.. Ja niistä hyttysistä- niitä tosiaan oli. Alkuun kiusana olivat vähän jalkapallosta pienemmät paarmat. Illan tullen ne vaihtuivat iniseviin maailmanloppuihin. Laitilasta pingahti aviomieheltä viestiä; ei mitään näkyvyyttä. Täytyy sanoa, että itsetunto alkoi valumaan kohti sukkaa ja vähän sieppasi. Odotin kuuta melkein neljä tuntia.
Klo 23:37 alkoi näkymään jotain punaista pilvien läpi. Kuu hinasi itseään näkyviin pieneltä ikuisuudelta tuntuneen hetken.
Klo 23:39 otin ensimmäisen ruudun. Kansa kohisi ja taputti, (jäljellä olevat kokonaiset seitsemän henkeä ja koira). Ilmassa oli melkein urheilujuhlan tuntua, mutta vähän väsynyttä sellaista.
Täydellinen pimennys Uudessakaupungissa. Pirjo Koski
Kuuhun tarkentaminen oli järkyttävän vaikeaa. Ikinä en ole ollut noin haastavassa tilanteessa. Kun sitä kuuta ei ensinnäkään näy ollenkaan, seuraavaksi se ilmaantuukin ihan eri paikassa kadotakseen taas näkyvistä, tarkentamaan ei vaan ehdi ja kaikki zoomaukset ja sommittelut lentää kerralla kierrätyspisteeseen. Pilviverho ja sumuverho kuun edessä aiheuttivat harmaita hiuksia. Harvakseltaan kuului noitumista, kun kameroita tai kiikareita yritettiin tarkentaa. Onneksi harjoittelu muutama ilta sitten antoi osviittaa säätöihin.
Lopulta, ikuisuuden kestäneen räpellyksen jälkeen sain kuun kuviin maiseman kanssa.
Kuu meren yllä. Pirjo Koski
Houkutteli jättää kuvat pelkästään yhden kortin varaan eli yhteen onnistuneeseen kuvaan.
Mentiin täysin omien taitojen ylärajalla. Tiesin, mihin kameran runko pystyy. Objektiivin suhteen en ole huolissani, ikinä.
- Osittainen vaihe. Pirjo Koski
Valotusajat lähentelivät hulluutta. Illan kruunasi valaiset yöpilvet, jotka nousivat usvaverhon takaa kotiin ajo matkalla.
Jyväskylässä Ilpo Liimatainen pääsi havaitsemaan pimennystä lähes selkeältä taivaalta. Kuu ei silti meinannut näyttää itseään.
Heinäkuun lopun täydellisen kuunpimennyksen odottelu alkoi lupaavissa merkeissä; selkeää poutasäätä luvassa, havaintoaikaan ennen puoltayötäkin vielä lähes helteistä. Matala kuun sijainti n. 5 asteen korkeudella haasteellinen, mutta eiköhän jotain havaintopaikkaa löytyne. Oma karttatyö suositti lähistöllä sijaitsevaa Tikkakosken Särkimäkeä, korkeus 200m . Kyläilemässä olleet kesävieraatkin innostuivat ilmiöstä; siispä kameran toimintoja ja jalustavalikoimaa tutkimaan joukolla. Teknistä valmiutta näytti olevan ilmiön ikuistamiseen time lapse –toimintoja myöten.
Pelipaikan varmistus tapahtui perjantai-illan saunalenkin varjolla polkupyörällä. Aukkohakkuun vuoksi näkymän piti olla kaakkoisiin ilmansuuntiin hyvän kohdemäestä, jopa autotieltä. Varmistus siirsi onneksi optimipaikkaa vielä satakunta metriä tieltä, matalaan taimistoon. Muutaman puunlatvan näköeste korjaantui kivasti.
Pelipaikalle siirryttiin H-hetken lähestyessä kahdella ajoneuvolla neljän hengen voimin; vähemmän innokkaille varattiin lyhyempi havaintomahdollisuus. Eväitä ei arveltu parissa havaintotunnissa tarvittavan, aika arveltiin menevän kuvauksessa. Varusteita kuitenkin runsaasti mukana , melkein kuin Tarzanin retkikunnalla.
Linssit ja putket kaakon suuntaan, ja kuun nousua odottelemaan. Sen tulisi tapahtua muutan minuutin yli klo 22. Puoli tuntia siitä alkaisi pimennyksen täydellinen vaihe. Ja sää onneksi edelleen selkeää. Sitkeästä tähystyksestä huolimatta kuu ei kuitenkaan suostu näyttäytymään. Helteisen päivän nostattama ilman kosteus lienee tiivistynyt harmaaksi peitoksi matalalle horisonttiin; kuu, varsinkaan pimentyneenä , ei näy siitä lainkaan läpi. Muuten taivas oli selkeää, ja korkeammalla ollut kuu olisi kyllä näkynyt. Paikalle osui pimenevässä illassa muitakin havaitsijoita alenevaa tunnelmaa kohottamaan. Mäelle johtavalla tiellä havaittiin illan mittaan useita autokuntia. Pimennys kiinnosti ilahduttavasti moniakin, melkoisen ennakoidun mediahuomion innoittamana.
Kello lähestyi jo puoltayötä ja täydellisen vaiheen päättymistä ilman vilaustakaan kuusta. Joitakin kameran valotuskokeiluja tuli tehtyä odotellessa. Tällöin huomattiin, että aiemmin valoisat kesäyöt olivatkin kääntyneet jo pimeäksi. Kameran säätönappulat eivät olleetkaan ulkomuistissa vastoin luuloa, ja homma vaikeutui lampun puutteessa. Paikalle ilmestyneet itikat järjestivät oman hyökkäyksensä virikkeeksi.
Alkoikin esiintyä ehdotuksia homman keskeytyksestä; pääosa partiosta siis kotiin melko tasan puoleltaöin. Viiden minuutin kuluttua tästä kuu kuitenkin suostui lopulta näyttäytymään! Se nousi ilmeisesti lopultakin pois sitä varjostaneesta horisontin pilvipatjasta. Hälytys siitä paluupartiolle, ja onnistunut vihje pysähtymään kylän peltoaukealle tähystämään.
Kamera siis mäellä hätäisesti raksahtelemaan , vain kymmenkunta minuuttia täydellistä vaihetta jäljellä. Lampun puutteen vuoksi lievää häslinkiä pimeässä, ja tietysti tähän vielä kameran pariston vaihto. Kuvasaalis siis melko vaatimaton, jonkinlaisia otoksia tuli vasta pimennyksen väistyessä ja kuun reunan kirkastuessa. Erityisesti kaavailemamme digiscoping-kuvaus puhelimella ja kaukoputkella ontui pimeässä . Tarkennus osoittautui varsinkin haastavaksi vaiheeksi.
Täydellinen vaihe juuri päättynyt 28.7. klo 00.13. Ilpo Liimatainen
Tyypillisten taivaanilmiön havainnon estävien olosuhteiden lisäksi saatiin tästäkin illasta jälleen oppirahaa valmistautumisesta, tekniikan toiminnasta ja yleensäkin varusteista. Ennakointia ei ole näissä juuri koskaan liikaa.
Osittainen auringonpimennys 11.8.2018
Pimennys näkyi korkealla olleella auringolla. Pimennys oli osittainen, paikkakunasta riippuen Kuu kiekko oli auringon edessä etelän alle kymmenestä pohjoisen reiluun kolmeenkymmeneen prosenttiin.
Joni Virtanen kuvasi pimennystä Kokkolassa. Lisäpimentäjänä toimivat pilvet. Onneksi eivät liikaa.
Osittainen auringonpimennys. Joni Virtanen
Espoossa pimennys näkyi hyvin. Pientä jännitystä toi Mika Yrjölän kesken kuvaamisen pudonnut auringonsuodatin:
Vaikka pk-seudulla kahdeksanprosenttisena näkyvä auringonpimennys ei ollutkaan mikään spektaakkeli, piti se kuitenkin bongata kun näitä ei ihan jatkuvalla syötöllä ole. Lievää huolestumista syntyi kun aurinkokalvofiltteriviritys oli edellisen käytön jäljiltä jemmattuna jonnekin turhankin hyvin. Vanhempi, pölyisempi, ryppyisempi ja hieman liian pieni nykyiselle kalustolle kuitenkin sentään löytyi ja pikaisella testauksella lopputulos oli, että lievällä pohjasta venyttämisellä sen saisi sovitettua myös mielessä olleen 100-400mm optiikan eteen. Helpotus oli käsinkoskelteltavaa.
Aivan ensimmäisen kosketuksen missasin, mutta seisoskelin kuitenkin parikymmentä minuuttia ottamassa välillä muutaman kuvan ja kertaalleen kalvon läpi itsekin näkyä vilkaisten. Sydämentykytystä syntyi kun tuulenpuuska kertaalleen pudotti kalvon kameran edestä, mutta pikainen alaston aurinkoaltistus ei tuntunut aiheuttavan kennolle jälkiseurauksia.
- Pimentynyt aurinko. Mika Yrjölä
Normaalista valokuvaamisesta poikkeavan havainnon teki Pekka Rautajoki Tampereelta:
Leppoisan lämmin ja kesäinen lauantaipäivä ja mukavasti aikaa tehdä havaintopiirros Auringosta suoraan mustalle paperille tavallisen lyijykynäluonnoksen ohittaen.
Coronado MaxScope 40 & 12mm Cemax, Daler & Rowney black paper, Conte-värikynät. Pekka Rautajoki
