Juha Ojanperä:
Elokuussa yöt alkavat taas pimentyä Etelä-Suomessa. Elokuussa havaitaan myös viimeiset yöpilvinäytelmät. Yöpilvien esiintyminen päättyy perseidien maksimiin, joka on kuun kymmenennen päivän paikkeilla. Pohjois-Suomessa pimeitä öitä saadaan odottaa pitkälle syyskuun loppuun.
Tähtitaivas Helsingissä 15.8.2014. Kuva: Ursa.
Tähtitaivas
Elo-syyskuu on parasta aikaa vuodesta tähtitaivaan tarkkailuun. Yöt ovat jo pimeät, mutta vielä lämpimät, jolloin havaitsemaan voi lähteä ilman pilkkihaalaria! Elo-syyskuussa Linnunrata on erinomaisen hyvin näkyvissä heti pimeän tultua lounaisella taivaalla. Tutut syystaivaan tähdistöt kuten Joutsen, Lyyra ja Kotka ovat hyvin näkyvissä. Yön edetessä idästä nousevat muun muassa Pegasus, Andromeda, Kalat ja Valas. Syyskuun lopussa Orionkin ehtii jo nousta aamutaivaalle ennen pimeän päättymistä.
Planeetat ja Kuu
Elokuussa täysikuu sattuu kuun kymmenenteen päivään ja uusikuu elokuun loppuun (25.8.). Syyskuussa täysikuu on 9. päivä ja uusikuu 24.9. Elo-syyskuussa alkuillasta ovat havaittavissa Uranus ja Neptunus. Aamuyöllä Jupiter nousee idästä. Venus näkyy elokuussa matalalla aamutaivaalla. Venus on lähellä Jupiteria 18.8. Planeettojen näennäinen kulmaetäisyys on pienimmillään tuolloin klo 04.07, jolloin planeettojen välimatka on vain 12 kaariminuuttia! Planeetat ovat tosin tuolloin vielä hyvin matalalla, ne ovat tuolloin Helsingin horisontista tarkkailtuna vain reilun asteen korkeudella. Tämän konjunktion havaitsemista haittaa myös valoisa taivas.
Kääpiöplaneetat, asteroidit ja komeetat
Kääpiöplaneetta Pluto on matalalla Jousimiehen tähdistössä. Se on hyvin himmeä, ja sen havaitseminen visuaalisesti lienee mahdotonta. Valokuvaamalla kääpiöplaneetta lienee mahdollista havaita. Pluto on parhaiten havaittavissa iltaisin heti pimeän tultua matalalla lounaan suunnassa. Syystaivaalla näkyviä asteroideja ovat muun muassa 12 Victoria, 33 Polyhymnia, 80 Sappho, 270 Anahita ja 584 Semiramis. Näistä asteroideista ja niiden näkymisestä kertoo lisää Matti Suhonen artikkelissaan.
Syyskuussa tapahtuu myös Suomen alueella havaittavissa oleva tähdenpeitto. Tuolloin asteroidi 569 Misa peittää tähden HIP 22792. Peittyminen on Suomessa havaittavissa Pohjanmaalla. Tästä peittymisestä löytyy lisätietoja Matti Suhosen artikkelista.
Komeetta C/2014 E2 (Jacques) on havaittavissa heti pimeiden öiden saavuttua elokuussa. Tästä jäisestä Aurinkokunnan ulko-osien vierailijasta odotetaan mukavaa kiikarikomeettaa, jonka kirkkaus on ennusteiden mukaan parhaimmillaan lähes kuusi magnitudia. Elo-syyskuussa komeetta kulkee Perseuksen tähdistön tienoilta kohti Kotkan tähdistöä seuraten karkeasti Linnunradan suuntaa. Komeetasta löytyy lisätietoja Seichi Yoshidan verkkosivulta. Veikko Mäkelä kertoo komeetasta tarkemmin artikkelissaan.
Meteoriparvet
Elokuun alkupuoli on on parasta aikaa meteorien havaitsemiselle! Tuolloin on havaittavissa vuoden aktiivisin meteoriparvi, perseidit. Perseidejä on havaittavissa 17.7.–24.8. Maksimi on 12.8., jolloin tähdenlentoja voi näkyä jopa 50-70 tunnissa! Tänä vuonna Kuu haittaa perseidien havaitsemista maksimin aikaan. Muita elokuun vähäisempiä parvia ovat Delta- ja Iota -akvaridit sekä Kappa cygnidit. Syyskuussa voidaan havaita Alfa- ja Delta-aurigideja sekä piscidejä. Syyskuussa syyspäiväntasauksen aikaan (15.9.) on sporadisten meteorien esiintymisen maksimi, jolloin sporadisia tähdenlentoja voi odottaa näkevänsä noin 15 tunnissa.
Ilmakehän ilmiöt
Elo–syyskuussa haloja havaitaan vielä yleisesti. Varsinkin elokuu tuntuu olevan tilastojen valossa toinen, huhtikuun veroinen halojen esiintymisen huippukuukausi. Elokuun alkupuolella havaitaan viimeiset valaisevien yöpilvien näytelmät. Elokuun alkupuoliskolla avautuu yöpilvien havaintoikkuna myös Pohjois-Suomessa. Yöpilvet kuitenkin katoavat pian perseidien maksimin jälkeen. Myös sateenkaaria voi näkyä loppukesän ja alkusyksyn sadekuurojen myötä.
Muut taivaan ilmiöt
Syyspäiväntasauksen aikoihin on mahdollista havaita myös syyspäiväntasauksen eläinratavaloa, joka näkyy aamulla ennen auringonnousua itäisellä taivaalla. Eläinratavalo on vaalea, noin 45 asteen kulmassa oleva valokiila, joka kohoaa horisontista noudattaen eläinradan kuvitteellisen tason suuntaa. Eläinratavalo ei ole ilmakehän ilmiö, vaan se aiheutuu aurinkonvalon siroamisesta Aurinkokunnan tasossa olevasta pölystä.
