Alkutalvi on ollut suotuisa taivaanilmiöiden kuvaajille. Kameroiden eteen on ilmestynyt tulipalloja, haloja, revontulia ja planeettoja sekä monen monituista muuta nähtävää. Käydään katsomaan, millaisia ihmeitä kuviin on jäänyt!
Sanna Mäki-Tanila katseli Äkäslompolossa taivaalle, kun siellä näkyi jotain hyvin erikoista. Kyseessä oli rakettilaukaisu. Laukaisu tehtiin Andøyan avaruuskeskuksesta ja sen tehtävänä oli tutkia tutkia energian siirtymistä alemman ja ylemmän ilmakehän välillä.
Kyseinen ilmiö näkyi Äkäslompolossa noin klo 23.45-23.55. Alkuajasta tosin ei ole tarkkaa havaintoa, omiin silmiin nuo osui klo 23.45. Näkyivät siis ihan paljaallakin silmällä. Näkyivät ensin kirkkaina ja selvinä kunnes pikku hiljaa levisivät ja lopulta häipyivät kokonaan.
- Kuvat: Sanna Mäki-Tanila
Ritva Pietikäinen kuvasi talvitaivaan tähdistöjä 12.10. Mukaan tuli myös aurinkokuntamme jäsen.
Orioinin tähtikuvio erottui aamuyöllä selkeästi. Sen yläpuolella loisti Jupiter, joka loi taivalle kauniin kehän.
Kuva: Ritva Pietikäinen
Porin Karhunvartioiden taivaskamera onnistui nappaamaan hienon videon tulipallosta. Vesa Puistovaara kertoo seuraavaa:
15.10.2024 kello 23.28 etelätaivaan valloittaneen Kuun ‘viereltä’ kohti lounasta kiisi nopeasti lentänyt tulipallo.
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202410/128434_24715bb8d1174305d289c17cc86fd39e.mp4
Harri Kiiskinen löysi harvinaisia haloja Kuun ympäriltä 20.10.2024 Hankasalmen kamerasta:
Kuva: Hankasalmen halokamera / Harri Kiiskinen
Vaasan taivaalla kiisi erittäin kirkas tulipallo. Timo Alangon Tapo-kamera tallensi lennon.
Tutkin tallennetta siltä varalta, että komeetta näkyisi vielä Taponkin silmin. Näkyihän sekin, mutta ihan yllättäen putkahti esiin tämäkin.
Tuo ylöspäin singahtava lienee linssiheijastus kirkkaimmasta vaiheesta. Eipä ole tullut tuollaistakaan vastaan ennemmin.
Rovaniemellä näkyi hienoja haloja jääsumussa. Matti Tainio nappasi näistä kauniista ilmestyksistä kuvat aamulla 1.11.2024:
Ulos lähtiessäni kadun päässä näkyi jäätävän kirkas sivuaurinko, joka Ounaskoskelle päästyäni paljastui laajemmaksi halonäytelmäksi ja minulle harvinaisesti sijaitsi joen päällä leijuvassa jääsumussa.
Kuva: Matti Tainio
Lapualla leiskuivat revontulet 7.-8.11.2024.
Näköjään se näin aktiivisuusmaksimin aikaan riittää että on vaan pilvetön taivas ja aina näkyy revontulet. Rauhallinen himmeä kaari oli matalalla horisontissa jo alkuillasta. Aktiivisin vaihe alkoi noin klo 23 aikoihin.
Video: Antti Rinne
Vesa Vasankari kuvasi 17.11.2024 kauniin kehän Kuun ympärillä.
Kuu – ja Jupiter – loistivat itätaivaalla ja pilvien harvakseltaan kulkiessa ohi Kuun, sen ympärille muodostui aina kehä. Olin muutoin vain jalan liikkeellä ja käännyin aina silloin tällöin katsomaan, olisiko pilviä taas Kuun seurana. Näihin kuviin sain ehkä vaikuttavimmat kehät n. 45 minuutin aikana.
24.11.2024 Kuusamon taivaalla näkyi kenties Suomen kauneimmat Kelvin-Helmholtz -pilvet. Voitto Pitkänen oli kärppänä paikalla ja pääsi tallentamaan nuo erikoisuudet.
- Kuvat: Voitto Pitkänen
Joulukuun 4. päivän yönä Jupiter näkyi korkealla etelässä. Sen oppositio oli tulossa kolmen päivän päästä. Aki Karjalainen kuvasi jättiläisplaneetan 150mm Maksutovilla:
Minulla unohtuu aina välillä rapsata tuoreeltaan havaintoja, joten backlogia tuppaa kertymään. Aika samankaltaisiahan nämä Jupiter -kuvani aina ovat, mutta toivottavasti suht’ kattavasta havaintosarjasta on kuitenkin jotakin iloa. Punainen pilkku on osunut moniin havaintoihini tällä kaudella, niin tässäkin tapauksessa.
Sen verran pitkä sessio kuitenkin oli, että myös toiselta puolelta tuli kuvia. Seeing ei kovin hyvä ollut, mutta välillä oli kuitenkin käyttökelpoisia hetkiä.
Hevosenkenkäpyörre on harvoin näkyvä pilvimuoto. Vielä harvemmin sen pääsee näkemään Kuunvalossa. Sellaisen Marko Myllyniemi pääsi kuvaamaan 7.12.2024:
Olin takapihalla Kuuta kuvaamassa, ja sieltä pois tullessani huomasin, että Kuuta on lähestymässä ylösalaisen U:n muotoinen pilvi, joka sai heti liikettä kameraan.
- Kuvat: Marko Myllyniemi
Harmi vain, että Nikonin superzoomi ei tässä valaistuksessa ollut kaikkein paras mahdollinen kamera tähän tarkoitukseen, mutta eipä järkkäriäkään oikein voinut hakea – tilanne kun oli muutenkin ohi reilussa minuutissa.
Helmiäispilviä näkyi Joulukuussa mukavasti. Sodankylässä niitä näkyi 10.12.2024. Hannakaisa Lindqvistin kuviin jäi hienot vesijäähelmiäiset:
-
- Kuvat: Hannakaisa Lindqvist
Aki Karjalainen suuntasi kaukoputken kohti Kuuta. Kuviin tallentui Rimae Hippalus.
Rimae Hippalus on harvemmin kuvattu mutta suotuisassa valossa hyvin kaunis kohde Mare Nubiumin ja Mare Humorumin välissä. Kohteesta erottuu selvimmin kolme Humorumin kanssa samankeskistä kaarevaa uomaa. Uomien leveys on parin kilometrin luokkaa, pituutta niillä on noin 240km ja uomien etäisyys toisistaan on noin 25km.
Kuva: Aki Karjalainen
Pääuomien välissä ja vierillä voi havaita myös jokusia pienempiä uomia. Rimae Hippaluksen eteläpuolella (kuvassa alavasemmalla) näkyy Ramsden -kraatterin ympärillä risteilevä Rimae Ramsden uomaverkko. Rimae Hippalus vaikuttaa syntyneen Mare Humorumin laavameren jäähtyessä ja kutistuessa, jolloin kuunkuoreen syntyneet suuret jännitykset ovat aiheuttaneet graben -tyyppisiä siirrosliikuntoja. Kuvan alueelle mahtui Lunar 100 -kohteista myös Kies Pi -doomi. Toinen kuva on sama otos selenokromaattisesti käsiteltynä värikuvana.
Kuva: Aki Karjalainen
Joulukuun 22 päivän iltana näkyi värikkäitä revontulia. Niitä kuvasi Pelkosenniemellä Kari Rytilahti:
Sattui selkiä taivas ja aktiivisuus revontulille oli kohtalainen. Kolme tuntia havainnointia tuli tehtyä kirpeässä pakkassäässä. Kaari aktivoitui aika ajoin. Kuvat luostontieltä poropuiston risteyksestä. Mukava Joululoman alku.
Kuva: Kari Rytilahti
Eeva-Kaisa Ahlamo kuvasi Saturnuksen kapeita renkaita sekä planeetan suurinta kuuta, Titania, kun se sujahti planeetan varjoon.
Huomasin sattumalta netistä, että Saturnuksellahan tapahtuu. Nyt, kun rengasplaneetta kallistelee renkaitaan ekliptikan suuntaisesti, tapahtuu myös Titanin peittymisiä ja ylikulkuja Saturnuksen varjoon / pinnalla. Ja niinpä siinä sitten kävi, että superpilvisen joulukuun päivistä juuri sellaisen tapahtuman päivä oli kirkas! En ole vielä koskaan nähnyt Titanin sujahtamista Saturnuksen varjoon, vaikka Jupiterin kuilla tuo on yleistä. Mutta nämä Saturnus-jutut noudattavat sellaista “ai missasit, no seuraava mahis on 15 vuoden päästä” -kaavaa, joten eipä tuo erikoista ole. Siispä yrittää sopii, vaikka odotukset eivät teknisen osaamiseni takia olleetkaan korkealla.
Saturnus oli sen verran matalalla, että ilmakehä antoi fotoneille kunnon kyyditystä. Otimme videoita, mutta stäkkäys ei onnistunut, joten noukin Titanin videoista lopulta käsin giffiin. (Saturnus on stäkätty omalta videoltaan.) Peittymisen ajaksi SkySafari antoi klo 18.35. Ilmeisesti se oli hetki, kun Titan oli peittynyt puoliksi, koska sen jälkeen kuun himmentymisen erotti jo selvästi. Kesti vielä kymmenisen minuuttia, ennen kuin se hävisi kokonaan näkyvistä, viimeinen varma havainto oli klo 18.45. Netissä sanottiinkin, että himmeneminen kestää vajaat puoli tuntia. Eihän tuo oikein miltään näytä näin Maasta katsottuna, mutta mielikuvituksessa seurasin kyllä Saturnuksen takamuksen punkeutumista auringon eteen Titanin taivaalla. (Titanhan on myös vuorovesilukossa, joten Saturnus pysyy sen taivaalla aina samalla paikalla.)
Kuva: Eeva-Kaisa Alhamo
