Kuu paljain silmin, osa 3 – hahmoja ja yksityiskohtia

Veikko Mäkelä ja Paula-Christiina Wirtanen:

Artikkelisarjan kolmannessa osassa käsitellään Kuu-ukon kasvoja ja muita hahmoja, joita eri kulttuureissa Kuun pinnalla on nähty. Lisäksi esitellään yksityiskohtia, joita Kuusta saattaa paljain silmin nähdä, ja joiden avulla voi tutkia omaa näöntarkkuuttaan.

Ajalta ennen kaukoputkia ja kiikareita Kuun vaiheeseen ja rataan liittyvät asiat tunnettiin varsin hyvin. Kuuta käytettiin kalenterina, ja Kuun yksityiskohtia on esitetty kaiverruksissa jo esihistoriallisena aikana [1].

Kuusta erottaa paljain silminkin yksityiskohtina parhaiten tummempia ja vaaleampia alueita (kuva 1). Ensin mainittuja kutsutaan Kuun meriksi eli mare-alueiksi ja jälkimmäisiä ylängöiksi. Meri on nimenä hieman harhaanjohtava, koska vettä merissä ei ole, vaan ne ovat todellisuudessa laavan täyttämiä suuria törmäysaltaita. Meri- tai mare-nimen ne ovat säilyttäneet kuitenkin historiallisista syistä edelleen Kuun virallisessa nimistössä ja ovat peräisin Giovanni Battista Ricciolin ja Francesco Maria Grimaldin vuonna 1665 julkaisemasta kuukartasta.

Mare-alueet ovat juuri Kuun meille näkyvän lähipuolen ominaisuuksia, Maahan näkymättömällä etäpuolella mare-alueita ei ole juuri lainkaan.

Juuri selvästi erottuvat tummat alueet ovat saaneet ihmiset näkemään ja kuvittelemaan erilaisia hahmoja Kuun pinnalla. Nämä nähdyt hahmot tarinoineen eroavat eri kulttuureissa.

Ihmiskasvot Kuussa

Meille tutuin lienee varmasti klassinen Kuu-ukko, joka on tavanomainen nimitys täysikuun ihmisen kasvoja muistuttavalle hahmolle.

Ilmiö, jossa erilaiset tai sekalaiset muodot muodostavat selkeitä kuvioita, hyvin usein kasvoja, tunnetaan nimellä pareidolia. Kuu-ukon naaman lisäksi pareidolisia ilmiöitä ovat vaikkapa pilvet, jotka saavat katsojan silmissä jonkin tunnistettavan olennon tai esineen hahmon.

Kuu-ukon tapauksessa silminä toimivat Mare Imbrium (Sateiden meri) sekä Mare Serenitatis (Kirkkauden meri), nenänä Sinus Aestuum (Kuumuuden lahti tai Vuoksilahti) ja suuna Oceanus Procellarumin (Myrskyjen valtameren) eteläosa yhdessä Mare Nubiumin (Pilvien meren) kanssa.

Eri kansanperinteistä löytyy myös legendoja, kuka tämä Kuuhun kasvonsa saanut henkilö mahtaa olla. 

Juutalaisessa legendassa Kuu-ukko on Jaakob, patriarkka, jonka kaksitoista poikaa olivat Israelin heimojen kantaisiä. Keskiajan juutalaiskristillisissä legendoissa taas Kuu-ukkona on nähty Raamatun Vanhan Testamentin alkulehdillä veljesmurhaajana tunnettu ja ikuisesti Maata kiertämään tuomittu Kain. 

Tästä kansanperinteestä mainitsee Dante Alighieri teoksessaan Jumalainen näytelmä, jossa Kuusta käytetään nimeä Kainin tähti (suom. Eino Leino):

”Nyt eespäin käyös, sillä Kainin tähti
rajalla seisoo pallonpuoliskoiden
jo merta koskettain Sevillan alla,
ja viime yönä täys jo kuudan oli;
sen varmaan muistat, sill’ ei vahingoksi
kuu sulle ollut syvyydessä korven.” 

Kansanperinteen viittaus Kainin legendaan eli myös näytelmissä, joissa Kuu-ukko näyteltiin lyhdyn ja orapihlajakimpun kanssa, mukanaan usein myös koira [2, 3]. Tämä ilmenee William Shakespearen näytelmässä Juhannusyön uni viidennen näytöksen ensimmäisessä kohtauksessa (suom. Matti Rossi):

”Tämä mies on Kuutamo, ja kuvaa täydentää
tuo lyhty, koira sekä risukimppu; kuten tiedetään,”

Kuu-ukko esiintyy myös populaarikulttuurissa hyvin usein. Esimerkiksi J. R. R. Tolkienin tuotannossa Keski-Maan kansat tunsivat erilaisia tarinoita Kuu-ukosta. Kuu-ukko on myös Georg Mélièsin elokuvassa Le Voyage dans la Lune (Matka Kuuhun) vuodelta 1902, jossa avaruusalus osuu kuu-ukon silmään. Eikä kovin harvinaista pilakuvissakaan ole piirtää Kuulle nauravaa naamaa (kuva 16) – ainakin silloin, kun Kuuta ei kuvata juustona.

Kannattaa huomata, että eteläisellä pallonpuoliskolta nähtynä Kuu on ylösalaisin. Tästä syystä heidän Kuu-ukkonsa on erilainen ja vähemmän tunnettu.

Naishahmoja Kuussa

Kuusta voi hahmottaa kasvoina myös naisen profiilin.

Valkeassa profiilissa Sinus Medii (Keskuslahti) on suuna ja Mare Vaporum (Sumujen meri) silmänä. Sinus Aestuum piirtää nenän itäisten merialueiden toimiessa hiuksina ja Tycho-kraatterin alue tai Cassinin kirkas läikkä on kuin kimalteleva kaulakoru.

Myös polynesialaiset näkevät Kuussa naishahmon.

Uuden-Seelannin maoreille nainen Kuussa on merenjumala Tangaroan tytär Rona, joka kantoi vettä ja kompastui maasta törröttävään juureen pimeässä kaatuen ja kaataen vesikannunsa. Hän kirosi kuunvalon liian himmeänä ja rangaistukseksi hänet vangittiin Kuuhun vesikannunsa kera. Niinpä aina hänen kaataessa vesikannunsa tulee sade. Maoreilla tarina symboloi Kuun vaikutusta sateeseen ja vuorovesiin.

Mare Serenitatis ja Tranquillitatis (Rauhallisuuden meri) muodostavat naisen vartalon ja Mare Fecunditatis (Hedelmällisyyden meri) pään. Mare Crisium (Vaarojen meri) toimii vesikannuna.

Muualla Polynesiassa Kuu personoidaan Sina-nimiseen naiseen.

Muita ihmishahmoja

Kasvavan kuperakuun aikana voi nähdä miehen, joka kantaa selässään risutaakkaa. Mare Serenitatis ja Tranquillitatis muodostavat miehen pään ja vartalon, jalkoina ovat Mare Fecunditatis ja Mare Nektaris (Nektarimeri).

Germaanisessa kansanperinteessä risutaakkaa kantava mies on pyhäpäivänä työskennellyt puunhakkaaja, joka rangaistukseksi karkotettiin Kuuhun.

Vastaava taakankantaja tunnetaan myös haida-intiaanikulttuurissa. Haidat elävät Kanadan luoteisrannikolla Kuningatar Charlotten saarilla sekä Alaskassa. Heillä hahmo edustaa poikaa, joka ei halunnut isänsä käskystä kerätä risuja Kuun valossa. Sen sijaan hän pilkkasi Kuuta ja siitä rangaistuksena hänet vangittiin Kuuhun.

Skandinaavisessa Norjasta peräisin olevassa legendassa Kuussa nähdään sisarukset Hjúki ja Bil kantamassa vesisankoa. 1200-luvulla kootussa Proosa-Eddassa kerrotaan sisaruksista, jotka kantoivat vettä kaivosta ja kuunjumala Máni otti heidät Maasta, ja he seuraavat nyt Mánia taivaalla.

Hjúki ilmestyy Kuuhun ensimmäisen neljänneksen aikaan, Mare Serenitatiksen ollessa hänen päänään, Mare Tranquillitatiksen toimiessa vartalona ja Mare Fecunditatiksen ja Mare Nectariksen jalkoina. Kuun keskellä oleva Mare Vaporum toimii vesisankona. Kuun kasvaessa mukaan saadaan myös Bil.

Vastaavasti Kuun pienetessä Hjúki katoaa aiemmin ja Bil hänen jälkeensä. Hjúkin ja Bilin on tulkittu personoivan Kuun vaiheita, mutta mitään varmuutta asiasta ei ole. 

Legenda on toiminut kuitenkin pohjana englantilaiselle Jack and Jill -lastenlorulle, jossa sisarukset noutavat kaivosta vettä. Jack kaatuu loukaten päälakensa ja hieman myöhemmin kumoon pyllähtää myös Jill.

Onko Kuussa jäniksiä?

Täydenkuun aikana itäaasialaisissa kulttuureissa Kuun meristä hahmotetaan jänis. Hahmo on täällä pohjoisessa hieman hankalammin löydettävissä, mutta eteläisemmillä leveysasteilla sen näkee helpommin, koska Kuu nousee melko lailla sivuttain. 

Kuussa olevasta jäniksestä liikkuu kiinalaisissa legendoissa eri tarinoita. Yhden version mukaan kuunjumalatar Chang’e karkotettiin Kuuhun hänen nautittuaan kaksinkertaisen annoksen kuolemattomaksi tekevää elämän eliksiiriä. Kuussa nähdään hänen seuranaan oleva lemmikkijänis Yutu, joka kantaa mukanaan elämän eliksiiriä. 

Kiinalaiset hahmottavat jäniksen käpäläksi Oceanus Procellarumin Kuun itäisten merien toimiessa päänä ja korvina. Mare Imbrium nähdään jäniksen kantamuksena. 

Japanissa, Koreassa ja Vietnamissa jänis hahmotetaan hieman eri tavalla Mare Imbriumin ollessa jäniksen vartalo. Kantamuksen sijasta jäniksellä on mortteli, jossa se vaivaa taikinaa tehdäkseen riisikakkuja.

Kuujänis tunnetaan myös joissain intiaanien legendoissa mm. asteekeilla ja mayoilla. 

Jänis Kuussa on tullut maailmanlaajuisesti tutuksi aasialaisen populaarikulttuurin sekä joidenkin videopelien myötä. Kiina nimesi myös kuuluotaimensa Chang’eiksi ja näiden kuukulkijat Yutuiksi.

Myös Apollo 11 -lennon aikana Houstonin lennonjohdossa aluksen ja Houstonin välisenä viestittäjänä toiminut Ronald Evans varoitti Apollon miehistöä jo neljä vuosituhatta Kuussa asuneesta kiinalaistytöstä sekä hänen valtavan suuresta lemmikkijäniksestään [4].

Kuukonna

Vähenevän Kuun aikaan Kuussa voidaan hahmottaa rupikonna, jonka päänä on Mare Imbrium. Pohjois-Amerikan luoteisosissa olevan salish-intiaaniheimon tarinan mukaan susi rakastui rupikonnaan, mutta konna ei luottanut suteen, vaan hyppäsi jättiloikalla Kuuhun turvaan.

Angolassa kimbundu-heimon kertomuksen mukaan taas prinssi oli luvannut naida Kuun tyttären. Ainoastaan sammakko tiesi reitin Kuuhun ja niinpä se toimi viestinviejänä Maan ja Kuun välillä. 

Ja muitakin hahmoja …

Kuusta on ympäri maailman löydetty lukemattomia muitakin hahmoja. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana! Pareidolia mahdollistaa omienkin hahmojen näkemisen ja niinpä Kuun pinnalla saattaa nähdä vaikkapa radioaktiivisuudesta varoittavan merkin.

Hahmoihin ja niiden tarinoihin voi tutustua myös harrastusryhmän Hahmoja Kuussa -sivulla [5].

Kuun pinnanmuotoja paljain silmin

Kuu on kohteena sen verran lähellä, että siitä erottaa hahmojen ja Kuu-ukon kasvojen lisäksi enemmänkin yksityiskohtia. Kuuta voi siksi käyttää myös näkötestinä.

Suurin ongelma varsinkin täydenkuun katsomisessa on sen kirkkaus pimeällä taivaalla. Kesäöinä tai muutoin vielä hämärällä taivaalla yksityiskohtien erottaminen on helpompaa, koska häikäisy on pienempi. Pimeällä taivaalla loistavaa kirkasta Kuuta voi tietysti katsoa myös aurinkolasien kanssa, onhan niiden käyttäminen pimeässä lisäksi tyylikästä.

Pienempien yksityiskohtien näkemistä saattaa helpottaa myös syvän taivaan tai komeettojen havaitsijoiden käyttämällä menetelmällä heiluttamalla katsetta hieman edestakaisin. Tai vaikka kävellä edestakaisin katsellen samalla Kuuta, kunhan varmistaa alustan olevan sen verran tasainen, ettei kompastu.

Vaikka tummat mare-alueet erottuvatkin Kuun pinnasta helposti, yksittäiset kraatterit ovat sen verran pieniä, ettei niiden näkeminen ilman optisia apuvälineitä onnistu. Epäsuorasti niitä voidaan kuitenkin nähdä. Mare Imbriumin luoteisreunassa olevan Sinus Iridumin (Sateenkaarten lahden) reunuksen erottaa paljain silmin pullistumana sen ollessa terminaattorilla. Tämä tunnetaan Kultaisena kädensijana.

Kultaisen kädensijan näkee kasvavan kuperakuun aikaan noin kymmenen vuorokauden ikäisellä Kuulla Sinus Iridumin ollessa vielä varjossa, mutta lahtea reunustavan Jura-vuoriston näkyessä jo valaistuna Kuun pimeällä yöpuolella [6].

Myös esimerkiksi Tychon ja Copernicuksen alueet erottuvat muuta ylänköä kirkkaampina läntteinä kirkkaiden heitteleidensä ansiosta.

Näkötarkkuus testiin!

Kuun yksityiskohtien erottamisesta paljain silmin on tehty ainakin kaksi luetteloa. Niistä vanhempi on Pickeringin lista, joka käsittää kaksitoista kohdetta vaikeusjärjestyksessä [7].

Listan laati yhdysvaltalaistähtitieteilijä William Henry Pickering (1858–1938) 1900-luvun alussa. William Pickering muistetaan lisäksi Saturnuksen yhdeksännen kuun Phoeben löytämisestä. Häntä ei tule sekoittaa niin ikään tähtitieteilijänä toimineeseen isoveljeensä, Edward Charles Pickeringiin.

Listan alkupää on helppo normaalilla näkökyvyllä varustetulle henkilölle, mutta viimeisimmät lähes mahdottomia, ellei näkökyky ole poikkeuksellisen tarkka.

Pickeringin lista
Kohde   Nimi
 1      Copernicuksen alue
 2      Mare Nectaris (Nektarimeri)
 3      Mare Humorum (Kosteuden meri)
 4      Keplerin alue
 5      Gassendin alue
 6      Pliniuksen alue
 7      Mare Vaporum (Sumujen meri)
 8      Lubiniezkyn alue
 9      Sinus Medii (Keskuslahti)
10      Sacroboscon tummentuma
11      Apenniinien tummentuma
12      Montes Riphaeus (Riphaeus-vuoristo)

Kannattaa pienempiä yksityiskohtia paljain silmin etsiessä tarkistaa myös Kuun etäisyys, sillä “superkuusta” saattaa niiden etsinnässä olla kuin ollakin todellista hyötyä, koska Kuun näennäinen läpimitta on 14 % suurempi kuin apogeumin aikaan.

Stephen O’Mearan lista

Toisen, enemmän katseltavaa ja bongattavaa sisältävän listan, esitteli Stephen James O’Meara (s. 1956) Astronomy-lehdessä tammikuussa 2010. [8]

O’Meara on yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, vulkanologi ja tietokirjailija, joka toimii myös valokuvaajana mm. National Geographic -lehdessä. Hän on tunnettu tarkasta näkökyvystään ja hänellä on paljain silmin nähdyn kapean kuunsirpin maailmanennätys [9].

O’Meara jakaa kohteensa lämmittelykohteiden (kirjaimet) lisäksi neljään kategoriaan: aloittelijan kohteet (numerot 1–5), keskinkertaiset (6–10), vaativat (11–15) sekä haastavat kohteet (16–20).

Helpot ja keskinkertaiset kohteet

O’Mearan listan lämmittelykohteet ja aloittelijan kohteet
Kohde   Nimi
 A      Mare Imbrium (Sateiden meri)
 B      Mare Serenitatis (Kirkkauden meri)
 C      Mare Tranquillitatis (Rauhallisuuden meri)
 D      Oceanus Procellarum (Myrskyjen valtameri)
 E      Montes Caucasus (Kaukasus-vuoristo)
 F      Montes Apennines (Apenniinien vuoristo)
 G      Keskinen ylänköalue
 H      Eteläinen ylänköalue
 I      Pohjoinen ylänköalue

 1      Mare Crisium (Vaarojen meri)
 2      Copernicuksen alue
 3      Rimae Gutenberg
 4      Mare Fecunditatis (Hedelmällisyyden meri)
 5      Mare Nectaris (Nektarimeri)

Havaintojen lämmittelyksi voi tarkastella Kuun meriä etsien Kuu-ukon naaman. Kun Kuu-ukon silmät (Mare Imbrium (A) ja Mare Serenitatis (B)) saa hahmotettua, löytyy niitä erottavana kannaksena Kaukasus (E) sekä Apenniinit (F). 

Kun on löytänyt Mare Tranquillitatiksen, kannattaa katsoa, näkeekö sen vierellä keskisen ylänköalueen kirkastuman.

Aloittelijan kohteista voi etsiä ensiksi Kuun oikealla reunalla tummana läikkänä näkyvän Mare Crisiumin (1) sekä Copernicus-kraatterin vaalean heittelealueen (2), joka on Pickeringin listassa ensimmäisenä kohteena.

Mare Tranquillitatiksen alapuolella olevat pienemmät meret, Mare Fecunditatis (4) ja Nectaris (5), ovat nekin helppoja kohteita. Mare Nectaris on myös Pickeringin listalla toisena kohteena. Näiden väliin jää vaalea ylänköalue Rimae Gutenbergin ympärillä (3). 

O’Mearan listan keskinkertaiset kohteet
Kohde   Nimi
 6      Keplerin alue
 7      Gassendin alue
 8      Mare Humorum (Kosteuden meri)
 9      Cassinin kirkas läikkä
10      Mare Frigoris (Kylmyyden meri)

Keskinkertaisista kohteista ensimmäisenä on Keplerin alue (6), joka on myös Pickeringin listan kolmentena kohteena. Keplerin alue näkyy paljain silmin vaaleana Copernicuksen vasemmalla puolella. 

Keplerin alueesta etelään Oceanus Procellarumin vierellä erottuu Mare Humorum (8), josta ylävasemmalta löytää Gassendin seudun (7). Nämä kaksi kohdetta ovat myös Pickeringillä mukana viidentenä ja kolmantena kohteena.

Kirkkaan Tycho-kraatterin yläpuolelta taas erottuu Cassinin kirkas läikkä (9). Cassinin kirkas Tämä läikkä on Deslandres-kraatterin pohjalla olevan viisikilometrisen Hell Q:n heitteleiden heijastus. Nimensä se on saanut Giovanni Cassinilta hänen tutkiessaan aluetta syksyllä 1671. Cassinin kirkas läikkä saattaa sekaantua Tychoon, koska täplät ovat varsin lähekkäin ja kirkkaita.

Aivan ylhäällä Kuun pohjoisosassa kymmenentenä kohteena on Mare Frigoris (Kylmyyden meri).

Vaativat ja haastavat kohteet

O’Mearan listan vaativat kohteet
Kohde   Nimi
11      Sinus Medii (Keskuslahti)
12      Mare Vaporum (Sumujen meri)
13      Fra Mauron alue
14      Aristarchuksen alue
15      Agatharchideksen alue

Melkein Kuun kiekon keskeltä löytyy kaksi tummaa läikkää, Sinus Medii (11) ja Mare Vaporum (12). Pickering numeroi nämä kohteet omassa listassaan yhdeksänneksi ja seitsemänneksi. Näiden läheltä erottaa lisäksi hieman helpommin Sinus Aestuumin.

Copernicuksen alueesta alaspäin jatkuvasta ulokkeesta taas löytyy Fra Mauron alue (13), jonka ylänkö oli Apollo 14 -lennon laskeutumisaluetta.

Kirkas Aristarchuksen alue (14) erottuu pienenä kirkkaana pisteenä mare-alueen keskellä ja onkin koko Kuun oikeasti kirkkain kohta. Sen sijaan Mare Humorumin vierellä oleva Agatharchideksen alue (15) on hankalampi, koska kontrastiero ei ole kovin suuri.

Haastavat kohteet sitten nimensä mukaisesti vaativatkin jo kärsivällisyyttä ja tarkkuutta – ja kenties superkuuta? Näitä kohteita tulee myös osata katsoa suoraan. Muutenkin Kuuta kannattaa katsoa vertaamalla karttaan, niin osaa etsiskellä kohteita helpommin.

O’Mearan listan haastavat kohteet
Kohde   Nimi
16      Montes Archimedes (Archimedeksen vuoristo)
17      Tumma jako Kaukasuksen ja Apenniinien välissä
18      Montes Riphaeus (Riphaeus-vuoristo)
19      Maniliuksen alue
20      Montes Secchi (Secchi-vuoristo)

Mare Imbriumissa, aivan Apenniinien vierellä, on Archimedes-kraatterin vuorialue (16). Samalla suunnalla voi myös katsoa, erottaako Kaukasuksen ja Apenniinien välissä olevan tumman jaon (17), joka on väylänä Mare Serenitatiksen alueelle.

Pickeringin listan viimeinen kohde, Riphaeus-vuoristo, on O’Mearalla kahdeksantenatoista. Tämä on lähellä edellä mainittua Agatharchideksen aluetta ja erottuu vaaleana alueena Gassendin ja Copernicuksen alueiden välillä.

Mare Serenitatiksen ja Vaporumin välilä on vaalea Maniniuksen alue (19) sekä viimeisenä kohteena Mare Tranquillitatiksen ja Fecunditatiksen erottava Secchi-vuoristo.

Lisää kohteita

Pickingin ja O’Mearan luettelot koostavat Kuusta yhteensä 33 kohdetta, joista pari on hyvin lähekkäisiä ja voisivat periaatteessa tarkoittaa samaa aluetta. Näiden ohella Kuussa on kuitenkin koko joukko helpommin tai vaikeammin hahmotettavia yksityiskohtia. Käyttämällä sekä omia, että ulkomailta poimittuja havaintoja, koostimme kattavamman kartan Kuun paljain silmin näkyvistä kohteista.

Mare-alueista luettelot jättävät mainitsematta helposti näkyvät Mare Nubiumin ja Sinus Aestuumin. Myös Mare Cognitum (Tunnettu meri) on hahmotettavissa.

Sinus Iridum mainittiin Kultaisen kädensijan yhteydessä ja Sinus Asperitatis (Karkeuden lahti) näkyy Mare Tranquillitatiksen ja Nectariksen yhdistävänä tummana nauhana. Mare Insularum (Saarien meri) saattaa näkyä Copernicuksen ja Keplerin alueita erottavana vyöhykkeenä. Mare Frigoriksen Oceanus Procellarumiin yhdistävä Sinus Roris (Kasteen lahti) saattaa olla lisäksi hahmotettavissa.

O’Meara mainitsee vaaleista ylängöistä Keskisen, Eteläisen ja Pohjoisen ylänköalueen, mutta myös Kuun koillisella, kaakkoisella ja lounaisella kantilla on hahmotettavissa omat alueensa. 

Kun Riccioli aikoinaan nimesi kuun kohteita, antoi hän nimiä merien lisäksi myös ylängöille [10, 11, 12, 13, 14]. Ne olivat pitkään eri versioina käytössä kuukartoissa, mutta IAU ei kelpuuttanut niitä enää viralliseen nimistöluetteloonsa. Siksi ne ovat epävirallisia, mutta sopivat harrastajakäyttöön. Itse asiassa tämä ei ole puhtaasti meidän keksintöämme, vaan mm. Lambert Spix käyttää artikkelissaan ”The Moon with nothing added” [15] nimiä Terra Sanitatis ja Terra Fertilitatis Keskiselle ja Eteläiselle ylänköalueelle.

Kraatterien vaaleista heittelealueista luetteloiden ulkopuolelle jäävät edellä mainittu Tychon alue. Myös Stevinuksen-Furneriuksen alueen valkea läntti Kuun kaakkoisella reunalla on varsin helposti hahmotettavissa.  Mare Tranquillitatiksen ja Nectariuksen länsireunalle jää laaja kraatterialue, joka näkyy kirkkaana läiskänä ainakin suurehkon kasvavan Kuun vaiheissa. Sitä ei pysty kuitenkaan yhdistämään mihinkään yksittäiseen kraatteriin.

On mahdollista, että Kuusta erottuu vielä enemmänkin yksityiskohtia. Näistä olemme kiinnostuneita kuulemaan. Meistä kummankin havaitsemista haittaa näkökykyyn liittyvät rajoitteet. Yksityiskohtia kannattaa katsella Kuun eri vaiheissa, sillä varsinkin albedoerot näkyvät eri valaistusolosuhteissa eri tavoin.

Libraatio

Myös libraatiota voi havaita karkeasti paljain silmin. Vaikka Kuu kääntää aina saman puolen meitä kohti, Kuun elliptisen radan ansiosta Kuun pinnasta voidaan todellisuudessa eri aikoina nähdä hieman yli puolet, yhteensä 59 %. Tästä syystä Kuu-ukko tuntuu joskus katsovan hieman eri suuntaan. [16]

Paljain silmin pituusastelibraatiota voi tarkastella selkeimmin näkyvistä alueista Kuun itä- tai länsireunalla. Itäpuolella kannattaa huomata Mare Crisiumin etäisyys kiekon reunasta. Mikäli itäinen libraatio on suuri, Mare Crisium on kauempana reunasta kuin läntisen libraation aikaan.

Länsipuolella taas kannattaa katsoa Oceanus Procellarumin länsireunan näkymistä.

Leveysastesuunnassa tapahtuvaa libraatiota voi tarkkailla Mare Frigoriksen etäisyydestä yläreunasta.

Libraation suunnalla ja suuruudella on paljon vaikutusta siihen, miten reunojen liepeillä olevat yksityiskohdat näkyvät paljain silmin.

Lopuksi

Kuun tutkiminen paljain silmin saattaa olla yllättävänkin kivaa ja opettavaista. Mistään muusta taivaankohteesta emme voi nähdä vastaavaa määrää yksityiskohtia ilman kiikareita tai kaukoputkea, vaikka yksittäisiä kraattereita paljain silmin emme erotakaan. 

Paljain silmin Kuusta tehtyjä havaintoja kannattaa myös julkaista Taivaanvahdissa [17]. Nämä voi raportoida valitsemalla Jätä havainto -> Aurinkokunta -> Kuu. Havaintokertomukseen tai teknisiin tietoihin kannattaa lisätä tunniste #kuu_paljain_silmin.

Yhtä kaikki, taivaalla oleva Kuu on tunnelmallinen ja kiehtova seuralainen. Voimme nauttia Kuun tummista meristä, etsiä erilaisia hahmoja tai muuta ylänköä kirkkaampia alueita, testata näöntarkkuutta kohdekartan avulla – tai vain nauttia Kuun kelmeästä valosta ja vaiheen seuraamisesta ilta toisensa jälkeen tarkkaillen kiertolaisemme liikettä eläinradalla.

Viittaukset

[1] Stooke, Philip. 1994. Neolithic Lunar Maps at Knowth. Knowth.com.
[2] “This Man”, Folklore. myShakespeare.
[3] Huomautus Matti Rossin suomennoksessa näytelmästä Juhannusyön uni (WSOY 2005).
[4] Apollo 11, Day 5, part 1: Preparations for Landing. Apollo Flight Journal, Nasa.
[5] Hahmoja Kuussa. Kuu ja planeetat -harrastusryhmä, Ursa.
[6] Wirtanen, P.C. 2021. Sinus Iridum – Sateenkaarten lahti. Zeniitti 1/2021.
[7] Hotakainen, Markus. 2020. Pickeringin 12 kuuhaastetta. Tähdet ja Avaruus 4/2020, s. 72–73. Ursa.
[8] Meara, Stephen J. 2010. Steven James O’Meara’s Secret Sky, Test your vision: The perigee Moon. Astronomy, January 2010, s. 72–73
[9] Mäkelä, Veikko & Wirtanen, P.C. 2024. Kuu paljain silmin, osa 2 – Kuu vaiheesta toiseen. Zeniitti 3/2024.
[10] Wood, Chuck. 2006. Restoring Bright Names. Lunar photo of the day, 18.4.2006.
[11] Terra. The Moon-Wiki.
[12] Whitaker, Ewen A. 1999. Six more years of busy activity, teoksessa Mapping and Naming the Moon, s. 62–66. Cambridge University Press.
[13] Whitaker 1999. Appendix G: Riccioli’s nomenclature, s. 216–217.
[14] Ricciolin kuukartta teoksesta Almagestum Novum, 1651. Wikimedia Commons.
[15] Spix, Lambert. The Moon with nothing added. Astroshop.eu.
[16] Wirtanen, P.C. & Mäkelä, Veikko. 2022.  Libraatio – Häivähdyksiä Kuun etäpuolelta. Zeniitti 4/2022.
[17] Taivaanvahti. Ursan havaintojärjestelmä.

Linkkejä

Kuusta paljain silmin tehdyt havainnot Taivaanvahdissa
Kuu paljain silmin. Kuu ja planeetat -harrastusryhmä, Ursa.
Avaruus.fi -foorumi > Kuu

Lisätietoa

Manner, Olli & Mäkelä, Veikko. 2021. Tähtitaivas paljain silmin, s. 101–106. Ursa, 2021
Whitaker, Ewen A. 1999. Chapter 1: Pre-telescopic lunar observations teoksessa Mapping and Naming the Moon, s. 3–15. Cambridge University Press.
Can you see a ‘Man in the Moon’? Royal Museum Greenwich.
Hennings, Juli & Lynch, Harry. 2018. The Man in the Moon. EarthDate, 22.1.2018.
Pareidolia and who is in the Moon. The Odd Athenaeum, 4.3.2021.
Drake, Nadia. 2014. Why Do People See Faces in the Moon? National Geographic, 12.4.2014.
Can You Spot The Man In The Moon? Farmers’ Almanac, 2.2.2024.
Man in the Moon. Tolkien Gateway.
Harrington, Phil. 2011. Binocular Universe: Jack and Jill. Cloudy Nights, 9.6.2011.
Sina’s Mavaega: Her Promise to Create the Moon. SamoanMythology.net.
Hotakainen, Markus. 2020. Kuukauden kohde: täysikuu paljain silmin teoksessa Tähdet 2021, s. 66. Ursa.
Mäkelä, Veikko. 2010. Kuun kimppuun paljain silmin. Ursa Minor 1/2010, s. 14–17.
Helin, Matti. 2019. Haasteena piirroshavainnointi, kohteena Kuu. Zeniitti 2/2019.