Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Jupiter, havaintokauden 2023–2024 satoa

Jupiter, havaintokauden 2023–2024 satoa

Paula-Christiina Wirtanen:

Jupiterista saatiin runsaasti laadukkaita havaintoja päättyneellä havaintokaudella. Varsinkin syyspuolella havaintoja saatiin runsaasti, keväällä havainnot olivat hajanaisempia. Jupiterin pilviverho tarjosi myös yllätyksiä.

Jupiter oli erinomaisesti nähtävillä viime havaintokauden ajan. Planeetta oli Oinaan tähdistössä havaittavissa loppukesän aamuöistä aina pitkälle kevätiltoihin. Innokkaimmat havaitsijat olivatkin vauhdissa jo loppukesästä alkaen. Iltojen kunnolla pimettyä syksyllä myös säät suosivat havaintoja, ja havaintosaalista kertyi mainiosti.

Ari Haaviston havainnossa 20.8.2023 (kuva 1) huomio kiinnittyy komeisiin siltoihin (festoon) ja onpa kuvassa pari ovaaliakin. Myös Eteläisen lauhkean alueen vyö (STB) erottuu selvästi. Suuri punainen pilkku (GRS) on pyörähtänyt juuri Jupiterin reunan taakse piiloon. [1]

Kuva 1. Jupiter 20.8.2023 klo 4.01. Newton 600/2400, ASI462MM. CM I = 169°, CM II = 167°, CM III = 185°. Kuva: Ari Haavisto. Kuvissa etelä ylhäällä, ellei toisin mainittu. Klikkaamalla saat kuvat suuremmiksi.

Kun Suuri punainen pilkku saatiin mukaan havaintoihin, näkyi se varsin pienikokoisena ja haaleana edellisen havaintokauden tapaan. Lasse Ekblomin (kuva 2), Paula Wirtasen (kuva 4) ja Vesa Vauhkosen (kuva 3) valokuvissa 15., 24. ja 25.9.2023 myös Io-kuu on päässyt mukaan kuvaan.

Havainnoissa Pohjoisen ekvaattorivyön (NEB) tummentumat erottuvat selvästi ja STB erottuu varsin tummana viereisen Eteläisen trooppisen vyöhykkeen (STrZ) ollessa erittäin vaalea. STB ja huomattavan vaalea STrZ erottuivat selvästi myös visuaalisesti tehdyssä havainnossa (kuva 21).

Kuva 4. Jupiter 24.9.2023 klo 23.52. Sky-Watcher Skymax 127 (Mak127/1500), ZWO ASI224MC, ASIStudio. CM I = 302°, CM II = 27°, CM III = 54°. Kuva: Paula Wirtanen.

NEB:n tumma pilkku

Pohjoisessa ekvaattorivyössä oleva poikkeuksellisen tumma nykerö yllätti havaitsijat lokakuun alussa. Tämä pikavilkaisulla jonkin Jupiterin kuun aiheuttamalta varjolta näyttävä kohde erottui selvästi visuaalisestikin. Teemu Öhman kommentoi Taivaanvahdissa 9.10.: “Katsellessani pidin sitä ilman muuta jonkun kuun varjona, mutta sitten äimistyin kun tarkistettuani totesin, ettei varjon ylikulkua ollut käynnissä.” Wirtasen havainnossa (kuva 5) on vieläpä Io Jupiterin vierellä sopivan syyllisen oloisena.

Varjosta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan kyseessä oli NEBin nykerön erottuminen poikkeuksellisen tummana. Vesa Vauhkosen (kuva 6) ja Ari Haaviston (kuva 7) suuremmilla kaukoputkilla tehdyillä havainnolla tummentuma erottuu selvemmin Jupiterin pilvivyön ilmiöksi. Nykerö ei erottunut yhtä voimakkaan tummana enää 11.10. tehdyssä havainnossa (kuva 8). Havaintokertomuksessaan Wirtanen toteaa: “NEBissä oleva tumma pilkku ei ollut aivan yhtä silmiinpistävä kuin edellisellä havaintokerralla, ollen kuitenkin edelleen varsin selvästi erottuva. Visuaalisesti katsottuna tummat pilkut näkyivät NEBin laajennuksina.”

Kannattaa myös huomata, kuinka Suuren punaisen pilkun taskun reunan tummentuma alkoi erottua erittäin selvästi. Lisäksi STB:ssä oleva katkos erottuu selvästi.

Antti Taskisen havainnossa 21.10. (kuva 9) erottaa enemmänkin Jupiterin pilkkuja ja ovaaleja. Vaaleat pilkut A2, A3 ja A4 erottuvat selvästi, samoin kuin STB:n katkos.

BA-pilkku, joka on tunnettu myös Pienenä punaisena pilkkuna (Red Jr) erottuu aivan Suuren punaisen pilkun eteläpuolella ollen lähes huomaamaton sen sointuessa taustan väriin. Toisinaan BA saattaa olla hyvinkin voimakkaan värinen. Europa-kuun ylikulku näkyy Jupiterin kiekon edessä (kuu merkitty valokuvaan nuolella).

Kuva 9. Jupiter 21.10. klo 1.28. Celestron C11, TeleVue 2.5× Powermate, ADC-dispersiokorjain, Baader UV/IR-poistosuodin, ZWO ASI224MC. CM I = 151°, CM II = 37°, CM III = 71°. Kuva: Antti Taskinen.

Wedjat talven kylmyydessä

Alkutalvesta sekä vuodenvaihteen jälkeen säät täällä Pohjolassa olivat ongelmalliset. Vaikka havaitsija olisikin varustautunut kylmään, toi säätila mukanaan jääsumua ja kehnohkot seeing-olosuhteet. Taivaanvahdin raporteissa läpinäkyvyyden ja seeingin kehnoudesta valitetaan jopa enemmän kuin kylmästä, vaikka ainakin allekirjoittanut kyseenalaisti tammikuun alussa oman puuhastelunsa järkevyyden sormien mennessä tunnottomaksi muutoinkin aivan surkeissa havainto-olosuhteissa. Havaitseminen kuitenkin kannatti: Suuren punaisen pilkun ympäristö oli nimittäin varsin kiehtovan näköinen.

Eteläisestä ekvaattorivyöstä (SEB) työntyi tumma kieleke, joka kiertyi pilkun reunan ympäri. Tämä johtuu Punaisen pilkun voimakkaista pyörretuulista. Mutta koska kieleke yhdistyi pilkun eteläreunalla selvästi tummana erottuvan STB:n kanssa toi näkymä mieleen Wedjatin eli paremmin Horuksen silmänä tunnetun kuvion. Itse sain ilmiön havaittua 6.1.2024 (kuva 10), ja se erottuu paremmin Aki Karjalaisen (kuva 11) ja Tapio Lahtisen havainnoissa 25.1. (kuva 12). Kummassakin havainnossa erottuu paremmin myös Suuren punaisen pilkun jälkipyöreitä. SEB oli myös pilkun jäljessä huomattavan vaalea.

Eteläinen trooppinen vyöhyke (STrZ) erottui edelleen hyvin vaaleana, ja STB katkeaa varsin äkkinäisesti erottuen selvästi vain pilkun läheisyydessä.

Vauhkosen havainnossa 30.1.2024 ”Horuksen silmä” eli Wedjat” ei erottunut yhtä selvästi (kuva 13), mutta tulikuvaan mukaan vielä Jerry Jantusen havainnossa 9.2.2024 (kuva 14).

Kuva 14. Jupiter 9.2.2024 klo 17.24. Celestron C11 (SCT 279/2800 mm), 3× Barlow, ADC, IR-poistosuodin, ASI482MC. CM I = 296°, CM II = 49°, CM III = 113°. Kuva: Jerry Jantunen.

Oikukkaat kevätsäät

Vaikka Jupiterin havaintokausi olisi jatkunut vielä erinomaisena maaliskuun lopulle, pilvisyys ja suttuiset kelit häiritsivät havaitsijoita. Kevätkaudelta 2024 suomalaisharrastajat saivatkin varsin vähän Jupiter-havaintosaalista erinomaiseen syksyyn verrattuna.

Joitain havaintoja kuitenkin vielä helmi- ja maaliskuussa saatiin tehtyä. Vaikka Punaisen pilkun viereltä lähtenyt silta SEB:n ja STB:n väliltä katosikin helmikuun aikana, STB erottui edelleen varsin selvästi vielä maaliskuussakin.

Eteläisen ekvaattorivyön (SEB) eteläinen haara alkoi kuitenkin jälleen tummua tammikuussa ja erottua kevään aikana selvemmin kauttaaltaan koko pituudeltaan Jupiterin ympäri. Innokkaat havaitsijat hyödynsivät selkeää sunnuntai-iltaa 18.2.2024.

Jerry Jantusen havainnossa 18.2. kello 17.32 (kuva 15) Suuri punainen pilkku ei ole vielä kääntynyt esille. Jupiterin vierellä olevat kuut ovat Ganymedes ja Io, Europa kulkee suoraan Jupiterin edessä näkyen STB:n päällä.

Wirtasen (kuva 16) ja Karjalaisen (kuva 17) havainnoissa kaksi tuntia myöhemmin Suuri punainen pilkku on jo tullut esille, mutta Europan ylikulku oli jo ohitse. Sen sijaan Europan varjo erottui hienosti Jupiterin pinnalla. Europa-kuu on kuvissa Jupiterin vasemmalla puolella.

Kuva 15. Jupiter 18.2.2024 klo 17.32. Celestron C11 (SCT 279/2800 mm), 3× Barlow, ADC, IR-poistosuodatin, ASI482MC. CM I = 280°, CM II = 324°, CM III = 30°. Kuva: Jerry Jantunen.

Maaliskuussa olikin aika jättää sitten hyvästit Jupiterille tältä kertaa. Aki Karjalaisen 6.3. tehdyssä havainnossa (kuva 18) Suuri punainen pilkku on vielä nähtävillä, joskin varsinkin tummien vöiden välissä se näytti entistä haaleammalta. Vaikka pilkun ympäristössä tapahtuikin kauden aikana runsaasti, itse pilkku oli varsin haalea koko havaintokauden ajan. Nähtäväksi jää, tummeneeko tai suureneeko se seuraavalla havaintokaudella.

12.3.2024 tehdyssä havainnossa (kuva 19) Jupiterin pilkuttomalla puolella NEB:ssä erottuu selkeä tikku, joka erottui myös visuaalisesti.

Jupiterin kuita ja ylikulkuja

Oman mausteensa Jupiterin kuiden seuraamiseen toi Jupiterin sijainti Oinaan tähdistössä. Kaukoputkeen katsomalla saattoi nimittäin erottaa viisi suurta kuuta, joista yksi näytti toisinaan vaeltelevan omille teilleen. Mitä ihmettä? No, eräs lähellä näkynyt aivan tavallinen tähti, Galilein kuiden kanssa kutakuinkin yhtä kirkas Sigma Arietis (43 Ari), hämäsi havaitsijoita.

Jari Backman kuvasi Jupiterin kuineen 20.8.2023, neljä kuuta ja Sigma Arietis olivat sopivasti samalla puolella Jupiteria (kuva 20). Erotatko, mikä ei kuulu joukkoon? Ei huolta, oikea vastaus on kuvatekstissä.

Kuva 20. Jupiter kuineen, mukana Sigma Arietis, 20.8.2023 klo 23.59. Vasemmalta oikealle kohteet ovat Kallisto, Europa, Sigma Arietis, Io sekä lähimpänä Jupiteria Ganymedes. Jupiter ja kuut on kuvattu eri valotusajoilla. Kuva: Jari Backman. Kuvassa pohjoinen ylhäällä.

Vastaava tilanne oli myös muun muassa ennen Ion ylikulkua 30.8.2023 aamuyöllä, jota Paula Wirtanen seurasi kaukoputkensa äärellä. Piirroshavainto (kuva 21) on tehty kello 1.42–1.55. Ion varjo erottui selvästi ja havaintokertomuksen mukaan ”näytti aivan pieneltä reiältä Jupiterissa.  Havainnon aikana sekä Ion että sen varjon liikkeen huomasi selvästi, piirroksen tilanne on havainnon alkuhetken mukaan.

Ion ylikulku alkoi havainnon mukaan kello 2.09 eikä kuuta erottanut planeetan pintaa vasten. Valokuvassa kello 2.12 (kuva 22) Io onkin todellisuudessa Jupiterin edessä, Sigma Arietis vain ihan pokkana esittää ylimääräisen kuun rooliaan.

Tuomas Salon kuvassa 5.9.2023 (kuva 23) Sigma Arietis on aivan kuvan oikeassa reunassa.

Kuva 23. Jupiterin kuut sekä Sigma Arietis 5.9.2023 klo 23.02. Nikon D5100, Sigma 400 mm tele. Kuva: Tuomas Salo. Kuvassa pohjoinen ylhäällä.

Tauno Ihalainen kuvasi Ion ylikulkua 14.8.2023 aamuyöstä kello neljän jälkeen (kuva 24). Oikeanpuoleisessa, kymmenisen minuuttia myöhemmin otetussa kuvassa, Io näkyy mainiosti Suuren punaisen pilkun päällä. Wirtasen kuvassa 8.11.2023 (kuva 25) myös Io on aloittanut ylikulkunsa. Jupiterin oppositio oli 3.11.2023 ja sen läheisyyden vuoksi kuu ja sen varjo eivät ole planeetan pintaa vasten kovinkaan kaukana toisistaan.

Kuva 24. Ion ylikulku 14.8.2023 klo 3.57–4.15. Celestron SC 14, ZWO ASI662. Kuva: Tauno Ihalainen.

Kuva 25. Jupiter ja Ion ylikulku 8.11.2023 kello 20.38. Sky-Watcher Skymax 127 (Mak127/1500), ZWO ASI224MC, ASIStudio. CM I = 134°, CM II = 236°, CM III = 275°. Kuu Jupiterin vierellä on Europa. Kuva: Paula Wirtanen.

Kuiden ja varjojen ylikuluista saatiin myös videokuvaa. Antti Taskinen kuvasi Ganymedes-kuun ylikulkua viiden tunnin ajan 5.10.2023 kello 0.02–5.15 (kuva 26). Ganymedeksestä erottuu infrapunavideossa jopa yksityiskohtia. Videon loppupuolella mukaan tulee myös Io. 20./21.10.2023 Taskinen taas sai taltioitua Europan ylikulun (kuva 27) sekä 30.10.2023 Ion ylikulun (kuva 28). Videon loppupuolella näkyy Ganymedeen katoaminen planeetan varjoon.

Kuva 26. Jupiter, Ganymedes ja Io 5.10.2023 kello 0.02–5.15.  Celestron C11, ZWO ASI290MM. Animaatio (4 fps) koostettu noin 10 min välein otetuista IR-kuvista, jotka on muodostettu pinoamalla parhaat ruudut (10 %) 45 s videoista. Kuva: Antti Taskinen. Pohjoinen ylhäällä.

Kuva 27. Animaatio Jupiterin ja Europan liikkeestä 20./21.10.2023 klo 23.58–2.48. Animaatiossa CM I = 97°–200°, CM II = 343°–85° ja CM III = 17–119°. Kuva: Antti Taskinen. Pohjoinen ylhäällä.

Kuva 28. Jupiterin, Ion ja Ganymedeen liikkeitä 30./31.10.2023 klo 22.25–1.59. Celestron C11, ZWO ASI290MM, Baader 685 nm IR-Pass-suodin. Koostettu 215 kuvasta. Kuva: Antti Taskinen. Pohjoinen ylhäällä.

Galilein kuita vaikeampia

Kuva 29. Jupiter, Ganymedes ja Amalthea 6.10.2023 klo 0.10–1.16. C8 @ 1100 mm, SV705C. 2,5 sekunnin valotuksia parin minuutin verran, pinottu. Pohjoinen ylhänä. Kuva: Tapio Lahtinen.

Siinä, missä Galileo Galilein vuonna 1610 löytämät kuut (eli I Io, II Europa, III Ganymedes ja IV Kallisto) erottuvat helposti kiikarilla tai pienelläkin kaukoputkella, loput Jupiterin kuut ovat asia erikseen.

Jupiterilla luultiinkin olevan vain neljä kuuta aina vuoteen 1892, jolloin yhdysvaltalainen tähtitieteilijä Edward Emerson Barnard löysi viidennen kuun, Amalthean, Lickin observatorion 36 tuuman objektiivilla varustetulla linssikaukoputkella (The Great Lick Refractor). Se on suurin Galilein löytämien kuiden jälkeen.

Amalthea jäi myös viimeiseksi kuuksi, joka Jupiterilta löydettiin ilman valokuvausta tai avaruusluotainta.

Kuudennen ja seitsemännen kuun, VI Himalian ja VII Elaran, löysi valokuvista yhdysvaltalainen Charles Dillon Perrine vuosina 1904 ja 1905. Hänen työkalunaan oli Lickin observatorion 36-tuumainen peilikaukoputki (The Crossley Reflector). Kahdeksannen kuun, VIII Pasiphaen, löysi valokuvalevyltä puolestaan brittiläinen Pilibert J. Melotte Greenwichin kuninkaallisessa observatoriossa 1908.

Galilein kuita huomattavasti himmeämpien Jupiterin kuiden havaitsemisessa päättyneellä havaintokaudella onnistui Tapio Lahtinen.

Nämä pienemmät kuut ovat erittäin vaikeita havaita harrastajien laitteilla, ovathan ne jopa Plutoa himmeämpiä kohteita. Amalthean kirkkaus on noin 14 magnitudia ja se kiertää lisäksi varsin lähellä Jupiteria. Valokuvassa 6.10.2023 (kuva 29) itse Jupiter ja suurista kuista Ganymedes ovat melkoiseen ylivalottuneita, jotta himmeä Amalthea on saatu kuvattua.

Kuvasarjassa 19.12.2023 (kuva 30) taas erottuu Himalia (kirkkaudeltaan 14,6 magnitudia), Elara (16,6 mag) ja Pasiphae (16,8 mag), kirkas Jupiter on kuvakentän ulkopuolella.

Kuva 30. Jupiterin kuut Himalia, Elara ja Pasiphae 19.12.2023 klo 19.11–19.44. C8 @ 1100 mm, Ares-M Pro, 5×2 min valotuksia, luminanssisuodatin. Pohjoinen ylhänä. Kuva: Tapio Lahtinen.

Visuaalisesti havaittua

Lukuisten laadukkaiden valokuvien lisäksi Taivaanvahtiin raportoitiin myös muutamia piirroshavaintoja [2].

Jari Kuula teki piirroshavainnon Jupiterista 17.8.2023 kello 4.11–4.42 (kuva 31). Havaintokertomuksessaan hän kertoo:

”Odottelin sumun hälvenemistä, mikä sitten tapahtuikin lähempänä aamun sarastusta. Samalla heikkeni kontrasti. Jupiter oli 39° korkeudessa. Nostalgiaa mukana, kun löysin Ursan vanhoja planeettahaviskortteja, niihin on mukava piirtää! NEB oli tumma, selväpiirteinen ja SEB himmeämpi. Jälkimmäisen oikeasta päästä GRS on kääntymässä pois näkölinjalta, enää vain vyön leveydestä voi täplän aavistaa. Ganymedes sattui myös planeettansa viereen. ”

Kuva 31. Jupiter 17.8.2023 klo 4.11–4.42. Kuva: Jari Kuula. Kuvassa pohjoinen ylhäällä.

Aki Karjalainen vertasi myös omaa havaintosilmäänsä tehden rinnakkain piirroksen ja valokuvan. Vertailussa sääolojen vuoksi valokuva on otettu kolme varttia piirroksen teon jälkeen ja Jupiterin pyörimisen huomaa selvästi. Havaintokertomuksessa hän esittää seuraavia huomioita:

”NEB näytti visuaalisesti hieman paksummalta kuin SEB. Siinä näkyi myös hieman paksumpia ja kapeampia kohtia. NEB:ssä erottui tummempi tiivistymä [tikku], joka näkyy myös valokuvissa. Vaikka tiivistymä oli varsin pieni, se näkyi visuaalisesti yllättävän selvästi. Ekvaattorivöiden välissä näkyi hetkittäin pätkä tummempaa raitaa (ilmeisesti ekvaattorivyö eli EB). Valokuvissa tämä raita erottuu, mutta hyvin heikosti, joten on vähän outoa, että visuaalisesti sen pystyin erottamaan. Olen kuitenkin varma, että sen raidan näin.”

Suuri punainen pilkku

Suuri punainen pilkku (GRS) pyörii Jupiterin mukana. Se sijaitsee leveysasteella 22° S eli aivan Eteläisen ekvaattorivyön kyljessä. Pilkun pituuspiiri kuitenkin vaihtelee kasvaen pilkun ajelehtiessa kaasuvirtausten mukana noin 1,75° kuukaudessa.

Kaaviossa (kuva 34) on havaintokausilta 2022/23 ja 2023/24 tehtyjä mittauksia sekä Suuren punaisen pilkun etu- ja takareunasta (punaiset (etureuna) ja vaaleanpunaiset (takareuna) pisteet) että Punaisen pilkun kolon (GRSH) ulkopuolella olevasta vaaleasta reunuksesta (tummansiniset ja mustat pisteet).

Kuva 34. Suuren punaisen pilkun sekä punaisen pilkun kolon reunuksen etu- ja takareunan pituusastevaihtelut (Systeemi II) elokuusta 2022 lähtien. Kaavio: Veikko Mäkelä.

Sekä pilkun että kolon pituuspiiri on kasvanut tasaiseen tahtiin. Nyt päättyneellä havaintokaudella Punaisen pilkun kolon perässä tuleva reuna oli hetkittäin varsin lähellä itse pilkun reunaa, mutta tammi-helmikuussa Horuksen silmää muistuttavan koukun ilmestyessä longitudiero hetkeksi kasvoi.

Suuren punaisen pilkun tummuus ja läpimitta vaihtelee myös pitkän aikavälin havainnoissa, mutta itse pilkun läpimitassa ei tapahtunut kuluneena kautena muutoksia. Pilkku oli koko havaintokauden myös varsin haalean värinen. Tuleeko tähän muutos kenties jo ensi kaudella, jää nähtäväksi.

Yhteenveto ja huomioita

Jupiterissa tapahtui mainiosti seurattavaa ja yllätyksiä. Pohjoinen ekvaattorivyö (NEB) oli jälleen dynaaminen ja siinä nähtiin tikkuja, siltoja ja muita yksityiskohtia. Myös visuaalihavainnoissa erottui paksuuden ja tummuuden vaihteluita.

Eteläinen ekvaattorivyö (SEB) himmeni ja jälleen kirkastui odotusten mukaisesti. Varsinaisesta jakautumisen ajankohdasta on vaikea sanoa mitään aineiston perusteella, vyön eteläinen haara (SEBs) kuitenkin alkoi tummeta ja pidentyä helmikuussa.

Suuri punainen pilkku on ollut viime vuosina melkoisen haalea ja kooltaankin varsin pieni. Kulunut havaintokausi ei tuonut tähän muutosta. Pilkun ympäristön seuraaminen sen sijaan oli kiinnostavaa, erityisesti keskitalvella tapahtuneiden muutosten takia. BA-pilkku oli samoin varsin taustan värinen ja erottui vain harvoissa havainnoissa.

Ekvaattorivöiden lisäksi myös Eteläinen lauhkean alueen vyö (STB) oli poikkeuksellisen selvästi erottuva koko havaintokauden ajan, samoin Eteläinen trooppinen vyöhyke (STrZ) oli huomattavan vaalea.

Jupiterin kuista saatiin varsin paljon havaintoja, samoin videoita kuiden ylikuluista. Myös varsin hankalasti havaittavista pienemmistä kuista saatiin valokuvia.

Lopuksi

Kiitos kaikille havaitsijoille hienosta työstä, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Taivaanvahdissa menneen kauden havaintoja tarkemmin, sillä tässä artikkelissa on niistä ainoastaan osa (linkki Taivaanvahdin havaintoihin on artikkelin lopussa).

Taivaanvahdissa julkaistuihin havaintoihin toivoisin jatkossa tarkat kellonajat jokaiselle kuvalle, tarkastakaa myös että kameran ja/tai tietokoneen kello on oikeassa ajassa. Tietoihin on hyvä merkitä myös kuvien ilmansuunnat ja Jupiterin pyörimissuunta, mikäli kuvia ei julkaise ns. kaukoputkiasennossa eli etelä ylöspäin pyörimissuunnan ollessa vasemmalle.

Vaikka kevätkausi jäikin tulosten suhteen hieman vaisuksi huonojen havaintokelien takia, Jupiterin erinomainen näkyvyys kuitenkin jatkuu. Kaudella 2024–2025 Jupiter on Härän tähdistössä ja planeetta nousee aamutaivaalle heinäkuun lopulla. Oppositio on 7. joulukuuta ja kirkas Jupiter loistaa iltataivaalla pitkälle kevääseen. Odotankin runsasta havaintosaalista tulevalta kaudelta! Jatkakaa samaan malliin.

Kiitokset

Kiitos Veikko Mäkelälle artikkelin oikolukemisesta sekä Suuren punaisen pilkun mittauksista ja kaaviosta. Kiitos myös teille, joiden kuvia sain käyttää tässä artikkelissa.

Kuva 35. Perhepotretissa Jupiter neljän suurimman kuunsa kanssa 20.10.2023 klo 23.41. Kuut vasemmalta oikealle Ganymedes, Io, Europa (varjoineen) ja Kallisto. Celestron C11, ADC-dispersiokorjain, Baader UV/IR-poistosuodin, ZWO ASI224MC. CM I = 86°, CM II = 332°, CM III = 6°. Kuva: Antti Taskinen.

Kuva 36. Jupiter, kuut sekä Sigma Arietis, joka näyttää aivan omille teilleen lähteneeltä valekuulta 17./18.9.2023 klo 23.59–0.03. Kuut ovat vasemmalta oikealle Ganymedes, Kallisto, Io ja Europa. Sky-Watcher Skymax 127 (Mak127/1500), ZWO ASI224MC, AutoStakkert!3, ASIStudio. Yhdistetty kahdesta valotuksesta (MacOS Esikatselu). CM I = 284°, CM II = 62°, CM III = 87°. Kuva: Paula Wirtanen.

Havaitsijat kaudella 2023–2024

Taulukko. Havainnot Jupiterista ja/tai sen kuista.
Havaitsija                 havaintoja    valokuvia  piirroksia
Alavaikko, Pentti                2           x
Backman, Jari                    2           x
Ekblom, Lasse                    4           x
Collin, Jussi                    1           x
Haavisto, Ari                   11           x 
Hakala, Raimo                    1           x
Hemming, Alf                     1           x               
Hämäläinen, Mika                 1           x
Ihalainen, Tauno                 4           x
Jantunen, Jerry                  5           x
Kantola, Timo                    1           x
Karjalainen, Aki                17           x          x
Koskinen, Pekka                  1           x
Kuossari, Petri                  1           x
Kuula, Jari                      1                      x
Kyyriäinen, Tommi                1           x
Lahtinen, Tapio                  7           x
Rabb, Harry                      1           x
Salo, Tuomas                    32           x
Siitonen, Pasi                   2           x
Taskinen, Antti                  7           x
Vauhkonen, Vesa                  4           x
Virtanen, Jari                   2           x
Wirtanen, Paula                 16           x          x

Linkit

Kauden Jupiter-havainnot Taivaanvahdissa
Avaruus.fi -foorumi > Jupiter

Viittaukset

[1] Elleivät Jupiterin ulkoasun yksityiskohtien tai vöiden ja vyöhykkeiden nimet ole tuttuja, niihin voi tutustua harrastusryhmän sivuilta.
[2] Jupiterin piirroshavainnoista. Kuu ja planeetat -harrastusryhmä, Ursa.

Author

Kuu ja planeetat -harrastusryhmä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *