Pilvisestä säästä huolimatta taivaan tarkkailijat ovat taltioineet mitä huikeampia otoksia. Revontulia, planeettoja, haloja ja myrskyilmiöitä. Tutustutaampa satoon.
Revontulet
Sami Mutka pääsi kuvaamaan lokakuun lopulla revontulia lähes pilvettömältä taivaalta, sääennustuksesta huolimatta. Revontulien muodot olivat mielenkiintoisia:
Pilvetöntä taivasta luvattiin ja revontuliennusteetkin olivat kohdillaan. Vaikka arvot eivät illalla kovin mahtavat olleet, täytyi kuitenkin suunnata kyttäyspaikalle. Rannan lähestyessä pilvilautat valuivat vastaan, mutta niiden takana loimusi selkeästi ihan mukavat tulet.
Kuva: Sami Mutka
Hetkeksi aikaa oli jäätävä odottelemaan, josko pilvet katoaisivat ja kyllä kannatti! Mahtava show ja paljon punaista väriä seassa. Tyyni meri antoi oikein mukavat heijastukset. Hiukan ennen puolta yötä kaari sai erikoisen muodon, näytti kuin revontulet olisivat roikkuneet kaaren yläreunasta alaspäin. Muodon ollessa melko staattinen, oli tämä helppo kuvata panoraamana.
- Kuvat: Sami Mutka
Puolen yön jälkeen oli jo pakko luovuttaa, että edes hetken kerkeää nukkua ennen työpäivää.
21.10. yönä näkyi myös RAGDA. Kyseisen, suomalaisvoimin löydetyn revontulimuodon kuvasi Minna Glad Kuopiossa:
Olin puuhastelemassa muuta, kun huomasin zeniitissä selkeästi paljaalle silmälle erottuvan himmeän mintunvihreän kaarimaisen udun. Revontuliko?
Pohjoisessa näkyi metsänreunan takana kyllä jo tavallinen kaari, mutta miten tämä on näin etäällä siitä… Äkkiä kamera autosta! Muutama minuutti siinä tuhraantui, mutta ehdin saada kuvaan läiskät. Ne olivat valjumman vihreitä kuin perinteinen revontuli. Ja niiden pohjoispuolella himmeä punainen, eli RAGDAhan se siinä!
Kuva: Minna Glad
Vihreät läiskät ikään kuin vaipuivat muutaman minuutin aikana alas länteen, ja niiden tilalle jäi punainen, jonka alla oli vielä todella himmeää vihreää. Vartin päästä vaikutti siltä, että vihreä olisi kadonnut ja vain punainen kaari jäi.
Kuva: Minna Glad
Marraskuun 5. päivän yönä taivas täyttyi revontulista. Syyllinen oli paria päivää aiemmin tapahtunut koronan massapurkaus. Erityistä näille tulille oli punaisen värin suuri määrä ja harvinaisen upea STEVE-kaari:
Mauri Korpi kuvasi valoshowta Ilmajoella:
Satuin vilkaisemaan revontuliennusteita jo valoisaan aikaan ja ne lupasivat hyvää näytöstä. Kärsimättömästi vilkuilin taivasta vähän väliä, joko hämärtää tarpeeksi, että revontulet voisi näkyä.
Vähän ennen ilta kuutta olin erottavinani kaaren lännestä itään. Kameralla se tuli hyvin esiin punaisena. Steveksi sen arvelin. Myöhemmin illmeni vähän toispuolista koronaa samaisesta kaaresta. Etelän horisontissa vihreää kaarta ja pohjoisessa huomattavasti himmeämpiä revontulia.
- Kuvat: Mauri Korpi
Petri Kuossari ihaili revontulia Janakkalassa. Pilviharso hieman haittasi, mutta upeat kuvat tulivat siitä huolimatta. Huomionarvoista on myös käytetty kamera, Samsunfin S23 Ultra -kännykkä:
Olosuhteet olivat haastavat revontulia kuvatessa. Eteenpäin ei hernerokkasumussa paljoa näkynyt, ja lisäksi taivaalla oli pilviä. Ihme kyllä sain pienen hetken näkyvyyttä, jonka käytin hyväkseni. Mielenkiintoista oli koko taivaan kaari lännestä itään ja korona keskellä. Kaari pysyi paikoillaan koko sen ajan, jonka sain kuvattua.
- Kuvat: Petri Kuossari
Pahoittelen vielä kuvien tasoa, mutta olosuhteille ei voi mitään.
Kauhavalla revontulet näkyivät lähes pilvettömältä taivaalta. Jonna Hirsimäki kuvasi hämmästyttäviä kuvia. Kamerana oli tälläkin kertaa kännykkä, OnePlus 9 Pro:
Kauhavalla klo 18 jälkeen näkyi koko taivaan mittainen punainen kaari ja pään päällä näkyi välillä punainen korona.
- Kuvat: Jonna Hirsimäki
Antti Taskinen kuvasi upeat kuvat sekä hienot videot spektaakkelista:
Olipa yö! Tulin töistä iltakymmenen jälkeen ja katsoin pihaltani, että taivaalla näyttäisi olevan jotain ihme utua. No taisi olla sitäkin, mutta kamera paljasti myös himmeitä revontulia, jopa suoraan pään päällä. Heikkoa koronaa siis pukkasi. Innostuin asiasta sen verran, että lähdin kameran ja jalustan kanssa parin sadan metrin päähän pimeämpään paikkaan järven rantaan, siis olevinaan paremmille kuvausapajille. Tämä sillä seurauksella, että tulet himmenivät ja lisäksi koko taivas oli pian umpipilvessä. Tyypillistä. Lähdin takaisin kotiin ehkä jopa hivenen tyytyväisenä siitä, ettei tarvinnut sen pidempään valvoa eto reposten vuoksi.
Kuva: Antti Taskinen
Puolen yön jälkeen olin suuntaamassa unten maille yöpuku jo tiukasti päällä, kun menin sitten tekemään sen virheen, että avasin terassin oven ja vilkaisin vielä kerran taivaalle. Ohhoh – pilvethän olivat häipyneet melkein kokonaan ja revontulia näkyi taas, nyt selvästi aiempaa kirkkaammin. Tuli kiire virittää jalusta ja kamera jälleen käyttökuntoon. Tilanne taivaalla näytti sen verran hyvältä, että päätin pian alkaa kuvata tapahtumia sarjatulella, ajatuksena siis hyvässä lykyssä saada lopputuloksena joku kiva timelapse-animaatio. Kotipihaa kauemmas en tällä kertaa viitsinyt lähteä seikkailemaan, kun hienoimmat asiat näyttivät tapahtuvan suoraan pään päällä. Itse asiassa pohjoisen suunnalla revontulia ei näyttänyt olevan ollenkaan. Lisäksi edelleen päälläni oleva yöpuku olisi saattanut herättää epätoivottavaa huomiota mahdollisissa muissa yökulkijoissa.
Kuva: Antti Taskinen
Tuolla suunnilleen lännestä itään menevällä kaistaleella tapahtuikin sitten aika hienoja asioita, ja haasteena kameralle oli pysyä kaiken liikkeen mukana. Animaatioita varten otin vain 3 s valotuksia (2 s tauolla), mikä riitti mainiosti hitaille liikkeille, mutta siinä joukossa oli sitten jatkuvasti nopeampaa muutosta ja välillä välkkymistäkin, niin että animaatiot ovat aika jännä kombinaatio näistä.
Tätä kaikkea oli mukavaa ihmetellä lämpimässä syysyössä lepotuolilla loikoillen. Välillä kameraan piti käydä vaihtamassa muistikortti ja akku, ja tulihan siinä jossain vaiheessa sitten yritettyä jotain poseerausotoksiakin.
Klo 2 jälkeen tilanne näytti hieman rauhoittuvan samalla, kun taivaalla alkoi taas ajelehtia pilviä. Ajattelin, että eiköhän tämä riitä minullekin tällä erää ja aloin siirtää kuvauskamppeita sisätiloihin. Jossain vaiheessa siinä huomasin sitten, että jahas, tähtiä alkaa taas tulla taas näkyviin. Ja ei voi olla totta, nythän se vasta alkaakin työntää koronaa! Ja kirkasta!
Kuva: Antti Taskinen
Yritin ensin ottaa kuvia käsivaralta, kun 1 s valotusaikakin riitti ISO 6400:lla, mutta sitten kun show yltyi entisestään, niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakea jalusta takaisin hommiin ja aloittaa sarjakuvaus. Tätä koronaherkkua ja nopeaa välkettä riitti reilu 10 min.
Sittenpä uusi satsi pilviä saapui ja samalla valoshowkin näytti hiipuvan. Hyvillä mielin painuin petiin. Olipa yö!
Kuu
Lasse Ekblom kuvasi Kuun kraatereita 2.10. Nousiaisissa. Keli ei ollut paras mahdollinen, mutta hienoa jälkeä syntyi siitä huolimatta.
Petavius kuvattuna harvinaisemmin vähenevältä Kuulta. Keli oli voimakkaasti väreilevä ja ohut pilviharso leikkasi myöskin taivasta.
Kuva: Lasse Ekblom
Lokakuun viimeisenä yönä olikin sitten hyvä seeing. Antti Taskinen otti tästä ilon irti ja suuntasi kaukoputken kohti Kuuta:
Petavius näkyi aika hienosti tässä valaistuksessa terminaattorin lähellä. Rimae Petavius erottui myös hyvin ja kraatterin keskusvuoret heittivät hienot varjot.
Kuva: Antti Taskinen
Palitzch ja Vallis Palitzsch Petaviuksen itäpuolella olivat lähes kokonaan varjossa, vain seinämien yläosat kylpivät auringonvalossa. Hase A kuvan oikeassa alanurkassa näytti hauskasti vähän nuijapäältä.
Helena Minkkilän kuviin tallentui sattumalta kaunis Sinus Iridum, eli sateenkaarten lahti:
Tässä kuvassa ihmetytti “lenkki” kuun vasemmalla sivulla n.klo 11 kohdalla. Myöhemmin selvisi, että kyseessä on suuri kraateri, Sateenkaarien lahti.
Kuva: Helena Minkkilä
Ilmakehän ilmiöt
Tapio Nylund katseli Porissa laskevaa aurinkoa. Juuri, kun auringon kiekko oli häviämässä horisontin taa, näkyi kiekon vieressä vihreä välähdys. Tai ainakin melkein.
Iltataivas oli taas jonkin verran pilvinen, mutta horisontti pysyi auki. Auringonlaskun aikana näkyi useaan kertaan hetkellisesti vihreä reuna. Viimeisenä, usvan seasta, näkyi selkeästi vielä vihreää.
- Kuvat: Tapio Nylund
Ihan vihreäksi välähdykseksi tuota ei voine laskea, koska vieressä näkyy myös palanen Auringon keltaista segmenttiä. Kuvia kropattu reilusti ja tarkennettu kuvankäsittelyssä.
Raija Ollikainen katseli Oulussa kuutamoa, joka peittyi ohueen pilviharsoon.
Lauantaina Oulun taivas pilvistyi ennusteiden vastaisesti jo iltapäivällä 29.10. Tyydyin siihen, että minulle ei tule kuunpimennysiltaa, ja läpsäytin säleverhot kiinni.
Puolen yön jälkeen kurkistin kuitenkin ikkunasta ulos – ja kas vain, siellä kuu loisti kirkkaana pilvien keskellä, ja sen ympärillä oli nätti kehä. Pimennys oli jo ohi, mutta kehän lisäksi kuun lähellä oleva Jupiter kurkisteli pilvien rakosista. Kävin parvekkeella ottamassa puhelimella muutaman kuvan, ennen kuin kuu vaeltaisi mäntyjen taakse.
Kuva: Raija Ollikainen
Pakkasta oli alle kymmenen astetta, mutta kuvatessa näpit jäätyivät silti nopeasti. Pari tuntia myöhemmin siirryttiinkin jo talviaikaan, ja sunnuntaina päivällä Oulussa saatiin maa valkoiseksi.
Maritta Kinnunen kuvasi myös Kuun kehää, Saarijärvellä:
Ajattelin,että pilvisyys on runsasta. Eipä ollutkaan. Myöhästyin osittaisen kuunpimennyksen maksimista. No,eihän se puhelin kuvissa olisi kunnolla näkynytkään. Huomaa kuitenkin, että pikku pala “puuttuu” Kuun kehä oli melko näyttävä ja levisi laajemmallekin ja onhan siinä Jupiterkin. Jotain sentään.
Kuva: Maritta Kinnunen
Petri Martikainen kuvasi Kuun sumukaaren Juvalla. Dronella kaari näyttäytyikin kokonaisena ympyränä:
-
- Kuvat: Petri Martikainen
Syvä taivas
Esa Viitala kuvasi kauniin tähtienvälisen pölypilven:
Auttavan käden sumu, VDB-9, LDN-1355, LDN-1357 ja LDN-1358. The Helping Hand Nebula muodostuu tähtienvälisestä pölystä Cassiopeian tähdistössä.
Kokonaisvalotusaika 11,66 tuntia.
Kuva: Esa Viitala
Välineet: Askar FRA500, ASI2600MC, WO Uniguide 200/50, ASI120MM-S, AM5, AA+, Pixinsight
Timo Kantola otti 5.-6.10. yönä tarkkailuun galaksin ytimen ympäristössä olevia tähtiä, toiveena löytää muuttujia. Ja niitä jäikin haaviin!:
5-6.10. Torstain ja perjantain välisenä yönä tarkkailin 9 tunnin ajan aktiivisen galaksinytimen BL Lacertaen 900 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneita valon vaihteluita! Eli kuvasin minuutin valotuksilla koko yön samaa kohdetta ja tein BL Lac:ista valokäyrän AAVSO:lle lähetettäväksi.
Mieletöntä että tosta takapihalta voi katsoa livenä juttuja jotka tapahtui noin 900 000 000 vuotta stten.
Laitoin fotometriatyökalun – fotodiff:in tarkistamaan kaikki tähdet, josko sieltä löytyisi muita muuttujia. Muuttuvat tähdet on niin yleisiä, että mahdollisuudet löytää ennestään tuntematon muuttuja on hyvät. Kaksi kandinaattia löytyi (aiakaan VSX:stä en osannut löytää vastinetta näille). Ensimmäinen kandi vaikutta delttascuti tähdeltä.
- Kuvat: Timo Kantola
Toinen kandi vaikuttaa pimennysmuuttujalta, ja oli niin mielenkiintoinen että kaivoin vanhat syyskuun 2021 havainnot, sieltä löytyi muutamalta yöltä pitkät havaintosarjat, joilla sain tälle muuttujalle täyden perioidin 0.407392d eli 9.777h.
Liitteenä vielä löytökuva, ja mittauskuvista pinottu osa (201x1min) DS kuva alueesta.
- Kuvat: Timo Kantola
Yön kuvista (456 kuvaa) fotodiff teki noin 280 tähdestä valokäyrän ja nuo kaksi osotti valonvaihteluja, eli suuri enemmistö oli tällä mittausjaksolla vakaita.
lisäksi ensimäinen kandinaatti, deltaacutiksi epäilty, vaatii viellä lisätutkimuksia tämä 5-6 välisen yön selkeää vaihteluita ei noin selkeänä löytynyt muiden öiden valokäyristä. – pitää viellä mittailla ja kuvailla lisää.
Petri Kuossari piti taiteiden yönä tähtinäytöksen Vaonis Vespera -kaukoputken avustuksella. Havaintokohteeksi valikoitui muun muassa M13:
Perjantain taiteiden yön tunnelmaa. Yleisöä oli kiitettävästi jatkuvana virtana. Alkuun näytti epätoivoisen pilviseltä, mutta kuin ihmeen kaupalla taivas kirkastui.
Katselimme Andromedan galaksia M31, M27 sekä kuvassa olevaa M13, Herkuleen suurta pallomaista tähtijoukkoa. Yllättävän hyvin sain kohteet näkyviin valosaasteen keskeltä. Mukana pari kuvaa olosuhteista.
Kuva: Petri Kuossari
Päätin, että Riihimäen Tähtitieteellinen yhdistys osallistuu jatkossakin Taiteiden yöhön, sillä yleisöä oli niin paljon. Ainoa miinus oli, että olin yksin vetämässä näytöstä enkä millään ehtinyt vastata kaikkien innokkaiden kysymyksiin. Harmittaa, että en saanut kuvattua tapahtuman yleisömassaa. Nämä kuvat otin tapahtuman päätyttyä, kun pakkailin tavaroita.
- Kuvat: Petri Kuossari
Myrskyt
Kuusamossa jyrisi 2.9., ja Jani Päiväniemi oli kuvaamassa. Taivaalle ilmestyivät upeat mammatus-pilvet:
Illalla ukkossolu meni itäpuolelta ohitse ja näytti useita salamoita. Samaan aikaan pilven reuna kulki ylitse johon syntyi upeat mammatuspallerot.
Kuva: Jani Päiväniemi
Parhaita mitä itse olen nähnyt.
Kuva: Jani Päiväniemi
Voitto Pitkänen sai Kuusamossa kameransa eteen hienon sateenkaaren. Sekä salamoita. Näitä ei yhtä aikaa kovin usein näe!
Ukkosrintama pyyhkäisi rajan pinnassa kohti pohjoista; kovaa ukkostelua, rankkaa sadetta, salamointia ja sateenkaari. Seurasin näytelmää turvallisen etäältä. Enpä ole moista jyrinää ja salamointia sateen kera kokenut tänä kesänä.
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202309/118324_a69025f3497c52096c5adb98d5512b5b.mp4
Tulipallo
Tero Sipisen kameraan tallettui kirkas tulipallo 21.10:
Kamera valotteli etelätaivasta 4 sek valotuksin 5 sek. intervallilla klo 21.47 – 0.27. Väliin jäi 11 minuutin sokea jaksi kun akku oli lopahtanut. Ja pian akunvaihdon jälkeen olikin pilvet vallanneet estradin.
Yksi kohtalainen viiru oli kuviin jäänyt ajassa 22.47.52. (Ruksi seinään: kerrankin muistin rukata kameran kellon ennen kuvausta). Ei taida ihan tulipalloksi tituleeraamista ansaita. Ohessa 100% rajaus.
Kuva: Tero Sipinen
Ei ainakaan orionidi ollut, liekö muihinkaan parviin kuuluva.
Satelliitti
Vesa Vauhkosen revontulikuvaukset saivat pienen lisämausteen satelliitin myötä:
Revontulet jäivät vaisuiksi pilvisyyden takia. Mutta tuollainen valoilmiö tallentui. En ole ilmiöstä varma. Bolidi? Melko pitkäkestoinen: ruudut 8 s, väli n. 2 s.
Vesa Puistovaara onnistui saamaan ISS:n ylikulun auringon kiekon ylitse talteen:
No vihdoin sain kauan kaipaamani havainnon kuvattua, kun Kansainvälinen avaruusasema suoritti ylikulun Auringon editse, ja vielä kohtalaisen keskeltä. Lokakuun alussa huomasin transitfinderin avulla, että tälle päivälle on luvassa ylitys.
Kohtalaisen jännäksi meni vielä sääennusteiden osalta edellisenä iltana, kun lähes täysin pilvistä oli luvattu aamulle, mutta onneksi pilvet eivät juuri kuvaushetkellä haitanneet – kaksi minuuttia ylilennon jälkeen pilvilautta peitti Auringon…huh…
Ylitys kesti yhteensä vähän alle 3 sekuntia, joten giffiä on hidastettu. SharpCapin timestampit näyttivät havainnon alkuajaksi 09:08:34.574 – ja viimeinen (82. frame) aika 09:08:37.282. …melko tarkasti transitfinderin laskema ylitysaika siis pitikin paikkansa (2,73s).
Aseman yksityiskohtia, kuten aurinkopaneeleita, ei kuvista kyllä erota juuri mitenkään, mutta ajatuksena tällä kertaa olikin vain tallentaa kokonaiskuva itse ylikulusta. Väritetty kuva vastaa Auringon “oikeaa” orientaatiota maasta katsottuna, muut kuvat ja animaatio ovat “miten-nyt-kamera-tuli-laitettua”…
Lisäksi myös yksittäinen (liikaakin) käsitelty frame, jossa ISS:n aurinkopaneelit erottuvat kenties vain pikselin tarkkuudella. Samassa kuvassa näkyvillä auringonpilkku AR3465.
Kuva: Vesa Puistovaara
Komeetta
Syyskuun alussa taivaalla pilkahti komeetta Nishimura. Voitto Pitkänen sai kun saikin komeetan talteen:
Komeettajahti päättyi aamunkoittoon. Taivaanranta vaaleni vauhdilla ja tähtikartasta oli suunnaton apu komeetan paikallistamisessa pikaisesti. Niinpä sainkin vangittua muutamaan ruutuun pienenpienen jäljen siitä.
Kuva: Voitto Pitkänen
Nishimuraa kuvasi myös Petri Kuossari:
Herätys 02:30 ohjelmassa ensin asteroidi 2006 QK20 ylikulku, josta en ole varma mitä sain taltioitua, kun kesken kaiken laiteyhteydet katkesivat kokonaan. Muutenkin oli aika vilpoinen aamu ja kosteusprosentti 85. Vähän ennen neljää oli vuorossa komeetta Nishimura, josta sainkin ensimmäisen kuvan osittain puustoa mukana. Seuraava yritys neljältä ja komeetta oli noussut juuri puun ohi ja helpotus oli suuri, kun edes tämän kuvaus onnistui, ei siis tullut turhaa aikaisin heräämistä.
Kuva: Petri Kuossari
Kamera: Vaonis Vespera, 32 kuvaa, 5 mi, valotusaika 10s
Planeetat
Antti Taskinen kuvasi nyt syksyllä upeasti näkyvää Jupiteria:
Oli hienoa seurata Europa-kuun lipumista Jupiterin editse, kun suuri punainen pilkku kierähti samaan aikaan näkösällä. Seeing oli hetken aikaa hyvä klo 1 ja 2 välillä.
Kuva: Antti Taskinen
Käsittelin kuvadatan vielä uudelleen ja hyödynsin WinJUPOSin derotaatiomahdollisuutta. Nyt ensimmäisenä kuva klo 1:28, jolloin seeing oli ehkä parhaimmillaan. Europan varjo oli jo ajautunut planeetan ulkopuolelle.
Kuva: Antti Taskinen
Toisena kuvana alkuperäinen ensimmäinen kuva (klo 1:19), jossa Europan varjo näkyy vielä.
Kolmoskuvassa edellisten kellonaikojen parannellut versiot vierekkäin (stereokuva).
Kuva: Antti Taskinen
Neljäntenä animaatio Jupiterin ja Europan liikkeestä klo 23:58–2:48. Tästä näkyy hyvin myös seeingin vaihtelu session aikana. Animaatiossa CM1 = 97–200°, CM2 = 343–85° ja CM3 = 17–119°.
Viidentenä aikavälin klo 23:45–02:54 animaatio IR-valossa. Kuudentena klo 23:41 kokonaistilanne, jossa kuut vasemmalta oikealle ovat Kallisto, Europa, Io ja Ganymedes.
Pilvet
Marraskuussa pilviä riitti. No, joskus pilvistä on iloakin, kuten Pentti Arpalahden kuvista saattaa huomata:
Kivoja kippuroita huonokuntoisella siveltimellä vetäistynä näkyi vaihteeksi vähän lähempää. Ilmiö kesti vain reilun minuutin. K-H:ksi varmaan rajatapaus, kun on vain muutama repaleinen aalto.
- Kuvat: Pentti Arpalahti
