Alkuvuosi on ollut mahtavaa aikaa taivaanilmiöiden tarkkailijoille! On ollut komeettaa, planeettojen kohtaamista, revontulimyrskyjä, helmiäispilviä ynnä muuta.
Vuoden ensimmäinen ilta oli kirkas, joten Kari Teittinen lähti kuvaamaan syvän taivaan ihmeitä.
Seulaset on minun, kuten monen muunkin lempikohteita. Kerran vuodessa se on kuvattava. Ja nyt saatoin tehdä sen vuoden eka päivänä, hyvä näin.
Varsinainen tavoite oli edeleen uuden kameran testaaminen. Jäisikö näin kirkkaassa kuun valossa (kuun vaihe 76% ja vitivalkoinen lumi maassa) Seulasten sinisestä emissiosumusta mitään kennolle. Kirkas taustavalo ei sallinut yli ISO800 herkkyyttä 20s valotuksella.
Kuva: Kari Teittinen
Kuvasin satakunta ruutua. Illan reipas tuuli pilasi ennakkoaavisteluni mukaan osan ruuduista, osaan jäi pilvenriekaleita, joita kiiri pitkin taivasta. Kuu ja Seulaset olivat lisäksi samalla suunnalla vain noin 15° etäisyydellä toisistaan. Eli kovin paljon en odotuksia lataillut. Kameran esikatselussa emissiosumua ei juurikaan erottanut. Pinotussa versiossa, siniseen väännetyssä lopullisessa kuvassa sen sai kuitenkin jonkin verran esiin. Pinoon valikoitui 49 hekkyydellä ISO800 ja 20s valotuksella kuvattua freimiä.
SkyWatcher Quattro 8″ 800mm/f4
SkyWatcher Heq5 Pro Goto
Canon 6R
Ohjemisto: PixInsight, LightRoomClassic
pino: 49 x 20s ISO 800
21.1.2023 Lahdessa oli mahtava halopäivä. Jääsumuun syttyi toinen toistaan upeampia kaaria. Ulla Ojanen pääsi tallentamaan näytöksen, joka oli täynnä harvinaisia halomuotoja:
Kävelyllä koiran kanssa Launeen keskuspuistossa. Jääsumua kimalteli ilmassa. Ensin huomasin auringon yllä V:een, sitten muutakin. Ensimmäinen kuva otettu kännykällä laajakulma-asetuksella. Horisontti oikaistu, ei muuta käsittelyä. Toinenkin kuva kännykällä zoomaten. Pian toisen kuvan jälkeen sumu alkoi peittää auringon.
- Kuvat: Sirpa Ojanen
Lisätty toiseen suuntaan otettu kuva, jossa himmeästi Y.
Halomäärä taivaalla oli valtaisa. Kuvista löytyivät seuraavat muodot:
- Yleiset halomuodot
-
- 22° rengas
- Auringonpilari
- Sivuaurinko
- 22° ylläsivuava kaari
- Horisonttirengas
- 46° ylläsivuava kaari
- 46° allasivuava kaari
- Harvinaiset halomuodot
- Yläkovera Parryn kaari
- Yläkupera Parryn kaari
- Yläprimääri Tapen kaari
- Aurinkokaari
- Ala-aurinkokaari
- Alavasta-aurinkokaari
- Wegenerin vasta-aurinkokaari
- Trickerin vasta-aurinkokaari
- Greenlerin diffuusi vasta-aurinkokaari
- Tränklen diffuusi vasta-aurinkokaari
- Moilasen kaari
Keskitalveen liittyvät ehdottomasti helmiäispilvet. Tänä talvena saatiinkin nauttia hienoista helmiäisruskoista sekä happo- ja vesijäähelmiäisistä.
21.1. päivänä pilvipeite antoi armoa ja Aurinko pääsi loistamaan. Komeita pilkkuja sen kiekossa näkyikin:
Pilvipeite alkoi rakoilla puoliltapäivin, joten Aurinkokin pääsi näyttäytymään. Ilmakehän rauhallisuuden puolesta vähän paremmat olosuhteet kuin eilen iltapäivällä, mutta kokonaan niiltä ei voi välttyä.
Aurinko Kurikassa 21.1.2023 klo 12:07. Kuva: Marko Myllyniemi
Tarja Kouvo kuvasi mahtavat vesijäähelmiäiset Utsjoella 23.1.
Pari päivää olin helmiäisiä kävellen odottanut kamera mukana, silti tulivat yllätyksenä, kun ikkunasta näin hehkuvan pilven. Helmiäisiä oli paljon, mielenkiintoinen yksityiskohta oli saada nähdä miten turkoosi viiva ilmestyi tai piirtyi taivaalle ja myös se miten jotkut pilvet hehkuivat tosi valkoista valoa.
- Kuvat: Tarja Kouvo
Timo Alanko lennätti dronen pilviä tallentamaan Vaasassa 28.1. iltana:
Nyt pääsivät helmiäiset yllättämään pahasti. Yläilmakehän kylmyys ei tosiaankaan pitäisi riittää. Ehkä komeimmat näkemäni helmiäiset kuitenkin. Ja kauppareissulla vain kopteri mukana. Upeaa pastellivärien loistoa, jota kopterin kamera ei saanut talteen. Varsinkin siniset sävyt uupuvat kuvista. Olisi ehdottomasti ollut järkkärin paikka
Kuva: Timo Alanko
Samaisena 28.1. iltana Vesa Vauhkonen aikoi kuvata komeettaa, mutta alkuillan pilvisyys sekoitti suunnitelmat. Kun sitten taivas selkeni, päätti Vesa kuvata Orionin suurta kaasusumua:
Tarkoitus oli komeettaa kuvata, mutta ne pilvet… Myöhemmin selkeni. Valitsin varman kohteen. Valoa sain vain 27 x 1 min, sitten taas pilvistyi. Yritin nostaa ympäröiviä ‘hapsuja’ esiin, mutta hieman vaisuksi jäi. Liian vähän dataa.
Kuva: Vesa Vauhkonen. Esprit 100, 294MC Pro, Optolong L-Pro. 27 x 1 min + 30 x 1 min darkit. APP, Ps CC.
Esa Palm bongasi mallikkaan sumukaaren Kittilässä 3.2. Liekö sumukaaren päässä ollut valkokultaa?
Kuva: Esa Palmi
Susanna Kontkanen keskeytti 11.2. ajomatkansa ja ryhtyi kuvaamaan mahtavaa halonäytelmää
Olin aamupäivällä ajamassa kontiolahdesta etelää päin. 5km ennen noiden kuvien ottopaikkaa , näin auringon oik puolella pystymuotoisen sateenkaaren väreissä olevan kaaren ja tiesin että tuurilla kohta näkisin lisää haloja, niin kiirehdin…
- Kuvat: Susanna Kontkanen
Tiesin että kääntyessäni Paiholaan olisi aurinko suoraan edessäni mutta harmittelin jo valmiiksi ettei tulossa ole avaraa paikkaa kuvaukseen. Eka kuva on pysähdyttyäni ekan kerran noin 10.28. Sitten kiirehdin eteenpäin että näkisin kunnolla. Muina talvina 40 vuoden ajan olen nähnyt vain olemattomia haloja. Nyt nuo mitä näin mykistivät.
Mukana olivat ainakin:
Yleiset halomuodot
- 22° rengas
- Auringonpilari
- Sivuaurinko
- 22° ylläsivuava kaari
- Zeniitinympäristön kaari
- Horisonttirengas
- 46° ylläsivuava kaari
- Harvinaiset halomuodot
- Yläkovera Parryn kaari
- Yläkupera Parryn kaari
- Yläprimääri Tapen kaari
- Ylempi Lowitzin kaari
- Rengasmainen Lowitzin kaari
- Aurinkokaari
Aurinko on aktivoitunut toden teolla ja lähettänyt avaruuteen useita koronan massapurkauksia. Maa on osunut muutamien reitille, jonka ansiosta ollaankin saatu ihailla todella komeita revontulinäytöksiä.
Yksi näistä koettiin 26.2. Minna Glad kuvasi revontulimyrskyä Kuopiossa:
Olihan näytös! Viime vuosina on totuttu enimmäkseen koronan aukoista tulleisiin tuuliin ja niiden antamiin selkeisiin alimyrskyihin pinkkeine alareunoineen. Mutta tämä kesti tauotta ainakin parisen tuntia ja silmiinpistävää oli pitkäikäinen punainen tasaväri.
- Kuvat: Minna Glad
Dyyninpoikastakin näkyi siinä ennen klo 23
Revontulia oli näkyvissä ja päätin mennä niitä kuvaamaan. Ajattelin kävellä Haapasaareen mutta… Korona iski matkalla joten, kuvat kertokoon loput.
Kuva: Tuija Liunala
Punainen/pinkki väri näkyi hyvin,vihreä huonommin
Taipalsaarella samainen näytös näkyi myös komeasti. Terhi Törmälä saikin hienot otokset talteen. Revontulissa oli myös alussa näkybissä dyynejä:
CME osui ja olipa kerrankin selkeä pakkaskeli. Taivas tarjoili monenlaista kuvattavaa, mutta huomiota herättävintä oli kirkkaat punaiset revontulet. Näkyivät paljain silmin useamman kerran illan ja yön aikana. Huomion arvoista on myös se, että revontulia näkyi myös etelätaivaalla. Harvoin näin etelässä näkee tulia etelätaivaalla.
Kuva: Terhi Törmälä
Kuva: Tuija Liunala
Kamerana Canon EOS-1D Mark III, optiikkana Sigman 14 mm, Aukko: f/1.8, Valotusaika: 2 s, ISO: 2000
Olen aloittanut valokuvaajaopinnot ja luonnollisesti halusin muutaman muun harrastajan kanssa esitellä harrastustamme opiskelijatovereillemme. Ja nyt meni kyllä esittely ihan nappiin.Kuva: Tuikku Asikainen
Olimme vyhteisellä revontuliretkellä Isonevan luonnonsuojelualueella. Tiesimme odottaa jotain aivan erityistä ennusteiden perusteella, mutta silti se mitä näimme oli ihan omaa luokkaansa. Jo iltayhdeksältä oli täysi show käynnissä, hetkeksi se laantui ja loppuyöstä lehahti sellainen värien ja muotojen sirkus, että en ole ennen nähnyt vaikka olen kohta kymmenen vuotta kolunnut revontuliöitä.
- Kuvat: Tuikku Asikainen
En vain ole yksinkertaisesti ole koskaan nähnyt niin värikästä ja pitkää revontulinäytöstä. Koronakin näkyi todella pitkään. Ja ne värit! Ihan epätodellisen paljon punaista ja vaaleanpunaista ja kamera näki kaikkia mahdollisia värejä, silmäkin monia. Oli pitkiä kaari taivaan poikki ja sykkiviä palloja. Huh huh ja huh!
Venuksen ja Jupiterin lähin kohtaaminen meni pilvien alla ja sitä seuraava iltakin näytti hyvin heikolta. Huomasin kuitenkin vähän ennen seitsemää, että pilvet olivatkin väistyneet. Kaksikko loisti estettömästi länsitaivaalla. Kiireenvilkkaa pihalle nappaamaan käsivaralta edes jonkinlainen dokumentti talteen ja sitten vähän paremmin vaatetta päälle ja ulos.
Pukemisen aikana pilvet olivat kuitenkin vallanneet taivaat takaisin. Päätin kuitenkin lähteä kuvauspaikalle kyttäämään josko sattuisi joku pilvirako vielä ilmaantumaan.
Kuvauspaikalle päästyäni totesin, että taitaa sadella hieman lunta joten ei niin hyvältä vaikuttanut. Kiipesin silti kukkulalle passiin. Olisin tietysti voinut yrittää hahmottaa pilvisyystilannetta netistä, mutta puhelin oli jäänyt kotiin. Ei auttanut kuin selvittää tilanteen kehitys empiirisesti..
Kehitys ei suosinut taivaankappaleiden havainnontia. Lumihiutaleiden vaan suurentuessa luovuin toivosta.
Kuva: Tero Sipinen
Otos kotipihasta jäi lähimmäksi kuvaksi planeettaparin kohtaamisesta omalla kohdallani.
Vesa Vauhkonen otti hienon kuvasarjan planeettojen laskusta
Venus ja Jupiter Tyyrinmäellä. Vaelluskuva minuutin välein. Oli komeaa katsottavaa.
Kuva: Vesa Vauhkonen
Antti Taskinen sai kuviin myös Jupiterin kuut:
Kävin Kolilla todistamassa tätä kirkkaimman sekä suurimman planeetan näyttävää kohtaamista. Näin lähes samalla korkeudella ollessaan ne kiiluivat taivaalla kuin kaksi silmää
Kuva: Antti Taskinen
Kuva: Antti Taskinen
Turussa Mikko Peussa valitsi komean edustan planeettojen kohtaamiselle:
Kotona katsoin että koko taivas on pilvessä. Päätin kuitenkin ajella Turun Ruissaloon odottamaan ihmettä ja ihme tapahtui. Viitisen minuuttia sain katsella ja kuvata tätä Venuksen ja Jupiterin kohtaamista pilviraosta.
- Kuvat: Mikko Peussa
Yllättävän hyvin näkyy Jupiterin kuutkin kakkos- ja kolmoskuvassa, ottaen huomioon pilvisen taivaan. ISO arvot oli suuria, jotta sain käytettyä lyhyttä valotusaikaa välttääkseni kohteiden liikkeen kuvissa.
Kiitos kaikille havaintojansa lähettäneille! Toivottavasti loppukevät ja tuleva kesä ovat vähintään yhtä antoisia.
Nämä olivat jännät tulet, kun liike oli nopeaa mutta myös kirkkautta piisasi. Sai otettua alle sekunnin valotuksia!