Matti Helin
Turku on tunnettu monesta nähtävyydestä. Turun linna, tuomiokirkko, Luostarinmäki ja monen monet muut. Turun paraatipaikalla, Vartiovuorella, kuitenkin näkyy eräs erityinen, valkoinen kivirakennus. Tarkkasilmäinen näkee sen huipulla sinertävän pallon, jossa on kullanvärisiä tähtiä. Kyseinen rakennus on Vartiovuoren tähtitorni.
Tähtitornia alettiin suunnittelemaan 1800-luvun alkupuolella. Se rakennettiin Turun akatemialle vuosina 1817–1819 Carl Ludvig Engelin piirrustusten mukaan. Tähtitieteellisen tutkimuksen aloittaminen kesti vielä viisi vuotta, sillä Saksasta tilattu kaukoputki saapui vasta vuonna 1824. Observaatorina uudessa tähtitornissa aloitti Friedrich Wilhelm August Argelander.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana on, että tähtitornia ei oikeastaan suunniteltu observatorioksi ollenkaan! Suunnittelija Carl Ludvig Engelillä ei väitetysti ollut suunnitteluvaiheessa kovin selkeää käsitystä observatorion toiminnasta. Engel esimerkiksi piirsi pyöreän yläkerroksen täyteen ikkunoita, joista taivasta oli tarkoitus tarkkailla. Ja varsinaiselle pääkaukoputkelle ei paikkaa observatoriossa ollut ollenkaan.
Turun palossa vuonna 1827 tuhoutui suuri osa kaupungista, Vartiovuoren tähtitorni selviytyi, Argelanderin ja vahtimestarin ansiosta. Mutta observatorion päivät olivat kuitenkin luetut. Pian tulipalon jälkeen Turun akatemia siirrettiin uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin ja Vartiovuoren observatorion toiminta loppui.
Observatorio vaiko kartano?
Pääsin tutustumaan observatorioon Turun päivänä 15.9.2024. Päivän kunniaksi nykyisin Åbo Akademin omistama rakennus oli avoinna yleisölle. Olimme perheen kera Turun antikvaarisilla kirjamessuilla Taiteen talolla. Aikamme kirjatarjontaa pengottuamme päätimme lähteä kiipeämään Vartiovuoren laelle. Ulko-ovella toki täytyi vielä penkoa ilmaiskirjojen laatikko, josta mukaan jäi osuvasti Esko Valtaojan kirjoittama “Kosmoksen siruja”. Olin tyytyväinen.
Kipuaminen Vartiovuorelle tuntui reisilihaksissa, mutta vaivan palkaksi näkymät paranivat koko ajan. Lopulta, pitkällisen jonotuksen jälkeen, olimme observatorion vierellä.
Turun kaupunki levittäytyi eteemme ja näkymä jatkui kymmenien kilometrien päähän. On helppo arvata, miksi observatorio aikanmaan rakennettiin tuohon paikkaan, Huomasin ajattelevani.
Jono, ja sitä myötä odotus, oli pitkä. Observatoriota kohtaan oli selvästi mielenkiintoa. Noin puolen tunnin kuluttua pääsimme viimein sisälle ja… Ohhoh. Observatorio? Tämähän on kartano.
Jo pelkkä aula teki vaikutuksen. Mutta noustuamme portaat ylös, alakerta jäi täydellisesti kakkoseksi. Pilareita, kattomaalauksia, tauluja… Epätodellista. Mieleeni tulvivat muistot Tukholmasta ja siellä kuninkaanlinnasta.
Kiertelin pilareiden lomassa, maalauksia ihaillen. Kyllä näissä puitteissa kelpaisi havaintoja tehdä. Jos siis Turun kaupungin nykyistä valosaastetta ei otettaisi huomioon.
Ihailimme aikamme kauniita näkymiä ja arkkitehtuuria. Ja huomasimme, että täällähän on uudet portaat. Joten, ylöspäin vei tiemme.
Ja jos tuo toinen kerros oli vaikuttava, kolmas oli sitten häkellyttävä! Kupolimainen katto, jota kiersivät eläinradan tähdistöt. Upeaa, tavattoman! Tämähän on kuin olisi jossakin… Italiassa tai… Jossakin muualla. Turulta tämä paikka ei enää tuntunut.
Pyöreän, avaran huoneen keskeltä kohosivat kapeat kierreportaat observatorion huipulle. Huoneen sivussa aukesi ovi laajalle terassille.
Kartano, tai linna tämä on, mietin. Observatorio? No, kenties aikanaan tähtitaivaan tutkiminen on ollut hieman erilaisempaa.
Jälkitunnelmat
Tutustumiskierroksen jälkeen oli aika lähteä kotia kohti. Olipa upea rakennus, mietin. Vaan tarkemmin ajateltuna, observatoriosta ei tullut observatorio mieleen. Ulkoisesti ainoat etäisesti tähtitieteeseen viittaavat asiat olivat eläinradan tähdistöjen stukkofriisi yläkerrassa. Kaukoputkea, tai edes paikkaa sille en rakennuksesta löytynyt. Muutenkin rakennus oli enemmänkin kuin linna tai kartano. Kenties kirjasto?
Yhtä kaikki, rakennus oli vaikuttava. Siitä huokui entisten aikojen arvostus tähtitiedettä kohtaan. Rakennus on ehdottomasti yksi kauneimmista, missä olen koskaan käynyt.
Paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Jos kuitenkin Turkuun ei syystä tai toisesta ole asiaa, pääsee rakennukseen tutustumaan virtuaalisesti:
