Veikko Mäkelä & Paula-Christiina Wirtanen:
Tässä kolmiosaisessa artikkelisarjassa kerrotaan Kuun havaitsemisesta paljain silmin. Ensimmäisessä osassa keskitytään Kuun rataan ja liikkeisiin liittyvin ilmiöihin ja asioihin.
Erilaisia kuukausia
Aikaa, joka perustuu Kuun kiertoon Maan ympäri, kutsutaan kuukaudeksi. Vaan kuinka pitkä on kuukausi? Lyhyesti sanottuna Kuulta kuluu yhteen kierrokseen Maan ympäri 27,3 vuorokautta, mutta sen vaiheet toistuvat 29,5 vuorokauden välein. Kuukauden voi kuitenkin määritellä muillakin tavoilla.
Meille tutuin käsite sanasta kuukausi on kalenterikuukausi, joiden pituus vaihtelee 28 ja 31 vuorokauden välillä.
Kalenterikuukausi perustuu luonnollisesti Kuun kiertoaikaan uudestakuusta uuteenkuuhun Kuun ”syntymisen” ollessa kuukauden ensimmäinen päivä. Tämä aika on 29 vuorokautta, 12 tuntia ja 44 minuuttia ja se tunnetaan synodisena kuukautena tai lunaationa. Jos laskemme peräkkäin kaksitoista synodista kuukautta, joista jokaisen pituus on 29,5 vuorokautta, saadaan vuoden pituudeksi 354 päivää.
Koska kuukalenterin vuodessa on päiviä selvästi vähemmän kuin aurinkovuodessa (365 vrk) on kuukausien pituus kalenterissa helmikuuta lukuunottamatta synodista kuukautta pidempiä. Näin vuodenajat pysyvät vuosikalenterissamme oikeassa kohdassa, mutta uudenkuun ajankohta ei ole kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä kuin satunnaisesti. Vuonna 2024 uusikuu on kuukauden ensimmäisenä päivänä marras- ja joulukuussa ja seuraavan kerran näin käy kesäkuussa 2030.
Kalenteria tarkasti katsomalla huomaamme uudenkuun olevan tänä vuonna kolmetoista kertaa ”ylimääräisen” uudenkuun ollessa vuoden viimeisenä päivänä. Vastaavasti täysikuita saattaa myös olla kolmetoista yhden aurinkovuoden aikana. Edellisen kerran näin oli 2023, jolloin saatiin nauttia ”ylimääräisestä” täysikuusta elokuussa täysikuun ollessa kuukauden ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä. Seuraavan kerran näin tapahtuu vuoden 2026 toukokuussa. Tätä saman kuukauden aikana olevaa toista täyttäkuuta kutsutaan toisinaan siniseksi kuuksi [1, 2].
Kolmetoista täyttäkuuta (tai uuttakuuta) vuodessa esiintyy 19 vuoden aikana seitsemän kertaa ja yhdeksäntoista vuoden välein kuun vaiheet sattuvat myös likipitäen samoille vuoden päiville. Ilmiötä kutsutaan Metonin jaksoksi kreikkalaisen Metonin vuonna 432 eKr. tekemien laskelmien perusteella, vaikka jakso oli tunnettu aiemmin jo Babyloniassa.
Kuukalentereita käytetään edelleen jossain päin maailmaa. Esimerkiksi islamilaisessa kalenterissa kuukausi alkaa kuunsirpin näkymisestä ensimmäistä kertaa taivaalla, ja kyseessä on puhdas kuukalenteri, joka ei ota huomioon aurinkovuotta. Samantapainen on myös juutalainen tai kiinalainen kalenteri, joita tasoitetaan lisäämällä vuoteen karkauskuukausia Metonin jakson mukaan (eli seitsemän kertaa 19 vuoden aikana). Tällaista kalenteria kutsutaan lunisolaariseksi tai kuu-aurinkokalenteriksi.
Kuva 1. Erilaisia kuukausia. Kuva: Veikko Mäkelä. Napsauttamalla saat artikkelin kuvat ja kaaviot näkymään suurempana.
Kuun todellinen kiertoaika Maan ympäri (eli kiertoaika tähtitaivaan suhteen) on 27 vuorokautta, seitsemän tuntia ja 43 minuuttia. Tätä kutsutaan sideeriseksi kuukaudeksi. Se on kuukalenterin synodista kuukautta lyhyempi, koska maapallo kulkee kiertoradallaan Auringon ympäri yhden kahdestoistaosan kuukauden aikana ja ikään kuin ”edistää” liikettä tähtien suhteen.
Muita tapoja määritellä Kuun kiertoajan pituus on drakoniittinen kuukausi eli kiertoaika nousevasta solmusta seuraavaan (27 vrk 5 t 6 min), anomalistinen kuukausi eli kiertoaika perigeumista seuraavaan (27 vrk 13 t 19 min) sekä vielä trooppinen kuukausi eli kiertoaika kevättasauspisteen suhteen. Trooppinen kuukausi on seitsemän sekuntia sideeristä kuukautta lyhyempi ja tämä johtuu Maan prekessiosta ja kevättasauspisteen siirtymisestä.
Kuun havaitsijoille merkitystä näistä on erityisesti sideerisellä ja anomalistisella kuukaudella, koska ne vaikuttavat Kuun libraatioon. Libraatiota, sen syitä ja havaitsemista on käsitelty Zeniitissä jo aiemmin numerossa 4/2022 [3]. Toki myös synodisella kuukaudella eli Kuun vaiheilla on merkitystä havaitseminen kannalta.
Kuun liike taivaalla
Pohjoisella pallonpuoliskolla elävä on tottunut taivaan kiertoon idästä länteen: Aurinko, Kuu ja planeetat nousevat itäpuolelta taivasta ja laskevat länteen. Samaan suuntaan myötäpäiväisesti eli vasemmalta oikealle kiertää myös tähtitaivas. Tämä johtuu maapallon pyörimisestä.
Kuu kiertää avaruudessa Maata vastapäivään. Siitä syystä suhteessa taustataivaaseen se liikkuukin oikealta vasemmalle edeten Oinaan tähdistöstä Härkään, Härästä Kaksosiin ja niin edelleen. Kuun kiertoliikkeen havaitsee, jos Kuuta seuraa illan aikana tähtien suhteen tai vertaa peräkkäisinä päivinä Kuun paikkaa taivaalla esimerkiksi saman kellonaikaan.
Koska myös planeetat kiertävät Aurinkoa vastapäivään, on niidenkin liike suhteessa tähtitaivaaseen samanlainen.
Kuu kulkee planeettojen tavoin tähtitaivaalla eläinradan tähdistöissä lähellä ekliptikaa eli Auringon näennäistä kulkureittiä (kuva 2, kuva 3). Eläinradan tähdistöjä ovat Oinas, Härkä, Kaksoset, Krapu, Leijona, Neitsyt, Vaaka, Skorpioni, Käärmeenkantaja, Jousimies, Kauris, Vesimies ja Kalat.
Koska ekliptika kuvaa sitä tasoa, jossa maapallo kiertää Aurinkoa, ei Aurinko poikkea ekliptikan tasosta lainkaan. Ekliptika ei kuitenkaan seuraa taivaanekvaattoria, Maan päiväntasaajan tasoa, sillä maapallon akseli on hieman kallellaan suhteessa Maan ratatasoon. Ekliptikan kaltevuus (eli Maan ratatason ja päiväntasaajan välinen kulma) vaihtelee 22 ja 24 asteen välillä kymmenien tuhansien vuosien ajanjaksolla.
Taivaanekvaattori jakaa tähtitaivaan pohjoiseen ja eteläiseen taivaanpuoliskoon. Samalla se jakaa myös ekliptikan pohjoiseen ja eteläiseen osaan.
Kuva 2. Tähdistöt, joissa Kuu liikkuu taivaanekvaattorin pohjoispuolella. Katkoviivalla merkitty ekliptika tarkoittaa Auringon näennäistä kulkureittiä taivaalla. Kuun ja Maan ratatasojen pienestä kaltevuuserosta Kuu näkyy noin kymmenen asteen levyisellä vyöhykkeellä ekliptikan ympärillä. Kartta: Veikko Mäkelä.
Kuva 3. Tähdistöt, joissa Kuu liikkuu taivaanekvaattorin eteläpuolella. Kartta: Veikko Mäkelä.
Kuuta ja planeettoja kannattaa etsiskellä siis eläinradan tähdistöjen suunnasta. Pienistä ratatasojen eroista johtuen ne eivät kuitenkaan seuraa ekliptikaa tiukan järjestelmällisesti, vaan niiden sijainti poikkeaa muutamia asteita ekliptikan tasosta. Tämän takia Kuu ja planeetat vierailevat ajoittain myös eläinradan naapuritähdistöjen rajojen sisäpuolella.
Kun mennään reilusti eteläisimmille leveysasteille, sinne missä Kuu näyttää liikkuvan pohjoisella taivaanpuoliskolla, kuukautinen kiertoliike on edelleen lännestä itään ja vuorokautinen idästä länteen. Nämä näkyvät kuitenkin päinvastoin kuin meillä, eli kuukausiliike vasemmalta oikealle ja vuorokautinen oikealta vasemmalle. Suunnilleen kääntöpiirien välisellä alueella näennäinen liike voi olla konstikkaampaa, koska Kuu voi olla korkeimmillaan jommallakummalla puolella zeniittiä.
Kuun eläinrata
Kuva 4. Kuu vierailee Ajomiehen tähdistön rajojen sisäpuolella muun muassa 7.3.2025. Kartta: P.C. Wirtanen.
Kuu voi etääntyä viitisen astetta ekliptikan pohjois- tai eteläpuolelle, joten ”todellinen eläinrata” Kuun osalta kattaa yhteensä 18 tähdistöä. Eläinradan kolmentoista tähdistön lisäksi Kuu voi vierailla myös Valaskalan, Ajomiehen, Orionin, Sekstantin tai Korpin alueella (kuvat 2, 3 ja 4).
Kosmisessa mittakaavassa Kuu on myös lähellä oleva kohde, joten sen paikka taivaan suhteen on hieman erilainen Kuun ollessa horisontissa kuin taivaanlaella. Horisontissa olevaa Kuuta katsomme hieman ylä- tai alaviistosta ja tätä kutsutaan horisonttiparallaksiksi.
Horisonttiparallaksin takia Kuu joskus erittäin harvoin saattaa näennäisesti kulkea vielä Maljan, Kilven tai Käärmeen tähdistössä. Tässä on kyse kuitenkin näennäisestä vierailusta ja nämä harvat kerran johtuvat horisonttiparallaksista ja voidaan nähdä vain pienestä osasta maapalloa. Kuun tulee olla tällöin radallaan myös sen lähinnä Maata olevan pisteen tuntumassa. Esimerkiksi 27.12.2010 Pohjois-Alaskasta katsottuna Kuu näennäisesti vieraili Maljan tähdistön alueella, vaikka muualta päin maapalloa katsottaessa se olikin Neitsyessä. [4, 5]
Horisonttiparallaksin takia myös esimerkiksi Härän Elnath-tähden peittymisen voi havaita lähinnä eteläiseltä pallonpuoliskolta.
Solmupisteet, ratatason kiertyminen sekä ratatason jyrkkyys
Kuun solmulla (noodi) tarkoitetaan pistettä, jossa Kuu on täsmälleen ekliptikan tasossa. Nouseva solmu tarkoittaa kohtaa, jossa Kuun rata leikkaa ekliptikan ja nousee sen pohjoispuolelle. Laskevassa solmussa Kuu siirtyy vastaavasti ekliptikan eteläpuolelle.
Mikäli täysikuu tapahtuu solmupisteessä tai sen lähellä, tapahtuu kuunpimennys. Vastaavasti uudenkuun ollessa solmupisteen tuntumassa näemme auringonpimennyksen.
Kuun ratataso kiertyy ajan kuluessa lähinnä Auringon aiheuttamien vetovoimahäiriöiden vaikutuksesta ja yksi kierros kestää 18,6 vuotta. Kiertyminen kuvautuu taivaalla solmupisteiden liikkeenä pitkin ekliptikaa.
Solmupisteen liikkuminen taas vaikuttaa ratatason jyrkkyyteen. Kun Kuun nouseva solmu on kevättasauspisteessä, on Kuun rata jyrkimmillään.
Kuva 5. Kuun radan vaihtelut 18,6 vuoden jaksoissa. Ekliptikan ja Kuun radan leikkauskohdat eli solmupisteet liikkuvat jakson aikana ekliptikaa pitkin. Kaavio: Veikko Mäkelä.
Jyrkät ja loivat radat
Kuun ratatason jyrkkyys vaikuttaa paljon Kuun näkymiseen ja sen korkeuteen taivaalla. Radan ollessa jyrkimmillään Kuu on Etelä-Suomessa korkeimmillaan 58° korkeudella, mutta matalimmillaan se hipoo etelähorisonttia vain asteen korkeudelta. Utsjoelta nähtynä taas Kuu on koko ajan horisontin yläpuolella jopa kahdeksan vuorokauden ajan sen ollessa ratansa yläosassa. Kuun ollessa matalimmillaan voidaan vastaavasti nähdä kahdeksan vuorokauden ”kuukaamos” sen ollessa horisontin alapuolella. Oulussa vastaavat jaksot ovat viisi vuorokautta.
Eteläisin paikka Suomessa, missä Kuu voi olla yli vuorokauden ajan laskematta, on Tampere.
Juuri nyt Kuun rata on varsin jyrkkä ollen jyrkimmillään vuonna 2025.
Loiva rata vaikuttaa Kuun korkeuteen vähemmän. Radan ollessa loivimmallaan Kuun korkeus Etelä-Suomessa on korkeimmillaan 48°, mutta matalimmillaankin Kuu lipuu etelän suunnalla 11° korkeudella. Utsjoella vastaavat korkeudet ovat 28° ja 1°.
Loivimmillaan Kuun rata oli viimeksi lokakuussa 2015 ja seuraavan kerran toukokuussa 2034.
Kuva 6. Kuun korkeus suhteessa Helsingin, Oulun ja Utsjoen horisontteihin Kuun radan taivaanpallon ylemmällä osuudella Kuun ollessa pohjoisen suunnalla. Kaavio: Veikko Mäkelä.
Kuva 7. Kuun korkeus suhteessa Helsingin, Oulun ja Utsjoen horisontteihin Kuun radan taivaanpallon alemmalla osuudella Kuun ollessa korkeimmillaan etelän suunnalla. Kaavio: Veikko Mäkelä.
Oheiset kaaviot pyrkivät selittämään sitä, miksi Kuun jyrkkien ratojen tilanteessa Pohjois-Suomessa on jaksoja, joissa Kuu pysyttelee useita päiviä horisontin yläpuolella ja vastaavasti monen päivän ajan se on horisontin alla ja toisaalta miksi loivien ratojen aikana näin ei tapahdu.
Vuorokauden aikana maapallon pyörimisliikkeen vuoksi Kuu kulkee taivaan ympäri. Se saavuttaa taivaalla korkeimman pisteensä etelän suunnalla ja vastaavasti alimman kohdan pohjoisessa. Useimmiten korkein piste on horisontin yläpuolella ja alin piste horisontin alapuolella. Pohjois-Suomessa kuitenkin ylinkin piste saattaa jyrkkien ratojen aikaan jäädä horisontin alla ja toisaalta alin piste voi olla horisontin yläpuolella.
Ylempi kaavio (kuva 6) esittää Kuun korkeutta suhteessa Helsingin, Oulun ja Utsjoen horisontteihin Kuun radan taivaanpallon ylemmällä osuudella sen näkyessä pohjoisen suunnalla. Se kuvaa siis Kuun vuorokautisen liikkeen alinta pistettä. Kuukauden edistyessä tuo alimman kohdan korkeus kasvaa Kuun kivutessa taivaanpallolla ylemmäs, kunnes se saavuttaa korkeimman kohtansa. Sen jälkeen Kuun korkeus alkaa pienentyä.
Kun Kuun rata on loiva (sininen katkoviiva), huomamme että Kuu painuu kaikkien esitettyjen horisonttien alle. Sen sijaan jyrkkien ratojen (punainen katkoviiva) aikaan Kuu jää Utsjoella ja Oulussa selvästi horisontin yläpuolelle ja pysyttelee itse asiassa useita päiviä sen yläpuolella. Helsingissä Kuu kuitenkin laskee hiukan pohjoisen taivaanrannan taakse.
Alempi kaavio (kuva 7) kuvaa Kuun korkeutta suhteessa Helsingin, Oulun ja Utsjoen horisontteihin Kuun radan taivaanpallon alemmalla osuudella. Se kuvaa siis Kuun vuorokautisen kierron ylintä pistettä Kuun ollessa etelän suunnalla. Kuukauden edetessä Kuu painuu taivaanpallolla yhä alemmas ja samalla myös mainittu korkein kohta painuu alemmas, kunnes Kuu saavuttaa ratansa alimman pisteen. Tämän jälkeen korkeus alkaa taas nousta.
Kuun loivissa radoissa (sininen katkoviiva) Kuu nousee kaikkien mainittujen horisonttien ylle, Utsjoella tosin melko matalalle. Jyrkkien ratojen (punainen katkoviiva) aikaan Kuu nousee Helsingissä hiukan horisontin ylle, mutta jää Oulussa ja Utsjoella useiksi päiviksi horisontin alapuolelle.
Vaaleansininen pisteviiva kuvaa kaavioissa Kuun vuorokautisen liikkeen kaarta taivaalla sekä jyrkimmän että loivimman radan ääripisteissä. Kannattaa huomata, että toisin kuin rataa esittävissä käyrissä, näissä pohjoissuunta (kuva 6) ja eteläsuunta (kuva 7) ovat vain kuvan keskellä. Pisteviivojen tarkoitus onkin vain demonstroida Kuun vuorokautisen liikkeen kaaren muotoa suhteessa horisonttiin.
Sadonkorjuun kuun ilmiö
Tyypillisesti olemme tottuneet siihen, että Kuu nousee idän puolelta seuraavana päivänä noin 1–2 tuntia edellistä päivää myöhemmin. Kuitenkin Kuun ollessa radan nousevalla osuudella tapahtuu nousuajoissa erikoinen ilmiö: Kuu voi nousta seuraavana päivänä vain muutamia minuutteja edellistä myöhemmin. Tai meillä pohjoisilla leveysasteilla jopa aiemmin! Vaikka Kuu nousee suunnilleen samaan aikaan, sen nousuilmansuunta siirtyy pohjoiseen päin.
Selitys tälle on se, että Kuun deklinaatio taivaanpallolla kasvaa tietyssä radan vaiheessa voimakkaasti useiden päivien ajan. Vaikutus on erityisen voimakas meillä täällä pohjoisilla leveysasteilla, jossa Kuu keikkuu lähellä sitä rajaa, jossa se voisi näkyä pohjoisessa horisontissa laskematta ollenkaan.
Nimitys Sadonkorjuun Kuu (Harvest Moon) viittaa oikeastaan syyskuun tienoilla osuvaan täysikuuhun, jolla on ollut merkitystä maanviljelyn kannalta. Kirkas täysikuun valo mahdollisti sadonkorjuun jatkamisen vielä Auringon jo laskettua.
Syys-lokakuulla edellä mainittu Kuun nousevan rataosuuden vaikutus kuunnousuihin osuu paitsi täydenkuun ympärille, myös auringonlaskun ja iltahämärän tienoille. Näin valoa riittää katkeamatta, kun kirkas Kuu nousee välittömästi itätaivaalle Auringon laskettua. Pohjoismaita etelämpänä sadonkorjuu ajoittuu enemmän alkusyksyyn kuin loppukesään. Nykyaikana ilmiöllä ei liene enää niin suurta merkitystä, kun valoa voidaan tuottaa keinotekoisesti sähkölampuilla.
Sama nousuaikojen samanaikaistuminen nähdään toki vuoden mittaan eri Kuun vaiheissa, mutta myös samalla vuorokaudenaika muuttuu. Esimerkiksi keväisin tuo tapahtuu kasvavan Kuun tienoilla aamukoitteessa. Myös Kuun laskuajoissa tapahtuu sama ilmiö, mutta puoli kuukautta aiemmin eli Kuun radan laskevalla osuudella.
Meillä Suomen leveyksillä edellä mainitut Kuun loivat ja jyrkät radat 18,6 vuoden jaksolla vaikuttavat ilmiöön voimakkaasti. Kun radat ovat loivia eli Kuu on pohjoisella rataosuudellaan ekliptikan alapuolella, ilmiö on Etelä-Suomessa melko mieto. Kuu nousee seuraavana päivänä parhaimmillaan parikymmentä minuuttia edellistä myöhemmin. Utsjoella Kuu voi muutaman päivän nousta pari–kolme minuuttia myöhemmin kuin edellisenä.
Jyrkimmässä ratavaiheessa Helsingin korkeudellakin ilmiö voimakkaimmillaan aikaistaa Kuun nousua noin minuutilla muutaman päivän ajan peräkkäin. Pohjois-Suomessa tilanne kääntyy aivan päälaelleen. Utsjoella Kuu voi nousta jopa yli tunnin tai vähintään puoli tuntia edellistä päivää aiemmin, kunnes Kuu ei sitten enää laske ollenkaan moneen päivään.
Sadonkorjuun Kuun ilmiö voidaan havainnollistaa Kuun nousua kuvaavilla kaavioilla (kuvat 8–11). Kaavioihin on kuvattu taivaanekvaattorin, ekliptikan sekä Kuun radat suhteessa horisonttiin Helsingissä ja Utsjoella.
Kuva 8. Sadonkorjuun Kuu Helsingin horisontista nähtynä jyrkän radan aikaan (2025). Kaavio: Veikko Mäkelä.
Kuva 9. Sadonkorjuun Kuu Utsjoen horisontista nähtynä jyrkän radan aikaan (2025). Kaavio: Veikko Mäkelä.
Jyrkän radan tilanteessa (2025) ns. nouseva solmu on lähellä kevättasauspistettä (
) ja Kuun rata taivaalla myötäilee viikon ajan Helsingissä horisonttia nousuajan pysyessä lähes samana (kuva 8). Utsjoella Kuun rata jopa nousee horisonttiin nähden ja nousu aikaistuu runsaasti viikon aikana (kuva 9).
Kuva 10. Sadonkorjuun Kuu Helsingin horisontista nähtynä loivan radan aikaan (2015). Kaavio: Veikko Mäkelä.
Kuva 11. Sadonkorjuun Kuu Utsjoen horisontista nähtynä loivan radan aikaan (2015). Kaavio: Veikko Mäkelä.
Loivan radan tilanteessa (2015) ns. laskeva solmu on lähellä kevättasauspistettä (). Tällöin Helsingissä Kuun rata laskee horisonttiin nähden, mutta loivemmin kuin radan muissa vaiheissa ja nousuaika myöhentyy normaalia vähemmän (kuva 10). Utsjoellakin laskua tapahtuu, mutta lähes horisonttia myötäillen ja nousuaikojen ero on muutamia minuutteja myöhempi (kuva 11).
Kuva 12. Sadonkorjuun Kuu graafisina almanakkoina esittää Kuun nousuja ja laskuja syys–lokakuussa vuosina 2015 (vasemmalla) ja 2025 (oikealla) Helsingin (ylärivi) ja Utsjoen horisonttien (alarivi) mukaan. Vaaleansinisellä alueella Kuu on horisontin yläpuolella ja ilmiö näkyy nousukäyrän mutkana. Loivan radan 2015 ja jyrkän radan 2025 vaikutus ilmiöön on merkittävä. Kuva: Veikko Mäkelä / Hannu Karttunen.
Apogeum, perigeum ja superkuu
Koska Kuun rata on ellipsi, sen etäisyys Maasta vaihtelee. Pistettä, jossa Kuu (tai yleensä Maata kiertävä kappale) on lähimmillään Maata, kutsutaan perigeumiksi. Ratansa kaukaisin piste taas tunnetaan nimellä apogeum.
Kuun etäisyys vaihtelee 356 000 kilometrin ja 406 700 kilometrin välillä keskietäisyyden ollessa 384 000 kilometriä. Tämä vaikuttaa Kuun läpimittaan maanpäällisen havaitsijan silmin nähtynä ja lähellä perigeumia Kuu näyttääkin hieman suuremmalta kuin lähellä apogeumia. Täysikuun sattuessa perigeumin tuntumaan uutisoidaankin usein lehdistössä superkuun nousemisesta taivaalle! Mutta mistä superkuussa oikeastaan on kysymys ja kuinka suuri merkitys etäisyyden vaihtelulla on Kuun kokoon?
Kuu on perigeumissaan 27,55 vuorokauden välein (anomalistinen kuukausi, kuva 1), ja täysikuu taas on 29,53 vuorokauden välein (synodinen kuukausi, kuva 1). Neljäntoista synodisen kuunkierron aikana tapahtuu siis 15 anomalistista kiertoa, kuten voidaan laskemalla todistaa:
14 x 29,53059 vrk = 413,43 vrk (14 synodista kuukautta) 15 x 27,55455 vrk = 413,32 vrk (15 anomalistista kuukautta)
Tämä tarkoittaa, että täysikuun ollessa perigeumissa on seuraava täysikuu perigeumissa noin 14 kuukauden kuluttua (tarkasti ottaen yhden vuoden, yhden kuukauden ja 18 vuorokauden kuluttua).
Superkuun määritelmä ei ole kuitenkaan täsmälleen perigeumissa tapahtuva täysikuu, vaan (melko mielivaltaisesti päätetty) viiden prosentin heitto perigeum-pisteestä suuntaan tai toiseen sallitaan, jotta täysikuu olisi superkuu. Niinpä vuonna 2024 saamme nauttia superkuusta peräti neljä kertaa elo–marraskuussa, joista lähinnä perigeumia tapahtuva täysikuu on 17.10.2024. Seuraava täysikuu perigeumin tuntumassa on 5.11.2025, mutta superkuun määritelmän mukaan myös loka- ja joulukuun täysikuut ovat superkuita. [6]
Vaan onko superkuu kaiken kohun arvoinen? Lähellä perigeumia oleva täysikuu on kuitenkin kolmanneksen kirkkaampi ja 14 % suurempi kuin apogeumissa oleva täysikuu, jota kutsutaan mikrokuuksi.
Mutta, ne huonot uutiset: eroa täysikuun koossa on vaikea huomata, oli se lähellä tai kaukana. Kuun koko taivaalla on puolisen astetta, koon vaihdellessa välillä 29,4–33,5″ eli noin neljän kaariminuutin verran. Mikäli taivaalla olisi kaksi kuuta rinnakkain, eron huomaisi. Mutta ilman vertailukohdetta superkuuta on vaikea mieltää suuremmaksi tai kirkkaammaksi.
Kuu ei myöskään pompi apogeumista perigeumiin ja takaisin, vaan kiertää radallaan tasaisesti näiden välillä. Näin ollen täysikuun etäisyys ja koko muuttuu tasaisesti täysikuusta seuraavaan. Ja vertailussa keskimääräisellä etäisyydellä olevaan ”tavalliseen” täysikuuhun koko- ja kirkkausero on pienempi kuin verratessa superkuuta ja mikrokuuta.
Kuva 13. Superkuun ja mikrokuun vertailua. Vasemmalla täydenkuun koko ja kirkkaus superkuulla, oikealla mikrokuulla. Kuva: Nasa/Goddard/LRO.
Artikkelin seuraava osa
Jo paljain silmin seuraamalla Kuun radasta ja kulkureitistä taivaalla voidaan tehdä runsaasti havaintoja. Kuun liike tunnettiinkin hyvin jo antiikin aikana ennen kaukoputkien keksimistä.
Ehkä jokaisen helpoimmin huomaama asia Kuussa on vaiheet: taivaalla voi näkyä kuunsirppi, Kuu voi olla puolikas ja kesäöiden romantiikka on parhaimmillaan täysikuun kumottaessa taivaalla. Kuun vaiheista ja näkyvyydestä eri vuodenaikoina kerrotaan artikkelisarjan seuraavassa osassa.
Viittaukset
[1] Hocken, Vigdis & Kher, Aparna. What Is a Blue Moon and When Is the Next One? Time and Date.
[2] What is a blue moon? Is the moon ever really blue? Library of Congress, 19.11.2019.
[3] Wirtanen, Paula-Christiina & Mäkelä, Veikko. 2022. Libraatio – Häivähdyksiä Kuun etäpuolelta. Zeniitti 4/2022.
[4] Désamoré, Luc. 2005. Quand les planètes quittent le zodiaque. Le Ciel, lokakuu 2005, vsk. 67, s. 302–316. Bibcode 2005Ciel…67..302D.
[5] Désamoré, Luc. 2005. Quand les planètes quittent le zodiaque (suite). Le Ciel, joulukuu 2005, vsk. 67, s. 370–373. Bibcode 2005Ciel…67..370D.
[6] Espenak, Fred. Full Moon at Perigee (Full Supermoon): 2001 to 2100. AstroPixels.
Lisätietoa
Manner, Olli & Mäkelä, Veikko. 2021. Tähtitaivas paljain silmin, s. 93–96. Ursa, 2021
Kuu paljain silmin. Ursa.
Kuula, Jari. 2023. Kuun synodisen kuukauden vaihteluista. Esitelmä Aurinkokuntatapaamisessa 11.2.2023.
Wirtanen, Paula. 2023. Kuinka pitkä on kuukausi? Esitys Aurinkokuntatapaamisessa 11.2.2023.
Liljeström, Anne. 2014. Kuka kumman superkuu? Otsikon takana (blogi), 1.8.2014, Ursa
Byrd, Deborah & EarthSky Voices. 2024. Supermoons galore in 2024! EarthSky, 9.3.2024.
