Talvi ja kevät oli taivaan tarkkailijalle yhtä aikaa monipuolinen mutta haastava. Pilviä riitti normaalia enemmän. Tästä huolimatta, Zeniitin toimitus sai koottua erittäin kattavan kuvakavalkadin syvän taivaan kohteista keväiseen ukkoseen asti.
Vesa Vasankari aloittaa tämänkertaisen kavalkadin hienolla tulipallovideolla:
Ulvilasta jo kuvin raportoitu meteori näyttäytyi Jyväskylässä kuin näyteikkunassa. Syttyy ajassa n. 07:14:58 pohjoiskoillisessa. Komea possahdus! Tämän kun olisikin nähnyt omin silmin…
Helmiäispilvet olivat tänä talvena melko vaatimattomia ja harvassa.
Tapio Nylund havaitsi etelässä suht harvinaisia vesijäähelmiäispilviä:
Kun sää lauhtui, leppeä föhn-tuuli puhalteli luoteesta ja stratosfäärissäkin näytti olevan liki 70 astetta pakkasta, niin piti varmuuden vuoksi suunnata illaksi avoimelle paikalle merenrantaan. Vähän ennen auringonlaskua alkoikin etelätaivaalla näkymään pastelliväriä. Kovin pienellä alalla helmiäisiä näkyi ja vähän aikaa kerrallaan. Mutta näkyipä kuitenkin.
- KuvaT: Tapio Nylund, Rauma
Timo Alanko onnistui havaitsemaan kauniit helmiäiset Vaasassa 11.1.:
Olin jo pistämässä pettyneenä kameraa laukkuun, kun nuo pienet pilvet alkoivat kirkastua auringon laskettua. Etsimessä näyttivät kovasti kapeilta vesijääpilviltä. Taustalla näyttäisi olevan myös happopilven oloisia aaltoja. Pahuksen kaukana olivat Merenkurkun yllä.
Kuva: Timo Alanko
Harri Kiiskinen tallensi upean karttahalon Jyväskylässä 16.1.:
Näyttäviä keinovalopilareita, jotka piirsivät Nenäinniemen kartan taivaalle. Kartta näkyi useamman tunnin ajan välillä paremmin ja välillä huonommin.
Samana iltana Jyrki Grönroos suuntasi uuden kaukoputkensa kohti NGC 2430 galaksia:
Ensivalo takapihan observatoriolle ja ylipäänsä viiteen vuoteen ensimmäinen tähtikuva. Hitaasti, mutta varmasti on tullut laitteistoa ja havaintopaikkaa rakenneltua. Nyt on kyllä hyvä fiilis, kun pitkästä aikaa pääsee havainnoimaan.
Kohdetta kuvasin yhteensä viitenä eri yönä 17.12.23 – 16.1.24 välisenä aikana. Käytännössä aina, kun pilvet väistyivät. Vain yhtenä yönä oli hyvä läpinäkyvyys. Muuten kovan pakkasen aiheuttamaa utua tai muuten ohutta yläpilveä. Mutta tyytyväinen olen, keleistä viis. Kunhan pääsee harrastamaan.
NGC 2403 on upean näköinen galaksi ja muistuttaa kovasti Kolmion galaksia M33. NGC 2403 sisältää runsaasti vetysumuja ja niitä yritin taltioida H-alfa filtterin läpi. Muuten tämä on kuvattu monokameralla ja LRGB -filttereillä.
Kuva: Jyrki Grönroos
30cm F4 Newton (DIY), EQ6 pro, ASI1600MM Cool. Valotusta yhteensä noin 17 tuntia.
Timo Nevala teki lamppuhaloja Kurikassa 8.3 ja tulokset olivat mielenkiintoisia.:
Mitä tulee, kun pannaan yhteen kaksi 22° rengasta? Tällainen omituinen pintahalo. Oletin, että kun valotan pinnalla olevia kiteitä yhtä aikaa kahdella lampulla yhden sijasta, saan kaksi selvää rengasta, jotka menevät toistensa sisälle kuin ketjun lenkit. Mutta kävikin niin, että halorenkaan se osa, joka olisi toisen halorenkaan sisässä, ei käytännössä näy ollenkaan! Halorenkaan tumma sisus on kuin lumihangen musta aukko, josta ei valokaan pääse pakenemaan. Ei edes vierekkäisen halorenkaan toisesta lampusta tuleva valo! En ainakaan heti keksinyt selitystä tälle ilmiölle.
Luonnollisilla valonlähteillä tällaiseen ilmiöön ei koskaan voi törmätä, koska taivaalla ei ikinä ole kahta Aurinkoa tai kahta Kuuta. Ainakaan maapallolla. Tiedä sitten, minkälaisia haloja jonkun sopivan eksoplaneetan taivaalla voisi näkyä.
- Kuvat: Timo Nevala
Jos lamppuja oli palamassa vain yksi, näkyi yksi 22° rengas aivan samalla tavalla kuin edellisinäkin öinä. Jos paloi kaksi lamppua, jotka olivat riittävän kaukana toisistaan, näkyi kaksi erillistä 22° rengasta. Mutta jos lamput toi lähemmäs niin, että 22° renkaat alkoivat mennä päällekkäin, se toisen renkaan kanssa päällekkäinen osa katosi näkyvistä. No, ainakin suurinpiirtein katosi, jotain heikkoa kidevälkettä siinä kohtaa hiukan erottuu.
11.2. oli ystävänpäivä. Sari Pietikäinen vietti illan kuvaten kaunista linnunrataa
Näin ystävänpäivänä ajattelin laittaa tänne pari kuvaa viime sunnuntailta Ystävyyden sillalta. Ja sillan alta. Revontulet oli toiveissa, mutta eipä niitä näkynyt ja -25° pakkanen ei kauheasti houkutellut odottelemaan.
Kuva: Sari Pietikäinen
Kuvasin sitten hetken sitä mitä taivas tarjosi. Auton valot ja turistien taskulamppu tuo mukavaa tunnelmaa kuviin…
Kuva: Sari Pietikäinen
Eli Ystävyyden silta & Linnunrata
Maritta Kinnunen bongasi todella upean ellipsihalon Kuun ympärillä.
Voi ihme! Olipa uskomaton näky. Pitkin iltaa kuvasin Kuuta ja ihmettelin, kun kehä on aina vaan soikea. Aivan alkuillasta oli pyöreä.
Taas menin katsomaan näkyykö mitään. Varmasti silmät pyöreänä tuijotin. Oli valkoinen kuun ympärys ja renkaita. Yritin kuvata ja huutelin jo miehelle,että tule katsomaan ettet ole tämmöstä nähnyt. No ei. Ei häntä kiinnosta taivaanilmiöt. Hyvä kun itse näin kumminkin.
Kuva: Maritta Kinnunen Saarijärvi 19.1.
Jarkko Järvinen otti kunnon urakan ja kuvasi eräänkin tunnin ajan syvän taivaan kohdetta SH2-240:
Lähes koko talven kestänyt yhden kohteen kuvaaminen oli mielenkiintoinen kokemus. Lokakuusta alkaen neljän kuukauden aikana 28 kirkasta yötä, 118,5h valotusaikaa, 90GB raakadataa. Tulipahan “valmista”, ainakin toistaiseksi
Linssi Nikkor AF-S 200mm f/2G ED VR, Asi6200mm-kamera, Chroma 3nm SHO + RGB -filtterit, EQ6r-jalusta.
Kuva: Jarkko Järvinen
Harvinaisia haloja havaitsivat myös Panu Lahtinen ja Krista Wright 18.2. Inarissa.
Aurinkoinen päivä houkutti suksimaan Ivalojoen jäälle. Puolimatkassa Näverniemen ympäri alkoi erottua pinta-aurinkokaaria, kun Aurinko alkoi olla sopivassa suunassa ja ehjää lumipintaa oli enemmän. Jo tätä ennen katsoimme että on melko erikoista ettei Auringon suunnassa ollut yhtään pintakidevälkettä, mutta molemmilla sivuilla sen sijaan kimmelsi, ja kimmellyksen sisäreunat olivat hyvin jyrkkärajaiset. Vasta sisälle päästyämme ja infoa katsottuamme tajusimme että nekin olivat pinta-aurinkokaaria. Näistä ei siis tullut otettua varsinaisesti kuvia, mutta kolmantena olevassa kuvassa sentäs näkyy vähän.
Toinen huomiota herättänyt asia oli, että jyrkät aurinkokaaret vaikuttivat yhdistyvän silmukaksi lähietäisyydellä. Tästä ei onnistuttu oikein saamaan kuvaa, mutta aavistuksen kuitenkin. Ja näyttäisi myös infografiikan simulaatiossakin vastaavaa efektiä olevan.
Myöskään pinnasta ei tullut lähikuvaa otettua, mutta vaikutti olevan kiteitä pystyssä “nurmikkomaisesti”.
Vesa Vesankarin kameraan jäi harvinaisen hidas ja kirkas tulipallo:
Tulipallo näyttäytyy pohjoiseen suunnatussa kamerassa (ensimmäinen klippi) ajassa n. 01:49:29, lentäen pihakuusen yläpuolitse koillisen kameran puolelle ja hiipuu n. 9 sek. kokonaislennon jälkeen pohjoiskoillisessa suunnassa.
Koska lento tallentui muihinkin kameroihin, kaksi viimeistä klippiä on pohjoisluoteeseen suunnatuista kameroista, joista jälkimmäisessä ei ole pimeänäkömoodia, eli värit enempi kohdillaan ja artefaktit vähempinä.
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202402/122048_428933863dc440b95396602885c8fa92.mp4
Kevättalveen kuuluvat erottamattomasti korkealla iltataivaalla kelluvat kuunsirpit maatamon kera.
Lasse Nurminen otti kauniit kuvat ohuesta kuunsirpistä Naantalissa:
Illaksi oli tiedossa ohkaista sirppiä, eikä onneksi tarvinnut pettyä pilvisyyshaittoihin kuten viime kerralla. Jotain ohutta rihmaa lännen taivaalla oli, mutta tällä erää ei haitaksi asti. Kaunista katseltavaa oli n. 2,5 % valaistunut kuu hämärtyväsä illassa.
- Kuvat: Lasse Nurminen
Timo Alanko kuvaili Kuun yksityiskohtia Vaasassa 14.3.
Jatkoin Coolpix P950 testaamista kuun kuvaamisessa. Nyt sai automatiikkakin jo sirpistä paremmin kiinni, eikä tarvinnut kokeilla manuaalitarkennusta. Kuvaaminen oli siis helppoa. Lähinnä jalustan valuminen ja vetely rasitti. 2000 millin polttovälillä pienikin liike vaikuttaa jo paljon. Toki käyttelin vielä digizoomiakin siitä yli.
- Kuvat: Timo Alanko
Kuvat näyttävät tarkoilta kameran näytöllä ja puhelimessa, mutta ei niitä paljon kannata läppärillä katsella. Tuloksiin olen kyllä ihan tyytyväinen.
Tapio Nylund onnistui tallentamaan huippuharvinaisen sinisen välähdyksen Raumalla 17.3.:
Oli pilvetön auringonlasku, joten otin suunnaksi Rauman Maanpään. Alkoi muutenkin olemaan se aika keväästä kun Aurinko laskee ikonisen Santkarin pookin taakse. Vihreää reunaa ei näkynyt, ei liioin selkeää vihreää välähdystä, mutta heti kiekon laskettua horisontin taakse välähti taivaanrannassa purppuransinistä. Kameran valkotasapaino oli automaatilla. Lightroomissa säädetty väritasapainoa aavistus kylmemmälle, vähennetty kohokohtia, lisätty vähän kontrastia ja avattu varjoja, muuten ei säädetty.
Kuva: Tapio Nylund
Vaasassa Timo Alanko nappasi seuraavana iltana vihreän välähdyksen:
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202403/122654_a543384028770adfe357f547195a2657.mp4
Kokkolassa näkyi kansainvälinen avaruusasema 21.3. päivän iltana. Pentti Ketola sai aseman kuviinsa:
Kuva: Pentti Ketola
Revontulet olivat tänä keväänä harvassa, tai sitten pilviä oli liikaa. Mikko Peussa pääsi tellentamaan hienon myrskyn Ruskolla 23.3.:
Puolen taivaan revontulet lähes täyden kuun (98%) valossa. Ajoituskin meni ihan nappiin tällä kertaa. Pääsin juuri kuvauspaikoille kun näytelmä alkoi ja kun se loppui, niin sumu ja ohut pilvipeite valtasi taivaan.
Kuva: Mikko Peussa
Huhtikuun ensimmäinen on perinteisesti aprillipäivä. Vuonna 2024 se oli myös ukkoskauden avaus Suomessa.
Nokialla ukkonen häiritsi ikävästi Aki Karjalaisen illanviettoa:
Nuokun tietokoneen ääressä, kun ikkunassa välähtää. En aluksi ajattele ihmeempiä, silla välillä tiellä ohimenevät autot aiheuttavat välähdyksiä. Hetken kuluttua välähtää uudestaan. Vieläkään en oikein havahdu, mutta hetkeä myöhemmin pilvinen taivas ikkunan takana menee valkeaksi. Mitä ihmettä tapahtuu? Ilotulitteita? Ukkonen?! En kuule sisälle ääniä, joten menen parvekkeelle. Kauan ei tarvi vartoilla, kun taas räpsähtää ja vaimea jyrinä seuraa. Uskottava se on, yöukkonen huhtikuun 1. päivänä!
Kamera jalustalle ja sekvenssikuvaus raksuttamaan. Aluksi saan saaliiksi vain pari välähdystä salamoiden jäädessä hieman puiden taakse piiloon. Tulee hiljaisempi tuokio ja ajattelen, että jokohan loppui? Harkitsen jo hetken kuvauksen lopettamista. Sitten täysin yllättäen valtava tulinen sivallus lyö melkein vaakasuoraan yli taivaan. Ei tarvitse katsoa kamerasta miltä salama näytti. Näen vihreinä jälkikuvina silmissäni salaman kaksi kirkkainta viirua kaikkine mutkineen. Sitten alkaa sataa, mutta parvekkeella kuvaajaa se ei paljon haittaa, kun tuuli pysyy heikkona.
Kuva: Aki Karjalainen
Ja lisää alkaa tulla. Tuntuu, että melkein joka salama jää ainakin jotenkin kuvaan, koska salamat ovat enimmäkseen uskomattoman pitkiä vaakasuoria, monihaaraisia, pitkään välkkyviä ruoskia. En ole ihan varma, mutta ehkä niitä voisi alasinryömiäisiksikin kutsua. Salamat ovat niin laaja-alaisia, että niistä ei voi tähdätä kameraa ohi! Ukkosen edistymistä on helppo seurata ja salaman iskettyä voin tarvittaessa suunnata kameran uudelleen oikeaan sektoriin, koska vaikka salamointi on näyttävää, se on kuitenkin melko harvaa ja pilven “latausaikana” ehdin aina kääntää kameran ja laittaa uuden sekvenssin raksuttamaan.
- Kuvat: Aki Karjalainen
Kaikkiaan saan salaman tai välähdyksen pilvissä tarttumaan 17 kuvaan. Aivan fantastinen ukkoskauden avaus!
Kiitos kaikille havaitsijoille! Toivottavasti tuleva kesä tuo mukanaan monta hienoa yöpilvi- ja ukkosnäytöstä.
