Alkutalvi on ollut valitettavan pilvinen, niin kuin se usein marras- joulukuussa tapaa olla. Onneksi Suomi on pitkä maa ja täynnä tähtitieteen ja taivaanilmiöiden harrastajia! Joten pääsemme jälleen nauttimaan kauniista ja vaikuttavista lukijoidemme havainnoista.
Syvä taivas
Jarmo Moilanen kuvasi alkutalven kaunistusta, M31 galaksia:
Pitkästä aikaa pimeässä paikassa ja selkeä keli. Kuu tosin häiritsi. Päätin kokeilla yli 30 vuotta vanhaa 400 mm teleä T2 adapterilla Nikonin perässä Andromedan galaksiin. 10x 30 sekunnin valotuksilla kuvaan tuli ihan hyvin pölyjuovia näkyviin sekä seuralaiset M32 ja M110. Myös tähtipilvi NGC 206 erottuu hyvin. Kuvasta löytyy noin +16 magnitudin tähtiä.
Kuva: Jarmo Moilanen
Atzimuuttijalustan takia kovin pitkiä valotuksia ei kannattanut tehdä ettei ala reunalla kiertämään liikaa. Lyhyehkön valotuksen takia nostin herkkyyden 6400:ään. Ehkä se oli vähän liikaa. Kuun takia taustataivas kuvissa vaaleni turhan paljon. Kuva on käytännössä harmaasävyinen. En tiedä onko se DeepSpaceStackerin ominaisuus vai seurausta liian vaaleasta taustasta.
Nikon D7500, ISO6400, Expert 400 mm f6.3, 10×30 sekunnin valotus (5 min). SkyWatcher AZ-GTi jalusta. Pinoaminen DeepSkyStacker (64 bit).
Jani Päiväniemi otti kohteeksi tutun mutta kauniin Seulasten tähtijoukon:
Valottelin seulasia vajaan tunnin verran josta sain kasattua tämän kuvan. Välineinä käytin Canon 6d mk2 runkoa ja Tamronin 150-600mm g2 telezoomia.
Kuva: Jani Päiväniemi
Kuva tehty 120 otoksesta, joiden valotusaika oli 25 sekuntia. Arvot olivat iso5000, 600mm.
Seurantapäänä käytin Slik ECH-630 ja pinoamisen hoisi dss.
Petri Kuossari kuvasi harvinaisen ilmiön, supernovan:
Ehdin sopivasti kuvaamaan yhden supernovan, ZTF23abnogui, ennen pilviä. Välineenä käytin eVscopea.
Erikoispilvet
Talveen kuuluvat erottamattomasti helmiäispilvet. Pilvet levittäytyivät suurelle alueelle, niitä nähtiin Keski-Euroopassa asti.
Timo Alanko kuvasi Vaasan taivaalla kauniita helmiäispilviä 17.12:
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202312/120416_570d39dcf1aac6773b4edacf97b57e66.mp4
Samana iltana Tero Sipinen kuvasi laaja-alaisen näytöksen Kouvolassa:
Nämä olivat hienoimmat näkemäni helmiäiset ja niin taisi olla monelle muullekin.
Kyttäilin taivasta pitkin iltapäivää mutta helmiäisiä ei ilmaantunut, alapilvisyys vain lisääntyi. Vanhempien luokse pikkujoulun viettoon lähtiessä otin kameran varuiksi mukaan ja pihalla huomasin että alapilvien läpi kuulsi vienosti pastellisävyjä. Pessimistisesti en kuitenkaan ottanut jalustaa mukaan.
Matkan varrelta kuikuilin repsikan puolelta tilannetta ja yhtäkkiä äkkäsin komean värikkään helmiäispilven. Alapilvisyys olikin ohentunut! Näpsin kuvia minkä kykenin ja jännitin että kauanko näytöstä vielä kestää. Kestihän sitä: ylimääräinen koukkaus kaupalla ja sitten vielä vanhempien pihalta takaisin kaupalle kun oli toinen hanska hukassa. Hanska löytyi parkkipaikalta ja kun ehdin takaisin, näytös oli vielä voimissaan.
- Kuvat: Tero Sipinen
Olen haaveillut hienojen helmiäisten näkemisestä ja siitä että saisin niistä timelapsea. Jälkimmäinenkin toteutui kun asettelin kamerarepun jalustan korvikkeeksi ja laitoin kameran kuvaamaan 4 sek. intervallilla aina helmiäisten hiipumiseen asti ja vähän vielä päälle.
Timelapse paljasti taas sellaista mitä en livenä hoksannut: helmiäisvärit hiipuivat “ylhäältä alas” (maan varjon edetessä idästä länteen) niinkuin rullakaihtimen olisi vetänyt valon eteen.
Toinen timelapsen paljastama juttu: helmiäiset käyttäytyivät orografisen pilven tapaan siinä mielessä, että vaikka pilvimuodot ovat liikkeessä, ne pysyvät kutakuinkin samalla kohdalla. Pilveä muodotuu toisella laidalla ja haihtuu toisella laidalla.
Tunturin yllä olevasta mantelipilvestä voi havaita saman: livenä näyttää pysyvän muuttumattomana paikallaan, mutta timelapse paljastaa “pilvitehtaan liukuhihnan”.
Kolmas huomio: liukuhihnalta syntyvää helmiäistä katsoessani olen huomaavinani, että värivyöhykkeiden liike tuntuu korreloivan “liukuhihnan” liikkeeseen. Ajattelen sen liittyvän pisarakokoon: sillä reunalla, missä pilveä “materialisoituu” esiin, pisarakoko on pieni ja keskellä pilveä pisarakoko on kasvanut ja toisella laidalla pisarat taas pienenevät ennen lopullista haihtumistaan. Ja värit vaihettuvat pisarakoon muutoksen mukaan. Vähän niinkuin saipuakuplan tai öljyläikän värit
Petri Martikainen oli myös ihailemassa samaista showta Juvalla:
Olihan hienot helmiäispilvet! Koetin ottaa niistä myös stereokuvia dronen avulla, mutta kova tuuli hankaloitti asiaa. Eipä noista kovin ihmeellisiä tullut, mutta laitan nyt näytille kun tuli tehtyä.
- Kuvat: Petri Martikainen
Stereokuvaparien kuvat on otettu 300-600 metrin etäisyydeltä toisistaan noin sadan metrin korkeudesta. Kauemmas en uskaltanut kovassa tuulessa lentää.
- Kuvat: Petri Martikainen
Turussa parhaat vesijäähelmiäiset jäivät pilvien taa. Mikko Peussa nappasi sen sijaan elegantit happohelmiäiset 19.12. iltana:
Helmiäispilviä hyvin matalalla luoteessa. Tällä kertaa taas tuollaisia yöpilvimäisiä vöitä. Auringon korkeus noin -5,5 astetta.
Kuva: Mikko Peussa
Revontulet
Revontulia on ollut melko kivasti näkyvissä. Dyynejä näkyi muun muassa 17.12. näytöksessä.
Tero Sipinen odotteli 25.11.2023 rakettilaukaisua. Sitä ei näkynyt, mutta revontulia sentään jäi talteen.
Plesetskistä klo 22 tapahtuvaa rakettilaukaisua lähdin kyttäämään kun oli tähtikirkas taivas ja revontuliakin luvassa. Rakettia odotellessa kuvailin reposia (kuva 1 järkkärillä 20.23, kuva 2 kännykällä 21.06 ).
Kuva: Tero Sipinen
Kuva: Tero Sipinen
Kuten timelapsesta voikin nähdä, taivas alkoi muurautua umpeen. Kamerakin alkoi temppuilla, joten pistin pillit pussin ja suuntasin kotia kohti.
Autolla aukealle saapuessa huomasin että pilvisyys olikin alkanut hellittää ja kun oli vielä ruhtinaalliset pari minuuttia raketin lähtöön, pistin auton parkkiin, kameran jalustalle ja aloin napsia kuvia itää kohti. Ei sieltä mitään rakettia tullut, laukaisu oli siirtynyt myöhemmäksi. Mutta koska revontulet tanssivat edelleen aika korkealla pohjoisessa ja pilvetkin olivat kaikonneet, kuvasin vielä pienen pätkän
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202312/120358_5bbd2649632ca9ada39fb3388135fa32.mp4
Samana iltana Tom Eklund ihaili revontulia Akaassa:
Taivas selkeni sopivasti alkuillaksi ja se olikin menoa melkein heti pelipaikoille päästyä. Ainakin kolmeen otteeseen koronaa, pariin otteeseen kirkkaana
Kuva: Tom Eklind
versiona. Paljain silmin punaista idässä ja lännessä useampaan otteeseen. Todella paljon aktiviteettiä zeniitin alueella ja yllättävän paljon isoa aktiivisuutta näin lyhyeen ajanjaksoon.
Kuva: Tom Eklund
Jos tämä näytelmä olisi tullut 20 vuotta sitten filmiaikana, kun laajin kakkula laukussa oli 28 millinen, tämän kuvaaminen olisi ollut tuskaa. Kaiken kaikkiaan todella komea näytös!
Minna Koivisto nappasi revontuliaallot Mäntsälässä:
17.12.2023 enteili ennusteet hyvää ja lähdinkin täällä Etelä-Suomessa pellolle tarkistamaan tilannetta heti viiden jälkeen iltapäivällä. Siellähän ne reposet tanssivat jo iloisesti taivaalla. Hetken kuvattuani huomasin idän suunnalla todella laajan alueen vihreää harsoa. Ihmettelin sitä kovasti, sillä sellaista en ollut aiemmin nähnyt. Pian sainkin vinkin somesta, että dyynejä olisi näkyvillä.
Aloin kuvata enemmän idän suuntaan ja tosiaan, siellähän niitä dyynejä oli. Luode/etelä-suunta jäi vähän vähemmälle huomiolle, mutta yhdessä kuvassa mielestäni näkyy dyynejä myös sillä suunnalla (tummin kuva).
‘
Kuvat ovat tuossa aikajärjestyksessä ja ovat otettu klo 17.36 -18.09 ja viimeinen kuva klo 18.11 enemmän tuosta revontulialueen keskivaiheilta. Klo 18.26 dyynejä näkyi enää heikosti ja pian sen jälkeen en niitä havainnut. Lopetin kuvaamisen ylipäätään jo klo 19.15. Keskityin tässä havainnossa vain nyt noihin dyyneihin. Muutoin oli kohtuukivat reposet eteläisen Suomen ilona.
Dyynihavainto saapui myös Kuopiosta, Minna Gladilta:
Neljän jälkeen iltapäivällä katsoin, että Sodankylän taivaskamerassahan komeilee jo korona! Siinä tapauksessa Kuopiossakin voisi näkyä jotain.
Viideltä pääsin kuvauspaikalle, ja toden totta, olihan pohjoistaivaalla jo rauhallisesti liikkuvia säteitä. Ne ehtivät kadota ennen kuin sain kameran valmiiksi. Seuraava aktiivisempi vaihe alkoi n. kolmen vartin kuluttua. Vyön eteläpuolelle alkoi myös muodostua diffuusi alue .
- Kuvat: Minna Glad
Muutaman minuutin kuluttua siinä pystyi erottamaan dyynirevontulet (klo 18.22.48). Diffuusin alueen saavutettua Jupiterin sen reuna laineili selvästi (klo 18.30). Jopa itse dyyneissäkin alkoi näkyä pientä laineilua (klo 18.43 ja 18.53). Klo 19.05 alkaen en enää erottanut dyynejä.
Korona ilmestyi klo 19.21. Revontulivyössä oli aktiivisuutta vielä ainakin puoli tuntia sen jälkeenkin. Pidin pienen tauon ja palasin ulos tunnin päästä.
Kuva: Minna Glad
Klo 21.23 otetussa kuvassa näkyy jälleen lievästi dyyniä. Mutta huomasin sen vasta kotona kuvia käsitellessäni. Silminnäkijähavainnot loppuivat minun osaltani tähän. Oli kyllä mukava näytös seurattavaksi, kun koko ajan tapahtui jotain, ihan alkuillasta alkaen!
Aurinkokunta
Joulukuun odotettu ilmiö on Geminidien tähdenlentoparvi. Tämä parvi on Perseidien ohella vuoden paras tähdenlentoparvi. Valitettavasti joulukuu on yksi vuoden pilvisimmistä kuukausista… Vesa Puistovaara Ulvilassa sai kuitwenkin ihan mukavan saldon viiruja talteen:
Harmittavan harmaata ympäri Suomea ilmeisesti ollut, kun todella vähäiselle ovat havainnot jääneet tämän vuotisesta geminidien maksimista. Eipä kyllä ollut täysin suotuisat olosuhteet pilvien vuoksi Ulvilassakaan, mutta halusin nyt näistäkin jonkinlaisen havainnon tehdä – vaikka vain tilastomerkintöjenkin vuoksi.
Itäkamera tallensi 8 erillistä meteoria puolen tunnin aikana. Kuvassa oik.yläreunassa Kaksosten tähdistön kirkas kaksikko.
Kuva: Vesa Puistovaara
Kuvakooste myös zeniittikameralta (00:00-02:00). Ei ihan niin vaikuttava, mutta oma mielenkiintoni kuvakäsittelyn osalta loppui jälleen kesken. Kamera tallensi kahden tunnin ajalta 14 meteoria, joista jokainen näytti olleen geminidi. Kaikki eivät kuvassa edes näy, katosivat käsittelyn yhteydessä.
Kuva: Vesa Puistovaara
Jupiter on ollut korkealla etelätaivaalla loppuvuoden ajan. Aki Karjalainen kuvasi jättiläisplaneettaa ja teki metkan stereokuvan:
Taivas pysyi selkeänä ja sää lauhana, joten Jupiterin kuvausta pääsi jälleen harjoittelemaan. Seeing oli myös varsin tasainen. Eli siis tasaisen kehno. Ei taida Föhn-tuuli olla seeingin kannalta mitenkään optimaalinen olosuhde. Pari kuvaa onnistui kuitenkin kohtalaisesti, joten menköön seeing nyt luokkaan välttävä.
Suuri punainen pilkku oli havaintoaikaan mukavasti näkösällä, joten sen ulkonäöstä sai nyt kohtalaisen dokumentin talteen. On mielenkiintoista huomata, miten erilaiselta eteläinen ekvaattorivyö näyttää pilkun itä- ja länsipuolella. Pilkulla on vaalea reunus, joka erottaa sen ekvaattorivyöstä ja saa pilkun mielestäni näyttämään silmältä.
Tein kahdesta parhaimmin onnistuneesta kuvasta silmät ristissä -tekniikalla katsottavan steroparin. Parin osakuvat on otettu klo 22.39 (vasen) ja klo 22.47 (oikea).
Kuva: Aki Karjalainen
Aki Karjalainen kuvasi Kuuta. Kohteena olivat erityisesti Aristarchus ja Vallis Schröteri
Jupiter piilotteli vielä pilviharson takana, kun Kuu jo loisti kirkkaasti sen läpi. Siispä Kuuta kuvaamaan Jupiteria odotellessa!
Aristarchus ja Vallis Schröteri olivat komeasti näytillä. Aristarchuksen ylänkö näyttäytyy putkellani minulle visuaalisesti hieman likaisen kellanruskeana. Väriero ei ole kovin voimakas, mutta kuitenkin selkeä verratessa ylänköä viereiseen mare-alueeseen. Parhaiten väri tulee visuaalisesti esiin pienehköä suurennosta käytettäessä.
- Kuvat: Aki Karjalainen
Kokeilin kuvankäsittelyssä värien saturaation voimakasta nostoa, jolloin ruskehtava alue erottui hyvin selvästi. Yhdistin värikorostetun kuvan luonnollisen värisen kuvan kanssa yhteen vilkkuvaksi animaatioksi, joka mielestäni on varsin mielenkiintoisen näköinen.
Kuva: Aki Karjalainen
Prinzin alueen rilletkin kuvasta nippa nappa erottuvat, joten Lunar 100 -kohteita on tässä kaikkiaan neljä.
#Lunar100: 011, #Lunar100: 017, #Lunar100: 022, #Lunar100: 086
